perjantai 30. lokakuuta 2015

Pillit pussiin tältä vuodelta

Se oli sitten siinä tältä vuodelta puuhastelut kasvatettavien elintarvikkeiden osalta. Parvekkeella vielä timjamit rehottaa oikeinkin mainiosti. Onneksi edes se. Aika lailla penkin alle meni tämäkin vuosi kasvatusten osalta. Annabelle valikoitui perunaksi, piti olla satoisa ja nopeakasvuinen. En ole samaa mieltä, kitsaasti siitä pottua tuli kaiken kaikkiaan. Tosin syy siihen voi olla myyrätkin, niitä perhanoita kun tuntui taas olevan, löysin peltoa kääntäessä niiden perunapiilopaikankin. Noinkohan se olisi pitänyt tuhota. Viisaampi varmaan olisi ollut. Vielä on aikaa. 
Härkäpapua tuli kivasti, sitä sain ihan pakastimeen asti. Sipulia tuli jonkin verran, pieneksi nekin jäivät. Neljä tomaattia, yksi palko okraa, persiljaan iski jokin pakanan kirva tms itikka. Marttojen itikkasumute tappoi tai ainakin pahasti näivetti basilikan. Kesäkurpitsan taisi tuo myyrä napata.

Ensi vuonna sitten taas kohti uusia tavoitteita. Saas nähdä mitkä silloin sitten jää kasvamatta tai päätyvät tuhoeläinten suuhun. 

Iso käsi taas Mestarille kun vielä viitsi tulla koneen kanssa käymään!


torstai 22. lokakuuta 2015

1944

Tuli sadepäivä eteen, oli pakko hyödyntää elokuvateattereiden päivätarjonta. Lomallahan tässä ollaan.
Leffaksi valikoitui virolainen 1944, joka oli todellakin vaikuttava kaiken kaikkiaan. Itse historian tuntijana voi olla tyytyväinen miten detaljitarkkaa kaikki elokuvassa oli. Tuotanto on varmasti ollut kallis.  Elokuva oli sen verran hyvä  että tämäkin on hommattava sitten ajallaan omaan kotiarkistoon Blurayna jahka ilmestyy. 6 katsojaa oli teatterissa, kaippa se kannattaa? 

1944 (2015) Poster


Kotiin pääsin elokuvan jälkeen moninaisten bussikuljetusten jälkeen, piti käydä marketissa ynnä muuta. Pyttipannua siiklistä ja parista erilaisesta körtsikästä, ei niistä sen enempää.

Sain moitteita viime viikolla etten ollut kaappeihin vieläkään laittanut Ikean näppylämuovia vaikka niitä kesällä haettiin. Piti tähän tarttua ja toimia. 

Tästäkin selvittiin,

Arkiruokaa kuitenkin tuo tuollainen pyttäri, piti kuitenkin vielä jälkkäri laatia. Aamutuimaan näin Teemu Laurellin telsussa heiluvan vatkain kädessä, saman sitten yritin laatia ulkomuistista kehiin tässä illemmalla. Ei kyllä tarvinnut hävetä ainakaan maun puolesta. Hyvää oli.

Sokeriliemessä marinoituja luumuja, vaniljakastike, pistaasiot ja häivähdys tilliä



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Sieniä metsästämässä taas

Aamutuimaan sumua, hirviä ja peuroja uhmaten piti jo auringon ensi säteiden ilmaantuessa siirtyä autuaammille sienimaille, sielläkin näitä samoja plus susia, hirvikärpäsiä ynnä muita luonnon ikävyyksiä kuitenkin oli kaikki notkot täynnä. Puussa istui varis ja nauroi päin naamaa, orava pudotteli käpyjä päälle. En antanut niiden häiritä agendaa. Sieniä sitten ristiin rastiin tuli etsiskeltyä perin kehnolla menestyksellä ja kun tuntui sade alkavan, ei siellä sitten viitsinyt enempää möyriä. Parisen litraa taisi suppilovahveroita tulla. Tuli litrahintaa...

Yllättäen ja pyytämättä myös Suuri Valkoinen Metsästäjä Askaisten suunnalta otti kontaktia, peuran maksaa tulla tupsahti sitten faxiin reilun kilon klöntti. Tästäpä pidot pannaan pystyyn.

Siinäpä sienisaalis 6h kuivahtaneena, menivät juuri kuivuriin ässehtimään


Fantastinen maksa, eilen ammuttu peura.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kohti syyslomaa

Tätä on odoteltu, syyslomaa. Hyvin ansaittua. Raskaahko syksy tähän mennessä takana, pitäisi vielä jaksaa jatkaa joulun yli kohti kesälomaa. Koska seuraava kesä onkaan. Elokuussa varmaan lämpenee niin että pieni ihminen taas tarkenee. Tosin tällä haavaa kelit ovat mitä mainioimmat vuodenaikaan verrattuna. Pelto tarttis kääntää, missä on Mestari, kysyn vaan. Taitaa mennä lapiohommiksi.
Peltolan Juustolalta tuli kiitokset viimeisestä blogipäivityksestä. Mitäpä sitä kiittelemään, tuote puhuu puolestaan. On aivan fantastinen.

Viime viikko meni Nurmijärjen kansallismaisemissa, Aleksis Kiven hengessä viikko vierähti opiskellessa kaikenlaista. Tällä välin täällä Bunkkerilla ei tapahtunut mitään. Tai no, Viinilehti ja Viinistä viiniin 2016 vuosikirja kolahti faxiin.  Menee hankalaksi tuo viinin osto kun pitää kirjaa lukea uskaltaakseen hyllystä pullon ottaa. Kännykkäsovellus Viiniopas saa kyllä vielä olla se ensisijainen jota konsultoidaan.

16.10. perjantai, aamunkoitto Siikajärven rannalla


Eilen sitten oli nuorisoa visiteeraamassa pitkän matkan takaa, tilauksia otin vastaan ajoissa. Listalle sitten pääsi ribsit, valkosipulimajoneesi, lohkareet, coleslaw ja chilisoosi. Jälkkäriksi rykäisin Bistroruokaa kirjasta marskimaan pannacotan, sattumalta siitä sitten jäi pois mantelikrokantti. Ei haitannut menoa. Hyvää oli. Ribsejä uunissa soijalla ja chilillä maustetussa lihaliemessä kolmisen tuntia, sillä aikaa tein pari satsia majoneesia. Toinen meni perussettinä colwslawiin, toisesta tuli paahdetun valkosipulimajoneesin runko. Yhden valkosipulin paahdoin uunissa ribsien kanssa samaan aikaan foliossa, puristelin sitten myöhemmin majoneesin joukkoon, pikku blitz ja oli valmis. Tämän setin siis säilytin jääkaapissa Braunin pikkukutterin purkissa odottamassa kunnes sipuli oli valmis ja jäähtynyt, tarjolle toki panin eri purnukasta. 

Coleslaw oli perinteinen jenkkiversio, toki taaskin ilman sellerinsiemeniä. Niitä ei tunnu mistään löytyvän. Olenkin jo niiden osalta menettänyt toivorikkauteni.
Chilisoosin tein perinteisin menetelmin, sipulia, chiliä, tomaattia, sokeria, hunajaa, Coca-colaa ja mausteita. Keitto kasaan. Porasin. Ribsit tuolla voitelin ja uunivastuksella grillasin. Loppu soosi jäi dippikastikkeeksi. Himpun verran jännä soosi tuli, makeus suuhun ja kotvasen kuluttua silmäluomet hikeen. Hyvää se oli.

Lohkareet ihan rosamundasta roiskaisin, perunat pestyinä lohkoiksi, öljytylle uunipellille nahka alaspäin, päälle suola&pippuri, tuoretta Bunkkerin timjamia ja oliiviöljy triiskotus päälle. Uunissa kolme varttia. Toiseen astiaan ja taas samaista timjamia tuoreeltaan päälle.

Pannacotat toki tein kirjan ohjeen mukaan jo heti kun sain lihat uuniin, hurja määrä liivatetta meni tällä reseptillä, 22 grammaa kun normaalisti on käytössä nelisen levyä. 22g liivatetta tuolla tarkoitti 11 liivatelehteä. Aikamoinen määrä. Mutta tuli siitä hyvääkin sitten. Ei ollut belgialaiset mansikatkaan huonoja, itseasiassa vallan maukkaita. Kotimaisten puutteessa...

Viitisen kiloa viljaporsaan spare ribsiä odottaa työstöä


Ribsit ja soossit


Cole ja potut


Marskimaan pannacotta


  Tietenkin sain myös lahjuksia, hieno laser etsaus metallipohjaan lapsista, myös Savonia sarjan salaattiottimet tuli yllättäen ja pyytämättä. Ihan jännittää mitä tulee parin viikon päästä kun on virallien vuosipäivä?!? Lahjapöytä on katettu, ei mielellään sitten alle 150€ lahjoja ettei juhlan idea ihan vesity.

Nyt keua kohti uusia seikkailuja. Loma. Se alkoi myös.


perjantai 9. lokakuuta 2015

Faxi kolahti jälleen

Tällä kertaa ei niin yllättäen mutta osin pyytämättä, nimittäin oli eilen töistä kotiin tullessa oven takana muovikassillinen omenaa odottelemassa. Hilloa piti jo eilen tekemän, vaan hillosokeri olikin tyystin loppu enkä siitä sitten enää viitsinyt kipeine jalkoineni lähteä lähikauppaan köpöttelemään. Paikallinen R-Kioski on kyllä niin huono ettei sieltä hillosokeria löydy. Muutenhan sinne keskittäisin kaikki ruokaostokset. Tai sitten en. No onhan tuo nyt Siwaa halvempi...

Tänään sitten aamutuimaan läksin Turun kauppatorille töihin menon sijaan, tein toivíoretken kalan ja sienten osalta. Eipä sitten torikauppiaat olleet vielä puoli kahdeksalta hereillä kun sinne laskeuduin, kauppahalliin suuntasin Herkkunuottaan. Sieltä aina saa hyvää palvelua ja niitä pääsääntöisesti mitä sitten hakeekin. Tällä kertaa oli kiikarissa turska ja kampasimpukat. Sain kumpaakin ja vielä läpyskällinen lime-inkiväärigraavattua lohta, joka on heidän spesialiteetti. Pakanan hyvää!
Näistäpä aineksista vielä viikonloppuna pitää jotain kivaa laatia, kampasimpukat ja joku kiva pyre, turskan kanssa mennään MPW:n reseptiikalla joka on hyväksi havaittu jo aikoja sitten, jälkkäriksi varmaan juustolautanen. Peltola Blue ainakin siihen päätyy, se on sale se. Kuten sanottu jo useamman kerran, tuo on aivan tautisen hyvää juustoa. Himpun verran hintavampaa mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla, ei siitä konkurssiin mene. Tämä ei ollut maksettu mainos vaan oma mielipide. 

Tänään vapaapäivän kunniaksi sitten pikainen pyrähdys vielä Sotsin GP:n vapaisiin harjoituksiin, sen jälkeen pikapyrähdys takaisin kotiin ja kunnon rasvahunnulla olevat porsaan kyljykset pääsevät pannulle hikoilemaan timjamin, salvian ja valkosipulin kanssa. Toki vaahtovoissa.

Ensimmäinen hillosetti tekeentyy parhaillaan. Iso käsi Leenalle! 



torstai 1. lokakuuta 2015

Sadonkorjuuta

Pelto tuli toissapäivänä miltei tyystin kuoputettua tyhjäksi, perin vaatimattomaksi sato sitten jäi silläkin saralla vaikka odotukset oli korkealla niin perunan kuin sipulinkin suhteen. Tänä vuonna perunaksi valikoitui Annabelle koska sitä kehuskeltiin niin satoisaksi että. Itse olen tuota ostanut kaupasta ja onhan se maukas, mutta enpä tuosta satoisuudesta sitten ole samaa mieltä. Oliskohan tänä vuonna tullut viittätoista kiloakaan perunaa, en usko. Sama juttu sipuleilla, oli kelta ja punasipulia, aika pieniksi jäi ja sato perin niukka, ei niillä talven yli sätkytellä missään tapauksessa. 

Härkäpavut tuli jo aiemmin kerättyä kaikki, neulapavut eivät ennättäneet ensinkään, samoin pinaattisato ja surkeaksi. Loppukesästä laitettu retiisi ja salaatti sen sijaan antoi hieman satoa. Salaattia saa vieläkin hakea, samoin on vielä tuloillaan muutama varsiselleri ja pienehkö fenkoli. Kyllä niistä jotain kivaa saa lautasellekin sitten ajallaan. Toivottavasti.

Myös isku metsän siimekseen tuli tehtyä, kovin oli niukka saalis sieltä kuitenkin. Pari litraa kantarellia ja pari kolme litraa suppilovahveroa. Turhaan raahasin mukanani kaksi ämpäriä. No parempi kuin ei mitään. Huomenna kenties kantarellipiirakkaa ja keittoa. 

Loput perunat pellosta, muutama kilo.


Sipulisatokin jäi niukaksi


Salaatti sentään rehottaa yllättäen kasvaneen rikkaruohon seassa


Tämä varsiselleri oli iloinen yllätys, olin sen vallan unohtanut


Kantarellit odottavat pääsyä pannulle...


..ja suppikset kuivahtamista. Lopulta näistäkin on viilipurkillinen kuivaa silppua jäljellä.


Olipa siellä TV2 kanavalla tänään Kioski ohjelmassa Paavo Väyrynen, kyllä Paavo taasen viisaita puhui. Kuten aina. Saisivat vaan herkällä korvalla Paavoa kuunnella, siis nuo hallituksen poijjaat. Ja miksei flikatkin, kovin oikeistolaista politiikkaa siellä vääntävät että välillä oikein umpisuolesta ottaa.
Jälleen kerran Paavo oli oikeassa niin hallituskokoonpanosta kuin euroalueesta nykyisen leikkaustarpeen kautta pakolaistilanteeseenkin. Kovalla vauhdilla ollaan menossa kohti liittovaltiota jossa kotimainen päätäntävalta on luovutettu jotain lillukanvarsia lukuunottamatta Brysseliin. Itsenäisyyttä ei Neuvostoliitolle luovutettu, eurokommunismille se sitten luovutettiin noin vain.

Joutuin allekirjoittamaan 

Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa