tiistai 31. heinäkuuta 2012

Viikon menu

Tässä kun on tullut pelattua tuon oman pellon uuden perunan ja lähimetsien kantarellien kanssa viime päivinä sen verran tiiviisti, on pakko loppuviikko keskittyä muihin aterioihin ja ruoka-aineksiin. Tänään käväisin etäalueella toivioretkellä josko olisi jo neulapapua tarjolla, ihan pikkiriikkistä vain oli joten en niitä vielä ottanut. Hernettä sen sijaan oli tullut ihan kivasti, kuin myös karviaismarjoja. Alueella niitä sitten popsin joutessani, toki otin hernettä ja taas pinaattia reilusti mukaan niin sain tämän päivän päivälliselle ja huomisen lounaaseen kivan lisukkeen. Eli pannulla käytettyä pinaattia sekä herneitä ja minttua voissa, joka toki myös on omaa kasvatusta (tässä TTAM tyylinen vilkaisu). Päivällisenä oli polentaa ja karitsan maksaa diable kastikkeella. Maksat toki teki mieli popsia saman tien pannulta, tuo karitsan maksa vaan on niin hyvää. Maksaa tulee vaan syötyä liian harvoin. Broilerinmaksa on toinen mikä on fantastisen hyvää, sitä on kauppojen pakastimet täynnä ja halpaa, silti sitä vaan tuntuu nonsaleerattavan. Itsekin. Kuitenkin päätin sitten viikolla vielä laatia kehiin, sisäelimet kun on framilla, kateenkorvaa sienipedillä sekä viikonloppuna on sitten Emeril Lagassen reseptiikalla Tournedos Rossini madeirakastikkeen kera. Kateenkorvaa sienipedillä jos metsäsientä vaan sattuu löytymään loppuviikon harharetkillä luonnon helmaan - jos keli antaa myöden. Mutta näistä sitten myöhemmin, jos niitä nyt alkaa ylipäätään nousta... 

Karitsanmaksa polentan kanssa nousussa...


Setti lautasella. Pahuksen hyvää ettenpä vielä kerran sanoisi.


Ja sanon, oli muuten ihan jumalattoman hyvää! :-)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sadonkorjuuta ja kantarelleja

Käväisin viime viikolla vielä pariin otteeseen kantarelleja metsästämässä, toisella kertaa löytyi kourallinen pieniä ja toisella taas puolentoista litraa. Metsässä vaan oli tavattoman hikiset tunnelmat vaikka aamutuimaan oli liikkeellä. Tekisi tälläkin viikolla mieli metsään lähteä mutta täälläpäin vaan on niin hikiset kelit ettei sitä ihan viitsi kuitenkaan. Toisaalta taas tänään annoin kertoa itselleni että tietyltä alueelta oli jo mikro kokoisia tatteja löytynyt, ehkäpä teen tulevana viikonloppuna toivioretken niihin maisemiin, saa nähdä. Omalta pellolta koukin viime perjantaina perunoita säkillisen, hyvänen päivää miten erinomaisen maukkaita ne sitten olivatkin. Eivät olisi tarvinneet kylkeen oikeastaan muuta kuin voita ja hieman tilliä, ja niin ensimmäinen satsi näitä omia pottuja sitten menikin. Samoin nostin muutaman pikku porkkanan, muutaman sipulin keltaista että punaista, pussillisen pinaattia ja popsin pensaasta karviaisia. Hyviä. Raparperikin tuntuu ottavan vartta itseensä, saa vielä pakkaseen sitäkin, ellei tule sitten saman tien syötyä. Herneitäkin pääsin hieman maistamaan, suurin osa kuitenkin vielä ohkaisia ja papu se antaa odottaa itseään. Kantarelleista on tullut nyt tehtyä kaikenlaista hyvää ja erinomaista. Eilen ateriaksi päätyi ihan keitettyä oman pellon fantastista perunaa (lajike Timbe) kermaisen kantarellikastikkeen jossa toki yrtit ja sipulit ovat omaa tuotantoa. Täällä pääkallopaikallahan mulla kasvaa persiljaa reilusti kuin myös rakuunaa ja muita yrttejä. Rakuunalla ja persiljalla maustin tänään tekemäni kantarellikeiton, jonka sitten, pannahinen vieköön, unohdin suurustaa. Eipä sitten maissijauhettakaan ollut, joten suurustin ihan juustolla ja krutongeilla. Hyvää tuli, ei ihan sitä perinteistä makumaailmaa kuitenkaan, rakuunassa ja tuossa käkkäräpersiljassa on kuitenkin sen verran erityinen maku. Päälle ripsottelin himpun verran Maldon Gourmet sormisuolaa (Venetsia) ja juu, ei sitä lautaselle jäänyt. 

Mitä kummallisimmista paikoista sitä kantarellia löytyy, en ikinä olisi uskonut että ihan kalliolta ohkaisen sammaleen tai mitä jäkälää tuo on, sitä löytyi.




Sunnuntain omien tuotteiden ateria.


Kantarellikeitto nousee


Valmis setti. Kyllä kiitos, lisää tätä.




maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kantarellien uusi tuleminen

Hyvänen aika, taas ne tulee enkä lainkaan ollut varautunut. Vietin lomaa muutaman päivän kulttuurimaisemissa ja olin ihan pois tolaltani kun sain raportin livenä Turun kauppatorilta viime lauantaina. Tuoretta suomalaista kantarellia 7€/litra. Tämä käynnisti itsessäni saalistusvietin ja mietin perin pohjin miten pääsisin kantarellisuoneen käsiksi. Tämä sama vietti vie ihmisä Lappiin ja Alaskaan kultasuonten ääreen, minulle riittää kantarellit. Noh, olisin enemmän ollut innoissani korvasienistä, niitä vaan ei saanut tänäkään vuonna tuoreeltaan. Onneksi hyvän ystäväni kanssa pääsin lopulta sunnuntai aamulla metsään, itse ennakko ajatuksiltani olin negatiivinen. Ajattelin että tulee taas tunti pari haahuiltua metsässä ja tyhjän vasun kanssa kotio. Niin ei käynyt vaan löysin kuin löysinkin omista vakipaikoistani kantarellia parisen litraa. Ystäväni muutaman litran mustikoita. Isoja sellaisia. Itse vasemmalla kädellä löysin vielä jonkin perkeleellisen itikan joka tikkasi vasempaan käteen kolme paukamaa, nyt tuo vantus on kuin setsuuri. 

Lävikön halkaisija ~30cm. Eli pari litraa kantarelleja. Nättejä pikkuisiakin, terhakoita. 


Piti tänään sitten, sadepäivä kun oli, tehdä oikein kunnolla ruokaa kun kerran tilaisuus oli. Päätin menun seuraavanlaiseksi. Lähes Menu Degustation, teemana kantarelli. Useimmat muut ainekset ja lisukkeet, mm porkkanat ja yrtit, ovat toki omaa kasvatusta. Tästä olen ylpeä.

Menu

Rapeaa possunkylkeä, baby porkkanoita ja kantarelleja.

* * *

Kantarelli-pinaatti savujuustokohokas

* * * 

Uutta perunaa, kantarellikermakastike, uuden sadon pinaatti

* * *

Kantarelliquiche 

Hyvä setti tuli, jopa kevyt sellainen. Possun kylki oli Marco Pierre Whiten reseptiikalla tehty, muu oli sitten ihan omaa käsialaa pääosin. Quichen ohjeen löysin jostain blogista aiemmin ja sitä olen ohjenuorana pitänyt.

Pientä kuvakavalkadia

Possua, porkkanaa ja kantarelleja


Kantarelli-pinaatti-yrtti kohokas... ehti jo hieman lässähtää. Tein aika rankan sisällön.


Uudet perunat, kermakantarellikastike, pinaatti


Siivu quichesta


Quiche siivutettuna... tästä tuli omaan makuuni ehkäpä hieman liian makea. Laitoin hunajan tykö myös hieman vaahterasiirappia. Mutta eiköhän tuo alas mene :-)


On tässä grillattukin

Toissa lauantaina oli vallan mainio keli grillaukselle ja mikäs sen mukavampaa kuin ystävien seurassa istua niin leikkuulaudan, grillin kuin ruokapöydänkin ääressä. Ihan perussettiä tuli tehtyä. Kunnon barbecue soosilla penslattuja possun ribsejä, thaikatkarapu vartaita dipillä, lisukejuttuja,  Makkarafestareilta® tuttua kesäistä perunasalaattia sekä liekitettyjä ja karamellisoituja banaaneja jäätelön kera. Kertaluokkaa haasteellisemmaksi kaiken teki se että setin piti olla gluteiinitonta. Asia joka ei mulle ole tuttu juurikaan, mutta ilmeisen hyvin siinä onnistuin. Alkuvalmistelut hoiti kutsun esittäneen talouden hengetär mitä mainioimmin, ribsit oli esikeitetty uunissa sopivan mureiksi, ja kaikki muukin oli fantastisesti valmiina. Bbq-soosin kimppuun oitis käytiin, sitä kun piti kuitenkin hiljalleen pulputtaa tunnin verran, siinä samalla muu juhlaväki sai veitset käteen ja pääsivät salaattia tekemään. Itse siinä joutessani soosia valvoessa tempaisin salaattiin tulevan majoneesin vaivihkaa. Onneksi oli pöytään koreasti katettu pikku snacksiä, olisihan siinä nälkä tullut muuten ruokaa tehdessä. Säällisessä ajassa kuitenkin itse ruokapöytä alkoi täyttyä ruoasta ja kyllä sitä sitten tulikin syötyä. Ja fingerporillinen juotuakin sihijuomasta ihan johonkin venäläiseen tuotteeseen. Aika eteerinen olo oli seuraavana päivänä, en edes muista koska viimeksi sellainen olisi ollut. Vaan... samapa tuo, on kesäloma ja kerran vuodessa voi tuollainen olo ollakin :-D

Miso valmis... katkikset valmiina grilliin. Ne marinoitiin ensin reilussa limessä ja cayennessa


Ribsit myös uunihoidon jälkeen valmiina


Sekä soosi


Kuin myös sienet ja tomaatit


Eikä vähimpänä, kesäinen peruna-kukkakaalisalaatti. Ihan pahuksen hyvää!


Grilliin...

Ensin alkupalan katkikset... näissä ei kauaa nokka tuhissut


Ja sitten osin sivulämmöllä, osin suoralla, soosilla penslatut ribsit


Aijai...


Penslaamista piisaa


Näitä voisi taas syödä...


Hyvältä näyttää vaikka itse sanonkin


Kaikki loppuu aikanaa, niin myös penslattava soosi


Helvetin hyvää


Ja banaanit kävivät grillissä myös, toki pannun kautta. Rommin hulmahdus liekkeihin ei erotu. Harmi.


Setti sitten lautasella näytti ja maistui mainiolta

Alkupalana nuo thaimaalaiset katkarapuvartaat


Lihan lisukkeeksi grillattuja tomaatteja sekä herkkusieniä, molemmat pienellä oliiviöljy valelulla ja kuivatulla meiramilla grillattu


Kesäinen peruna-kukkakaalisalaatti


Lautasella...


Jälkkäriä, karamellisoitua ja liekitettyä banaania jätskillä


Onnistunut ilta kaiken kaikkiaan. En joutunut tiskaamaan :-)

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kebabia kebabia kebabia

Olen pidättäytynyt jo muutaman vuoden syömästä näitä ties mitä rullakebabeja jne juttu mitä mitä erilaisimmista kioskeista tuppaa saamaan. Poikkeuksena toki viime keväänä käväisin Turussa Kuningaskebabissa ja se oli ihan ok, vaikka hinta olikin sitten korkeahko. Näihin tusinakebuihin maku meni jo viime vuosikymmenellä muutaman syöntikerran jälkeen kun pulju kuin pulju kaupittelee köntsää missä on kaikki sitä samaa iänikuista kiinankaalia, 2 tomaatinviipaletta, 3 kurkkua, lusikallinen kebablihaa, max 2 jalapenoa ja mautonta soosia. Perin ällöä siis. Niitä nyt kehuu ne joille määrä korvaa laadun ja makuaisti on kuin lehmän takamus. Yllätyksekseni Juhannuksen jälkeen Suurtilallinen Maailmanmatkaaja sai minut houkuteltua paikalliseen uuteen kebab-paikkaan, Woti's kebabiin Raisioon. Paikan yleisilme oli siisti ja asiallinen, henkilökunta reipasta ja palveluhenkistä ja palvelu erinomaista. Kebabiin tulevat lisukkeet näkyvillä ja selkeästi tuoreita, kastikkeissa valinnanvaraa miedosta ihan tolkuttoman tuliseen kolme vaihtoehtoa sekä valkosipulisoosi. Otin keskivahvalla kastikkeella kebabin kaikilla kasviksilla ja hyvänen päivää miten armottoman hyvää se oli. Ihastus ja innostus kebabiin palasi vuosien tauon jälkeen. Näin on pakko sanoa että ensimmäisen kebabin ikinä olen joskus 90-luvun alkupuolella syönyt Turun Yliopistonkadun päädyssä olevassa paikassa. Tätä kun Suurtilalliselle kerroin, hänen muistilokeroistaan antoi ymmärtää tämän paikan olleen myös Woti's kebab. Memory lanelta tähän päivään, siis on näitä sitten tullut tuon juhannuksen jälkeen jo useamman kerran syötyä, niin paikan päällä kuin kyläreissullakin. Eilen tuli haettua perinteisellä kastikkeella sekä tulisimmalla kastikkeella. Perinteinen on hottia ja tulinen maanjäristys... onneksi oli turkkilaista jugurttia kaapissa, oli se sen verran hottia että silmäluomet hikosi ja toista tuntia muistutti olemassaolostaan. Söin toki kaiken. Suosittelen kyllä lämpimästi reissua tuohon Raision Woti's Kebabiin. 

Paikan päällä nauttimani pikku-woti ateria ranskalaisilla ja limulla. Tuhti setti, sopiva lounas.


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Synkkä maanantai, kesäloman toinen viikko käyntiin

Kylläpä sitä sitten osasi närästää koko aamupäivä, keli kun täällä ihmisten ilmoilla on mitä on. Taivas harmaana, ei sentään satanut. Uskaltauduin päivän aikaan jopa kahdesti pyörän selkään, iltasella kolmannen. Miltei tylsistyin keliin, päätin kuitenkin antaa sen olematta vaikuttaa itseeni ja keskityin normi maanantain lomamenun laatimiseen. Ajatukset harhaili kylmähkön (+18,7C) ilmanalan ja pyöräilyssä paleltuneiden täydellisten säärien luoman tragedian parissa. Niin, toisilla on täydellistä toiset paikat, kuten mm MEH:llä intiaanihiukset, toisilla taas Adoniusmaiset(UKKT®) sääret kuten minulla. 

Siinä sitten inspiroiduin Gary Mehiganin tehdessä ranskalaista sipulikeittoa ja pahus vieköön, tein sen sitten itsekin. Päivän jälkkärin, joka oli raparperisoppa rungoltaan, olin jo aiemmin tehnyt. Sipulikeitto vaan on niin hyvää. Turha lienee sanoa että ne pussijutut... hohhoijaa. 

Pääruoaksi sitten taasen siikliä, tämä uutten perunoiden jumalatar, kylkeen sitten porkkanapyre ja pikkelöityjä kurkkuja sekä punasipulia. Ja naudan sisäfile dijon-mustapippuri kyljellä, tietty mediumina. 

Jälkkäriksi siis sitten lautasen pohjalle paksua raparperisoppaa, päälle jätskiä ja koko hoidon päälle lopuksi sitten mansikkacoulis ja pari mintunlehteä. Kumma miten setti katosi lautaselta. 

Tässä muutama tuokiokuva setistä. Ja pari kuvaa alueelta.

Sipulikeitto uunista ulos. Meinasin ensin laittaa tuollaiseen normi Arabian kohokasvuokaan uunikäsittelyyn, en sitten viitsinyt vaan tähän siniseen...


Keittoa, krutongit, suolaa, reilu juusto - aivan järjettömän hyvää!


Pääruoaksi laadin joutessani naudan sisäfilettä dijon kauluksella ja reilulla pippurilla, kylkeen taas siikliä, pikkelöityä kurkkua ja punasipulia sekä porkkanapyre. 


Jälkkäriksi sitten pohjalla raparperisoppa, jonka sitten tein osin muscavado sokeriin ja hyväähän siitäkin tuli. Päälle jäätelöä, en jaksanut quenellejä tehdä. Sitten vielä mansikkacoulis päälle ja mintun lehdyköitä. Lautanen tyhjeni äkkiä :-)


Pellolla käväisin, potut tulee pottuina!


Herneenpalko kukkii


Uuden-Seelannin pinaatti. Komea kuin mikä!


Tilliä kullekin!


Porkkanaa. Näiden kanssa pitäisi touhuta.


Lipstikka on himpun verran vaatimattomampi mitä Mr Maailmanmatkaajalla. 


Ja sipulia.



Kreikkalaistyyliset iltamat

Pidettiin luonnonkauniissa ympäristössä lauantaina kreikkalaisen ruoan ja juoman ympärille laadittu iltama, ruokailijaa piisasi, unohtui kuitenkin ne peri kreikkalaisille sopivat karvamatot. Pahus sentään. Olisi sitä voinut jonkin simpanssiasun hakea Punanaamiosta. Unohtui. Itse reseptiikkaa hain sitten George Colombariksen ohjeista ja löytyihän sitä. Toki sitten hieman erkaannuin ja uusimmasta Glorian Ruoka&Viini lehdestä napattiin kreikkalaisen salaatin ohje ja koftapulliin ohje tuli Välimeren eteläpuolelta, egyptiläisellä reseptiikalla kävin sen kimppuun. Tein vielä munakoiso chutneyn joka reseptiltään olikin sitten orientin puolelta, silti mielessäni sen hyväksi makustelin ja otin mukaan settiin. Rakia ja Metaxaa sitten napsuteltiin näiden kanssa, ihan hyvin napsahti alas. Ei tullut nestevajettakaan.

Karitsan ribsejä. Mielestäni hyviä, erikoinen maku nuorisolle? 


Vuohenjuusto-perunaleipä. Reseptin sain makkarafestarien Kartanon Rouvalta. Tätä tehdään uudelleen ja uudelleen, aivan tolkuttoman hyvää. Käytin tässä Lidlistä löytynyttä kovaa vuohenjuustoa jonka sitten raastin. Pottuna rosamundaa. Lauantai aamulla oli hurja tilanne, oli timjami hukassa niin bunkkerin parvekkeelta kuin kuivakin versio. Käytin timjamin sijaan oreganoa, mikä mielestäni sopi vallan mainiosti.


Etualalla ylempänä olevaa leipää paloiteltuna, vasemmalla kreikkalainen salaatti GR&V:n reseptiikalla. Hyvää.


Munakoisochutney Aivan tolkuttoman hyvää!!!


Soikeassa vadissa egyptiläiset koftapullat. Tippuivat kylmänäkin. Pahuksen hyviä. Näissä käytin itse jauhettua lampaan lapaa. Näitä koftapullia pitää tehdä uudemman kerran. Ja ihan koittaa koko menu laatia pohjois-Afrikkalaiseen tyyliin.


Tuskin tarvinnee mainita että vasemmalla ihan vaan siikliä, pitäähän kesällä olla kotimainen twist joka ruoassa  kuitenkin. Ja karitsan ribsit sitten oikealla kädellä. 


Paljoa ruokaa ei jäänyt. Ribsejä oli kuitenkin melkein 2 kiloa ja pulliakin kilo. Toki syöjiäkin oli 6 kpl. Syöjätär puuttui.