Itse en ensinkään tähän varautunut, olin viikon muilla mailla vierahilla, kommunistien ja muiden rettelöitsijöiden käärmeenpesässä Kiljavalla. No täytyy todeta aikojen muuttuneen, propagandaa ei ollut juurikaan. Perin hämmentävää sekin, toisen kautta ymmärrettävää. Vasemmiston, tuon kommunistien nykyisen perinnejärjestön ja sitten taas demarien sisältö ihan kaikissa asioissa on sulanut sormien välistä pois kaikkien ulottumattomiin. SDP oli pitkän aikaa ylisuvaitsevaiston tanttajärjestö, vasemmistoliitto on ensi päivistään asti pyrkinyt pesemään kilvestään kommunismin veritahraa siinä paremmin onnistumatta. Vanha sanonta sanoo, ei paska pöyhimällä parane, ei tässäkään kohtaa. Kovasti ovat hävinneet oppositiossa räkyttäneet, oikein tekisi mieli nostaa hattua uudelle puhemies Lohelalle joka on turhan kalabaliikin vaientanut esimerkillisesti. Kuitenkaan en sitä tee, vaan nostan hatun toiselle varapuhemiehelle Mauri Pekkariselle joka erinomaisesti toimi männä viikolla Heinäluoman kanssa.
Kotiin saavuttuani tuolta pizzattomasta keskuksesta laitoin välittömästi sormet jauhoon ja pizzan tekoon. Ei sitä ihmistä saa liialti kiusata. Klassinen nälässäpito tilanne oli pinnassa koko viikon, lähimaastossa kun ei ollut pizzeriaa saati Burger Kingiä. Olin pyöristynyt.
Onneksi sitten eilen kutsuin itseni grillijuhliin täällä lähietäisyydellä, kuljetuskin järjestyi luonnikkaasti. Hyvä niin, aivan järjetön tuuli pieksee pientä ihmistä muutoin mennen tullen. Saatanallista meininkiä.
Grillissä laitettiin sitten hieman kalaa, siikaa. Samoin sitten grillattiin vuohenjuustoa joka on aivan tolkuttoman hyvää. Bo Ssäm oli taas menussa, tällä kertaa jokiravun pyrstöjä, karamellisoitua sipulia, seesamin siemeniä ja pisarat srirachaa. Tässä keittiöhenkilökunnalla alkoi mopo keulimaan ja tuota kastiketta tuli puolitoista pisaraa liikaa. Hiki tuli syödessä. Hiki laiskan syödessä... ei siitä johtunut. Itse vedin koko settiä, vahdi siinä sitten köökkiä, grilliä pihalla ja ole yhteydessä Ron Dennisiin Kanadaan,Mclarenin pilttuuseen samaan aikaan. Ei ole helppoa.
Ehtoisa emäntä oli laatinyt sitten vielä jälkkäriksi Lemon Posset, aivan tajuttoman hyvää. Sen joukkoon sai ripotella mansikkaa ja pensasmustikkaa, sopi erinomaisen hyvin.
Vuohenjuusto ja fisut. Siikaa.
Grillattua vuohenjuustoa salaatinlehdellä, pisara oliiviöljyä ja suolaa
Bo Ssäm levällään, nämä sitten kääräistiin suuhun.
Thaisalaatti kalan kylkeen.
Kun Posse jäi kuvaamatta niin marjat ei.
Aamutuimaan oli sitten aika viikon tauon jälkeen myös piipahtaa pellolla. Ei siellä niin ihmeempiä ollut tapahtunut. Näyttää siltä että olen pakotettu ostamaan Rounduppia sellaisen töppöpurkin, maa on vihreänä untuvaisesta rikkaruohosta. Ei hyvä, vaan en jaksanut senkään kanssa sitten taistella enempää.
Kesäkurpitsat istutin maahan, saas nähdä mitä tapahtuu niiden kanssa. Kuolevatko? Toivottavasti ei.
Muuten siellä on kohtuudella lähdetty kasvamaan, myös jokunen perunanvarsi näkyi jo.
Sipulit ovat terhakkaana, pitää muistaa käydä kastelemassa.
Polusmäen kartanolta tullut piparjuuri voi paksusti
Samasta paikasta tullut lipstikka myös
Härkäpapu puskee pintaan
Kuin normipapukin
Ruohosipulikin kukkii
Kotiin tullessani perjantaina havaitsin okran kukkivan, valkoinen, vaalean keltainen, jompi kumpi, kukka siellä kurkisteli aurinkoa kohti. Pakana kun en siitä kuvaa älynnyt ottaa. Lauantaina kukan terälehdet olivat sitten pudonneet. Alkaakohan se siihen tekemään sitten sitä pökälettä?
Metsässä on sieniä kuulemma. Ainakin korvasientä on saatu ruhtinaallisesti. On tuotu tänne selkä vääränä. Itse vaan en ole mitään löytänyt. Tai no, mikä lie seitikki tuokin. En kerännyt.
