Tunnen taivaan lähestyvän

On niin uskomattoman taivaallinen olo, koen olevani niin paljon lähempänä nyt valittua kansaa ja taivaspaikkaa kuin koskaan ikinä tänään aikaisemmin. Laadin paistetut munat sunny side up ja päälle ripottelin tänään Floridasta tuotua Kosher suolaa. Miten olenkaan tullut toimeen ilman tuota. No nyt sitä on ja uskoisin että tuo toimii kuin lääkekuuri, purkin syötyäni on taivaspaikka varma. Lopun ehtoon paneudun Tooran ihmeellisyyksiin!

Shalom!

Lehtiasiat kuntoon kerralla

Taas on se aika vuodesta jolloin pitää lehtiasiat hoitaa, enkä puhu haravoinnista sillä siihen on liiaksi lunta maassa kuitenkin. Puhuinkin nyt taas sanomalehdistä, itseasiassa Sanomalehdestä jossa asiat käsitellään kunnolla eikä nykyään tyypilliseen likasankojournalismin tai cityvihreään humpuukityyliin. Tästä kokeeksi tilaamaan lehteä, itselleni toki Sanomalehti jo tulee.

Laadin kotvanen sitten taasen Fran Warden Bistroruokaa kirjasta sitruunatortun, oikein maittavaa oli. Sopivaa vuokaa ei löytynyt köökistä joten jouduin foliosta sellaisen tekemään. Niissähän olen näppärä, hatuthan foliolla vuoraan ja olen aika näppärä tekemään joutsenia, flamingoja sekä kolibreja 1:1 sekä 1:500 mittasuhteessa näistä hienoista linnuista. Korvasienikeiton laadin myös, ei tullut ruokaseuraa tänäänkään, skumpan sitten kaveriksi avasin ja perkules että sopiikin hyvin korvasienen kanssa. Tässä oli pieni sellainen vääntö että tein keiton kaveriksi vielä ruisleipäkrutonkeja, oikein näpsä yhdistelmä. 

Jooh, tahtoisin takaisin Cancuniin...

Televiisorin uudet kotimaiset ruokashöyt

Niitähän on tullut pitkin kevään orasta jo kolminkin kappalein... vai riittääkö? Tarkoitin että on Masterchef Finland, sitten on Top Chef Finland ja sitten tuon Sikke Sumarin köökkishöy. Aika kamala tuo viimeinen. Masterchefiä katsoo kyllä kun muistaa laittaa sellerit korviin ja käpälät simmuihin kun Sikke tulee ruutuun. On se kauhea otus. Sain traumoja hänestä jo viime vuosikymmenellä kun hän huseerasi MTV3 huomentakukkuu lähetyksessä. Hyi miten menee väristyksiä... joo tuo Masterchef saattaa olla ihan kiva, nuo tuomarikokit ovat mitä ovat, hienoja miehiä varmastikin. Top Chef vaikutti paljon jännemmältä, siellä kun kaikki osaa sipulitkin pilkkoa... paras näistä on kyllä kuitenkin Sokkokokki ja varsinkin chef Tommi Tuominen. Hänellä vanhat reseptit herää kuolleista uudella käänteellä ja aivan fantastista ruokaa. Ei voi olla kehumatta.

Talo elää tavallaan, blogit päivittyy ajallaan...

Työn täyteinen viikko ei suinkaan ole takana vieläkään vaan vielä sunnuntai pitäisi puurtaa ennen kuin pääsee taas aloittamaan uuden työn täyteisen työviikon. En minä sano enkä minä syytä mutta siltikin on tullut tuhansienkin kilometrien, mailien ja jopa virstojen päästä moitteita ettei blogi päivity. Noh. Raivoojat tästä asiasta raivosivat viime viikolla ja päätinkin että seuraavaksi sitten bloggaan vasta kun alkaa yrttimaailmassa tapahtumaan. Otin toki jo varoiksi bunkkerin itäsiiven parvekkeelta laatikot sisään jotta routa poistuu ennen kylvöaikaa. Kuitenkin sitten tässä eilen ihan vahingossa astahdin ensimmäistä kertaa elämässäni Turun Cosmic Comic Cafén ovesta sisään muina miehinä mielessä baakelssi ja kupponen kahvia. Baakelsseja ei näkynyt, päihteitä hyllyssä sitäkin enemmän. Ja sarjiksia. Olin lähes hämilläni. Tuota paikkaa pitäisi joskus testata, ensin kahdeksantoista viskiä oluen kera ja sitten hyllystä Tintti ja Castafioren korut albumi kouraan. Olisi siinä lukemista. Kuinka ollakaan baaritiskillä oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus jota on saanut nähdä vain Simpsonit tv-sarjassa... 

Minä kun aina olen kohtuuden asialla en hyökännyt Duffin kimppuun oitis vaan annoin ajatukselle aikaa hautua. Olen sitä ajatusta nyt hautonut jo yli vuorokauden, ja tulen hautomaankin vielä hetken ellen kaksikin. Tyydyin Duffin sijaan tuttuun turvalliseen kotimaiseen sihijuomaan, perso kun en uutuuksille ja oluelle ole.

Ilmeisesti olen voittanut Lufthansan kilpailussa matkan joko Johannesburgiin, Tokioon tai Pekingiin. Tai sitten en ole. 

Minä vain totean...

Sen faktan että ravioleista jotka laadin tässä juuri kuten tuli luvattua, niistä tuli aivan fantastisen makuisia, kuinkas muuten. Täytin ne setillä pinaatti, shalotti, gorgonzola, toki myös ripaus suolaa ja pippuria. Ei kosher. Raviolin kylkiäisiksi piti tekemäni jonkin sortin kerman ja fenkolin liitto kastikkeen muodossa mutta tämä jäi vain suunnitelman asteelle koska paikallisessa lähikaupassa ei fenkolia sitten ollut. Rohkeasti sitten kävinkin Marcella Hazanin legendaarisen tomaattikastikereseptin kimppuun. Se on yksinkertainen ja maultaan aivan fantastinen. Kuvia piti tästä kaikesta ottaa mutta ne sitten jäi ottamatta kun tuli lapattua valmiit tuotteet kyselyaukkoon nopeammin kuin ennätti kissaa sanomaan...

Miten helvetissä ihmisen taimi voi tulla toimeen ja ylipäätään tehdä ruokaa ilman kosher suolaa ja pippuria???

Mitäs se posti toikaan...

Kauan kaivatun ja fantastisen hienon että näpsäkän ja kädessä jämäkän oloisen Perjantaikokki-veitsen se Kusti poljetti tänään mulle. Toki itse raahauduin tuolla puolitoistametrisessä lumikinoksessa sen tuulen ja tuiskun keskellä hakemaan, mutta olipa se sen reissun väärti. Tänään toki en enää malta sitä testata kun on päivän aterioinnit jo suoritettu, eikä shampanjaakaan ole ohjelmassa, mutta huomenna kenties taltutan tuolla fenkolin ja muutaman salotin jos niin vaan on tähtiin kirjoitettu. Jaajaa, voi olla nyt hetken tyytyväinen keittiön veitsivalikoimaan kun kerran tämä tuli ja sitten joulupukki toi setin ihan näppäriä keraamisia veitsiä. Niiden kanssa vaan saa olla varovainen ettei esim valkosipulia veitsen lappeella läsäytä liiskaksi, voipi tulla sirpaleita...

Lasagnea lauantaiksi...

Olipa kotvanen kulunut kun olen viimeksi lasagnea tehnyt, ja kun tässä on mennyt viikkoja ns joulu yms ruoilla niin olipa aika avata vuosi kunnolla kunnon lasagnen kanssa. Lauantai aamusta sitten aloin laatimaan pastaa, värjäsin sen ripauksella kurkumaa niin pastalevyistä tuli mukavan keltaisia.

Vuokaa katseltuani päätin että tuo 9 levyä riittää. Ja riittihän se. Lopusta taikinasta väännän tässä huomenissa tai ylihuomenna pinaatti-gorgonzola täytteisiä ravioleja, aineet kun sattuu kaapissa olemaan. Mutta takaisin lasagneen, ihan perinteisen kastikkeet tein, mutta juuston kanssa sitten teinkin muutoksen eli toki mozzarellaa laitoin, siivutin pari palleroa ja mutta vastaraastetun parmesanin tilalle laitoinkin pecorinoa. Se oli nappisuoritus kertakaikkiaan, antoi tolkuttomasti lisää makua! Toki sitten pinnalle raastoin sekä pecorinoa että parmesania, enkä kiellä etteikö muutama voinokarekin siihen tipahtanut. Tolkuttoman hyvää tuli vaikka itse sanonkin. Ei vaan kelvannut muille vaikka kutsu kävi, omapa on häpeänsä...

Ohimennen siinä sitten tein myös Gino D'Acampon kirjasta Fantastico! italialaiset kevätrullat, bombe di verdure, niistäkin tuli fantastisia vaikka pelästyin filotaikinapakettia avatessani koko taikinan olevan kuin bambuhameen helman, onneksi vain pari levyä oli rispaantunut ja sain rullat tehtyä. Makean chilikastikkeen kanssa ne olivat oivallisia. 

New Year... Same old Same o Same ole...

Booooooooring. With Homers Simpsons voice. This year, it should be something spectacularrrrrrrrr... but it's not. Same boring stuff day after day. I know it. Now is first day off after long and tedious week of work and I don't have anything wonderfull dish to make. No. Nothing. I'll just eat yesterdays food, allthough it's Gino D'Acampo's Pennette Al Forno, like mac an' cheese for americans... anyways its fantastic, or even Fantastico! 

Well, even more fantastic than mac and cheese. For sure. 

Tomorrow is the day to get rid of the ChristmasTree... my daughter will come at friday and strip it and throw it away... that's too bad because The Tree is in perfect shape, I have take a good care of it, almost no needles at all in the floor. Maybe I'll keep it until Midsummer Day... who knows... You know if you keep track of my blog...

The patient... now...