lauantai 27. elokuuta 2011

Sotilasvala 26.7.2011 Alastaron moottoriradalla

Tuleva reservin prikaatinkenraali vannoi sotilasvalan eilen, Alastarolla ei tällä kertaa isot veekasit jyllänneet eivätkä autot kiertäneet rataa mutta Patriaa, Pasia kuin joitain muitakin isompia laitteita siellä näkyi. Keli on arvatenkin synkähkö, sataa tihutti aavemaisesti mutta jälleen kerran toin paikalle sen perinteisen keskustahengen auringonpaisteineen ja sade tyyntyi, tietenkin. En voi tässä tässä asiassa kyllin omaa erinomaisuuttani korostaa. Kaikkeen en silti pysty vaikuttamaan kun puhe ei auta. Valatilaisuus oli vähällä mennä tunnelmaltaan poskelleen kun yleisöön jossa olin lyllersi melkoinen tynnyri naiseksi, kauhea vanha ämmä joka hölötti kovaan ääneen Paula sitä Paula tätä ja kauhean korkeat maksa-arvot TYKSiin sitä ja tätä. Noh, kun on eläin on eläin, ei sille mitään voi, ei sika juovistaan pääse. 

Kuitenkin muutama tuokiokuva paikalta...



Jopa prikaatin komentaja pysähtyi tervehtimään 



Ja vielä muutama säkeistö valalaulua



Tilaisuuden jälkeen siirryin moottorimarssilla Kuhankuonon maastoon sieniä jälleen kerran jahtaamaan. Saalis oli odottamaton. Ei voi sanoa että kantarelleja löysin saavikaupalla, en, mutta tatteja sain ämpärillisen. Oli punikkitatteja ja yksi herkkutatti. Paljon oli sieniä metsä pullollaan, eihän niistä tiedä mitä ne on mutta muutamasta kärpässienestä tuli hyvä kuva.

Mr Frog


Punainen kärpästen herra


Mikäs tuomiopäivän myrkkykehä tässä on?


Tässä tatissa oli asukit kotona


Näitäkin kärppiksiä näkee 


Tästä ei tiennyt mikä mahtaa olla


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Sienten perässä jälleen

Yllättäen kuin salama vessanpöntöstä avautui tilaisuus tänään mennä metsään sienten perään. Lastasin mukaani vajaan 8 sankoa auton takalaatikkoon ja kohti sienimetsää. Kohtalainen saalis tälläkin kertaa kantarellia, isoja jötkäleitä olivat. Kourallinen suppilovahveroakin löytyi, mikä oli yllättävää tähän aikaan vuodesta. Voisi olettaa että tulee hyvä suppilovahverovuosi. Odotusarvot ovat korkealla. Ylipäätään metsässä oli nyt sieniä julmetut määrät, tietenkään en niistä suurinta osaa tunnistanut enkä niin muodoin edes kajonnut. Tatteja ei sitten näkynyt lainkaan. Tai no, lähtiessä yksi kangastatti oli näkökentässä, en niitä kerää kun niissä on sukkela tuoksu. Ilmeisesti joku naisihminen näki metsän siimeksessä karhun, suden tai käärmeen kun yhtäkkiä hyttysten surinan ja lintujen laulu peittyi ilmeisesti Maarianhaminassakin rekisteröityyn huutoon. Metsä oli täynnä ääntä. 

Muutama otos reissulta

Kantarellit yrittävät piiloutua haukansilmältä


Siinä huonosti onnistuen.


Kesän ensimmäiset suppilovahverot 


En vaan tiedä mikä oli, otin kuvan kun oli noin jännä
      


Tämä taisi olla keltahaarakas, toki jätin tuon paikoilleen


Melkoisia mollukoita nuo mustikat, ja erinomaisen makuisia vieläkin!


Päivän saalis, ei huono


Omat tuotteet lautaselle

Pitkin kesää kun on kaikenlaista tullut kasvatettua niin täällä kuin pellollakin, on välillä ihan pakko syödäkin laajalla repertuaarilla näitä herkkuja. En sen enempää jaarittele näistä, sanonpahan vain että mukana on niin omat sipulit, pinaatit, salviat, yms yrtit, annan kuitenkin valokuvien puhua puolestaan. 

Burgeria kehiin


Pinaatti-mozzarella täytteiset raviolit salviavoissa rucolapedillä


Eggs Benedict, mitä mainioin sunnuntaiaamun makupala  


maanantai 15. elokuuta 2011

Kuin sieniä sateella

Tuo vanha sananparsi, tutuksi tullut ja jälleen kerran havaittu samanlaiseksi kuin ylipäätään muutkin vanhat sananparret. Huttua ja vanhojen ämmien horinoita kaikki tyynni. Sienten perässä tuli eilen juostua oikein urakalla, puolelta päivin jo vie tie Livonsaaren kunnaille, ja sieltä sitten jokunen litra kantarellia ja muutama tattikin löytyi. Siellä oli maasto kosteaa vaikka pienellä alueella vain kävinkin, parin kilometrin reviiri vain. Aurinko puolilta päivin paistoi täydeltä taivaalta ja aiheutti hienokseltaan havaintovaikeuksia, samoin kuin puista jo pudonneet lehdet. Olen kuitenkin saaliiseen tyytyväinen. Iltapäivällä joutessani sitten vielä polkaisin Maskun Rivieran lähimaastoon tatit ja haperot mielessä, saalis oli varsin kehno. Neljä tattia oli saldo, hurjan paljon oli keltahaperoa havaittavissa, lähempi tutustuminen niihin paljasti niiden olevan aivan tyystin rutikuivia ja matoisia. En huolinut. Harmin paikka. Jännempi juttu tuolla oli se että maasto oli aivan rutikuivaa, ihan kuin ei olisi aikoihin pisaraakaan vettä tullut siellä vaikka onhan tuota juuri muutama päivä sitten tullut oikein olan takaa. Tatit sitten käsittelin ja päätin saman tien laatia tatti-kantarellipiirakan,  hyvä tuli siitäkin. 

Muutama tuokiokuva...

Pari tattia



Puolukkaa reilusti luvassa!


Makaakohan tuolla sammaleen alla menninkäinen?


Herra Lisko


Tatti-kantarellipiirakka asennusvaiheessa


Sama valmiina kuorrutteen kera. Ei tuota enää ole kuin huomiseksi yksi siivu.


lauantai 13. elokuuta 2011

Lasagnea kehiin

Pitipä sitten lasagnea lauantaiksi tehdä, jospa tuleva eversti kävisi haukkaamassa palasen jos toisenkin, lemppariaan kun on. Tällä kertaa reseptiikkaa säädin sen verran että bolognesen tein osin Gordonin ohjeella säädettynä kohti perinnemaisemaa. Uskomattoman hyvät tuoksut tänne salongin puolelle keittiöstä kantautuu parhaillaan, otin juuri vuoan lepäämään. Tunnustettava on että laiskotti tänään enkä levyjä sitten tehnyt itse.

Kokoamisvaiheessa...


Uunista juurikin tulleena... harmi ettei tuoksua saa koodattua tähän. Vielä.


perjantai 12. elokuuta 2011

Kantarellia lisää... jos löytää...

Perin optimistisin mielin latasin reppuni tänään tarvikkeilla, nokka kohti Raumantietä ja Maskua odotuksin että useamman vasullisen tuon sitten kotiin niin kantarellia kuin erimoisia tattejakin. Lähes virstatolkulla tuli sitten pyöräiltyä ja metsässä rämmittyä vaan tattisaalis jäi yhteen bongattuun sappitattiin ja kouralliseen kantarelleja. Muutama varsin vaikuttavan näköinen valkoinen kärpässieni tuli vastaan, olisi pitänyt kuva ottaa. Sää oli jälleen, kuinkas muuten, mukana tuomani alkiolaisen hengen mukainen leppoinen ja itikaton. Pari hyttystä inisi kolmannen kantarellin kohdalla, käytin torjunta-aineena Paavo Lipposen kuvaa joka satttui luurini Opera selaimessa juuri olemaan ja johan itikat kaikkosivat. Rouskua oli metsässä ihan tolkuttomasti, niiden eri alalajeja kun en tunne, en niitä sitten kerännytkään. Ja valekantsujakin löytyi puolen tusinaa, viime vuonnahan niitä oli kaikki paikat täynnä!

Mutta tässä tämä fantastinen saalis... kuva ei juurikaan sisällä tuotesijoittelua.  Tekisi vaan jostain syystä nyt lähteä bingoon tai Casino Islandiin... 


maanantai 8. elokuuta 2011

Kohti valapäivää

Sitä tässä odotellaan, itse kukin jännittyneenä. Sieltä se tulee 26.8., Alastarolla. Odotuksen tunnelmassa tarjosin alokkaalle naudan sisäfilettä pippurikermakastikkeella ja hyvin reilussa voissa paistettua uutta pottua, teki tehtävänsä... Itse sitten viikonloppuna valmistin kreolipyttistä eli gumboa. Turun Kauppahallin Herkkunuotasta taasen hain isoa (lue vaaksan mittaista) katkarapua, kampasimpukkaa ja pallasta. Näistä tuli gumbon pääaineet. Toki vielä sinisimpukkaa, mustekalaa ja pientä katkaa joukkoon rykäisin, hyvää tuli. Oli muuten leipäpalojen kanssa parempaa kuin riisin. Liekkö riisin lajilla ollut osansa.  Tämän alle olin jo aamusta tehnyt hyvinkin kevyen kurkkukeiton, joka oli myös kuumalle päivälle hyvää. Toki tuona aamuna tein myös uunin täydeltä kebabkiusausta, niistä en kuitenkaan mainitse. 


Idellissä kävin samalla kun etsiskelin Turusta kuumeisesti okraa, jäi sitten mukaan MAC:in keraaminen teroituspuikko. Ei huono. 


keskiviikko 3. elokuuta 2011

Ramadan alkoi, oli jo aikakin

Otan osaa ramadanin viettoon ensi kertaa elämässäni tänä vuonna. Tosin en aio turvautua perinteiseen ratkaisuun vaan aion pitäytyä käänteisessä ramadanissa. Eli syön ja juon vain auringon nousun ja laskun välisenä aikana, huolella tietenkin. Tähän ratkaisuun päädyin aamulla kun viljelyksiä katsastin ja havaitsin jo erittäinkin punaisia tomaatteja!