Ohi on... seuraavaa odotellessa

Joulu siis, tämä kulutusjuhlien kuningas ja krääsän kuningatar. Tyytyväinen saa olla kaiken kaikkiaan. Vuosikausiin ensimmäinen joulu etten hösännyt mitään, en perinneruokia aatoksi enkä juuri muutakaan. Kuitenkin tuli sitten kinkkua syötyä sukulaisplikalla, oli siellä hyvin tuo laadittu, ensikertalaisilta jopa erinomaisesti! Oman jälkikasvun kanssa sitten nautimme tonkatsua kotiin saavuttuamme vieraskierrokselta. Sekin osui enemmän kuin nappiin, kyllä niissä panko-korppujauhoissa on taikaa. Olen tuon aiemminkin huomannut eräänkin kerran kun on MPW:n reseptillä kalaa tehnyt. Samoin kastike oli vallan fantastisen hyvä, löysin sen Ankerias Vipusen blogista ja kylläpä tuo tiesi mistä kirjoitti.

Joulupäiväksi keittelin sitten kasaan hummeri-simpukka keiton, hummerisalaatin vuonankaalilla ja tillimajoneesilla sekä taasen tuon tonkatsun. Keitosta jätin anisviinan pois, ei se sitä välttämättä kaipaa. Keiton reseptiä muuttelin myös siten että laitoin sitruunaruohon pari vartta ja muutaman limenlehden jengiin. Ja kynnen valkosipulia. Annoin hymyillä reilun tunnin. Sitä possua kun jäi aatolta niin olihan tuota tonkatsua uudemman kerran tehtävä, samoin kuin maustettua liisiäkin. En kyllä paistanut liisiä.

Jälkkäriksi tein sitten glögiä vain, juustot jäivät vielä tekeentymään, samoin graavaamani lohi. Glögistä tuli kyllä hieman übermakeaa kun epähuomiossa kaasin sitä kattilaan kuumenemaan laittamatta vettä sitten ensinkään...

Tietenkin kaiken kruunasi sitten lopulta noidannuoli joka eilen paukahti kuin miljoona volttia. Tässä on nyt sitten olo kuin olisi kulmasohvassa nukkunut. Kyllä jaksaa ilmoitella itsestään ikävällä tavalla.

Hummerikeittoa, krutonkeja sekä korianteria

Hummerisalaatti

tonkatsu

Olin näemmä kilttikin ollut kuluvana vuonna kun vallan mainio opuskin päätyi hyllyyni!

Perinneruokia Suomesta ja Britanniasta

Piti sunnuntaina polkaista vauhdilla joululahjojen ja tulevan joulun ruokien valmistus, osin onnistuinkin, osin meni homma reisille. Tänä vuonna tein kaalikääryleitä lahjaksi tutuille, kylänmiehille ja sukulaisille, tuo kotimainen perinneruoka kun on kuulemma kaikkien suosikki, kovin harva niitä enää tekee. Viime kerrasta olikin jo kotvanen, taisin tuolloin tehdä lampaan jauhelihasta ja varhaiskaalista niitä. Tällä kertaa ei kumpaakaan ollut helposti saatavilla, joten perinteisin menoin keräkaalia ja sikanautaa. Siirapin taas korvasin vaahterasiirapilla. Ei haissutkaan kuin kesäinen roskis, kuten kaaliruoilla on usein tapana vaan ihan miellyttävä tuoksu valtasi bunkkerin. Lahjakuormasta kun en sitten tohtinut itse syödä, piti toista perinneruokaa eli kalapiirasta tehdä. Perinteinen ruoka Brittein saarilla, tästä mallia miten Marco Pierre White sen tekee. Tässä kohtaa olin sitten kotimaisen kalatiskin vankina, mietin kuumeisesti käyttäisinkö lohta, lohta vaiko lohta. Pangasiusta en edes ajatellut. Enkä simpukoita, rapuja enkä muitakaan. Mutta kylläpä siitä sitten lohestakin tehtynä aivan pakanan hyvää tuli! Tilliöljyä tuli väkerrettyä tillimajoneesia varten. Öljy tietty onnistui mainiosti, vaikkakin vieläkin tinnittää kun kutteri vartin huusi korvan juuressa. Jostain syystä majoneesi sitten meni läskiksi, siitä ei tullut yhtään mitään. Liekkö ilmanpaineella jotain tekemistä asian kanssa? Eipä ole ennen majoneesin teko epäonnistunut! Tänään, juurikin kohta, se pitää uudemman kerran tehdä ja eritoten taltuttaa. Onneksi kaubamaja on vielä kotvasen auki, ehdin aarnikotkan lailla liihottaa hakemaan tarvikkeita lisää jos taas epäonnistuu. 

Ei epäonnistu.

Kualikiäryleet

Fish pie

Fish pie uunin jälkeen

Uurastus sopi päättää ajankohtaan sopivasti kupillisella kahvia. Ja miten hieno kuppikin!

EU-vaalit tulossa sitten toukokuussa, kaikki vaan sankoin joukoin Paavoa äänestämään. Väyrystä, ei sitä vasurien takkutukkaa.

Ja päivitys 23.12.13, Väyrysen blogi päivittyi juuri. Kas tässä:

Suomen Eurooppa-linja ratkeaa Keskustassa

Vuosi lähestyy taas loppuaan ja uusi on alkamassa.

Kuluneen runsaan vuoden ajan olen ollut vuorotteluvapaalla politiikasta. Olen keskittynyt kotiasioihin ja yritystoimintaan.

Tuusulan talossamme olemme siirtyneet maalämpöön ja tehneet keittiöremontin. Keminmaalla meillä on rakenteilla kokonaan uusi koti. Sen pitäisi valmistua helmikuulla. Pohjanrannan lämmityksessä korvaamme öljyä maalämmöllä.

Vuosi sitten laajensimme lastensuojelutyötämme Keski-Uudellemaalle.Järvenpäässä sijaitsevassa lastenkodissa on tehty rakennustöitä ja siihen on perustettu toinen yksikkö. Tuusulan perhekotiin on suunniteltu pieni laajennusinvestointi, joka toteutuu ensi vuoden puolella.

Keminmaalla lasten ja nuorten määrä on kasvanut siinä määrin, että varaudumme avaamaan tarvittaessa nuorisokotiin kolmannen yksikön. Nyt meillä on hoidettavana ja kasvatettavana Keminmaalla ja Tuusulassa yhteensä runsaat 40 lasta ja nuorta.

Viime kesänä palasin rakkaan näytelmäharrastukseni pariin. Olin mukana Pohjanrannassa esitetyssä Talkootanssit näytelmässä. Ensi kesänä on uutta luvassa.

Politiikassa edessä on työntäyteinen ajanjakso. Olen ehdokkaana ensi kevään eurovaaleissa ja seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa.

Vaalikampanjan eurovaaleihin aloitan vasta kevättalvella.

Nyt kirjoitan kirjaa, jonka nimeksi tulee ”Suomen linja”. Tarkastelen siinä sekä historiaa että tulevaisuutta.

Kirjoitustyössäni olen käynyt jälleen tarkkaan läpi Suomen Eurooppa-politiikan tärkeimmät ratkaisut. Suomen linja on ollut ja on Keskustan käsissä.

Jos olisin saanut vuonna 1994 Jyväskylän puoluekokouksen enemmistön tuen linjalleni, Suomi ei olisi liittynyt Euroopan unioniin, vaan olisimme jääneet yhdessä Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa osaksi laajaa Euroopan talousaluetta ja Pohjolan yhteisöä. Euroopan yhdentyminen olisi saanut toisen suunnan.

Jos olisin saanut vuonna 1997 puolueen ajoissa ja päättäväisesti vastustamaan Suomen jäsenyyttä euroalueessa, olisimme nyt Ruotsin ja Tanskan rinnalla sen ulkopuolella. Emme olisi mukana liittovaltioksi tiivistyvässä EU:n ytimessä, emmekä joutuisi tukemaan kriisimaita.

Jos olisin saanut tahtoni läpi, Keskusta ei olisi syksyllä 2001 siirtynyt Eurooppa-politiikassaan Lipposen linjalle, vaan jatkanut työtään unionin kehittämiseksi itsenäisten valtioiden liittona. Olisimme olleet samalla linjalla kuin Ruotsin hallitus sosialidemokraattisen pääministerinsä Göran Perssonin johdolla.

Suomen Eurooppa-linja on ratkennut ja ratkeaa tulevaisuudessakin Keskustan sisäisissä linjavalinnoissa.

Eurovaalit ovat seuraava tärkeä vaihe Suomen Eurooppa-politiikan tulevaisuutta ajatellen. Suomen linjaa niissä ei ratkaise Perussuomalaisten vaalimenestys, vaan Keskustan sisäinen kilpailu.

Populismi edistää usein sitä, mitä se ilmoittaa vastustavansa. Jos Perussuomalaiset pystyy imuroimaan eurokriittisten äänestäjien kannatusta muista puolueista, se tulee käytännössä edistäneeksi federalististen voimien asemaa.

Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja on kysellyt blogissaan, mitä saa, kun äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa Keskustaa. Saattaa saada Olli Rehnin linjan tai saattaa saada Paavo Väyrysen linjan, hän kirjoittaa.

Tästä juuri on kysymys. Vaalin tuloksella on ratkaiseva vaikutus Keskustan ja koko Suomen linjaan.

Euroopassa eletään murrosvaihetta, jossa on valittava, jatketaanko etenemistä kohti ylikansallista liittovaltiota vai käännetäänkö suuntaa kohti itsenäisten valtioiden liittoa. Pyrin Euroopan parlamenttiin voidakseni puolustaa siellä Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta ja ajaa muutoinkin maamme kansallisia etuja.

Keskustalla on mahdollisuudet yltää loistavaan vaalitulokseen, kun tarjoamme äänestäjille erilaisia vaihtoehtoja. Keskinäinen kilpailu saa äänestäjät liikkeelle. Ja äänestäjät ratkaisevat, mikä linja voittaa.

Toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Paavo Väyrynen

Joulu jolkottaen tulevi

Minä en sen anna häiritä, jätän tänä vuonna tyystin moiset kotkotukset väliin. Joululahjat jää myös väliin, kuitenkin itse tehtyinä annan lähes satavuotiaalle äitimuorilleni kaalikääryleitä kuten sukulaisflikallekin. Jälkikasvu saa tyytyä minimalistisiin lahjoihin myös. Kuusi, kinkku, koristelut ynnä muu kaupallinen hömpötys jääköön väliin.

Ateriapuolella myös jätän väliin kaikki perinteiset jouluruoat riisipuuroa lukuun ottamatta. Se on aattoaamuna tehtävä. Loppupuurosta voi sitten rypytellä piirakkaa myöhemmin ehtoolla. Aaton menu aika lailla japanilainen, tonkatsu tulee olemaan pääruokana, alle sitten kenties sushia. Katsoo nyt mitä kalaa löytyy.

Joulupäivän menussa sitten lienee alkupalana hummerikeittoa, välisalaattina hummerisalaatti tillimajoneesilla ja pääruokana jälleen kerran tonkatsu. Jälkkäri on arvoitus. Kenties kuppi kahvia ja yskänkohtaus.

Tästä Riikan jouluterveiset kaikille blogin lukijoille, hyvää joulun odotusta täältä Bunkkeriltakin!

Jouluböördit jo puissa piipittää...

Viikko ennen joulua

Viimeinen joulunalusviikko alkoi sitten melkoisessa pakkasessa, aamulla mittaristot oli miinus kympissä kun ensimmäistä kahvipannua meinasin alkaa keittelemään. En sitten keittänyt, vetäydyin takaisin peiton alle kuin kilpikonna. Liian kylmä keli ihmisen taimelle. Sisätiloissakin. Pitää oikein kehua miten nämä Fenestran asentajat ovatkin osanneet asentaa ikkunat ja ovet niin että niistä vetää oikein urakalla. Onneksi eivät aikoinaan puuttuneet ensinkään valituksiin asennuksista. 

Kertakaikkiaan kelvotonta laatua, Fenestra, laadutonta "laatua" käsittämättömään hintaan. 

Eipä paska pöyhimällä parane, villasukat jalkaan vaan enkä kenellekään suosittele tuota firmaa. Laadutonto toimintaa alusta loppuun.

Eräs toinen maailman matkaaja viikkotolkun reissun jälkeen kotiutu Thaimaan suunnalta, kelit eivät olleet suosineet, onneksi ei sentään tsunami ollut pyyhkäissyt sieltä tuota eurooppalaista siveettömyyttä jälleen kertaheitolla. Sekin aika vielä tulee. 

Kuitenkin rapu+katkaraputahnaa repussa oli tännekin sitten kulkeutunut, voi taas Masterchef Australian reseptiikkaan tukeutua alkuvuonna!

Tänään keskityin sitten vaan päiväretken jälkeen erään jäsenrekisterin tutkailuun, huonolla menestyksellä. Eilen jo eräs rouva kyseli mitä tänään on ruokapöydässä, pakko oli todeta etteipä mitään ihmeellistä. 

Ei sen kummempaa kuin tuo Gordon Ramsayn kirjasta tuttu brittiläinen metsäsienimunakas. Tämän laadin suppilovahveroista, jätin kerman vallan pois. Luostarijuustoa raastin hieman pinnalle, hyvää tuosta tuli. Jopa niin että parin tunnin tirsat sen päälle teki vaan hyvää.

Turussa tuli aamupäivällä käytyä viemässä tietokonetta, törmäsin tuohon minareettiinkin. Tuolla eräs vanha ystäväni toimii talonmiehenä vaikka vaatimattomuuttaan aina sen kieltää kuin Arhinm... Pietari.

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Kehno keli aamusta alkaen. Piti mennä tutkailemaan sankarihaudalle seppeleen laskua, toisin kävi. Silmäluomet aukesivat liian myöhään, edellisenä iltana tuli katsottua maratonina nämä uudemmat versiot Täällä pohjantähden alla elokuvista. Mutta koko päivä satoi ikävällä tavalla, en sitten loppujen lopuksi nokkaa ulos laittanut ensinkään, liian epämääräinen keli minun makuuni. Sateista ja synkkää. Keskityin vaatimattomien pikku ruokien valmistamiseen, koitinkivenä vorschmack josta sain reseptin Maskun Kartanonherralta. Tuo olikin pitkäjänteinen urakka. Kuitenkin päädyin puolittamaan annoksen kun ei aiemmista odotuksista huolimatta tätä sitten tullutkaan tehtyä isommalle joukolle. Noudatin ohjeita orjallisesti, maistelinkin välillä tuotetta, sitä kun tavaa tuli kurkattua ja maisteltuakin. Tilanne kuitenkin muuttui noin klo 16 kohdalla kun televiisorista alkoi Puolustusvoimien paraati Mikkelistä ja kohta sen perään Itsenäisyyspäivän vastaanotto Tampere-talolta, tässä vaiheessa luotin reseptiikan mystiikkaan. Toisin sitten kävi, klo 18 oli 5 tuntia kulunut ja uunista nostin vuoan karrelle palanutta vorschmackia. Ai bergl! 

Hätä ei sitten ollut kuitenkaan kädessä, olin jo seuraavaksi päiväksi jauhanut naudan sisäpaistista burger pötköä josta sitten pikaisesti laadin Itsenäisyyspäivän burgerin.

Alkupalaksi kuohuviinin kaveriksi saatoin värkätä saaristolaisleivästä, smetanasta, sipulista ja hauen mädistä pikku suupaloja. Mainioita vaikka tilli unohtuikin. Jälkkärinä sitten viime postauksesta tutun Pekka Terävän kirjan mukainen espressosemifreddo, se onnistui nappiin vaikka sitten suklaakastike unohtui. Raastoin suklaata päälle ja olipahan hyvää.

Linnan juhlat... tai Tampere-talon juhlat oli sitten pakko kyylätä, kyllä oli hienot puitteet ja erilainen tunnelma kuin aiempina vuosina. Odotetusti Satu Taiveaho, Eija-Riitta Korhola ja Jaana Pelkonen oli kyllä kuumia. Duudsonit erottuivat edukseen.
Jos ei aina sitten tarttis Tamperetta haukkuakaan niin pakko kehaista välillä, tämä vuosituhannen kahvitratti Eila Roine sitten paljasti syntyneensä Turussa. Se antakoon hänelle anteeksi tuon lähtemättömän tamperelaisuuden kertaheitolla. Ja sen kaiken ikävän mäkätyksen ja käkätyksen Heikissä ja Kaijassa. Vai oliko se Pers...Rintamäkeläisissä?

Takkutukka kommunisti Arhinmäki olisi voinut mennä sinne huligaanikavereittensa joukkoon Kiakkovieras tapahtumaan joka lopulta osoittautui farssiksi. Kuuntelin päivällä Ylex:n haastattelua, jotain järjestävää hippiä siellä haastateltiin. Ohitin tyystin kaiken sen haihattelun, merkille panin hipin intonaation, se oli jotain samantyylistä kuin tuolla vihreiden MA Nummisella, Anni Sinnemäellä. Pitääköhän sitä harjoitella vai onko se juuri leimallista hipeille ja muille horisijoille? Yleensä tuo jengi tuolla tavalla puhuu. Vrt 90-luvulla nuorten naisten suhuässä, ihan järkyttävän kamalaa kuulla. 

Vorschmack ennen uunia

Sibbeä pitää olla sekä Natikassa että kupissa

Pikku naposteltavaa. Keitettyä munaa sinappisella smetanalla ja hauenmädillä etualalla, taaempana saaristolaisleivällä pelkkää smetanaa, sipulia ja hauenmätiä.

Kun kerran vorschmack paloi karrelle, plan b oli burger ja omat ranut

Espresso...ei ollutkaan espresso vaan Tumma Juhlamokka semifreddo ilman suklaakastiketta. Hyvää. Taaempana oleva viinipullo on kynttilänjalka.

Muutama kirjabongaus

Männä viikolla tuli kirjastossa rampattua muutamaankin otteeseen, ensin Veijo Vaskikirjasto muistutti eräpäivän lähestyvän, sitten eräs herttainen keskustarouva vinkkasi kirjasta jonka olin pannut vuosia sitten jo lukulistalle vaan unohtanut asian, kyseessä tietenkin Kukka-Maaria Karjalaisen kirja Isä. Kirjan sain kirjaston varastosta, olivat ryökäleet sen hyllystä poistaneet. Saman huomasin myös kun koitin tapailla josko Paavo Väyrysen hyvinkin laajaa tuotantoa olisi saatavilla. Eipä ollut hyllyssä. Iso miinus, menee palautelaatikkoon. Toki Väyrysen tuotantoa itsellä hyllyssä on omasta takaa, ei sentään hyllymetreittäin mutta kuitenkin. Aikanaan lähetin maailmanmatkaajalle Sri Lankaan EU-vaalien alla Paavo Väyrysen hyvinkin ennustavan kirjan Etiäisiä vaiko kaukoviisautta. Uskon ja toivon maailmanmatkaajan pitävän tätä opusta biblian vieressä missä ikinä nyt onkin. Liekkö Guernseyllä. Tai Nyyjorkissa, en ole varma. 

Kuitenkin pelkkää elämänkertaa ei ollut tarkoitus kertoa, ei edes ensinkään vaan hyppysiin sattui pari uutta köökkikirjaa, toinen Pekka Terävän ja Teemu Auran Puhtaiden makujen keittiö ja Jonas Crambyn Texmex alusta alkaen. Kummassakin kirjassa iso nippu hyviä reseptejä, kuvat annoksista mainioita eikä mitään ihmeellisen vaikealta kuulostavaa ensinkään. Tuon jälkimmäisen soisi olevan jokaisen texmexin ja tuon tyyppisen ruoan perässä juoksevan pakkoluettava. Ne pahvilaatikkosetit joita kaupoissa on, ei edusta kuin markkinamiehen kalpeaa käsitystä aiheesta. Sekin huonosti. Meksikossa käyneenä havaintona voin kertoa ettei siellä ollut missään näitä mitä kotimarketissakin myydään. 

Tulihan sitä jälleen kerran leipastua aivan pakanan hyvää leipääkin, liekkö kuinka monta kertaa olen tätäkin tehnyt, aina vaan paremmaksi muuttuu. Samoin sain vielä pikkujoululahjaksi yllättäen ja pyytämättä itse tehtyä saaristolaisleipää joka oli vallan mainiota. Erinomaista jopa.

Matti&Maija padan sisuksista pullahti tämmöinen leiviskä

Ja tämmöinen lahjapaketista. Ei tartte sanoa että se on väärinpäin. Niin onkin, huomasin vasta myöhemmin että se tumma päällipuoli oli tuolla alla, olin leivän sitten jo leikannut...

Itsenäisyyspäiväksi piti sitten vorschmackia tehdä isommalle joukolle, ja ensimmäistä kertaa. Tätähän pääsi viime(?) itsenäisyyspäivänä Maskun kartanolla herkuttelemaan, myös ensimmäistä kertaa. Kuitenkin nyt lähipiirissä sattuneen ikävän kuolemantapauksen johdosta tämä juhlinta on nyt peruutettu enkä vorschmackia taida yksinänikään tehdä. Sitä kuulemma ei voi lämmittää, on aivan hirveän makuista uudelleen lämmitettynä.

Luultavasti sitten keskityn itsekseni blineihin, smetanaan ja mätiin. Tietty tilkka viiniä ja pala juustoa myös.

Nyt on enää jännitettävänä saanko Vapaudenristiä tänäkään vuonna.