Vuorinen teki Kiviset

Taisipa käydä niin että julkisuuden hahmo Juha Vuorinen joka on ollut hyvinkin kärkäs ja hyvä kynämies, on tehnyt Kiviset. Tarkoitan tässä sitä että hän on mennyt, ainakin mitä viime aikoina on kuvamateriaalia herrasta julkaistu, laihtumaan, suorastaan kuihtumaan ja on varjo entisestään. Samoin kävi Mikko Kiviselle aikoinaan näkkäridiettinsä aikana. Ja kuinka kävi, Mikosta hävisi hauskuus, samoin se paras terä katosi herra Vuorisen teksteistä. Perin oudoksuttavaa. Onneksi meidän kaikkien ilona on vielä tuttu ja turvallinen Matti-Esko Hytönen.

Minua on kuultu korkeimman taholta

Alkuvuodesta tai viime vuonna, aikojen takaa kuitenkin muistelen maininneeni paikallisten markettien ja kauppapaikkojen kalaosastojen surkeutta. On kirjolohta, Norjan lohta hyllymetreittäin ja muita kaloja sitten surkean vähän. Tylsää. Kertakaikkisen tylsä tilanne. Aina ja iänkaiken tuota BOOOOOOOORING lohta. Suomen kaksi ällöttävintä artikkelia, kirjolohi ja kassler liha, markkinamiesten perslävet myynnissä ja typerykset ostaa kilvan näitä. Hyi helvetti. 

En kuitenkaan voinut olla enempää tyytyväinen kun tänään aamulla luin Maaseudun Tulevaisuudesta artikkelin tulevan vuoden kala-apajista jopa paikallisten markettien hyllyillä. Olin innoissani ja toki lähipiirille jotka näistä asioista lainkaan ovat kiinnostuneita, saatoin lähettää sähköpostia linkin kera. Lukekoon itse kukin ja tehköön mielipiteensä, vääränkin, mutta tehköön. Liian kauan on jätetty hyvä kotimainen kala pois kotimaisten markettien kalatiskeiltä.

Weekendin pöperöt

Tuli sitten väännettyä Tomi Björkin reseptiikalla rimpsuja perjantaina, tulikin vallan mainion makuisia. Liha suorastaan ajatuksen voimalla irtosi kun hieman sille haarukkaa näytti. Oli kertakaikkisen onnistunut, tuolla reseptillä pitää niitä tehdä toisekin. Helppo ja hyvää. Kylkeen tein sitten perinteisen coleslawin, uskomattoman hyvää sekin. Jälkkäriksi, kuten jo mainitsinkin, Sillä Sipuli blogista nappaamani jälkkäriresepti punajuurista ja karpaloista. Se oli superhyvää.

Lauantaina oli sitten vuorossa perinteiset paistetut silakat rosamundamuusilla, kyljessä paahdettua punajuurta. Tuli, kuten sopi odottaakin, takuuhyvää. Alkupalaksi sitten tempaisin kampasimpukoita ja viiriäisen munia, pettämätön yhdistelmä sekin. Jälkkäriksi sitten crepes suzette, ei huono sekään :) 

Jopas on ollut kiirettä - puheripulia kehiin

Ettei ole ihmisen taimi ennättänyt blogiaan päivittämään. Kuitenkin vetoan samaan kuin Jari Sarasvuo aikoinaan "vasta vakava sairaus pysäytti minut". Sukkela olo koko viikon, vaan ei auta kuin puskea eteenpäin. Viime perjantaina sitten kotiuduttuani ah niin ihanan Anna Puun konsertista, aloin laatimaan niitä mainostamiani gratinoituja sinisimpukoita. Niistä tuli aivan vallan merkillisen hyviä. Niitä pitää tehdä toistekin, täydellistä seurusteluehtoon pikku snacksiä! 

Gratinoidut pikku perkeleet

Ihana Anna Puu :)

Niin siinä piti blogiakin sitten päivittää vaan kuinka sitten kävikään. Kompuutterin virtaosastolta karkasi kesken käytön ns käyttösavu ja olin halvaantunut tämän jälkeen lähes viikonlopun yli, kunnes laupias samarialainen kävi, muutti veden viiniksi ja synkkyyden lainapoweriksi kunnes posti uuden Bunkkerille, tänne pääsemättömien salojen ja kairojen taakse kuljettaa. 

Lauantaina, vaikka olikin murheen alhossa läheisen ystäväni vakavan sairauden johdosta, laadin sitten kehiin naudan paahtopaistia valkosipulikermaperunoiden ja konjakkikastikkeen kera. Tyydyin flambeeraamaan sienet mustalla Renulla. Vaikka oli kauppias tehnyt miinan ja ihan tolkuton kova läskisiivu oli lihan alapuolella, tuli paistista vallan mainiota. Ja valkosipulikermapernat ne vasta hyviä olivatkin. Rosamundaa, kermaa ja ranskankermaa ja toki tuoretta valkosipulia reilusti. Fantastista.

Lopun viikon sitten olenkin sairastellut todella reilusti eikä oikeastaan mitään ihmeempää ole tullut kuvattua. Toki eräänä ehtoona laadin aivan fantastista kanacurryä, mausteet suoraan Sri Lankasta, ihan harmittaa ettei ollut kinofilmauslaitetta juuri käsillä, se meni kuin kuumille kiville. Siis kanacurryä riisin kera, laadin omin pikku kätösin myös naan-leivät mukaan. Ihan tolkuttoman hyvää. 

Tänään sitten päivällismenussa Tomi Björkin Tomin Keittiössä ohjelman innoittamana possun ribsejä paahdetun seesam dressingin kanssa, kylkeen Pastanjauhajien coleslaw ja jälkkäriksi Sillä Sipulin aivan jumalaiselta kuulostava  punajuuri-karpalo jälkkäri. 

Ja kun taas on Jahrestag käsillä, en voinut olla vastaanottamatta aivan fantastista taulua joka tuli, kuinkas muuten, yllättäen ja pyytämättä Bunkkerin keittiölokeroon. 

Sinisimpukoista sananen

Polkaisinpa iltapuhteeksi paikallisen K-Supermarketin notkuville pakastealtaille etsimään pakastettuja ja esikeitettyjä sinisimpukoita. Eipä löytynyt, lähes siinä sitten jo kävi mielessä että näinkö huono on tuon marketin valikoima. Yleensä sitä olen hyvänä, ellen jopa erinomaisena pitänyt ja sitähän se onkin, saa aika kauas mennä että paremman löytää. Kuitenkin, käyskentelin siinä tuoretiskin ohi ja kas kummaa, siellähän sitten olikin tuoreita sinisimpukoita pussitolkulla. Otin toki oitis yhden kilon pussin kun tämä herttaisen oloinen  kalatiskin neitokainen suurine ruskeine silmineen sai minut koukutettua lumoonsa. Rimpuilin enkä näitä suuria. lähes ihania suuria ruskeita silmiä tuijottanut vaan simpukoita. Ne oitis kotiin tultuani sitten taltutin, salottia, kalalientä, italialaista valkkaria ja potilaat kasariin. Söin osan siltä seisomalta, aivan tolkuttoman hyvää. Tarkoitus oli huomiselle laatia gratinoituja sinisimpukoita ennen illan, ah niin ihanan Anna Puun konserttia jonne allekirjoittaneella on pääsy.

Gratinoiduista sitten kuvamateriaalia ja juttua syksymmällä.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Pitipä sitten aamupäivällä metsään kurvata kun keli näytti suotuisalta. Pari

tuntia ja pari täyttä ämpärillistä suppilovahveroita siinä sitten siunaantui

kunnes alkoi aivan järkyttävä vesisade joka voimeni voimenemistaan. Joudun siinä

sitten jättämään metsän täyteen sieniä ja lähteä vain parin ämpärillisen voimin

kohti kotiosoitetta. Ei sitten vilaustakaan mustista torvisienistä saati muista,

jotain lampaankäävän näköistä puoliksi syötyä oli aika paljonkin, en kerännyt. 

Itikoitakaan ei liiemmälti ollut eikä hirvikärpäsiäkään, mitä nyt pari karhua

siellä meni mutta risulla ne tainnutin...

Kovasti tässä lomalaista niiskututtaa, tuntuisi kuin olisi korvakin kipeä. Siihen lääkkeeksi fingerporillinen N62°41'11 E22°27'41

Tulipahan porsasteltua

Possu jonka perjantaina kietaisin salviahuntuun tuli sitten naposteltua hyvässä seurassa kera viinitilkan. Alkupalaksi sitten tein, kuten jo aiemmin mainitsinkin pienet canapét, prosciuttoon käärittyjä viikunoita siis, kyljessä minttua ja mozzarellaa, niskassa oliiviöljyä tippa kaksi. Possun kaveriksi tietenkin omenaa, ei ollut possun suussa käynyt, mutta kevätsipulia ja tuoretta rakuunaa sai kaverikseen omppu. Ja sen possun, Gordon Ramsayn ohjeella rykäisin sen kehiin. Taattua hyvyyttä. Kertakaikkiaan. Ja jälkkäriksi sitten vanilja pannacottaa vattujen kera ja kun kerran makean kimppuun päästiin niin vielä suklaakakkua Sillä Sipuli blogin tapaan tein. Aivan tolkuttoman hyvää! Sopi makean kuoharin kaveriksi kertakaikkiaan hyvin.

Porsastelun aika

Ei ihan kirjaimellisesti kuitenkaan, mutta makujen myötä kuitenkin. Huomenna. Tänään vasta porsaan taltutus ja makustumaan pano. Tällä mahtavalla Gordon Ramsayn reseptillä laadin jälleen kerran suut messingille huomenna. Toivottavasti. Kävipä nyt niin että sidontalanka loppui kesken, en aio vielä tuonne sateeseen lähteä sitä kuitenkaan hakemaan. Odottelen, jospa asia hoituisi itsestään. Oikeasti tuota lankaa siis ei tarvita kuin vasta huomenna kun laitan possun uuniin köllöttämään. 

Mutta onpa kaunis pala porsasta, tekisi jo mieli haukata. 

Jahka olin lihapuolelta pahimmat läskit leikellyt ja nahan leikannut salmiakkikuvioon niin oli vuoro alkaa maustamaan, ensi sitruunan kuorta, päälle tuoretta oman viljelyn salviaa. 

Kyytipojaksi sitten silopersiljaa ja valkosipulin siivuja.

Lopuksi oliiviöljyä till sekä suolaa ja pippuria myllystä. Lienee turha mainita että tietenkin kosher suolaa.

Sitten piti potilas saattaa rullalle langalla. Arvioin lankatilanteen väärin, eikä sitä riittänyt kuin muutamaan kietaisuun. Clingillä hoidin asian toistaiseksi, nyt on vasta maustumisen aika, huomenna uuniin vasta. Ennätän tilanteen ratkaisemaan vielä parhain päin. 

Viiriäisen munista pari sanaa

Kun viime viikolla sain kattilaan muutaman kelluvaisen viiriäisen munan, toki tuottajalle annoin asiasta palautetta että tietää olla varuillaan josko niitä enemmänkin tulisi. Oli miellyttävä yllätys kun tuottaja sitten toi minulle, yllättäen ja pyytämättä, pari rasiaa näitä aivan jumalattoman herkullisia pikku palleroita lisää. Iso käsi tuottaja Sepälle ja eritoten hänen viiriäisilleen. Nyt pitää hallista Herkkunuotasta varmaan sitten hakea kampasimpukoita, Sorrin flikoilta hieman salaattia ja muutama siivu prosciuttoa jostain. Vaikka viikonloppuna oli tarkoitus laatia prosciuttoon käärittyjä viikunoita, salvialla, sitruunalla ja persiljalla täytetty porsaan ulkofilerulla ja jälkkäriksi pannacottaa jollain makumaailmalla. Kenties tästä tulee alkupala ja viikunat saavat olla vain appetizerinä.

Ovat upeita ulkonäöltään ja maultaan aivan uskomattomia!

Muutama rekvisiitaksi lautaselle kun keitto jäi laihanlaiseksi :-D

Yöpakkaset ovellako?

Enpä jäänyt yöpakkasia odottelemaan, keräsin loput tomaatit ikkunalaudalle kypsymään, samoin siirsin vielä rehottavat yrtit sisätiloihin. Pelloltakin tuli pussillinen sipuleita; puna, hopea, kelta ja salottisipuleita. Lauantaina kävin kääntymässä Haunisten altaan maastossa, hieman reilussa tunnissa tuli kuutisen litraa suppilovahveroita sekä kourallinen pieniä sieviä kantarelleja. Siian sain sitten vihdoin kalastettua, tuli se sitten täytettyä jokusella nokareella voita, tillillä sekä inkiväärillä. Tietty suolat ja pippurit se sai myös kylkeensä. Tuoreesta pinaatista alkupalaksi laadin keiton, ihan kiva siitäkin tuli ja keitetyt viiriäisen munat kruunasi sen. Pettymys noissa munissa oli se että paketin munista muutama kellui ja oli ihan kuminen, heitin pois moiset. Yritin tuottajalle laittaa palautetta, eipä toimi heidän web-sivustonsa. Sain kuin sainkin tuottajaan tänään yhteyden, saan korvaavan tuotepaketin lähitulevaisuudessa. Helppoa kun on lähituottaja, tämä on sitä asiakaspalvelua. Muutaman tuokiokuvan sain napsittua yhdestä jos toisestakin.

Suppiksia vaan piisaa

Timjami ja rosmariini voivan vallan mainiosti

Eikä salviankaan tilanne ole hassumpi

Ja minttu, talven mojito kiintiö turvattu

Syksyn viimeiset omat tomaatit kypsyvät