Kertakaikkiaan huonoja uutisia

Kovalla vaivalla alkuun panemani kesäkurpitsat suurimmaksi osaksi otti nokkiinsa ns lauantai tuuletuksesta ja menivät sitten joukolla nyykähtämään. Ei auta itku markkinoilla, toivottavasti neljä toisessa huoneessa ollutta lajitoveria ei sitten jostain muusta syystä ala kuoleentumaan. Ajattelin lannoitteeksi tapailla niille sivun pari viime syksyistä Erkki Tuomiojan katkeransävyistä tilitystä. Taitaa olla turhan tiukkaa tavaraa noin neitseellisille ja nuorille kasveille. Jospa jonkin ajan kuluttua ja ilmojen lämmettyä kokeilisi vaikka hevonpaskapellettejä, ne nyt on puhdasta luonnontuotetta edellä mainittuun verrattuna. 

Okra, tomaatin taimet, yrtit ynnä muut vielä ovat hyvällä mallilla. Itseasiassa okra oli samassa tuuletuksessa kuin kesäkurpitsat, eivät suuttuneet. Kuitenkin ilma oli plussan puolella eikä ovikaan kauaa auki ollut, ei kymmentä minuuttia.

Sankkoja nuorisojoukkoja oli ihmisen ruokittava, tällä kertaa katoin kerralla pöydän, mentiin itämaisella ruoalla. Olihan siinä sitten vietnamilaista coleslawia, Tomi Björkin itämaisia ribsejä, sushia paria eri sorttia, tiikerirapu & katkarapu tempuraa, kanatempuraa, kevätrullia, paistettua liisiä ja sen sellaista. Sakea myös oli pikku buteli. Onpa huonoa tavaraa, kuin rajusti vesitettyä viinaa. Enpä toista kuppia kumonnut. 

Itse söin tikuilla sen viitisen minuuttia. Sitten palattiin normaaliin päiväjärjestykseen haarukan ja veitsen kanssa. Kotkotukset sikseen.

Muista! 19.4.2015 raapustetaan lappuun numero 67. Vallan hieno numero.

Kuten sanottu

Ne triffidit sitten taitaa vallata koko residenssin...

Huomenna saa varmaan machetella huitoa että sisään mahtuu.

Triffideitä, onko heitä

Kyllähän niitä tuntuu olevan kun viikko kylvöstä ja kylläpä kohisee kasvua. Eikä kyseessä ole rikkaruohon kasvu tai homeenkaan, kyllä nuo kaikki näyttää lähtevän kohtuullisesti kasvuun. Ja ihan perus taimimultaan. Niin puskee vartta kesäkurpitsa, okra, timjami, basilika ja ties mikä.

Edestä taakse; kesäkurpitsa, varsiselleri, okra, 2x4 kutakin.

Etualalla timjami, takana basilika, vasemmalla okra ja oikealla...joku.

Ja tuossa vasta murto-osa kasvamassa olevasta. Taitaa tulla hyvä kesä.

Kalevalanpäivän napostelua

Luin jostain tänään että maksapihvit olisi perinteinen kalevalanpäivän ruoka. Tuota en tiennytkään, ihan vahingossa niitä kuitenkin tein kalevalanpäivän jälkeisenä päivänä. Liekkö Väinämöisen vikaa? 

Laulanko blogin suohon. En taida. Kaatuu koko netti.

Kalevalanpäivän menu on lyhyt ja ytimekäs, varsinaista alkuruokaa eikä jälkiruokaa jaksanut ensinkään värkätä. Toimin himojeni ohjaamana ja tein kaksi pääruokaa. Vaatimattomista aineksista mutta kuitenkin. Miltei surf&turf meininki, mutta eri lautasilla.

Alkuun meni maaruun paistettua siikaa. Kalan ostin valmiina fileinä, ja olipas käynyt vahinko(?) fileoijalla kun tuntui kaikkien ruotojen olevan paikallaan. Siinä oli sitten näpertämistä ruotoja nyppiessä.

Siian kaveriksi tein fenkoli-appelsiini salaatin ja anjovisvinegretin, kyllä ne osui kaikki nappiin.

Siian kaveriksi tuollainen saksalainen riesling. Ei ollut mun makuun.

Toisena pääruokana oli sitten perinteistä naudan ulkofilettä runsaalla pippurihunnulla, brandykastikkeen ja kukkakaalipyreen kera. 170g lihaa. Ei siinä pottua tarttekaan.

Jaahas, mitä sitä seuraavaksi? Sunnuntaina lähti jälleen useampi erilainen yrtti ja vihannes kasvamaan, ei vaan vielä sen suurempaa triffidiä ole ovesta vastaan kävellyt. Outoa. Kyllä voisi kuvitella.