Burgersämpylät haltuun

Annoin aikoinaan itselleni kertoa jotta netin syövereissä on blogi nimeltä Suklaapossu ja siellä kenties Maailman Paras® resepti burgerien sämpylöitä silmällä pitäen. Tätä huhua kävin lauantaina tutkailemaan ja testaamaan. Olipa niissä sitten puuhasteltavaa kerrakseen, mutta lopputulos oli vallan erinomainen. Enpä suotta antanut itselleni tätä kehua. Kyllä tämä resepti päätyy vakiokäyttöön, ei enää kaupan kuivikkaita valmissämpylöitä tai tavallisia vehnäsiä.

Kolme viikkoa sitten laitoin salaattia vielä tulemaan. Noinkohan ehtii?

Ainakin retiisi ennätti, tämäkin kolme viikkoa sitten laitettu tulemaan. Härkäpapua tulee kassitolkulla. Neulapavun kanssa on vähän niin ja näin. Sama koskee fenkolia ja varsiselleriä, olen epäileväinen.

 

Ymmärrän hintaeron

Tulipa sitten rapujen keittoneitsyys korkattua perjantaina, enpä niitä ollut koskaan aiemmin tehnyt. Uhoavat ja sihisevät... kurluttavat rapuset kattilaan päätyivät tiukan suolan ja tillin kera, saivat yön yli maustua ja a vot. Hyvänen aika sentään miten olivatkaan maukkaita. Ei tuota makueroa voi uskoa ennen kuin sen on itse kokenut. Ja minähän koin. Kartanonherran sanoin "aivan tautisen hyviä"! on liian laimea kuvaus näille. Olivat hintansa väärti, 4,5€/kpl ja makumaailma tyystin eri luokkaa noihin tuontirapuihin verrattuna. Tässä kohtaa oli sanottava jotta snapsi, eli kotimainen laatutuote Koskenkorva, oli tarpeeton. Lähes. Sain kivat kivikupposet, toki niitä käytimme, pysyi juoma kylmänä.

Gazpacho oli rapujen kaverina, ainekset hain kauppatorilta Deliverden tyttösiltä. Hintaeroa enää markettiin parikymmentä senttiä, ei mikään syy olla ostamatta lähituottajan tuotteita. Ja varmasti on tuoretta ja ennenkaikkea hyvää. Itse hain muovikassillisen tomaatteja, kurkkua, chiliä ja paprikoita kuudella eurolla. Kauniit hymyt ja iloisen mielen sai kaupan päälle.

Bunkkerin Ravut

Gazpacho kupissa

Rapuviinit, vasemmalla ranskalainen, oikealla saksalainen. Varsinkin tuohon saksalaiseen rieslingiin ihastuin. Hinta vaan on komea, ei ihan joka viikko viitsi...

Perinteinen suomalainen rapujuoma odottaa hörppäämistä.

Ei tässä kuitenkaan ole vain levätty laakereilla, on sitä ihan arkistakin puuhaa ollut, Muun muassa avomaan kurkkuja on pantu säilöön, tällä kertaa kokonaisia kurkkuja viitisen kiloa suoraan ämpäriin. Laitoin jengiin myös valkosipulia reilusti, ans kattoo kuinka äijän käy.

Pellolla heinäkuun lopulla viljellyt retiisit alkaa sitten punehtumaan. Kivaa. Kohtapian näistä sato saadaan ja varmasti ovat makeita, sen verran on aurinko nyt hellinyt niitä.

Nyt ollaan asian ytimessä...

Täplärapuja kävin tänään aamulla kalastamassa Herkkunuotasta. Ravustamassa tarkoitin. Torilla käväisin aiemmin vaan unohtui kruunutilli tyystin. Kauppias Taina minut pelasti ja paketoi mukaan mulle vielä reilun nipun tuota unohtunutta tilliä. Erinomaista palvelua. Muutenkin Herkkunuottaan on mukava mennä asioimaan, valikoima on laaja, hinnat kohdallaan ja palvelu, kuten sanottu, erinomaista.

Ei tässä tämän enempää, ravut jäähtyvät parhaillaan ja menevät kohta yöksi jääkaappiin vetäytymään. Itse vetäydyn piknikille. 

Laatikon kun nosti pöydälle kotiin tultuani, pitivät nämä itikat melkoista pörinää. Oikeastaan se oli jotain suhinan ja kurlutuksen väliltä. Merkillistä ääntä kaiken kaikkiaan.

Nurkassa ilmeisesti boxin pehtoori alkoi uhomaan ja saksilla uhkailemaan. Minä sen sitten keittelin!

Sinnepä menivät kattilaan yksi kerrallaan... lopuksi valtava tillinippu jengiin ja kymmenisen minuutin keitto.

Nyt jäähtyvät...

Ai niin, eilen oli Paavo Väyrysen Eurooppalainen Suomi 2020 kiertua Turussa, tietenkin olin paikalla. Kyllä Paavo vaan asiaa puhuu. Jos ei puhuisi, kyllä nämä eurokiimaiset häntä julkisesti repostelisi. Eivät repostele kun kerta toisensa jälkeen on havaittu Paavon olevan oikeassa.

Paavo puhuu. Harras tunnelma. Studio sali pääkirjastossa tupaten täynnä.

Jotain jännittävää tulossa huomenna

Enkä raota salaisuuksien verhoa sen enempää, ei liity yhteiskuntasopimukseen, vaikka kyllä saisi.

Huomenna kuulokuvia tai valokuvia johonkin aikaan...

Nyt muikenen kuin vaari.

Makkarafestarit 2015

Eilen oli jälleen aika joka vuotisten, perinteisten Makkarafestarien® Maskun kartanolla, nyt jo kahdeksatta kertaa. Keli oli jälleen kerran suotuisa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä illan mittaan itikoistakaan vaivaa ollut. Tänä vuonna oli taas ihan uudet makkarat työn alla, tehtiin Butlerin lammasmakkaraa ja italialaista viinimakkaraa. Kummatkin onnistuivat, tänä vuonna lähes tuossa tuokiossa, herätti suunnatonta ihmetystä. Kaksikymmentäkolme pötköä lammasmakkaraa ja kolmekymmentäkolme pötköä viinimakkaraa. Lammasmakkaran kanssa tein kardinaalivirheen, en siinä vauhdin huumassa maistanut taikinaa ensinkään ja omasta mielestäni makkarasta tuli jopa liian suolaton. Tuota virhettä yritin sitten kädellä paikata, keitinveteen täräytin kunnon suolan. Makkarat tällä kertaa poikkeuksellisesti esikeitettiin, tätä ei olla festareilla ennen tehty. Hyvä valinta. Makkarat kun kuului tökkiä varvulla ennen keittoa, ei tuollaista varpua sitten mistään löytynyt. Kartanon herralla kuitenkin oli välineistö kunnossa, kuten odottaa sopikin, löytyi laatikon uumenistä tähän tehtävään passeli, varmaankin hiilikuituinen, atrain. Pitääpä itselle tuollainen myös hankkia, olen täällä bunkkerilla tuon tehtävän hoitanut tähän asti osteriveitsellä, se kun on terävä myös.  

Taittingerin shampanjalla päivä aloitettiin, ja jopas jotakin, saunaoluen sijaan oli mukava saunan välivilvoittelullakin samaista shampanjaa särpiä. Olisipa vielä osteri, pari siinä ollut niin...

Mielestäni kun tämä niin näppärästi nyt kävi ja nopeaan tahtiin, voisin jopa ehdottaa ensi vuodelle järjestelyä jossa herrasmiehen menevät pihan puolelle raskaisiin nahka nojatuoleihin sikarin ja konjakin ääreen tupakkatakeissaan jutustelemaan ja naisväki hoitaisi makkarat ja ateriapuolen. Toki siinä saattaisi ilta venähtää aamun puolelle. Juuei, en ehdota. Typerä ajatuskin. 

Harmin paikka että Polusmäen vapaaherra K vaan siellä maailman äärissä luuhaa eikä suvainnut olla paikalla taaskaan. Taidan soittaa Jaakko E:lle.

Festarimenu

Lohimousse ja perunasalaatti. Tämä oli kyllä aivan fantastinen alkupala. Mousse oli todella pehmeä ja suussa sulava.

Butlerin lammasmakkaran taikina. Karitsan lapaa, maksaa, munuaisia, possun kylkeä, perunaa (annabelle omasta pellosta), basilikaa (bunkkerilta), mausteita (raastettua muskottia, chiliä, paprikaa, ja ne normit) sekä valkoviiniä jokunen pisara.

Lammasbutlerit vaan ei putlerit valmiina keitettäviksi.

Italialainen viinimakkara. Tässä oli possun kassleria ja naudan paistia sekä sitten tietty ihan läskiä. Hienona ulottuvuutena 2 puskaa timjamia ja 1 puska rosmariinia sekä nimensä mukaan punaviiniä. Tässä oli myös suola kohdallaan sekä 45 kierrosta Peugeotilla mustaa pippuria.

Kas, suoli loppui kesken kaiken...

Napakkaa jöötiä, tässä tuo italialainen viinimakkara

Siellä makkarat käristyy keittämisen jälkeen

Aivan pakanan hyvää viiniä makkaran kylkeen

Perunain paistaja otti vapaat kädet ja heitti muurikkaan n. 250 grammaa voita. Kuvassa perunat ja sipulit voikylvyssä. Aivan tautisen hyvää tuli.

Kaikin puolin taas onnistuneet juhlat, ei voi muuta sanoa. Taas vuoden suunnittelu seuraavia kinkereitä varten, ans kattoo ny mitä mieleen juolahtaa. Jos mitään. Toki nyt on kirja Makkaroita Maailmalta (Tammi) käsillä, siitä voisi sitten jotain kivaa koittaa kehitellä.

Pohjanrannasta puhaltaa

Nyt täysin yllättäen ja pyytämättä faxiin kolahti tuliaisia Pohjanrannasta. On tässä ihmisen taimi aivan kuin klapilla päähän lyöty. Tuote pääsee oitis lauantaina testiin.

Nykyään fax-laitteet ovat isompia kuin entisaikaan

Jännitys tiivistyy

Muina miehinä muikeana tämän avaamista odottelen.

Ei se sato hyvältä näytä

Eipä nuo kelit ole lomalaista siunanneet, kylmää, tuulta ja ylenpalttista sadetta on piisannut. Onneksi loma päättyi ja pääsi ilmastoituihin sisätiloihin, uhkasivathan helteillä ties millä ikävyyksillä. Pellolla oli rikkaruohot hyvin kasvaneet, menipä siinä ylimalkaisessa raivauksessa pari päivää vain havaitakseen että eivät ne sitten olleet pavut, fenkolit eikä muutkaan uudet tulokkaat lähteneet juurikaan kasvuun. Kesäkurpitsathan tuuli tuiversi jo aiemmin kuoliaaksi. Peruna, annabelle tällä kertaa, sipulit ja härkäpavut voivat mainiosti. 

Härkäpapu

Metsässä sitä on viime päivinä tullut luuhattua, lähempänä ja kauempana. Saaliina kantarelleja useampi litra, mustikoita pakastimeen päätyi pari litraa. Pitäisi vaan päästä useammin ja kauemmaksi, kyllä tulee erinomainen, ellei vieläkin parempi sienivuosi.

Tätä orakastakin kaikki paikat täynnä, en kyllä itse sitä kerää vaikka kuulemma erinomainen onkin.

Näitä sen sijaan kerään ja vastaanotan ilmaiseksi jos joku haluaa niitä minulle toimittaa.

Säilöntävimmakin iski tuossa kun oikein kunnolla satoi ja vihmoi, pari kiloa ensimmäisiä avomaan kurkkuja oli pakko panna purkkeihin. Ihan tavallista 6 purkkia, 2 purkkia sitten valkosipulilla ja saman verran chilillä maustettuna.

Ehkäpä se satokausi tästä sitten alkaa käymään parempaan suuntaan, pitää vaan toivoa ettei mitään ihan tappohelteitä tule.

Tästäpä muuten allekirjoittamaan kansalaisaloitetta kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueesta.