maanantai 28. marraskuuta 2011

Gourmet Clubin syysfiesta

Tuli perin flunssaisissa merkeissä vietettyä, olo oli ja on vieläkin, perin huono. Sanoisin jopa kehno. Lauantai päivä meni prepatessa ja tekemistä piisasi kun piti tuo viiden aterian menu loihtia. Olin lopputulokseen sangen tyytyväinen, eikä vieraatkaan valittaneet. Ilta vierähti yhdessä hujauksessa jälleen kerran, vatsa oli täynnä. Kuvia yritin muistaa ottaa, mutta jäi sitten kateenkorvasta kuva ottamatta. Harmi, sillä oli ensimmäinen muttei toki viimeinen kerta kun sitä teen. Tällä kertaa tein sen Harri Syrjäsen Sokkokokki reseptillä, ihan vallan mainiota tuli. En siis ollut aiemmin kateenkorvaa syönyt saati tehnyt. Mutta joskus pitää uudemmankin kerran tehdä, oli se hyvää. Ensimmäisenä menussa oli vuodenaikaan sopiva pikku keitto, pekoninen korvasienikeitto. Siitä tuli mielestäni vallan erinomainen, tosin korvasienissä (Sauvon säilyke) oli jälleen kerran hieman metsää mukana vaikka niitä valuttelin viitisen minuuttia. Ei auta, ei auta, pieni ritinä sai vaan amalgaamit liikkeelle. Seuraavaksi menussa edettiin sitten tuohon mainitsemaani kateenkorvaan kera muusin, marinoidun punasipulin ja anjovisvoin. Se oli maultaan aika erinomainen kokonaisuus. Olen huomannut että anjoviksella saa aika moneen ruokaan oman  erityisen vivahteen joka ei todellakaan ole huono. Voisin jopa harkita maistavani Janssonin kiusausta. No en sentään, liian antiikkinen resepti. Ei moisia tähän pöytään. Menussa edettiin sitten prässättyyn possunkylkeen kera omenalohkojen, kevätsipulin ja rakuunan, sekä tietenkin paistinkastikkeen jonka jo edeltävänä päivänä tein kun possu ensimmäisen kerran uunissa piipahti parisen tuntia. Tämä Gordonin herkkuresepti alkaa olla jo hyvin hyppysissä, toki kera omien säätöjen. Edes naisväki ei kavahtanut sitä - kertoo jo jotain :) Näiden jälkeen pidettiin happihetki kunnes lammas saatiin lautaselle, se kun oli rullana niin otti suurin piirtein tunnin uunissa. Hyvää tuli, lisukkeeksi paahdin salvian, savumaldonin ja oliiviöljyn kupeessa punajuurikuutioita. Minttuvinegretti tuli myös tehtyä lampaan kaveriksi mutta se pahus unohtui eikä se koskaan lampaalle ennättänyt. Tuo lapa oli avattu ja täytetty sitten normimausteilla, oliiviöljyllä, mintulla, kovalla raastetulla vuohenjuustolla ja valkosipulilla, hyvää se oli ilman vinegrettiäkin. Jälkkäriksi olin tehnyt sitten Crema Catalanat, tässäkin alkoi näkyä jo praktiikka. Fantastinen karamellisoitu pinta, alla kunnon pehmeä sisus. Saatoin siis olla tyytyväinen itseeni. Jälleen kerran. Ilmeisen tyytyväisiä olivat muutkin aterioijat. Harmi oli ettei Klubin eräs perustajajäsen päässyt paikalle sitten kaikesta huolimatta, tarina kertoo hänen lähteneen tulemaan Bunkkerille vesipuhvelin selässä, Suezin kanavan matalikoissa oli sitten vesipuhvelin ns kivet takertuneet rantakiviin ja matka oli tyssännyt siihen. Perin ikävää moinen. Muutama tuokiokuva;

Pekoninen korvasienikeitto


Prässättyä possunkylkeä


Lampaan lapaa


Crema Catalana



perjantai 25. marraskuuta 2011

Alkuvalmisteluja syysfiestaan

Se aika vuodesta päällänsä että syysfiesta pukkaa päälle. Tänään, vakavasta sairaudesta huolimatta, olen vaivojani säästelemättä tehnyt osan valmistelutyöstä ettei lauantaina sitten ihan mahdottomaksi käy urakka. Vaikka mielellänihän minä. Huomennahan on tarkoitus sipaista seuraava menu huiviin; 

Alkupalat:

Korvasienikeitto

Gordonin prässätty possunkylki

Kateenkorvaa muusin ja anjovisvoin kera

Pääruoka:

Gordonin lampaan koipea

Jälkiruoka:

Crema Catalana 


Näistä keitto on lähes omaa käsialaa, kateenkorva Harri Syrjäsen reseptiikalla ja loput sitten Gordon Ramsayn repertuaarista. Possun kylki tuli tehtyä, on parhaillaan prässääntymässä. Kastike tuli sille tehtyä myös, aika tiukkaa settiä. Samoin tuon lampaan sitten luusta erotin, avasin, maustoin ja kietaisin rullalle makustumaan huomista varten. Uskoisin että siitä tulee fantastista.

Oliiviöljyllä hierottu, maustettu ja mintun lehdet tarkasti aseteltu


Siihen päälle sitten vuohenjuustoa ja hieman valkosipulia


Ja rullalle. Narujen alle rosmariinia. 


Lampaan kaveriksi sitten piti laatia neulapapuja, enpä löytänyt. Siispä paahdan punajuurta kera öljyn ja savumaldonin. Ja muutama salvian lehti myös. Possu saa kaveriksi omenaa, kevätsipulia ja rakuunaa hieman pannulla pyöritettynä. Creman kimppuun käyn aamulla että ehtii hyytymään. Tässä kuvaa tulevaisuudesta.


Eiköhän näillä eväillä saada suut messingille, viinit sitten akselilla Chile - Espanja.

Onkohan eräs kaveri jäänyt Suezille tulliin vesipuhvelinsa kanssa?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Vaalipullaa ja rupattelua, tervetuloa taas!

Tervetuloa rupattelemaan Paavo-vaalipullan ääreen huomenissa asioista, pannu kuumana koko päivän. Voin pulla on hyvää ja asiallista kuin Paavo itse, en sitä muuten tarjoaisi. Jää nähtäväksi saavuttaako tämä Paavo-pulla samanlaisen jakamattoman kansansuosion kuin toissaviikkoinen Paavo-graavilohi joka vietiin käsistä. En voi kuin kehua Paavoa. Paavo on kaikenkaikkiaan mediassa esiintynyt jälleen kerran erinomaisesti. Useampaan otteeseenkin ja suosion kasvua ei voi mikään estää. Tai no, suosiota on, media vaan yrittää epätoivoisesti saada Niinistöä jälleen kerran Vapahtajan rooliin. Keppiä, ei porkkanaa. Se siitä "vapaudesta ja vastuusta". Kyllä tuo tiedetään. Kuitenkin tervetuloa huomenna päivällä kahveelle jutustelemaan, tuoretta pullaa ja kahvia. Kommunistitikin tervetulleita. Demareilla ei niin väliä.



Näin meillä täällä lounaisrannikolla

On siis marraskuun 18. päivä, käyskentelen omia aikojani kaubamajalta ekologisesti bussipysäkille minding my own business ja mitä tulee eteen. Orvokkia. Kukkivaa orvokkia eikä missään kukkakaupan tiskillä tai ikkunassa vaan ihan maassa. Jopas nyt jotakin. No jos se nyt ei ole muille orvokki niin minulle on, rontti kuin rontti. Uskomatonta. Kertakaikkiaan. 



maanantai 14. marraskuuta 2011

Luomisen tuskaa

Oli jotenkin puhti pois taas rankan työpäivän jälkeen joten vetäydyin soffalle pohdiskelemaan syntyjä syviä. Aika kauas jonnekin usvaan siinä sitten leijailin, kunnes perin raaalla tavalla minut raastettiin taas tähän päivään telefoonin soittoääneen verhoutuneena. Mielessä pyöri huomisen eväät ja mahdollinen iltapala, ei ollut ajatustakaan. Tai no, pyttipannua fundeerasin, en kuitenkaan sitten lähtenyt sille tielle vaan silmäily ruokakomeroon paljasti huikean hienoa ja hyvää possun kylkisiivua, kermaa ja kovaa vuohenjuustoa. Ei muuta kuin pitkästä aikaa carbonaraa tekemään. Ja ai saakeli että tulikin hyvää! Persiljaa toki myös reilusti laitoin, ja mausteet luonnollisesti. Simppeliä ja aivan törkeän hyvää. Kiitos ja kumarrus itselleni.


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Hyvää Isänpäivää

Sanon itse itselleni ja kumarran. Lapsilta tuli onnittelut, pitkien etäisyyksien vuoksi eivät tulleet, prinssieversti toki valmiusviikonlopulla joten ei olisi missään tapauksessa päässyt. Eräältä taholta tuli myös, herkistyin. Abu Dhabista sitten palasin, oli puitteet huikeat, tylsähkö kisa kuitenkin. Päivän menot meni sitten uusiksi ja päädyin lopulta tekemään ruokaa. Yllättäen sitten kovasta vuohenjuustosta ja jauhoisista perunoista laadin uuniperunat, punikkitateista loihdin konjakkikastikkeen ja protskuna sitten karitsan sisäfilettä. Oli ihan makoisaa, ehkä olisi voinut valkosipulia laittaa enemmän. Joutessani siinä sitten vielä tein mansikka-clafoutisin, piti aprikoosista tehdä, en alueen kaupoista sitä kuitenkaan löytänyt. Joten itse pikku kätösini poimimaa mansikkaa, ja tietty savu-Maldonia. Niin, tässä jos aletaan pilkkua fiilaamaan niin eihän tuo sitten edes ollut clafoutis kun ei siinä kirsikoita ollut, vaan flaugnarde. Savu-Maldon antoi annokselle todella hyvän maun, jatkoi suklaan makua pitkälle ja jalosti sitä. Olen aiemmin ollut epäileväinen Tuomas tämän Maldon suolan suhteen. Enää en ole. Aivan fantastista tuotetta - suosittelen kaikille lämpimästi! 
Ehtoopuhteeksi sitten rykäisin kehiin Caesar salaatin, ja Sillä Sipuli blogin innoittamana perunalastuja. Caesarin soosista meinasi unohtua Wörssesteri, ei kuitenkaan käynyt niin ja soosista tuli täydellistä. Perunalastut onnistuivat myös fantastisesti. Uskomatonta miten voikaan ihmisen taimi tehdä ihan paperinohutta lastua ilman mandoliinia.

Aika ok setti kertakaikkiaan.

Vuohenjuustokermaperunaa


Karitsan sisäfilettä konjakkikastikkeella


Suklaamansikkaclafoutis... flaugnarde siis :) Ja pikku astiassa suklaakastiketta


Perunalastuja - aivan törkeän hyvää! 


Meppi Riikka Mannerilta tuli signaalia aamulla, kannattaa keskittyä siihen kohta. 
Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vaaliasiaa herättelemässä

Tässä iltasella aloin jälleen kerran tekemään vaalityötä, pitäähän Suomeen saada pitkästä aikaa Presidentti. Tapailin pari lausetta ja lähettelinkin sen sitten kontaktikirjassani olleille tärkeille henkilöille, heitä piisasi kuitenkin vain toista sataa. Nyt jos koska on aika lähteä kamppailuun tämän asian puolesta. Onneksi itse ehdokas Väyrynen on hyvin kattavasti ollut mediassa esillä. Olisko niin että nuoremman polven toimittajilla ei ole taakkanaan turhaa Väyrys/keskusta kaunaa mitä näillä bemaridemareilla ynnä muilla Hesarin likasankojournalisteilla on? Toivottavasti ei. Paavo on loistanut jokaisessa esiintymisessään, huominen A-Talk varmasti kääntää vaa'ankielen oikeaan suuntaan.


Siinä lohta sitten käsittelin samalla kun odottelin vastaviestejä ja debattia viestiini. Tulihan niitä. Mutta tein jossain vaiheessa lohen toista puolta virheen ja kuinka kävikään. Viime jouluna lahjaksi saamani keraaminen isohko veitsi teräosastaan lohkesi. Olin enemmän kuin pettynyt. Tätä lohkeamis juttua jouduin kuulemaan jo viime kesänä makkarafestareilla. En uskonut. Nyt uskon. 

tiistai 8. marraskuuta 2011

Vielä ennätti sieniä metsästämään

Kun kerran lämpimät kelit ovat jatkuneet suosiollisena, olihan sitä pakko jälleen lähteä metsän siimekseen silmäilemään josko löytyisi suppilovahveroita saati muita. Olikin fantastisen hieno keli, ei satanut, ei tuullut, ei ollut itikoita, karhuja, susia eikä sudenkorentoja. Vain metsä. No oli siellä joku eläkeläispariskunta, he eivät mitään löytäneet. Itse siinä ämpärillisen suppilovahveroita raapaisin mukaani ja runsain mitoin kantarelliakin. Suppilovahverot olivat valtavan kokoisia, jos niitä myisi niin litramitalla myytynä tulisi paljon kauppaa. Kantarellit sitten olivatkin himpun verran pienempiä. 

Satelliittikuvaa kantarellisaaliista


Suppilot odottelevat...


Samalla reissulla vasuun päätyi myös kolme ahventa, paksuja pötkäleitä olivat. Gordon Ramsayn ohjeella sitten laadin ne ateriaksi. Siinä pötköttävät fenkoli-oliivi-tomaatti-valkkaripedillä ennen ja jälkeen uunissa tekeentymisen. Hyvää tuli. 



lauantai 5. marraskuuta 2011

Melkoinen uutisviikko!

Kaikkea sitä on tällä viikolla sitten tullutkin uutisissa, enkä nyt puhu tästä Kreikan kriisistä. On ollut kertakaikkisen hurjaa menoa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, on saanut näin uutisfani oikein mässäillä. On pantu suut Stubbiin kun herra ministeri meni kiroilemaan Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa kuin mustalainen, ilmeisesti arvon herralle liian rahvas tapahtuma tai ainakin vähemmän mediaseksikäs sellainen. Ihmetyttää eikö Erkki "Ajatusten Tonava" Tuomioja ollut kaitsemassa Alexanderia. Olisi pitänyt olla. Sitten uutisvyöryssä kerrottiin että Yhdysvallat sallii ilmasta-maahan ammuttavien risteilyohjusten myynnin Suomeen. Hyvä. Näitä on odoteltu, mitäs noilla Horneteilla tekee ellei niissä ole kunnon rautaa. Sitten uutisvyörytyksessä siirryttiin maapallon ulkopuolisiin uhkiin, ihan tolkutonta möykkyä pyyhkii ohi tämän meidän pallon ihan lähietäisyydeltä. Kiikareilla voi koittaa zoomailla, mutta on heikohkoa. Onneksi ei jysähdä kohdalle, olisi voinut tulla hurjaa jälkeä. Siinä olisi ollut vasemmistovihreillä selittelemistä. Ai niin, onko niitä muita vihreitä kuin nuo entiset stalinistit? Ei varmastikaan. Jätän huomioimatta nämä cityvihreät haihattelijat tyystin. Tässä vaiheessa jo oletin että uutisviikolla ei sitten tapahdu enää mitään, kuinkas kävikään. Jumalan valittu kansa alkoi sitten rintaa röyhistelemään ja uhoaa nyt iskevänsä Iraniin. Aika sukkelaa. Enää ei puutu kuin Suomen Paavin Bjarne Kalliksen tuki Israelin kansalle. Ja Päivi Räsäsen myötälausunto edelliselle. Huoh, olin tässä jo hiestä märkä ja huolissani onko maailmanloppu käsillä. Ei. Tänään tuo uutisvirta toi esiin sen viikon tärkeimmän uutisen kuitenkin, Ilta-Lehti kertoi uutisessaan mystisestä takkipalosta. Selkeästi tässä on uutisessa, minkä valitsin Viikon Uutiseksi, on kyse joko spontaani itsestään syttyminen tai mikä todennäköisempi syy, tyypilliseen kokoomuslaiseen tapaan on takkia käännetty niin usein, taajaan ja hartaasti että teryleeni on ottanut kipinää ja hankaussähköstä syttynyt liekkeihin. Ei tarvitse Forssan palomestari Lehtiön enempää asiaa ihmetellä. 

Aijoo, ihan lehteen painettuna tänään "valtaosa kaupoista kiinni tänään". Aika hurjaa menoa. 

perjantai 4. marraskuuta 2011

Viikolla tapahtunutta

Kalenteriini olin jo ajoissa merkinnyt "2.11.11 Paavo Väyrysen puhetilaisuus Raision kaupungintalolla klo 12.30". Huolimatta kaikesta yrityksestä en päässyt paikalle, työpalaveri esti tähän osallistumisen. Toki meidän Paavo tulee tänne vielä toistamiseenkin ennen vaaleja, se on selvä. Viimeistään Turun torilla tammikuussa.
Kai olet jo ilmoittautunut tukijoukkoihin niin sosiaalisessa mediassa kuin muutenkin? Itse lähdin oitis mukaan kun Paavo ilmoittautui presidentivaaliehdokkaaksi. Mitä sitä ei tekisi paremman Suomen eteen. 

Tähän sopii Uuno Kailaan Rajalla runon pari ensimmäistä värssyä

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä,
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa
maani, aatteista ylin.

Ja näin Paavo on tehnyt vuosikymmeniä jo niin talonpoikia kuin tehtaan tyttöjäkin. 

Syndet tuli ja meni

Ne tuossa tuli vietettyä, tosin osin mollivoittoisesti kun lähipiirissä sitten oli siirtymistä rajan taa, enkä tarkoita Ruotsin matkaa. Tuli tempoiltua siinä, kuten mainitsinkin, Tomi Björkin mainiolla ohjeella ribsejä orientaalimauilla, meksikolaista sormiruokaa ja sitten tuo mausteiden viilennysosasto tuli Intian puolelta naan leivän ja raidan muodossa. Jotenkin tunnelma oli tuosta edellämainitusta syystä johtuen hieman latistunut, en sitten kauheasti kinofilmiäkään tuhlannut. 

Soosit levällään, ikkunalta naan leivät, salaatti, guacamole, raita, salsa


Nämä ribsit ovat fantastisia - ei voi kuin kehua vaikka itse tein


Kirkko ja Me lehden sisältä paljastui fantastinen kasa reseptiikkaa :-) Sain myös Hellapoliisi blogin resepteistä kootun kirjan. Kiva kiva :)


Jälkkäriksi piti tehdä friteerattuja banaaneja sekä mansikkasorbettia, kummatkin tequilan kanssa aateloituna. Se sitten jäi kun ei ollut sopivaa servettiä...