Talvimyrskyn silmässä

Kaikkea sitä joutuukin kokemaan, että vielä näillä leveysasteilla joutuu myrskyn silmään keskellä kirkasta päivää marraskuussa 24. päivänä. Ymmärtäisin tämän jos oltaisiin Rovaniemellä tai Päntäneellä, mutta että täällä. Siinä sitä sitten vain joutui ihminen polkemaan vastatuuleen ja tuiskuun niin että oli silmät ja korvat lunta väärällään. Onneksi tuuli vei myräkän ilmeisesti Turkuun, hyvä niin, sinnehän he hamuavat kaiken nyt ympäristökunniltakin. En joutunut onnettomuuteen ja selvisin lähes suuremmitta kommelluksitta tuosta nelisen minuuttia kestäneestä pyrystä.

Tuon päälle oli hyvä herkutella eilen tehdyllä lohikeitolla. Lohi kun tarttui onkeen kaupassa kokonaisena, roippeista keittelin liemen, hyvää tuli. Keiton kylkeen sitten tietty Jurmoa, se vaan on erinomaista saaristolaisleipää. Siitäpä sitten tuli mieleeni tehdä alkupala, pannulla paahdin pari palaa tuota, tein hernepyreen leipien päälle ja pannun kautta vielä Mestaripalvin savukylkipala asettui kokonaisuuteen. 

Jälkkärinä oli sitten cannolleja, joita tein ensimmäistä kertaa vaikka on tuossa 80-luvulta alkaen käynyt mielessä, Kummisetä II leffassa oli tuo kuuluisa lausahdus, Clemenza niminen himpun verran pyylevä veijari sanoo "Leave the gun. Take the cannoli."

Tuohon idean nappasin Herkkusuun lautasella blogista, tosin omat jäivät kuitenkin liian paksuiksi. Olisi pitänyt jollain lääppiä niitä vielä ohkaisemmaksi. Seuraavalla kerralla sitten. Samoin sokeria voisi laittaa vähemmän, kenties jotain situunaa tms loraus. 

Pikku alkupala

Lohikeitto, kermaan tehty. 

Cannollit. Ricottaa, sokeria, pistaasioita täytteessä.

Flunssan kourissa

Ottikin tänä syksynä kauan ennen kuin tuo pakanan syysflunssa iski pintaan. Tällä kertaa himpun verran miedompana, mutta sitäkin sitkeämpänä. On tuo tuossa tehnyt tuloaan jo pari viikkoa, keskiviikkona sitten siinä määrin että vetäydyin kotiin kuin karhu talviunosille. Uskon kyllä vahvasti siihen että valkosipuli on pitänyt basiliskot loitolla, ehkäpä olen viime aikoina sitä liian vähän käyttänyt. Nyt lentsun ollessa vahvimmillaan oli sitten aika valkosipulia nauttia reilusti, hyvää oli. Kuinka olikin sitten aikaa makoilla ja lukea kirjaa, tällä kertaa lahjaksi saamaani maan mainiota Purkissa! opusta jossa toki oli myös valkosipulireseptiikkaa. Kaikki tarvikkeet kun oli jo valmiina eikä tarvinnut ponnistella sitä kautta, vietin kotvasen jalkeillani myös tämän askareen parissa. Aurinkokuivatuista tomaateista laadin kirjan ohjeiden mukaan pyreen, kuorin 4 valkosipulia (videovinkki, vinkki2: laita vain 1 sipuli kerrallaan, 10 sekuntia ei riitä kuitenkaan ja rauhalliset liikkeet, valkosipulin kuoret ovat kuin höyheniä...) jonka jälkeen liemessä niitä pari minuuttia keittelin. Keitinliemestä, pyreestä ja öljystä marinadi, valkosipulit purkkiin ja soosi päälle. A vot. 3-4 vrk ottaa vähimmän jälkeen maustuakseen, josko lauantaina ennättäisin Brasilian Interlagosissa ollessani niitä maistelemaan. Ehdottomasti. 

Lauantaina myös lohikeittoa - noinkohan maailmanmatkaajan nenä sen erottaa bittivirrasta?

Valkosipulit keittyvät

Purkissa tekeytymässä... jos onnistuvat niin tässä on tämän joulun hittituote. 

Aikahyppy 90-luvulle

Tässä on yritetty toipua viime viikonlopun rikosaallosta, enemmän tai vähemmän hyvillä elkeillä. Sateessa on tullut uudellavanhalla Tunturilla poljettua, ketjut siitä kiristettyä ja omituinen pärinävikakin korjattua. Samalla keskitytty myös Austinin tapahtumiin samalla kun on räkätautia yrittänyt torjua. Tyttäreni ilmeisesti tartutti tuon minuun Whatsapp:in kautta. On se salakavalia nuo tietokoneviirukset.

Eväsosasto viikonloppuna itseasiassa sitten keskittyi tyystin 90-luvun juttuihin, ruokaa jota lapsille tuli tehtyä heidän ollessaan sinappituubin mittaisia. Pottumuusia, espagnolea ja lihamureketta. Muusi oli sitten kyllä ns ravintolamuusi, espagnole oli espagnole ja aivan pahuksen hyvää, murekkeessa käytin dijonia, worchesteria, hyvin karammellisoitua sipulia ja muita mausteita. Käärin sen sitten pekonikuoreen. Hyvää tuli.

Tänään joutessani ja pikkusnackin puutteessa - ulkona kun tuuli ihan liiaksi että sinne olisi voinut lähteä shoppailemaan, tavallinen lenkkikin oli työn ja tuskan takana... niin pizzan kimppuun kävin. En kuitenkaan tavalliseen ratkaisuun turvautunut vaan tein 90-luvulta tutun pizzarullan. Päällisiksi pizzaan laitoin vain reilusti valkosipulia ja kapriksia. Juustonkin jätin pois. Hyvää tuli, valkosipulia tuli urakalla. Haju varmasti sen mukainen. Samapa tuo. Hyvää on.

Patonkimainen rakenne

Palanen hyvyyttä

Marokkolainen ilta

Pitkään harkittu ja puuhasteltu ruokaklubin ilta sitten toteutui lauantaina, menua olin muunnellut lukemattomia kertoja Marco Pierre Whiten reseptiikoista alkaen. Menu sitten päätyi tyystin marokkolaisen keittiön herkkuihin, kirjastosta lainaamani Ghillie Basanin kirjan resepteillä pääosin lähdin liikkeelle. Viime viikonloppuna tuli koeponnistettua kalapihvit ja kurkkusalaatti, sitä tälläkin kertaa tein. Hyvää oli ainakin omasta mielestä, vieraatkaan ei valittaneet vaikka jostain syystä tietenkin erään jäsenen pihvistä löytyi pari ruotoa. Kyllä hävetti. Kutterissa hauki kuitenkin pyöri pitkät tovit. Tällä kertaa poikkesin reseptistä siten että tuplasin harissan määrän ja laitoin muutenkin mausteita enemmän. Korianteria koko puskan vaikka reseptissä oli "jokunen oksa".

Pääruokana oli lammastagine ja kevyt salaatti, koin tämän liian kevyenä ja laadin kylkeen vielä ras el hanoutilla maustetun couscousin paprikan ja punasipulin kera. Sitä kehuttiin. Sitäkin kehuttiin. Vieraat oli marokkolaisen ruoan kanssa aiemmin touhunneet hyvinkin paljon, pitää sitä heidän lausuntoaan uskoa. 

Jälkiruoaksi tein sitten taas samaa jugurttihyvää kuin viime viikonloppuna, esillepano ja maustaminen oli kuitenkin toisenlainen. Laitoin nyt enemmän hunajaa ja sokeria jugurttiin, tarjoilin annoksen lasista. Hyvä ja kevyt jälkiruoka. Sain tästä samaisesta kirjasta muutaman vinkin, pitääpä niitä lähitulevaisuudessa koittaa. Mm. bussiaseman munat saivat erityistä kehua. Niiden kimppuun siis. Marokkolaista.

Tuntui myös kuin joulu olisi tullut, vieraat toivat mukanaan pari hyvää viiniä, erinomaisia pikkelöityjä punajuuria ja Victorionoxin tomaatinkuorintaveitsen. Ei tartte kaltata tomaatteja enää kun on vermeet. Tuota pitää pikimmiten testata, tällä haavaa vaan ei ole tomaatteja kuorittavaksi.

Rikollisuuden aalto on pyyhkäissyt lintukodon yli. Lintukodon jonka Raisiona tunnemme. Eilen tehdessäni paikkoa illan serviisiin käväisin paikallisessa marketissa. Poistuessani sieltä pitkään palvellut ja jarruton Renault merkkinen polkupyöräni oli varastettu. Toivon varkaalle lyhyttä matkaa ja paljon rengastöitä. Toivottavasti tarpeeseen veit.

Salaattia taginen kylkeen. Tagine tuli putsattua ennen kuin älysin kuvaa ottaa. 

Jälkkäriä tällä tavoin. Vrt viime weekend. Tästä kuvasta uupuu mintun lehdet - toki ne lisäsin ennen tarjoilua.

Maskun kartanon kartanoviiniä vuodelta 2012. Tämän vuoden omenasadosta (5kpl) ei kuulemma paljoa viiniä tehty. Mielestäni puolet olisi voinut uhrata tälle asialle, toinen puolisko sitten tarte tatiniin.

Rintamäkeläiset vs Persmäkeläiset

Tänään havahduin asiaan jotta otsikon tv-sarja, kotimaista huipputuotantoa 70-luvulta, on nyt sitten saatavilla DVD:nä ainakin. Tätähän ei olla odoteltu ollenkaan, toki tiedän eräänkin maisterin Tervikseltä joka suu vaahdossa näistäkin aikoinaan puhui. Ajan henkeä parhaimmillaan, kulttuurihistoriallisesti arvokasta ajankuvausta ja jaadijaadijaa. Loputon tulva ajatusta ja puhetta tästä kyseisestä sarjasta joka lopulta oli kalpea kopio Heikki&Kaija sarjasta. Ainoa yhteys näissä oli tamperelaisuus ja tietenkin unohtamatta sitä faktaa että joka jaksossa kahvia kului viitisen kiloa - sitä kun sitten keiteltiin joka käänteessä ja myös juotiin. Ilmankos suuri osa suomalaisista on pohjattomia kahvitratteja. 

Jos tätä sarjaa joutuisi katsomaan niin kyllä sitä sitten... ei, en edes anna ajatusta aiheelle. Nuo rainat olisi pitänyt hävittää ns hyvän sään aikana. Karhunpalvelus on taas Suomen kansalle tehty.

Toisaalta taas ne jotka tuota haluaa katsoa tuskin omaa DVD laitteistoa kun Betamax "juuri" tuli markkinoille, mitä sitä alvariinsa toimivia vehkeitä vaihtamaan.

Kyllä Peteliuksen Persmäkeläisiä katson mielummin.

Ei varmaan sitten enää kirjastosta saa mitään, tämä hallituksen irvikuva kun lähtee siihen Kokoomuksen ajamaan järjettömyyteen että kirjastolaitos pitäisi purkaa ja/tai ajaa maksulliseksi. Demarit ovat tässäkin riennossa perässä kuin mitkäkin seteliselkärankaiset. Eipä tuolta ämmäkööriltä voi muuta odottaakaan. SDP on tätä nykyä yltiösuvaitsevaisten keski-ikäisten ämmien puolue. Ja tietty homojen. Heitä mitenkään arvostelematta. Homoja siis. Oli viime viikolla jännä nähdä miten demarien Filatov ja Kyöpelinvuore....Vihreiden Hautala ihaillen loi katseita Ajankohtaisen kakkosen Islam-illassa erään imaamin kommenttiin "homot pitäisi tappaa". 

Missä on ne demarit jotka hoitivat Kiljavan Työväenopiston valtiontukien huijaukset, missä ne demarit jotka hoiti Gaspromin kaasuputkikoplaukset ja niiden konsultoinnit veroparatiiseihin, ja ne jotka Riihi- ja Urheilusäätiöissä hoitivat hommat?  

Tuollaista se on suvaitsevaisten toiminta. Arhinmäki nyt tuolta vielä puuttui jorisemasta omituisia. Eipä hän muuhun pystykään, alkeellinen jalkapallohuligaani kun on. Takametsien takkutukka suoraan Helsingistä.

Näin arkena pitää ihmisen taimen syödäkin, viikonlopulta oli jäänyt puolisen kiloa karitsan karetta tähteelle ja siitäpä sitten tänään rakentamaan pariksi päiväksi eväitä. En malttanut vaan paistamaan karetta ja sen sellaista, rykäisin kehiin yrtti-pecorino-panko kuorrutteen, fondant perunat sekä maukkaan sipuli-timjami-fenkolikastikkeen.  Kareen annoin tunnin lämmetä, renssasin lähes kaiken läskin pois, paistoin pinnat kiinni. Sitten penslaus dijonilla ja kuorrute pintaan - uuniin. Sopivan punaista tuli, ei ensinkään harmaata. Tosin sitten evääksi kun tein, tämä harmaantuu kuin vanha äijä mikrossa. Eipä sille sitten mitään voi. Maku oli mitä mainioin kuitenkin. Fondantit tein siiklistä, maustoin ja paistoin oliiviöljyssä ja timjamissa, pikku nokare vielä voita perään ja kanalientä - uuniin vartiksi. Aivan tajuttoman hyvää pottua.

Kastike nousi sitten parilla sipulilla, fenkolilla, timjamilla sekä viime syksyisillä suppilovahveroilla. Durumia ripotin pintaan, sienten liotusliemi ja sitten demiä puoli purkkia. Siivilöin kastikkeen ja tarkistin maun. Tuli fantastisen hyvää, rehvakas olematta silti röyhkeä. 

Harmi ettei tullut ruokavieraita. Noh, pitääpä syödä kaikki itse.

Kare odottaa uunia. Toki sen pinnat ensin paistoin kiinni, sipaisin sinapit pintaan 

Pikku maistiainen

Sopivan punainen omaan makuun. 

Kekrijuhlat kunniaan

Tuli taas pyhäinpäivä ja tietenkin sitä sitten piti juhlistaa. Ei tietenkään minään muovisena amerikkalaistyylisenä ja mauttomana Halloween juhlana vaan tietenkin kotimaisen kekrijuhlan merkeissä. Onneksi niitä kurpitsajuttuja ei sentään juurikaan tullut silmien eteen. 

Perinteistä poiketen muutin ruokalistaa sitten omien makujen mukaiseksi. Marokkolaista reseptiikkaa tyystin, eikä vallan huonoa ollenkaan. Kekrijuhlissa on perinteiset lihasta tehdyt kekripullat, ne korvasin kanelisella kurkkusalaatilla ja haukipalleroilla. Alkuperäisessä marokkolaisessa reseptissä oli käytetty meribassia ja ehdotuksena ahventa tai kuhaa. Haukea kun oli pakkasessa niin toki sitä käytin. Aivan turhaan väheksytty kala kotimaassa. Kekrissä yleensä pääruokana on tarjoiltu lammaspataa, itse tein sitten kuskusia harissalla ja fenkolilla höystettynä lampaan karekyljysten kera. Jälkiruokana sitten granaattiomenalla ja hunajalla maustettua jugurttia greippilohkojen kera. 

Onnistunut setti, itseasiassa helppoa ruoanlaittoa ja mikä myös oleellista, ruoka oli koko lailla kevyttä. Tämä toimikin kenraaliharjoituksena tulevaa ruokaklubin kokoontumista silmällä pitäen. Aion siinäkin sitten keskittyä tyystin marokkolaiseen tunnelmaan, kenties saatan ihan alkuun tarjota mezenä muna-smetana-hauenmätiä. Jää nähtäväksi. Myös granaattiomaneshotti kävi mielessä, se kun on hyvää.

Kurkkusalaatti ja kalapihvit

Kuskusta ja karetta

Jälkkäri, toiseen presentaatioon on turvauduttava. Tämä niin sanotusti levisi kuin jokisen eväät.

Hautuumaalla tuli myös käytyä alkupalan ja pääruoan välissä, oikein juhlallinen tunnelma sielläkin, kynttilämeri oli vaikuttava. Jaajaa, toiset ne vaan kesälomaansa viettävät tähän vuoden aikaan. Onneksi ei sitten kärsi liiasta auringon häikäisystä tai hyttysistä. Eikä ole suurempaa vaaraa auringonpolttamiin. Hyvää kesälomaa!