sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pennejä taivaasta

Pitipä tämänkin raskaan työpäivän päätteeksi vielä laatia ateriaa huomiselle, päädyin lopulta Muru opuksesta löytyneeseen anjovispastaan vaikka aamutuimaan vielä olin peribrittiläisissä shepard's tahi cottage pie tunnelmissa. Päädyin jättämään se sikseen koska nyt jos koska pitäisi hieman keventää ja tämä pasta oli juuri sellainen. Öljyyn säilöttyjä sardelleja, kirsikkatomaatteja, basilikaa ja toki pennejä. Reseptiikassa oli spagettia. Se vaan on niin tylsää. Tästä tuli ihan sanomattoman hyvää, piti toinenkin lautasellinen sitä maistaa.


Ei huono.



Pippurit, konjakki sekä valkkari

Pakko tässä jälleen paneutua erinomaiseen Sonja Leen kastikekirjaan kun on kaiken maailman kinkeriä ja tupailtaa tiedossa yhtenä jos toisenakin viikonloppuna koko maaliskuun ajan. Tahdoin pippurikastikkeen kimppuun käydä, enkä vaan sitä perinteistä mustapekka+kerma ratkaisua edes harkinnut. Edellämainittu kastikekirja kun hyllystä löytyy niin turvauduin sieltä löytyneeseen reseptiikkaan, eivätpä ole ennenkään pettäneet. Tähän pippurikastikkeeseen tuli sitten voita ja oliiviöljyä, 6 rkl pippureita, konjakkia, valkoviiniä, demiglacea sekä muutama ruokalusikallinen ranskankermaa ja tietty suolaa myllystä.
Perin mukava kastike tästä sitten kehkeytyikin, tätä voisi varioida siten että käyttää eri pippureita, tässä oli vain viherpippureita, joita tosin minulla ei ollut tarpeeksi ja korvasin osan mustapippureilla. 
Kastikkeen olisi voinut vielä siivilän läpi ajaa vaan tahdoin rustiikkisen tunnelman, olihan kyse vain koeponnistuksesta. Kastikkeen kaveriksi entrecotea, pikku perunaa ja oman pellon papuja.
Erinomainen setti.


Muru kirjaa viikolla lueskelin ja päätin siitäkin sitten koeponnistaa jonkun jälkkärin. Tällä kertaa testipenkkiin pääsi mustaherukkaparfait ja valkosuklaafudge. Mustaherukkalikööriä en sitten parfaitiin laittanut kun en sitä kaupasta löytänyt. Hyvää siitä tuli ilmankin, liekkö sitten esimerkin tummempi tunnelma sen peruja. 
Kyllä tätä voi tehdä toisenkin kerran, muotiksi ei kannata valita paperivuokia kuten itse tein paremman puutteessa.



 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

No onkos tullut kesä...

...näin syvimmän talven keskelle... ei, eikä laiteta mitään pesää eikä muutakaan. Tosin saatoin tänään ottaa viimekesäiset viimeiset mustat torvisienet (LukaG, read this) likoamaan ja tokihan nämä sitten piti ateriaksi laatia. Mielessä kävi risotto, kuin myös kohokas. Kohokkaaseen päädyin. Siitäpä pakanan hyvää sitten tulikin. Mukaan sipaisin pekonia ja tietenkin sipulia, eihän tätä arkea muuten jaksa... Tuleva viikonloppu ja seuraava viikko menee tiiviisti töiden merkeissä, viikonloppuna on sitten taas kertaalleen peruutetut kinkerit. Joutuu syömään itsensä tärviölle. En valita.

Arkikohokas...


90 sekuntia ja sitten oli jo lässähtänyt, ei tässä vielä...


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Suklaan kimpussa

Asetin itselleni viikolla haasteeksi edes yrittää tutustua suklaan temperoinnin ja sitten sen myötä sen kanssa temppuilun saloihin. Tietenkin kunnianhimoisena tavoitteena pystyä tekemään suklaasta kahvikuppi lautasineen. Tiesin jo ennalta ettei tästä tule ensinkään helppo operaatio, työvaiheita kuitenkin oli lähes neljäkymmentä ja suurin osa vaati asettuakseen vähintään viiden tunnin odotuksen ennen kuin edes pystyi hahmottamaan tulosta. Perjantaina siinä temperoin suklaata ensimmäisen kerran ja tein koevedoksen niin kupista kuin lautasestakin. Lauantai aamulla seitsemän aikaan kävin tutkailemaan miten potilaat jaksoivat. Huonosti. Olin ilmeisen liian vähän käyttänyt suklaata niin lautasissa kuin kupeissakin. Lautasten ongelmana oli sitten vielä se että tuo käyttämäni tuorekelmu oli liian kapeaa jotta sillä olisi lautanen saatu rypyttä peitettyä. Ensimmäisen setin epäonnistuttua otin vielä pienemmät lautaset käyttöön, hieman paremmalla vaan ei mitenkään hyvän näköisellä menestyksellä. Ensimmäisen setin kupitkin hajosivat muovikuorta irroittaessa palasiksi. Käytin tässä kohtaa (pestyä ja kuivattua) piirtoheitinkalvoa joka osoittautui jäykäksi ja ilmeisen huokoiseksi kun kerran tarttui siihen tiukkaan kiinni. Toisen laisella muovilla sain sitten kupinkin tehtyä. Tässä vaiheessa kuitenkin huomasin unohtaneeni tehdä kupille korvan. #¤%#)¤=¤?#??!!!
Sabayone tuli tehtyä kuten reseptiikassa käskettiin, marsalaa tilkka pari toki mukaan lirahti kuten kuuluukin. Osasta tuli parfait, sitä kun kupin pohjalle asetetun kakkupohjan päälle piti laittaa. Olisi pitänyt olla sokerikakkupohja, menin siitä missä aita oli matalin. Sabayone onnistui mielestäni nappiin, pikku kahvitilkka ja suklaakahvikupin koonti. Pohjalle siis kakunpala, parfait ja päälle lusikoin sitten sabayonea. 
Olipa työteliäs urakka, en ihan äkkiä uudelleen ala.

Tuli siinä sitten pikku lohipalanenkin paistettua, linssejä alle, gremolataa päälle. Ja hemmetti näitä GoGreen linssejä, olivatkin suolaliemessä kypsiä. Parissa päivässä pitää käyttää ja ja ja... olisi pitänyt tuon suhteen pitää kaupassa kiikarit auki aikanaan. Olen hieman pettynyt. Onneksi Stockalta saa DuPuy linssejä jotka eivät ole tuollaisia ikäviä.
Burgereita tein sitten myös, kuten coleslawin. Burgerit väänsin Partasen paistinjauhelihaan. Hyvää. Jälleen kerran. Pitäis varmaan ens weekendinä vääntää pari metriä makkaraa?

Sabayone odottelee 78 asteen saavuttamista


Lähikuvaa kahvikupposesta


Hieman taaempaa. Huomaa ettei valu alareunasta ensinkään


Paistettua lohta, linssejä ja gremolata. Pettämätön yhdistelmä


Burgerrrrrr..... 


torstai 14. helmikuuta 2013

Siemenen laskun aika...

Tai sitten ei ihan vielä. Kateellisena olen tässä seuraillut eräänkin blogistin starttia satokaudelle, itse en vaan ole saanut mitään aikaiseksi. Tai no, sain nuo viimeiset purkit työnnettyä parvekkeelle kun alkoi sieltä mullasta jos jonkin näköistä möttiäistä kaivautumaan esiin. Tällä tapaa säästyin suihkuttamasta Raidia ympäriinsä, vaikka varoiksi tein sellaisen 45s suihkauksen. Kuitenkin kaupoissakin alkaa olla taas jo kaikkea kylvö ja kasvatusaiheista materiaalia tyrkyllä, pitää siihen tutustua paremmin. Perinteisiin tuotteisiin meinaan satsata tänä vuonna enemmänkin. Persilja, salvia, basilika ja korianteri saa olla ne kulmakivet, sitten jotain pientä ja jännää lisäksi. Pellolle paskan lisäksi olisi tarkoitus levittää taas tuo Uuden Seelannin pinaatti, se kun on satoisa. Sekä viitlai kuutlai ja muutlai sipulia. Kenties pieni pätkä pernaa. Ja ehdottomasti papuja, neula ja härkä, sekä herneitä ja tietenkin maissia! 
Suurtilallinen kun on suomettunut jälleen, kenties saan koneellisesti pellon käännettyä ettei mene taas tänäkin vuonna tuota elbow greasea liiankin kanssa. 
Yrttiä on valmiina siemeninä täällä pusseissa, pitäisi vaan saada aikaiseksi ja kylvettyä se...

Pari tuokiokuvaa Bunkkerin parvekkeelta...

Lohduton näky kun vettä sataa, ilma on harmaa ja kaikkia......aaaa... 


Rosmariinikin muumioitui...


Kenties tomaattia ens vuonna tuonne? Vaiko mustasilmä susannaa? Vai mikä martta se oli? Kaija?


maanantai 11. helmikuuta 2013

Fiaskosta täydellistä kohden

Kun kerran lauantainen naudan rinta päätyi fiaskoksi, laitoin lihan uudelleen uuniin maistamisen jälkeen kun kerran oli pahuksen sitkeäksi jäänyt, vaan sitten torkahdin hetkeksi ja olihan tuo muuttunut kengänpohjaksi.
No samapa tuo, mitä sitä itkemään. Päätin eilen että tänään sitten teen lasagnea, tarkoitus oli ihan levytkin laatia durumista vaan sitten kotiin tultuani valtuustoryhmän avoimesta kokouksesta laiskuus iski. Itseasiassa halusin katsoa valtuuston kokouksenkin mutta oli tehtävä kuitenkin ruokaa samalla. Onneksi kaappien kätköistä löytyi Montegrappa merkkisiä valmiita lasagnelevyjä, niihin piti sitten turvautua. 
Pikaisesti pekonit pikku paloiksi ja pannulle, perään Partasen paistinjauhelihat, iso sipuli, sellerin vartta, porkkanaa. Toki loraus punkkua italiasta, ja pyrettä ja tätä rataa. Yrtit. Mausteet. Maito.
Sugo onnistui täydellisesti, olisin voinut tuon syödä sellaisenaan, maltoin kuitenkin mieleni ja sipaisin bechamelin valmiiksi, raastoin juustoa ja riivin mozzarellaa. 
Viitisen minuuttia vielä ja pääsisi syömään maistiaiset...

Kastikkeet tekeytyy


Palapeli nousee


Kerros toisensa jälkeen


Uuniin!


Ready to eat :-)~~~




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Läskiksi meni

Piti lauantaina olla sitten tuttujen kanssa illanistujaiset, poskelleen meni sairastapauksen vuoksi tämä suunnitelma. Eihän sairaudelle mitään voi, pakko oli siirtää tapahtumaa muutamalla viikolla eteenpäin, ei siinä mitään. Oli tarkoitus pääruokana tarjota pitkään haudutettua naudan rintaa hyvällä soosilla, ja näinhän toiminkin. Lihan olin jo hankkinut ja perjantaista asti touhunnut sen kimpussa. Laitoin lihan suolalla ja pippurilla maustumaan jo torstaina, perjantaina tein dry rubin jonka peitossa liha sai sitten lauantaihin asti makoilla. Uuniin mennessä liha peittyi vielä omena-bbq-soosilla, joka itseasiassa oli ihan pahuksen hyvää! Omenakastikkeen toki tein itse torstaina, kauppatorilta kun löytyi eurolla parin kilon omenapussi, täydellinen tähän operaatioon. Odotusarvot oli korkealla aiemman menestyksen myötä, tällä kertaa ei sitten ihan kaikki mennytkään kuin Stromsössä. Vieraita kävi sitten täällä maistelemassa lihaa, josta myöhemmin sananen lisää. Kylkeen tein kunnon ravintolamuusin ja voissa pyöräyttettyjä herneitä. Reseptiikka oli kanadalaisen Chuck Hughesin käsialaa jota olen koeponnistanut aiemminkin hyvällä menestyksellä. Tänään tuli floppi kuitenkin. Liha jäi mehukkaaksi mutta ihan hemmetin sitkeäksi. Liekkö syy siinä että tällä kertaa liha oli yhtenä isona palana, aikaisemmin tein saman setin, käytin kilon paloja ja olivat uunivuoassa kyljellään. 
Oppipa tästäkin sitten jotain. Kun nyt muistaisi.

Vähän suolaa ja pippuria


Dry rub päällä


Tätä en tajua, miksi kuvista tulee kellertäviä?


Omenasoosi päällä



Lautasella


Hyvä artikkeli löytyi, suosittelen lukemaan. 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Wok me!

Tylsyyden rajamailla ja vieläkin ilman loton pääpottia mentiin tämäkin viikonloppu, harmitellen etten sitten kuitenkaan lähtenyt Helsinkiin vaikka tilaisuus oli. Pj Sipilä piti vakuuttavan puheen, tässä se kokonaisuudessaan. 
Ateriarintamalla oli hiljaiseloa, lauantaina tein vaatimattoman mustatorvisieni risoton, ihan ok setti vaikka tuppasi tulemaan liian jämäkkää. Tähän pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Söin vaan tuon niin äkkiä että unohtui sitten kuvakin siitä ottaa. 
Tänään ulkolämpömittari valehteli minulle kuutisen astetta alakanttiin ja sekös se sitten suorastaan vaati lämmintä, jopa tulista ruokaa koneeseen. Wokkia kaivamaan esiin, possun ulkofileestä leikkasin ohutta soiroa, vihanneksina paprikaa, purjoa, kevät&valkosipulia, herkkusieniä, porkkanaa. Toki myös yksi chili päätyi pannulle, eikä inkiväärikään jäänyt pois. Soijaa ja osterikastiketta vielä hieman joukkoon, keitetyn jasminriisin kanssa tätä sitten söin niin että jälkeenpäin nousi hiki otsalle kotvakseksi.
Iltasella sitten mietin kahden omenen kohtaloa, söisikö ne niinensä vaiko jotain tortun tynkääkö?
Torttu voitti, tein voitaikinan ohimennen ja torttuasia oli miltei siinä. Toki se piti vielä uunissa käyttää ja tohottaakin hieman...

Veijarit wokissa


Ja lautasella... hottia tuli vaikkei ollut itseasiassa niin tarkoituskaan



Omenapiiras uunista ulkona


Tomusokeria päälle ja toholla... epäselvä kuva tuli kun on vaan kaksi kättä 


Sokeri sulatettuna. Tästä tuli hyvää. Seuraavalla kerralla vielä enemmän voita ja sokeria.


perjantai 1. helmikuuta 2013

On tässä touhuttukin

Vaikken tästä pääse lähtemäänkään huomenissa Keskustan politiikkapäiville niin on tätä asiaa tässä muuten pidetty framilla jo pidemmän aikaa, kuinkas muuten. Viime viikolla Keminmaalta kajahti kun Paavo Väyrynen vihdoin ja viimein tiedotti osallistuvansa niin EU kuin eduskunta vaaleihinkin. 

Tämän tiedotteen innoittamana sitten aloin laatimaan vaalien tiimoille pientä keskustelurintamaa ja pikku purtavaa. Kuin salama vessanpytystä yllättäen ja vaatimatta työtoverini merkkipäivä iskeytyi tähän samaan saumaan ja sain rouvasväen myös suut messingille. Letissähän ei tietenkään tingata, voita olla pitää ja kardemummaa kunnolla. Eilen ehtoolla pikku maistit itse otin, toki sipaisin voita päälle. Hyvää.





Mutta ne eurovaalit. Eipä liene kuin kolme varteenotettavaa ehdokasta lopulta. Tässä järjestyksessä. Muuten menee ääni haaskeelle.

Riikka Manner
Paavo Väyrynen
Anneli Jäätteenmäki

Se on tossa. Muille ääni == ääni haaskeelle.

Jep jep.