Pitkä lyhyeltä tuntunut perjantai

Jälleen kerran Gourmet Club kokoontui hyvän ruoan ja viinien ääreen, vieläpä onnistuneesti. Illan teemana oli, kuten pitkä perjantai lienee jonkin saagan mukaan, verinen. Verta pakkiin siis. Taas joutui havaitsemaan tieskö jo monennenko kerran saman ilmiön, aina kun jäsen M on tänne kutsuttu niin televiisorista tulee Ruotsin kuningasperheeseen liittyvää ohjelmaa koko päivä. Aivan ensimmäisellä kerralla vuosia sitten soittelivat tätä tunnaria jossain Tukholman kirkossa kun Viccan sai Dänin. Vai mitenpäin se meni. Joku sai jotain jossain. Kenties se oli isäpappa Kalle-Kustaa joka sai baarin takahuoneessa jotain? Sama se.

Juhlakaarti sai eilen kuitenkin tämän menun.

Piti alunperin tehdä toast skagen kun kerran alkuviikosta saaristolaisleipäkin tuli sille tehtyä. Suolatta. Kävin Murun reseptiikalla tämän kimppuun, olikin oiva valinta. Ihan eri makumaailma kuin se perinteinen raskaahko smetana punasipuli dijon tilli yhdistelmä. Tässä oli kurkkua, majoneesia, konjakkia, muutama tippa tabascoa ja sitten toki rapua. Rapuja Murun reseptissä oli kahtaa sorttia muttei ollut saantia esim lumirapujen lihoille joten koko settiin käytin sitten ihan katkarapua. Majoneesia tein toissapäivänä - liian vähän! Kerrankin, yleensä sitä aina jää liiaksikin ja saa viikon syödä ja piilottaa sitä joka paikkaan. Tällä kertaa tein liian vähän, en ajatellut nokkaani pidemmälle, sitä kun meni pääruoan kuorrutteeseen suurin osa. 

Jätin sitten kurkuista kaapimatta sen vetisen keskiosan pois ja skagenista tuli lopulta niin juokseva että päätinkin sen sitten tarjota ryyppynä lasista jonka pinnalle laitoin lohen mätiä. Jännä juttu että tässä lasissa kun olivat odottamassa vieraita jääkaapissa sen reilun puoli tuntia, shotti jämähti eikä mennyt yhdellä eikä kahdella mutta kolmannella sitten alas. Hyvää se silti oli. Tänään aamulla tätä maistelin sitten lisää...

Amuse

Toissailtana tekemäni mustamakkara eli boudin noir ei ollut ollenkaan huono. Sain sen paistettua ja kylkeen rakentelin puolukasta ja karpalosta perinteisen riistakastikkeen. Tuoretta meiramia käytin reseptiin yhden puskan ja kuivattua himpun verran. Olisi saanut olla enemmän. Ja ehkäpä hienoksi pilkottua ja paistettua pekonia? Suolaa nyt ainakin. Meni se näinkin. 

Pääruoka hauki oli illan kohokohta ja ilmeisesti kaikkien suosikki, sen verran vuolaita kehuja se sai pöydän ympäriltä. Kyseessähän oli ravintola Mamin chefin Marko Rauhalan resepti haukimurekkeesta jota olen nyt useampaan kertaan tehnyt. Koskaan en kyllä ole skånenperunoita tehnyt mukaan, tällä kertaa valjastin jäsen M:n tekemään beurre blancin annoksen kylkeen. Se kannatti, kastikkeesta tuli vallan mainio, jopa erinomainen! 

Jälkkäriksi rakentelin jo toissapäivänä setin jossa pohjimmaisena oli brandyssä ja vahvassa sokerissa keitettyjä vadelmia hyydytettynä kerroksena, sitten sen päälle vahva cappuccino pannacottakerros a la Tomi Björck, koko komeuden päälle kotimaista karpaloliemi plus yksi karpalo sellaisenaan happoa tuomaan. Eipä näitäkään kuppeihin jäänyt kuleksimaan.

Illan viinitarjoilu oli tämän tyyppinen, lisäksi oli Etelä-afrikkalainen Rijk's hanapakkaus joka paljastui vallan mainioksi seurusteluviiniksi. Ei huono. Alkupalan eli boudinin kaveriksi oli tuota vasemman laidan ranskalaista, joka oli laivalta, kallis ja aika vaatimaton kaveri loppujen lopuksi. Pääruoan kylkeen rykäistiin tuo Thill's pinot blanc mikä oli haukimurekkeen kylkeen happoisuudessaan täydellinen kaveri.

Jäsen M toi Duriuksen joka oli kyllä mielestäni illan paras viini täyteläisyydessään, pelihetken kaveriksi. Sanomattakin lienee selvää kuka pelit(Qube Bon Appetit) voitti.

Aamulla oli sitten aika tiskata eilisen astiat, pari koneellistahan sitä tuli. Mikäs tässä on uudella tekniikalla toimia. Ja aamupalaksi muodostui kuppi kahvia, itsetehtyä saaristolaisleipää ja tätä Murun skagenia...

Olisi varmaan Paavollekin maistunut!

Hyvää Pääsiäistä!

On tässä puuhasteltukin

Pääsiäisen vaativimman komponentin ääreen tänään jo päivällä asetuin sillä mentaalilla jotta tämä taas hoidetaan Tamimaisesti klip klap ja kaappi soi. Toisin kävi. Reseptiikkaa noudantin orjallisesti, silti makkara oli raakaa kun uunista otti ja pannulle pani.  Tässä kohtaa tein sitten virheliikkeen ja laitoin makkarat kattilaan kiehuvaan veteen. Perkele siinä sitten kuoriasia häipyi kuin pieru saharaan ja jäljelle jäi maukasta mutta vähemmän ulkonäöltään houkuttelevaa tuotetta. 

Tämänkin tiesin ja miksi perkuleessa piti lähteä... 

Sain kuitenkin osan pelastettua ja siitä sitten oli pakko pientä makutestiä tehdä. Ei sitä oikeastaan tiedä mitä keitinveteen on lionnut, sen verran vaatimaton oli makkara. 

Se siitä. Huomista jälkkäriä varten keittelin vadelmaa reilusti sokerin kanssa, tilkan pari brandyä laitoin joukkoon. Pieni ranskalainen ote tähänkin. Sitten liivatteet ja kuppiin. Päälle sitten kotvasen kuluttua kun tämä on jo hyytynyt, cappuccino pannacottaa. Ja sen päälle sitten sokeroitua karpaloa ja viinaa. Katsotaan nyt.

Verta pakkiin

raakamakkara

Keitettynä haalistuu

lautasella pahuksen hyvää

Pääsiäisen menuajatuksia

Taas on tullut se aika jolloin neitokaiset, hautalat ynnä muut istahtavat luudilleen kissojen ja kahvipannujen kanssa lentämään ympäriinsä ja tekemään ikäviäkin taikojansa. Mitenkäs se vanha kansantarina menikään, pääsiäisen aikaan trullina navettaan ja vips! lehmiltä nännit pois... tjms. Mämmihattuun en pukeudu tänäkään pääsiäisenä... vai pitäiskös se olla vaatimuksena pitkän perjantain Gourmet Clubin kokoontumisella?

Ei.

Pitkän perjantain menu lienee sitten nimensä mukainen. Tätä olen tässä pari kuukautta puntaroinut jo ja olen melkoista jaakobinpainia käynyt itseni kanssa. Aterian pitää kuitenkin olla sellaista että ehtii vieraiden kanssa seurustelemaankin, muttei toisaalta liian yksinkertaista. Viinimatcheja en tällä kertaa saata tehdä. Kaapissa on hyvää ranskalaista viiniä alkupalan kylkeen ja pääruoan kanssa sitten kenties jotain mitä Veijo Alko suvaitsee suositella. Valkkaria siis. 

Pitkän Perjantain Pidempi Menu

Toast Skagen 

(Murun reseptillä + itsetehty saaristolaisleipä)

***

 Mustaa körtsikkää, puolukkaa

***

Haukimureke Mamin tapaan

***

Espressopannacotta, karpalokastike

Mustan makkaran rykäisen huomenna puolivalmiiksi, periaatteessa myös puolukkakastikkeen sekä jälkkärinkin voisi tehdä. Haukimurekkeen kaveriksi en kyllä mitään Skånen perunoita tee, beurre blanc riittänee tällä kattauksella. 

Pääsiäispäiväksi sitten on toiset, perinteisemmät metkut mielessä. Jälleen kerran tätä mustaa körtsikkää tai sitten savuankeriaasta jotain MPW:n reseptiikalla, jos sattuu Herkkunuotasta löytymään. 

Pääruokana sitten perinteinen karitsan kare, valkosipulivuohenjuustoperunat ja punaviinikastike. Eli ihan pakanan tuhtia ja täyttävää. Jälkkäriksi varmaan iskeytyy myös vähemmän perinteiset karamellisoidut ja rommilla glaseeratut banaanin jäätelön kera. 

Tämä on gameplan tällä hetkellä, kauppalista on toki kirjoitettu, mutta sen jäsentäminen puuttuu vielä. 

Samoin tuo GC:n alkupalan lopullinen muoto, toisaalta tahtoisin sen olevan kampasimpukat boudinin päällä, niiden alla hernepyre ja kunkin kampasimpukan päällä vielä pikku tiraus siian tai muikunmätiä. Sitä samaa mitä sitten skagen amuseissa on. Tämä jää tiirailtavaksi.

Miksen pyytänyt tulevaa suurlähettilästä Tampereelta viime viikolla tuomaan kaviaaria? Se olisi vaan sen kerran kirpaissut 50€ - pari vedonlyöntiä Formula ykkösiä. Tämän asian kanssa saan sitten painia myös. 

Kevätkokouksen aattona

Huomenna Raision Keskustan kevätkokous, asioita lienee ihan tarpeeksi joka rintamalle. Itse jopa närkästyin tänään miten kaupungin tekninen lautakunta oli toiminut; viljelypalstojen vuokria oli nostettu 100% sekä oli mielivaltainen siivousvelvoite asetettu. Jollet siivoa palstaa jonkin epämääräisen tahon mielen mukaan, kaupunki suorittaa sen ja perii 62€ maksun vuoden lopussa. Aivan järjetöntä. Palstalaiset, suurin osa heistä iäkkäämpää väkeä jotka tuolla ovat vuosia toimineet, ovat sinne pieniä työkalujen yms säilytyslaatikoita tuoneet jottei joudu alvariinsa työkaluja kuljettamaan kotoa palstalle ja takaisin, samoin vesitynnyreitä johon on sadevettä kerätty ja sillä palstoja osin kasteltu. Nyt kaupunki haluaa asettaa, tai siis asetti jo, rasitteen tälle harrastajakunnalle keinotekoisen siivousvelvoitteen myötä, kaikki pitää olla palstalta pois 15.10. mennessä tai kaupungin setä tulee ja vie roskiin. Hoitaisivat muut siivousvelvoitteensa pitkin kesää ennen kuin lähtevät moiselle tielle. Ja kuka lopulta määrittää tämän tarpeen? Joku tonttu-ukko konttorissaanko? 

Tulee vaan taas mieleen kenen asiaa tässä siivousvimmassa ajetaan? Jos sinne palsta-alueelle jää joku tynnyri, ämpäri, laatikko tai kuokka niin kenen esteettistä silmää se häiritsee? 

Enemmän luulisi talviaikaan häiritsevän nuo tolkuttomat lumikasat hiekan ja koirankusen värisinä joita vaan piisaa loputtomina vuorina, ne ei häiritse mutta jossain syrjässä joku ämpäri niin tekee?

Onko kyse siitä perisuomalaisesta kateus voittaa kiiman perisynnistä lopulta? Vaiko poliittinen demarien ja vasurien ponsi ettei lähistöllä olevan lastentarhan pikku pilttien pidäkään kuokkaa tai lapiota nähdä? Sähköhän tulee pistorasiasta, raha seinästä ja ruoka mäkkäriltä tai eineksinä tehtaalta.

Vai onko kokoomuslainen golf kerho ajattelu puskenut pintaan, pitäähän sitä saada harjoittelukenttä ihan tänne Raisioonkin, sopiva soiro siihen.

Ei ole järjettömyydellä mitään rajaa. Saa kommentoida.

Kuitenkin, närkästys sijaan ja asiaan. Aamusta sitten aloin jo piirakkapohjia vääntämään, puolitin reseptin ja sen mukaan tein kun kerran on neljä irtopohjavuokaa käytössä. Neljään pohjaan meni vajaa puoli kiloa voita,  litra jauhoja, suolaa, sokeria ja mitä parhainta Raision kraanavettä. Veivasin pötkäleet ja laitoin jääkaappiin tekeytymään. Tällä välin sitten pohdin teenkö samalla vaivalla lettipullaa vaiko mitä. Jätin pulla-asiat muhimaan ja päädyin sitten piirakoiden täytteisiin. Iso purjon jötkäle löysi tiensä puolitettuna kasariin jossa oli vettä, suolaa ja voita. Keitin kypsäksi. Tätä purjoasiaa muuten jossain välissä lisää. Fantastisen makuista ja sain vinkkiä lisätä tätä ja hummeria... 

Punaista paprikaa pari sekä iso sipuli kuutioitui ja joutui pannulle myös, pieni suola ja sokeri. Saivat jäähtyä. 

Piirakat rykäisin kasaan, esipaistoin pohjat toki, hernekilpi oli kullakin jottei liiaksi nouse, sen jälkeen täyttö. Savulohta kalasta reilusti, päälle pilkottua purjoa sekä sipuli-paprika sekoitusta. Päälle kerma-muna-ranskankermaseos maustettuna. 

Maistoin kotvanen sitten kumpaakin, hyvää tuli omasta mielestä. 

Torttu raakana

Munittuna

Uunista pois..

Pari pullaa

Hiiohoi ja rommia pullo!

Tulipa sitten taas seilattua pitkin ja poikin Tukholmaan ja takaisin lähes uudenkarhealla Baltic Princessillä. Hauska reissu oli, tuli tutustuttua miniä ehdokkaaseen, vävyehdokas onkin jo tuttu. Hän myös oli mukana. Bingosta ei sitten tapani mukaan voittanut mitään, automaatit jätin tyystin väliin. Samoin jäi Happy Lobster väliin, ja sekös tässä nyt jäikin kaihertamaan. Ehkäpä sitten ihan joka reissu ei olekaan tarkoitettu että hummeria, ostereita ja sen semmoisia sitä sitten pääsisi syömään. 

Eipä sillä, enpä päässyt merenneitoakaan maistamaan.

Paluumatkalla sitten buffet katsastettiin ja tämä oli kyllä kehno. En ole miesmuistiin noin huonossa buffassa ollutkaan. Valikoima oli perin rajattu, informaatiolappuset tarjoilulautasten päällä taas todella huonot eivätkä kaikissa paikoissa pitäneet ensinkään paikkaansa. Ei ollut rapuja, katkoja ei oltu käsitelty, kauhea homma poopshoottia ottaa pois ja simpukatkin oli kylmiä. Sitten yhtä graavilohta vaan ja ne pakolliset blinit, smetana ja leväkaviaari. Kiva semmonen toast skagen tyylinen suupala oli tarjolla. Se oli hyvä. Sushipöytään meni toiviorikkaana mutta ei, se oli huono. Itse en ole mikään sushin suurin ystävä vaikka mielelläni sitä syön ja teen, tämä oli kuivaa kuin beduiinin sandaali. Aika huono esitys. 

Jätin normi alkuruoan ja pääruoan sitten vallan pois, ne on niin nähty. Tylsää perunaa ja lihaa. Tein iskun texmex sektioon, otin pikku tacot, ne oli ihan sitä kaupan perussettiä. Tosin näissä oli pavut ja sitten eräs insinöörioppilas ne koukki setistään pois. Ei tiennyt mitä teki. Taitaa katua vieläkin. 

Jälkkäripöytä oli kattava, oli kirpeää marjashottia, suklaata ja ties mitä. Sitä ei voinut kritisoida, tai olisi mutten tee sitä koska olin itse tyytyväinen jäätelöön. Ja se shotti oli erinomainen.

Jänniä etikettejä näin sitten kaubamajassa, en kyllä ostanut mokomia. Jääköön sitten muille. Parikin työkaveria tuli heti mieleen. 

Piristystä menomatkaan, Turun Kauppatorin reunalta lohduttava viesti

Tukholma, tuo kaikkien jäälauttojen äiti

Jyrki M, en tiennytkään että olet rommirintamalle siirtynyt

Ja Kikkekin, ettäs kehtaat. Rommia vaan siellä sun vuorellas.

Suppea alkupala

Kehno sushi. Marinoidut punasipulit olivat hyviä.

Mun jälkkäri. Tuo shotti oli hyvä. Niitä olisi voinut useammankin syödä. Jätski jäi kuvaamatta.

Luvattu maljan nosto erään bloggarin 25v synttäreiden kunniaksi!

Tää oli taas tänään tätä, burgereita, itsetehtyjä ranuja sekä rimpsuja. Mitään ei jäänyt. Pakko oli puuhastella kun tuleva insinöörikaksikko oli vallannut sohvan, telsun ja netin. Hyvänen aika.

Auringon häikäisyä piiloon

Me muut täällä vaan joudumme 247 kärsimään, yöllä on pimeää ja äärimmäisen kylmää, päivällä taas häikäisee niin ettei meinaa eteensä nähdä. Ainut hyvä puoli tässä paisteessa on että se sulattaa myös tuota valkoista kuolemaa pois. Olen jo valmiina syöksymään pellolle jahka sen aika koittaa, kiire olisi saada perunat maahan. Ja ennen kaikkea kalkkia vielä kun lumihuntu tienoota peittää. Ehkäpä päästäisen jälkeen alkavalla hyvin ansaitulla lomaviikolla sitten. 

Muutoin täällä on aurinko sisätiloissa tehnyt ihmeitä, en turvaudu tänä vuonna pääsiäisruohoon vaan pääsiäisvesikrassi tekeytyy kauhealla vauhdilla, kuten myös basilikat ovat terhakasti nousseet. Lisävaloa olen nousukkaille antanut iltaisin kasvilampulla, jonka teho/hyöty jää sitten nähtäväksi.

Ylihuomenna matka vie Tukholmaan, mikä keli siellä sitten lieneekään. Matkalla koitan täyttää itseni ravuilla yms meren elävillä. Oliskohan merenneitoa tarjolla?

Ei keittiö vaan makkaripuutarhan antimia:

Genovalaiset basiliskot ne sieltä ilmaantuu.

Enemmänkin samaa sorttia. Takana piilossa ns pikkukärpäsansa. Toimii.

Fesikrassi

Nyt 4*I tossa naapurissa...

Pää kolmantena jalkana

F1 kausi 2013 pärähti bensankatkuisesti käyntiin viikonloppuna varsin mainioin tuloksin. Suomalaiset ratojen gladiaattorit pärjäsivät suhteellisen hyvin, Kimi otti voiton suvereenilla ajolla, Vale Bottas ensimmäisessä F1 kisassaan surkealla autolla päihitti tallikaverinsa ja toi auton maaliin, Nicolla sitten Mersu levisi alta. Noinkohan hänellä käväisi mielessä se Mersu-miesten tuttu tunnari "siihen sammui johtotähti, lätkimään jätkä lähti...". Nooh, Nico taitaa viedä tänä vuonna MM:n - ja jo on aikakin. Tai sitten sen vie Asturian korskea orhi Fernando Alonso Diaz.

Lauantaina sitten lähes Melbournessa ollessani alkoi pienen ihmisen tekemään mieli burgeria, ei kun toimeen. Hunajasinappisen majoneesin tein burgerin kaveriksi, jonka taas väänsin Partasen paistinjauhelihasta. 

Sain myös yllättäen ja pyytämättä jäniksen lihaa, se herätti heti muistikuvat miten Marco Pierre White sitä aikoinaan teki. Jänis oli sitten pakko jo sunnuntaina valmistaa, ja olipa se hyvää. Kaveriksi sen kanssa pataan jouti jokunen porkkana, varsisellerin varsi ja muutama sipuli. Vettä ja liemikuutioita. Tunti uunissa ja avot. Kylkeen Lapin puikulasta muusi ja silputtua persiljaa päälle. Excellent!

Tänään sitten oli aika leipasta leipää, en vaan osannut päättää mitä reseptiä käyttäisin joten en sitten aiemmin käyttämiäni käyttänyt ensinkään vaan noukin netistä mainion ranskanleipäreseptin vuodelta 1909.

Tuosta tein puolikkaan annosta, tosin suolaa olisi voinut laittaa enemmän, taikina nousuun ennen paikallisjärjestön kokousta ja sen jälkeen uuniin. Tuli kuohkeaa ja hyvää leipää. Olisi voinut isommankin leiviskän tehdä mutta olen tyytyväinen tuohonkin.

Burger.

Jänistä ja puikulaa.

Ranskis

Evästä arkeen, arkisen kotiruoan puolesta sananen

Kyllä sitä voi pieni ihminen valmistaa itselleen arkeen sopivaa eväsruokaa niin että on sekä ruoan sisältö että valmistushintakin edullinen. Ei ensinkään tarvitse eineksiä edes ajatella ostavansa, ainakaan ellei kehossa ole laiskaa solua, saatikka että turvautuisi työmaaruokalan aika latteaan makumaailmaan. Tässä vaiheessa on sanottava että oman työmaaruokalan laatu-hintasuhde on ok. Toki sielläkin kritiikkiä ilmenee, mutta se onkin tuota tavanomaista...

Itse arkisin kuitenkin jo useamman vuoden olen ottanut tavakseni tehdä eväät työpäivälle, tarkoittaen ihan aamukahvileipiä ja lounasta. Näin sitä teollisuusmuurahainen&pienviljelijä samassa kropassa säästää lukuisia lantteja vuositasolla. Joskus aiemmin tuli aina silloin tällöin ostettua erilaisia valmisateroita kaupasta ja syötyä niitä sitten töissä. Tavan takaa harmitti sitten se laatu. Se oli vaan tavattoman huonoa. Ellen sanoisi jopa kehnoa. Esimerkiksi erään ison valmisateriavalmistajan pottumuusi ja sipulipihvi oli luokattoman huonoa, muusi, jauhelihapihvi ja vihreät setissä oli kaikki sitä samaa vetelää ja mautonta settiä mitä vaan voi kuvitella moisten olevan. Niiin no, silloin en kuvitellut moista, ostin, petyin kerta toisensa jälkeen. Onneksi nämä muistot ovat edelliseltä vuosikymmeneltä, saatoinhan silloin vielä savukkeitakin polttaa. 

Tänään oli aika kuitenkin evästä taas tehdä, innostuin päivällä jo eritoten tekemään hyvää ja maukasta, siksipä kiidin töistä kalaa hakemaan pää kolmantena jalkana. En sitä tukevaa valkoista kalaa sitten löytänyt, mutta kotimaista lohta kyllä. Oli tuoreehkoa, kolmisen vrk. Ei haissut, otin pitkät nuuhkut. No siitä sitten ja sen kimppuun. Ensin oli tykötarpeet sille laadittava. DuPuy linssejä päätin sen kaveriksi, kuten myös sipulia ja suppilovahveroa. Sitä löysin kaapista vielä purkillisen vaikka olin jo siinä uskomuksessa että viime syksyn suppilot on jo syöty. Ehei. Linssit ostin Hansakorttelista Turusta Punnitse & Säästä kaubamajasta joka on paljastunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Tuoltahan löytyy vaikka ja mitä. On pähkinää, linssiä, ties mitä ja mallasetikkaakin jota ostin oitis kun puoti oli avattu! Suosittelen, varsinkin kun hinnat ovat edulliset vaikka voisi olettaa toisin!

Tämän tyyppistä valmisateriaa teen täällä...

Gremolata...

Eväspakkiin setti paistettua lohta DuPuy linssipedillä

Toki gremolata päälle... 

Yrttien kimpussa

Niin tai no, eipä niiden kimpussa niin aktiivisesti tarvitse olla, näyttävät tulevan toimeen ihan vedellä ja auringonvalolla toistaiseksi. Jos alkavat nuokkumaan, alan lukemaan niiden läheisyydessä demarien viime eduskuntavaalien puolueohjelmaa ja käyn vaalilupaukset läpi niin eiköhän ala lannoitetta riittämään. Tuossa kohtaa kyllä pitää olla visusti, ettei naapurit ala närkästymään hajuhaitan vuoksi. 

Mutta kuten me kaikki muistamme, viime viikolla laitoin torstaina kasvamaan tämän vuoden ensimmäiset pikku yrtit, genovalaista basilikaa sekä vesikrassia. Nämä kaksi kaveria olivat viime vuodelta säästyneitä Isoäidin Kasvit  nettipuodista tilattuja yrttejä. Hyvin lähtivät kasvamaan, oikein itsekin tässä on ymmällään.

Pari kuvaa eiliseltä

Vesikrassi

Vankka genovalainen basilika

Ja tänään

Samainen genovalainen basilika

Ja jopa tuuheentunut vesikrassi 

Liekkö sunnuntaina lähes triffidien kokoisia jälleen kerran?

Turskaa lautasella

Piti eilen tehdä kalaa ja tarkoituksena oli Turun torilta hakea jotain jötkälettä tuoreena, käydä leffassa ja sitten valmistaa ruokaa. Tokikin niin että kala olisi kotiin kulkeutunut siinä välissä jääkaappiin odottamaan, leffateatterin tunnelmaa se ei varmastikaan olisi suvainnut. Kuitenkin toisin kävi, Turun kaupoista kun ei sitten lopulta panko korppujauhoja löytynyt. Elokuva jäi näkemättä mutta nämä japanilaiset korppujauhot sitten löytyi eräästä tolkuttoman kokoisesta ja kalliista marketista. Olivat rutaleet nostaneet viiriäisen munien hintaa kepeät 100%. Jäivät hyllyyn kun eivät olleet pakollisia vaan ns hetken mielijohde. Toki on sanottava että tuossakin kaubamajassa ne vielä ovat yli 100% halvempia mitä Stockan herkussa. Tässä tuotteessa on törkeä hintahaitari, voi vaan kuvitella mitä tuottajalle tästä jää käteen, ei varmaan euroa enempää per paketti. Ja epäilenpä ettei sitäkään. 

Kalaa en sitten torilta saanut, oli vain pari kopperoa torilla, ikävä pakkanen, viima ja aurinkokin se vaan jaksoi paistaa silmiin. Niin minä mieleni pahoitin. Onneksi ennen toivioretkeä Turkuun olin kirjastosta hakenut Tuomas Kyrön uuden kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. No uusi ja uusi. En kuitenkaan ruskeaan kastikkeeseen tähdännyt, vaan sabayon kastikkeeseen maustettuna karkealla dijonilla. Torilta kuitenkin kulkeuduin kauppahallin turvalliseen syliin josta ensimmäisenä näitä panko korppujauhoja luurailemaan eri etnisistä puodeista mitä hallista kyllä löytyy. Ei vaan löytynyt tätä japanilaista karkeaa ja vallan mainiota jauhoa. Lopulta sen sitten löysin, kuten aiemmin jo mainitsin, eräästä isommasta marketista. On saatavilla samalla merkillä mitä nyt näitä japanilaisia aineksia muutenkin myydään kastikkeista riisiviinietikkaan jne. 

Hallissa sitten tuli kuuma ja hiki kun oli villatakkia ja ties mitä tumppua päässä ja käsissä, jarruttelin Herkkunuotan kohdalla. Ja miksipä en olisi jarruttanut. Siellähän oli taas vaikka ja mitä, nyt tyydyin vaatimattomampaan kattaukseen. Otin sitten turskaa fileenä ja muutaman kampasimpukan. 

Vaan enpä päässyt valmistelemaan edes ruokaa kun tuli eräältä nuoreltaparilta tilaus caesar-kastikkeesta. Olisi muka pitänyt kaupasta ostaa joku älyttömän kallis ja esanssin makuinen yökötys. Ei käy laatuun eikä laadunvalvontaan ja lupauduin tekemään kastikkeen heille itse. Tuli sen verran hyvää että käytin pikku pisarat siitä omaan kampasimpukka alkupalaan. Anjoviksena käytin lasipurkissa öljyyn säilöttyjä pikku sardelleja. Ne vasta on erinomaisen hyviä. Niitä tänään ripottelin myös pizzaan joka ohimennen valmistui.

Alkupalaksi siis lauantain menu tarjosi currylla kevyesti maustettuja kampasimpukoita salaatin ja pikku caesar-kastikkeen kera, pääruokana sitten Marco Pierre Whiten aikoinaan täydelliseksi viilaama Cod Viennoise. Eli turskaa sabayon-kastikkeella. Jälkkäriksi piti tehdä karamellisoituja banaaneja vaniljajäätelön kera. Se jäi haaveeksi. Tarina ei kerro tästä enempää.

Alkupala onnistui mainiosti, lähinnä siis kampasimpukoiden paistaminen ja maustaminen. Herkkä maku ja täydellinen koostumus. Salaattiin olisi voinut lirauttaa hieman oliiviöljyä ja suolaa. Tosin laitoin lautaselle pienet pisarat caesar kastiketta, mikä ajoi tämän asian. Olisin herneen versoja laittanut myös, eipä mistään löytynyt. Näitä varmaan pitää ihan täällä bunkkerilla kasvattaa tulevana kautena. 

Pääruoka oli sitten tämä turska. Tomaattipyreen tein kotimaisista tomaateista, kalttasin, poistin sisukset ja keitin parin pikku salotin kanssa kasaan. Kutterin läpi, pikku suola ja se oli siinä. Duxelles tekeentyi varttikilosta herkkusieniä, nekin kutterin kautta pannuun, vedet pois ja pikku kerma, mausteet, se oli siinä. 

Rasia pinaattia myös kävi voin kanssa pannulla. Sitten sabayon, sai vatkata mutta se sitten palkittiin. Kastikkeesta, johon tuli myös kalalientä ja valkkaria sekä tietenkin tuota karkeaa dijonia kermaa nyt unohtamatta, tuli vallan mainitoa. Ja niin, se panko, annoksen päällehän sitten piti tehdä tuollainen rapea kuori, sitä varten hain Turun eräästä juustokaupasta palan iäkkäämpää gruyere juustoa. Hapan oli myyjä, juusto oli mainitoa. Tähän kuoreen sitten tuli siis pankoa 175g, 160g voita sekä 80g tätä juustoa. Tämä seos käytettiin kutterissa ja sen jälkeen leivinpaperien väliin, kaulinta ja jääkaappiin kotvaseksi. 

Monen moista vaihetta tässä oli, kuten se että annos kasattiin pannulle; turskan annospala, päälle hieman tavallista dijonia, päälle tomaattipuree, duxelles ja lopulta päälimmäiseksi rapea kuorimateriaali jonka jälkeen pannulle vielä tuota viini-kalaliemiseosta pikku loraus. Tässä kuoressa oli tarkkaa juuri tuo ainesten suhde, jos voita olisi ollut liikaa, se olisi valunut kaikki pois ja kuori olisi tyystin hajonnut. 

Hyvin kävi näin ensimmäisellä yrittämällä, ei hajonnut liiaksi. 

Uunissa tämä vietti muutaman minuutin jonka jälkeen siirsin annoksen lautaselle jolle olin jo kasannut pannulla käynyttä pinaattia ja sabayon-kastiketta. Lautanen minuutiksi puoleksitoista takaisin uuniin grillivastuksen alle jotta rapea kuori sai väriä. Olihan tuossa tekemistä mutta oli maultaan sen väärti. Ja tulipahan havaittua että nämä panko korppujauhot ovat kyllä hintansa väärti (180g ~3,5€). Ei niitä turhaan kehuta. Harmi että on vaan yksi maahantuoja joten hinta on räävitön. 

Aamulla tein sitten kunnon munakkaan Gordonin perinteisellä ohjeella, munat voin kanssa pannuun, hyytymisen jälkeen ranskankermaa. Paahtimeen leipää, pekonit pannulle. Kasaaminen, päälle sormisuolaa ja silputtua ruohosipulia. Kelpais vaikka joka aamu. 

Gruyere - aivan perkuleen hyvää! Aamullakin tätä kelpasi makustella munakkaan päälle.

Alkupalana kampasimpukoita. Näitäkin voisi viikottain jopa syödä...

Pikku viini piti olla aterian kera. Bordeauxia karahvissa, Abadalin punkero odottaa pääruokaa. Kyllä vaan olivat hyviä.

Panko-gruyere-voi seos valmiina. 

Cod Viennoise

Lähikuvaa

Ja läpileikkausta. Kyllä kyllä, tätä sorttia täytyy saada useamminkin. Juhlaa.

Aamupala. Saisi olla pakollinen :)

Naistenpäivän tunnelmia

Onnea kaikille ihanille naisille! 

(miltei tuoretta kuvaa tiluksilta...)

Vähemmän ihanilla ei niin väliä. Mutta vielä muistutuksena arvon hameväelle, enkä skoteista puhu tälläkään kertaa, muistakaapa että tämä Naisten Päivä on sitten vaan sen reilun 19 tuntia pitkä. Samaan tapaan kun se frouvain euro on vaan sen 80 senttiä. 

Eli naisväki saa ostokset siis kaupasta halvemmalla - mikä tasa-arvo se tässä piilee.

Kuitenkin väkevän flunssan kourissa kamera sentään pysyy kädessä, aamulla mittarissa oli taaset lamaannuttavat -20 astetta, käyskentelin tippaiitan pakeille kun kutsu kävi. Kotiin tullessa maisema oli aika lailla jäätävän cool joten olipa siitäkin sitten pakko kuvatus napata.

Tautia uhmaten päätin auringonpaisteen saattamana käydä pitkähköön ajatuksen (kateellisen sellaisen) vainoamana käydä askareen kimppuun. Laitoin basilikaa ja vesikrassia tekeentymään. Vesikrassit sitten optimistisena josko pääsiäisenä saadaan sitä maistella? Kukaan ei tiedä. 

Oikein kun taas pinnistää niin voi melkein nähdä tämän nimenomaan genovalaisen basilikan puskevan mullan alta kohinan lailla...

Myrskyn silmässä

Meteorologien manaama lumimyräkkä sitten pahimmoilleen iski lauantaina ehtoopäivästä kuin miljoona volttia. En tietenkään ollut mitenkään varautunut tilanteeseen, nuo ennusteet, manaukset, uhkaukset, mitä lie, eivät juurikaan pidä paikkaansa yleensä. En sitten tiedä pitikö tämäkään. Loppuviikon piti olla julmettu pakkanen, yli 20 miinusastetta ja pohjoisnavalta jääkarhujen piti tulla kaduille vaeltamaan ja syömään pingviineitä. Toisin kävi. Myräkässä sitten siirryin tuttujen luo hellan ja pöydän väliin, kertaalleen sairaustapauksen saattelemana siirretty syöminki toteutettiin ryminällä lauantaina. Yhden pysähdyksen taktiikalla saatiin kaikki ainekset kaubamajasta viikunoista hummeriin. Sinisimpukkaa ei saanut, se sitten jäi pois mutta korvasin keitossa sen jättikatkaravun pyrstöillä. Lihana oli kauppahallista Jokiselta haettua naudan ulkofilettä joka oli aika mainiosti marmoroitunut. Hyvää palvelua Jokisella, kuten aina, kauppias kyseli käyttöpäivää ja rykäisi lihan vakuumiin varoiksi. Kävi vaan niin kun oltiin saatu tapakset tehtyä ja istahdettua pöytään, mieleen palautui muistikuva siitä miten kotoa kinkereille läksin, tämä ulkofileen pala sitten oli vieläkin muutaman kilometrin päässä oman jääkaapin sisällä. Jälleen kerran luonnonvoimia uhmaamaan ja lihaa hakemaan... illan isäntä oli jo kertaalleen lähtenyt kalalientä hakemaan, se kun kauppalistasta huolimatta unohtui. Tuossa kohtaa harmittelin etten ottanut mukaan perunapuserrinta, mikä on vallan mainio kapine muusin teossa vaan lihan haun yhteydessä oli tämäkin asia painunut unholaan kunnes jo autotallin oven tuntumassa se tuli mieleen. 

Tapaksissa mentiin perinteistä reittiä, oliiveja, sardelliin käärittyjä kapriksia, hillosipuleita, cornichoneja, ibericoa hunajalla, viikunoita serranokinkulla ja eräällä toisella espanjalaisella jonka nimeä en saa juuri mieleeni, chili-sitruuna maustettuja jättikatkaravun pyrstöjä sekä pikku leipäsiä ankanmaksamoussen kera. 

Pääpiirteittäin se oli siinä. Itse en näihin kokoamisiin osallistunut kuin sen verran että tein esimerkki tapakset, muu osallistujakaarti talkoovoimin väkersi loput. On niissä nykertämistä, ja yllättävänkin täyttävää ovat.

Valmistelut kiihkeimmillään

Hetkeä ennen... lihan hakureissua. Huomaa taustalla pihan jäätävä tunnelma.

Pikku alkunaposteluista kun päästiin ohi, oli aika valmistaa hummeri-sinisimpukkakeittoa, josta sitten jäi sinisimpukat pois kaupan vajaan valikoiman vuoksi. Kuten jäi myös pois Pernod koska ei paikallisessa Alkossa ollut kuin jättiläismäisiä pulloja tätä tuotetta. Anista jauheena laitoin sitten himpun verran enemmän, kuten myös tähtianista. Keittoon maun taioin hummerin kuorista ja nesteistä, kuin myös ylijääneistä jättikatkarapujen pyrstöistä. Keitosta tuli pehmeän samettinen, hummerin lihat käytin pannulla, maustoin ja asettelin lopuksi keiton pinnalle persiljan kanssa krutonkien päälle. 

Kaverit pöhisee pannulla

Aika hyvää settiä! Voisin viikottain syödä tätä jos sponsoria saisi tulemaan esiin?!

Pääruokana sitten oli naudan ulkofilettä, paistoin pannulla pinnat kiinni rohkeassa pippurihunnussa, lämpömittari kylkeen ja uuniin sataan asteeseen kunnes 50 astetta piippasi. Vetäytymään. Perfect.

Toissa viikonloppuna koeponnistamani pippurikastike kylkeen, Larsenin konjakkia, saksalaista rieslingiä, samaa mitä hummerikeittoon meni, ranskankermaa ja kermaa. Kohtuullinen. Ravintolamuusi, talon hengetär oli ison kattilallisen rosamundaa kuorinut, reilusti voita, kermaa ja suolaa. Maitoakin tilkka. Tiukka muusi :)

Kevätsipulista ja retiiseistä pannulla käytin pikku lisäkkeen lihalle. 

Tässä kohtaa tuli ähky, mutta vielä oli saatava mahtumaan capuccinopannacotta mustaherukkaparfaitin ja vadelmacouliksen kanssa alas. Menihän ne. Ja pari Virtasta. Pahuksen Virtaset, kolkuttelivat pitkään vielä tänäänkin...