Kylläpä kukkii

Niin foordin helmat ja mersujen pohjat, ei niin kauniisti ne mutta asiaan joutavista, täällä bunkkerilla sitten basilikat ja meiramit kukkiin senkin edestä. Basilikan pisimmät varret varmasti metrin mittaisia, lähelle nyt ainakin. Tervehtyi ja tokeni alkukesän rouskuttelija invaasiolta, kiitos Raidin. Pitääkin muistaa ostaa runsain mitoin rounduppia tänä syksynä, bunkkerin etäalueella oli holtiton rikkaruohojen ja hyötykasvienkin kasvu yllättänyt vaikka vain parisen viikkoa olin käymättä. Kertaalleen niitetyt porkkanan varret tuli uudelleen esiin.

Harmi ettei ole sieniä löytynyt mitenkään merkittävästi, tuon meiramin ja sienten liittoa eräs bloggari on mainostanut ilmeisesti jo vuosia, asiaan pitää tutustua jahka aika, ja sienet, on sille kypsä.

Tapahtuipa näin päivinä niin jottan vihdoin ja viimein Paavo Väyrynen vahvisti ehdokkuutensa ensi kesän EU-vaaleihin. Hienoa, iso käsi Keminmaalle! Taas alkaa ennen näkemätön vaalikampanja ja Väyrynen kerää veret seisauttavan, tsunamin lailla vyöryvän äänisaaliin. 

Ennätin jo viime vaalien alla laatia Paavo 2018 kahvikuppisarjaa joita lahjoitin oikeisiin osoitteisiin, pitänee harkita jotain toista otetta näihin vaaleihin. 

Kas hauska pikku video, löytyi MT:n sivuilta Böndeboogie :-)

Meirami kukkii, ei salvia

Ei ole vaatimaton basilikakaan

Killin markkinat

Jälleen kerran, itseasiassa neljättäkymmenettä kertaa ellen nyt ihan väärin muista, nämä Killin markkinat pidettiin Raision keskustassa. Myös tuossa keskustassa oli myös Raision Keskusta omine kojuineen ja myytävineen ja tarjottavineen. Tarjolla oli ilmapalloa, porkkanaa ja karamellia, nämä menivät kuin kuumille kiville. Oli ilo huomata miten eräänkin pikkutytön itku haihtui saadessaan pätkän porkkanaan mutusteltavaksi sillä välin kun loihdin hänelle ilmapallon. Äitihahmolle sitten Suomenmaata kainaloon ja kaikki oli tyytyväisiä. Järjestötyön turvaamiseksi toki aina on kojussa myytävääkin, perinteisesti meidän teltalla on ollut Hintsan ehtoisan emännän, Maija Haaviston toinen toistaan parempaa leipää ja leivonnaista. Erityisesti olen päässyt Hintsan happaman makuun, siinä vasta erinomaisen hyvää leipää. Toki kaikella on kääntöpuolensa, tuota leipää ei vaan millään voi syödä liiaksi, ympäristöasioita nousee sitten esiin jos liikaa syö, uutisointia aiheesta tässä. Sisätiloissa aika vaarallista.

Itse laadin myyntiin kahdeksan pullapitkoa, töissä maistatin miniatyyriversiot ennalta ja itsekin ohimennen puolen pitkoa popsin maistiaisiksi. Myynnissä oli vielä Myllymäen tilan ruisjauhoa, piti tuota ostaman myös mutta unohtui. Harmittaa etten ollut tarkkana. Kenties tuota saa jälkeenpäin.

Myös kansanedustaja Esko Kiviranta oli teltalla pitkät tovit turisemassa ihmisten kanssa. Siinäpä vasta vaatimattoman oloinen mies, ei tehnyt ollenkaan tiedoksi olevansa oikein kansanedustaja vaan muina miehinä siihen tulla tupsahti. 

Paavo-pullaa markkinoille 

Maijan leiviskää monelta kantilta. Aivan järjettömän hyvää leipää!

Tämän olisin toki voinut polkupyörän tarakalla kotiin kuljettaa... 

Sunnuntaina oli varmaan sitten valtakunnallinen koirankusettajien kokoontumisajo läheisen koulun urheilukentällä kun sen verran on Mustia ja Murrea liikkeellä. Olikohan Turun Murre siellä myös? Sama se, kysyn vaan kuka tuoltakin siivoa kakat pois kun eivät saa ärkkärin kahvikuppeja, tupakka-askeja saati tumppeja muutenkaan siivottua?

Vaikka olen uusia veroja ja veron korotuksia vastaan viimeiseen asti, nyt kyllä pitäisi koiravero astua jälleen voimaan kaikessa ankaruudessaan. Autoveron luokkaa mielellään, ellei enemmänkin.

Olenko miljonääri?

Sähköpostiini kolahti tänään seuraavanlainen viesti, tämä lienee johdatusta runsaampien ruokapatojen ääreen? Ei kai kukaan huvikseen tuollaisia kirjoittele.

 Rakkaat Kristuksessa

Terveisiä teille Herramme Jeesuksen Kristuksen, otin yhteyttä sinua jälkeen käydään läpi profiili, rukoilin sen yli ja valita nimesi muun nimet, koska sen esteeming luonne ja suosituksia annettu minulle hyvämaineinen ja luottamuksen arvoinen henkilö Olen rouva Mary Mbadum Itävallasta, Olen naimisissa edesmennyt presidentti Cools Mbadum Norsunluurannikon joka kuoli 25. marraskuuta 2010 miesvainajani oli talousjohtajana töiden ministeriö ja asuntoihin ennen hänen eläkkeelle palveluksesta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen menimme; Real Estate Business myös hallituksen rakennusurakoitsija ja Jumala siunasi töitä meidän käsissämme. Olimme naimisissa 22 vuotta ilman lasta, koska minun fibroid ongelma. Koska mieheni kuoleman olen ollut diagnosoitu ruokatorven syöpä, että tuskin liikkua.

Viime aikoina minun lääkäri sanoi minulle, että minun ei kestäisi seuraavan 8 viikkoa, koska syöpä on mennyt erittäi n huono vaihe. Kun mieheni oli elossa hän teki talletus ($ 2.900.000.00usd USD) Kaksi miljoonaa Yhdeksän satatuhatta Yhdysvaltain dollaria, toivoen käyttää rahaa laajentaa toimintaamme ostamalla jotkut rakennusalan Kone-ja ennen kuin hän tapasi kuolemaansa. Tietäen tilani olen päättänyt lahjoittaa rahat pois hyväntekeväisyystarkoituksessa. Rakkaani, haluan siirtää rahat sinulle, haluan sinun käyttää vähintään 85% tämän rahaa auttaa orpokodin koteihin, köyhiä, sairaita sairaalassa, lesket, auttaa naisia, joilla on syöpä, auttaa kirkko lord sitten ottaa loput varat hoidat kotona, koska jokainen työntekijä ansaitsee sen palkat.

Otin tämän päätöksen, koska en voi ottaa tätä rahaa hautaan, minulla ei ole mitään lapsi, joka perii rahat, taas minä ja edesmenneen miehensä vannonut käyttävänsä viimeinen vaurautta auttaa heikommassa asemassa, koska meillä ei ole lapsi, meidän sukulaiset ovat paha ja itsekäs, he yrittivät tyhj äksi kristillistä elämää ja meidän avioliitto, koska minun läsnä terveydentila he käänsivät selkänsä minua luulivat mitään hyvää tulee ulos minua uudelleen, koska olen hyvin sairas ja lapseton nainen, mutta kaikissa Minä kiitän Jumalaa, koska hän on kaiken Luoja.

Rakkaani En tarvitse puhelinta, koska minun terveydentila voit vastata minulle kautta oma sähköpostiosoite ja haluan antaa teille muita yksityiskohtia. Sananlaskujen 19:17: Hän, joka antaa köyhille lainaa Herralle, ja Herra palkitsee tällaisen henkilön hyvästä työstä. Rakkaani meidän liittyä käsien yhdessä auttaa Fellow veljet ja sisar, jotka ovat köyhiä, sairaita ja kodittomia, jotta siunaukset on meidän osa taas Kunnia menee Herra meidän luoja. Odotan pikimmin vastaus. Kiitos ja Jumalan siunausta.

Sisar Kristuksessa.

Rouva Mary Mbadum.

Sadonkorjuu, osa 1

Eilen kelien parantuessa siihen tyypilliseen, joskin odotettuun Lounais-Suomen normaaliin ilmanalaan jossa lämpötila on +20C, tuuli maltillinen 1-3m/s joskin kosteus sitten oli varmaan RH65%, saatoin kirmata jo aamulla Bunkkerin etäalueelle kokemaan perunat, sipulit ja sen sellaiset. 

Tämän vuoden teemaperna oli tietenkin Rikea, ei ilman ärrää vaikka sekin laitos tuolla kiven heiton päässä uhkaavasti majailee. Tämä ärrällä varustettu ryökäle on kyllä ollut perin maukas, kummallisesti vaan tuppaa kasvamaan. Varret ovat jo nyykähtäneet, tämän pitikin olla varhainen laji. Kuukausi (?) sitten jo ensimmäiset maistit tuli otettua, toiset pernat oli ihan pikkiriikkisiä kuten uuden potun sopii odottaakin olla, toiset taas tennispallon kokoisia. Niin miltei tälläkin kertaa, kokohajonta suppeampi. Saavat loput olla siellä mullassa suojassa vielä, porkkanat ja raitajuuret tekevät vielä tulemistaan, ovat perin pieniä vielä. Muutaman raitajuuren otin testiin, yksi melkoisen iso ja kolme pienempää. Enpä näitä ennen ollut kokenutkaan, yllätyin posetiivisesti. 

Juurikas ei tahrinut ensinkään kuten punajuuri, maultaan oli kuitenkin vähintäänkin yhtä hyvä. Tein tuon isoimman uunissa, kuorittuna ja paloiteltuna, hieman oliiviöljyä päälle sekä ripaus savumaldonia. Hyvää tuli. Ja kaunista. Nimensä mukaisesti valkopunainen raidakas jötkäle. Kivaa värikkyyttä lautaselle. 

Sipulia sitten otin reilusti talteen, niistäkin kaikista jo varret nyykähtäneet. Tutkailin myös herneenpalkoja, kourallisen sieltä sain taskuihin ja paikalla syötyä, ilmeisesti nuorisojoukot löytäneet nuo. Ei linnut eikä ainakaan myyrät availe herneenpalkoja kuten ihmiset... sama se. Eivät ole muuta vieneet eikä pahemmin sotkeneet.

Pinaattia, tuota Uuden-Seelannin pinaattia eli lamopinaattia tuli tänäkin vuonna laitettua, se kun ei kuki, tuottaa satoa läpi kauden. Lehdet ovat vahamaiset ja paksut, ihan lisukkeeksi tehdessä tämä pitää huomioida. Otinkin reilun satsin, jos vaikka loppuviikosta keiton väkertäisin. Kiirettä vaan tuntuu olevan kaikilla rintamilla. 

Härkäpavut olivat sitten lakanneet kasvamasta, tuo siis ei uusiudu jos ja kun satoa korjaa. Tuon sato tuli jo heinäkuussa syötyä. Ei tarvinnut tukia vaikka eräskin rouva niin itsepintaisesti kertoi. Tällä oli jämäkkä varsi ja teki isot palot jotka juhlavasti sojottivat. Samaa ei voi sanoa maissista, ne näyttää siltä ettei sieltä mitään tulekaan, mutta sama tilanne oli viime vuonna, sitten syksyn hämärtyessä ne alkoivat paisumaan ja tekemään satoa. Ainakin täällä Bunkkerin turvassa, tiedä sitten mitä tekevät tuolla alueella.

Raitajuuri valmiina kotiutumaan

Viime vuoden siemenistä alueelle putkahtanut auringonkukka

Kesäkurpitsa lavitsalla. Aina pieni...

Näiden uutisten jälkeen pitää paneutua juuri kirjastosta hakemaani Paavo Väyrysen kirjaan Eemeli Väyrysen vuosisata jossa käydään läpi tämän tervaskannon touhuja sadan vuoden ajan samalla sivuten Paavo Väyrysen omia tunnelmia.

Varasin kirjastosta jo *ilmeisesti* törkykirjan Ikuinen vastarannan kiiski, kirjoittajana Sanna Ukkola (ja Lasse Lehtinen).

Olen pyöristynyt jo valmiiksi.

Faxi jatkaa kolisemista

Kuten aina, faxi jälleen eilen kolahti yllättäen ja pyytämättä, tällä kertaa siihen kolahti maailmanmatkaajan, insinööri & isä, GC-klubin jäsen K runsaine ja odottamattomine tuliaisineen. Hervottoman mittaista kanelitankoa, maustesekoituksia, tähtianista sekä teetä Sri Lankasta josta toki kaikki muutkin. Spesialiteettina kanelitangot joiden valmistumista hän itse silmä tarkkana katsoi ja videokuvasi. Kanelinkäärintämestari Mr Chelvanayakam on jo yli 50 vuotta istunut ja touhunnut tankojen parissa, ilmeisesti ei pysty enää kävelemäänkään kuin käsillään. Hyvät oli aromit! 

Tangot.

Maustesettiä maailman laidalta

Mr Chelvanayakam työssänsä

Ja katonrajassa nämä sitten kuivuu

Elävää kuvaa aiheesta

Rantaa läheltä Jaffnaa, tätä sitten riittä viitisen kilometriä. Mautonta.

Tätä herraa en tunne. Mikä lie partasuu.

Oli sitä eilenkin syötävä, karitsan karetta, valkosipulilla ryyditettyjä vuohenjuustoperunoita uudesta Annabella lajikkeesta, toki kastikkeena tummalla tommills ryyditetty espagnole ilman kermaa sekä paprikasalsa lisukkeena. Alkupalana toki kaikkein herkullisimmasta sienestä, korvasienestä, keitto paahdetun boulen kera. Sopiva setti, ei tullut ähkyyn ja jaksoi vielä muutakin puuhastella. Tänään rykäisin kehiin täytetyt paprikat, täytteenä pari salottia, valkosipulia, vuohenjuustoa sekä jauhelihaa, maustemaailmana ras el hanout ja harissa. Siitä ei muistanut kinokuvaa ottaa. Harmi, pakanan hyvää tuli.

Korvasienikeitto

Karitsan kare lähikuvassa

Ja etäämmältä. Vuohenjuustoperunat kuvittele siniseen annosastiaan tuolla taaempana.

Taidettako?

Tulipa Kiasma, tämä moderdin taiteen pyhättö käytyä katsastamassa. Kaiken näköistä siellä sitten olikin, valokuvia, videotaidetta, betonia, karvaa, roskaa ja piirroksia. Tuli mieleen jälleen kerran tarina Keisarin uudet vaatteet, vasemmistolainen tuulahdus 70-luvulta puski pintaan kaikkine viisasteluineen. Enemmän kuin tuo sisältö sinänsä, huolestuttaa että verovaroin tuollaista puuhastelua ylläpidetään. Joku roti tuohonkin hommaan. Pitävät ihmisiä pilkkanaan noilla puuhasteluillaan. Termi entartete kunst sopii tuohon kuin kynä silmään. Kaksi käyntikertaa hoidin samalla kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. 

Tokihan Helsinkiin yksi tai kaksi Guggenheimia vielä mahtuu. Kaippa tuo jalkapallohuligaani niille miljoonan parikymmentä osoittaa. Onhan se nyt taidetta jos mikä. 

Hyvänen päivää sentään.

Kiasman ylin kerros. Jalkapallokentän kokoinen alue johon on seinään raapustettu tekstiä.

Toki se seinästä raaputettu on taidetta ja saa jäädä lattialle. Miten tässä talossa tuo taide onkin niin kertakäyttöistä että kerta toisensa jälkeen se ylimaalataan. 

Edes Andy Warhollin pop-taidetta ei ylimaalattu. 

Ihmisrauniot tuijottamassa töherryksiä seinällä

Jaa-a. Normaalisti kun tuollaisia näkee kutsutaan poliisi ja puhtaanapitolaitos paikalle. Tällä kertaa kyseessä romanialainen tjms taiteilija joka onneksi tuli neuvomaan ja kritisoimaan paikallisia oloja satiirin keinoin. Pikkunäppärää vasemmistolaista puuhastelua. Juuri tuollaista johon itäeuroopan maissa aina törmää. On niin kivaa ja hassua. Hmpf. 

Valokuvataidetta. Itsekin olen taidekuvaaja.

Ilkeän näköinen koira. Hyi.

Rapujuhlien kenraaliharjoitus

Sain itseni kutsuttua kuin varkain rapujuhlien kenraaliharjoitukseen vaikka piti jotain televiisori/tietska-asennusta suorittaa lauantaina. Olen aina avoin kaikenlaiselle ruokaan liittyvälle puuhastelulle enkä tälläkään kertaa tohtinut kieltäytyä. Rapujuhliin kuuluu oleellisesti ravut, tällä kertaa oli pakasterapuja maapallon toiselta puolelta. Vai olikos ne epsanjalaisia, en muista. Tuli taas havaittua että jos kohta ravut ovat maultaan hyviä niin kaikki tuo muu puuhastelu ja touhu on kyllä ihan törkeän yliarvostettua puuhastelua. En mä jaksa tota tuhertamista, pari tuntia menee parin pienen ravunpalan takia, sotkua tulee ihan joka paikkaan, sormet on tahmassa, paidalla illan menu ja plääh. Ruotsalaisten kotkotuksia nämä tämmöiset, ja sitten pitäisi vielä hoilata jotain ruotsalaisia ryyppylauluja. Niin humalassa en ikinä ole että tuohon sortuisin. Kyllä saa mun puolesta jäädä moiset kekkerit väliin. Noh, tarkennus tähän, sen verran pitää pitää kun tuli luvattua tutuille järjestäväni. Sen verran rajaan juhlatunnelmaa että kotimaista isoa rapua sen sitten olla pitää, kolme per syöjä ettei mene koko ehtoota ja nälkä vallan pinnassa. Siis alkupalaksi. Jotain hyvää tai vieläkin parempaa sitten pääruoaksi. 

Näihin rapukenraaleihin sitten oli varauduttu vielä parin siian voimin. Toisen maustin, täytin maarun sitruunalla, suolakuoreen piilotin ja uuniin tuikkasin. Hyvää. Toisen siian fileoisin ja tein jo aiemmin koeponnistamaani Marco Pierre Whiten kala-annosta. Tuon vedin ulkomuistista, jotenkin jäi tuo panko-jauhoista tehty mureke irtonaiseksi vaikka voita ja pecorinoa siinä oli reilusti. Hyvää se silti oli. Tomaatista keittelin kasaan kastikkeen, oman pellon pinaatista pedin. 

Ja kun ei mitään dagen efteriä ollut, ja rapujen kuoret olin säästänyt, tein niistä ja kasasta vihanneksia, keiton. Keitosta tuli tummanpuhuva mutta kertakaikkisen hyvä. Tuli ravut käytettyä loppuun asti - ei haaskeelle mennyt nekään. Pikku alkupalaksi paahtoleipää, toisella tillivoita, toisella majoneesia, rapujen pyrstöjä ja tilliä. Majoneesiversio oli raikkaampi.

Tässä näitä lotoskoja

Tässä oli siika suolakuoressa. Oikealla siitä näkyy vilahdus

Kalaa. Tämä on hyvä resepti. Kala pitäisi olla vaan paksumpaa palaa. 

Rapukeitto tekeentyy.

Pikku suupalat aterian alle

Rapukeitto. Olishan tässä voinut toki olla hieman pastista, ei vaan ollut plakkarissa. Anista oli jauheena.

Kolahtipa faxiin

Yllättäen ja pyytämättä torstai ehtoolla faxiini pamahti laatikollinen punaista viinimarjaa sekä litran verran hyvin perattua mustikkaa. Aijai. Vielä kun saisi samanlaisen laatikollisen kantarellia sekä mustaa torvisientä, voisin olla erittäin tyytyväinen. Nyt jännittyneenä odottamaan josko faxi pärähtäisi uudelleen. Rapujuhlien kenraaliharjoitus tänään...