sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Burgereita lauantaille

Me Annikan äänestäjät kokoonnuimme, ei tietenkään kaikki reilu 10000 vaan murto-osa tuosta, istumaan alas hyvän ruoan merkeissä. Tulipa siinä visailupelejäkin pelattua, ei varsinaista voittajaa siitä löytynyt. Oli jokin nuorisolle tuttu nettivisailu. Pitää itsekseen koittaa sitä myöhemmin.

Perjantaina jo rykäisin New York juustokakun kehiin, samoin majoneesit valmiiksi. Kahtaa sorttia majoneesia sitten tarvittiin, oli normimajoneesia coleslawiin ja sitten burgereihin valkosipulimajoneesia. Jälkimmäiseen paahdoin kokonaisen valkosipulin reilun tunnin verran uunissa, jonka jälkeen siitä voi pusertaa valkosipulin tahnana ulos. Erinomaisen hyvää.

Coleslawiin en vieläkään mistään löytänyt niitä sellerin siemeniä joita aitoamerikkalainen resepti huutaa. Ja valkokaalinkin puolittain korvasin punakaalilla, josta pidän erityisen paljon. Jännän värinen salaatista sitten tuli, hapokkuutta olisi saanut olla enemmän, samoin majoneesia. Burgeri oli sitä perussettiä, Hestonin reseptillä sisäpaistia 8mm reiän läpi lihamyllyssä, voimakas suola ja jääkaappiin tekeytymään.
Ranskalaiset tein ihan rikeasta, pariin otteeseen friteerasin ja hyvää tuli. Maustaminenkin osui nappiin vaikka vähän pelkäsin nuorison narisevan suolaisuudesta. Burgerin väliin sitten vielä karamellisoin sipulia. Hmmm... oikeastaan taidankin tehdä vielä yhden tämän jälkeen. 


Burgerit ja ranut sekä coleslaw


Himpun verran friteerasin myös maniokkilastuja naposteltavaksi. Niihin garam masalaa, valkosipulijauhetta, cayennea ja suolaa. Hyviä.


Se Nyyjorkkilainen kakku.


Ei voinut ylimääräisiä vadelmiakaan pois heittää. Hyvin maustui.


Perin arvelluttava viinitonkka taloon kulkeutui ilmeisesti Brasilian tai Argentiinan sademetsien kätköistä. Hyvää oli. Ei tullut mieleen äänite seitsemänkymmenluvulta "Lautanen Guatemalan verta".


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Aurinkoista keliä pitelee

Hienosti ovat kasvit tuon jatkuvan auringonpaisteen ottaneet, enkä itsekään sitä pahana pidä. Pitää vaan useammin kaivaa pölyrätti esiin, millään en viitsisi sisäkköä vaivata niin pienillä asioilla kuin pölyhiukkaset. On kuin tyhjästä maksaisi. Jos kohta täällä salongin puolella ei tunnu kasvit viihtyvän kuin ikkunalaudalla, pumppuhuoneen puolella olevat sen sijaan erinomaisesti. Oikein mukava yllätys oli huomata että ne kesäkurpitsat sitten viihtyy edes jossain hyvin. Taidan pellolle viennin sijaan yhden laittaa aikanaan parvekkeelle sinkkiämpäriin.

Aion tänään vielä laittaa yrttejä tulemaan lisää tuossa kuolleiden tilalle. Ans kattoo kui äijän käy tällä kertaa. 

Aika komea kukka


Tempaisin siinä eilen joutessani New York Cheesecaken. On kyllä laittamatta päällinen vielä, kovin se turposi, ja sitten tietenkin jäähtyessään tuosta vielä lässähti muttei mennä liikaa yksityiskohtiin.


torstai 23. huhtikuuta 2015

Kohta kukkii - liian aikaisin?

Ne alkukevään pimeän hetken aikana eloonjääneet kesäkurpitsat alkavat puskea kukkaa. Tässä pieni ihminen jo on ihmeissään, jokos niiden kuuluu? Ovat ikkunan alla viihtyneet, samoin niiden kyljessä oleva okra viihtyy hyvin. Samoin timjami ja.. noh, basilika on vaatimaton.

Kesäkurpitsa


Okra


Sekalainen salaattimix

Tomaatti

Sitä kun on vappu jo ovella, piti sitä kilj...simaa laittaa taas tulemaan. Harmi että bongasin hunajasiman ohjeen kun olin tuon jo tehnyt. Sitähän on esim viikingit tuhansia vuosia tehneet, taidan sitä tehdä kesäksi. Kuulosti vallan mainiolta. Nyt tein perinteisen siman. Saas nähdä alkaako poreilemaan. Tänään vielä pullotus. Samoin tuli koekäytettyä se kehuskelemani uusi yleiskone. Vakuuttavaa toimintaa. Hiljainen ääni, pysyi paikallaan ja taikina tuli hyvinkin reippaasti valmiiksi. Ja lettipullasta hyvää. Laitteen hienouden kruunasi taikinan ollessa kieppumassa, jäänsininen valo astiassa. Tuotahan kieputtelisi ihan huvikseenkin!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Postilaatikko kolahti kuin Annelilla ikään

Tässä on viime viikot menneet hyvin pitkälti kaikenlaisen vaalityön merkeissä, on ollut vaalimainosten luukutusta, marketin ovella mainoksen jakoa ja sen semmoista, palaveria, kokousta, kukkien sidontaa ja usko pois, vaikka mitä. Olen kantanut korteni kekoon ja ottanut läheiset ihmiset mukaan asiaan. Kaikki ovat olleet innoissaan vaikka touhua on ollut paljon ja melkein joka päivälle!

On ollut kivaa toimia hyvässä porukassa yhteisen hyvän eteen. Tässä tapauksessa niin Mauri Ikosen kuin myös eritoten Annika Saarikon tukiryhmässä. 

Toivon molempien vahvistavan valtakirjansa eduskunnassa huomisen jälkeen. Tunnelma on erinomainen.

Mitä taas arkisiin asioihin tulee, en lopulta ennättänyt vielä yleiskonetta testaamaan, jääköön myöhempään. En malttaisi vieläkään testata, en vaikka tarve olisi ja tulevana viikonloppuna on tulossa nuoripari lapsineen visiitille. Ei nyt vauvat pullaa syö.

Aamulla käväisin paikallisessa marketissa, siellä sosialistit jakoi ruusuja äänien toivossa. Kovin oli nihkeää ihmisten halukkuus ottaa niitä. Suomi Kuntoon - pinssi rinnassa karkoitti tyrkyttäjät, mutta lähes satavuotias herra kun kukan tarjosi, ei voinut kieltäytyä.

Iltapäivällä samainen pinssi avasi taivaan portit, ei tullut ruusupropagandaa ensinkään.

Sitten sain iltapäivästä soiton Varsinais-Suomen Päihdetaksista. Olisihan tuo pitänyt tietää että siellä koiranleuka ystäväni Maailmanmatkaaja soittelee tirskunta ja hauskuutus mielessään. 
Niin asia olikin. Ameriikan raitilta tänne hetkeksi palautunut herrasmies siinä käväisi yllättäen ja pyytämättä, pani pöydän koreaksi kuitenkaan osallistumatta pöydän antimiin.

Kävimme siinä keskustelua miten herran Omenapuhelin oli alkanut kenkkuilemaan, nikottelee eikä enää toimi niin kuin pitää. Samaa sorttiahan se sitten on kuin Kokoomus yleensä, näyttää toimivan, mutta käytännössä ei toimi, kiukuttelee ja sekoilee.

Myös lasten kanssa kävin keskustelua päivän mittaan. Kumpainenkin suorittaa kansalaisvelvoitteensa, toinen jo Mikkoa (21) äänestänyt Pirkanmaalla  ja uskon että nuorempi vielä Joonas Köntälle äänensä antaa Keski-Suomen vaalipiirissä.

KAIKKI ÄÄNESTÄMÄÄN TÄNÄÄN!


Pöytä koreaksi


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Uutta laitteistoa keittiöarsenaaliin

Teinpä tänään peliliikkeen jota harkitsin jo pidemmän aikaa, kävin ostamassa tuollaisen keittiön yleiskoneen. Tässä mulla oli aiemmin ajatuksena se että KitchenAid merkkisen, lähes ikonisen keittopelin olisin hankkinut. Tarkastelin tilannetta useammalta kantilta, tuohon täällä myynnissä olevaan KA:n masiinaan ei sitten lopulta saanut pastakonetta lisälaitteeksi joten unohdin sen sitten tyystin.
Pohdiskelin Kenwoodiakin, mutta päädyin sitten Electroluxin Assistent masiinaan. Ihan vaan sitten tämän valinnan tein oman maun mukaan, väri mukava punainen. Sopii sävyyn Kenwoodin vatkaimen kanssa. Tässä laitteessa on sitten myös tuo pastakone, jonka toki samalla ostin pois kuleksimasta. Ja uuden telkkarin 48" kun halvalla sain. Ja jotain muutakin. 

Mutta mutta, astian vetoisuus on 4,8 litraa, tuossa tempoo ties mitkä pitkopullataikinat ja ties mitä muuta. Taidan joku päivä testata jahka tästä ennättää. Torstaina?

Pelto käännetään Mestarin suosiollisella avustuksella heti jahka nämä vaalikiireet hellittää, viikko vielä pitää jaksaa touhuta. Ja miksen jaksaisi kun on hyvä puolue jonka eteen paiskia töitä, ehdokas jonka eteen on hyvä ja mukava paiskia töitä sekä edessä häämöttävä veret seisauttava vaalivoitto!


Tästä on hyvä edetä!


tiistai 7. huhtikuuta 2015

On se vaan pimeää

Jopa siinä määrin ettei täällä lähes Välimeren tuntumassa tunnu vielä saavan tarpeeksi valoa kasvaakseen. Pääsiäisen lopputulemana sitten salviat kuolleet 80 prosenttisesti, samoin persiljat. Ei kyllä huvita enää yhtään mikään.

Pääsiäissunnuntaina kuitenkin huvitti hieman herkutella, ylläripyllärinä laadin vielä juustokohokkaan alkupalaksi, vaikken sitä suorastaan ollut entuudestaan ajatellut. Boulanger perunaa ja karitsan yrttikaretta oli sitten pääruokana. Jälkkärinä, no jälkkäriä ei sitten ollutkaan. 
Pääruoan kylkeen alkuperäinen resepti suositteli kevätkurpitsalisuketta. Kesäkurpitsaa ei kuitenkaan ollut saatavilla, unohdin moisen sitten tyystin. Kastikettakaan en sitten alkanut tekemään, se iän ikuinen punaviinikastike ja valkosipuliperunat saivat jäädä unholaan. Toiste niitä sitten taas.

Sen verran nipistin - tai jos en edes nipistänyt vaan hieman taivutin - periaatteista  lähiruokaa kohtaan kun eteen kannettiin tuoretta valkosipulia niin sitähän sitten oli käytettävä. Olikin aika jännä, ei yhtään tavanomaisen valkosipulin tapainen. Tämä olikin Egyptistä. Kuulemma egyptiläinen hunaja tuoksuu erinomaiselta, niin tämäkin. Ainakin erikoiselta. 

Juustokohokas onnistui nappiin. Taas kerran. Ja juustona oli emmentalia ja parmesania raastettuna tuoreeltaan. Se ranskalainen Beaufort on kyllä ehdotonta tuohon, sittenpä tuleekin Kuninkaan kohokas. Sitä vaan on harvakseen saatavilla, enpä ole Turun alueella sitä nähnyt tai saanut muusta kuin ranskalaisiin juustoihin erikoistuneesta pikkupuodista Turun keskustasta. Sekin jo lopettanut. Oli sillä kilohintaakin. Tulipa mieleen että tuota pitää koittaa Old Amsterdam juustolla. Sehän on pakanan hyvää! Pala Old Amsterdamia sellaisenaan ja himpun verran kirsikkahilloa, maut sen kuin paranee. Eikä tilkka hapokasta rieslingiä tee pahaa kyytipoikana. 

Ostinpa tänään silakkafilettä, eilen kalastettua. Oli kiiltäväselkäisiä ja hyvän näköisiä. Ne ja rosamundamuusi tuolla taustalla valmistuu tässä odottaessa...

Kohokas. Juustoinen.


Karitsankaretta ja boulangerin perunoita.


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen viettoa itsenäisyyspäivän aterialla

Ei sitä pieni ihminen jaksa pääsiäistä aloittaa ja lopettaa perinteisillä lammasaterioilla, päätin jo aikoja sitten asian tänä vuonna menevän toisin. Ja niin sitten kävikin, pitkänä perjantaina perinteinen karitsankare valkosipuliperunoineen siirtyi pääsiäissunnuntaille, eikä perunatkaan ole enää niitä perinteisiä vaan boulanger-perunat on suunnitelmassa. Niistä myöhemmin sana tai kaksi. Pitkäperjantaina lautaselle sitten sattui Marskin lempiruokaa, ja itsekin tästä pidän, nimittäin Vorschmack. Tätä herkkua ensi kerran sain jokin vuosi sitten Maskun kartanolla maistaakseni. Siellä oli mestari tämän tehnyt, ja erinomaisesti olikin. Itse tuota erään kerran sitten tein ja poskelleen meni. Viime itsenäisyyspäivä uudemman kerran ja onnistui nappiin kuten eilenkin. Tuo kun haiskahtaa venäläiseltä ruoalta, piti sitä sitten olla sen kyljessä zakuskaa. Tällä kertaa keitinperunaa, smetanaa, suolakurkkua ja pannulla valkosipulivoissa paistettua hyvin tummaa leipää pikku soirona. Perinteinen jäinen vodka tämän kylkeen ja aterian jälkeen pöydällä sitten ripaskat niin että naapurit ihmettelee.
Eclairit rykäisin Valion ohjeen mukaan, kyllä ne meni sitten ihan pipariksi. Kirjaimellisesti kun lässähtivät. Päällystin ne sitten lopulta suklaakastikkeella, joka samaisen reseptiikan mukaan meni myös ihan päin honkia. Hyytyi saman tien, klimppiintyi. Mustikoita myös laitoin joukkoon, maku niissä oli kohdallaan mutta kait sen kuuluun olla paksumpi kuin 5mm. Ehkä toiste uudelleen.




Ei sovi unohtaa että vaalit ovat 15 päivän kuluttua. 

Lappuun vaan numero 67.