maanantai 29. helmikuuta 2016

Tilliä ja lihaa

Aikoinaan televiisorista näin kun Tommi Tuominen rykäisi tillilihan kehiin, tämä ajatus on sen jälkeen säännöllisen säännöttömästi mielessä pyörinyt eikä ole antanut rauhaa. Tämän sitten päätin vihdoin ja viimein toteuttaa, aina olen kuulunut Tillilihan Ystävien® kapeaan mutta hienoon joukkoon. Tähän uuteen versioon ei sitten tullut sitä kastiketta, lihan pinta paistettiin kiinni, suola&pippuri pintaan jonka jälkeen se kiepaistiin tilliverhoon ja kelmun sisään vesihauteeseen. 52 astetta mittariin, vesi hymyillen odottelemaan. Parikymmentä minuuttia tuo vain otti, ja hetken veto, ai pakanan pakana että osasikin olla hyvää.

Vaaleasta parsasta piti ihmisen alkukeitto tekemän, saituuttani en hankkinut valkoista parsaa sitten kuitenkaan. Tyytyminen oli kukkakaaliin, eipä siitäkään kehnoa saanut. Hieman jauhoista pottua, pekonia mukaan, aavistus ranskankermaa sekä tietty loraus ruokajuomana toiminutta rieslingiä.





Tämä oli valtavan kiva riesling


Paahtopaisti pääsee kelmuun tillin kanssa


Tilliliha 2016


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Turkkilaista pöytään

On viime aikoina tullut syksyn aikana ilmestyneitä ruokalehtiä selailtua uudet reseptit mielessä, kyllä niitä sitten on löytynytkin. Vähän aikaa sitten retroilin kanakorin ja uunivihannesten kanssa, viikonloppuna pekonilla, juustolla ja perunalla täytettyjä perunoita pihvin kylkeen. Nyt löytyi pizzan korvaajaksi turkkilainen gözleme, erilaisia täytteitä periaatteessa pizzapohjalle joka sitten taitetaan kolmeen osaan. Näitä sitten eilen väkersin kokeeksi, ihan vallan hyviä niistä tulikin. Tein kahdella eri täytteellä, toiseen tuli tomaatti-harissa kastiketta sekä raastettua halloumia sekä emmentalia. Toisessa täytteessä sitten tuoretta valkosipulia, tuoretta pinaattia sekä raejuustoa. Melkein tämä jälkimmäinen oli maukkaampi. Kyllä näitä voi ja tulee tehtyä uudemmankin kerran. Nämä muuten paistettiin valurautapannulla, ei uunissa. Ohje käski tehdä kuivalla pannulla. En tohtinut, käytin hieman öljyä kiellosta huolimatta. 

Slaissit lautasella


Ensin olivat tämmöisiä pötkylöitä
 

torstai 18. helmikuuta 2016

Onko puutarhaasi hoidettu

Eräs turkulainen Ilkka aikoinaan kyseli tuota otsikon asiaa eräältä kotimaiselta kulttuurihenkilöltä ilmeisen herkistyneessä tilassa ja siitäpä sitten soppa kehkeytyi. Jopa siinä määrin että Ilkka joutui ihan työnsä jättämään Matin alaisuudessa, taisipa olla selittelemistä kotonakin. Ja kyse pelkästä viljelysasiasta, media saa aina tyhmän kansan raflaavilla rubriikeilla tolkuttomaan kiihkoon jonka myöden hutkitaan tutkimatta. Ilkka on jo kuosissa tätä nykyä, ihan televiisorissakin nähty. Ainakin Jetin ohjelmassa puhui ihan täysin käsittämättömiä. Ilmeisesti kokoomusjargonia, sillä istuva Tasavalla Presidentti Sauli Niinistö puhuu myös samaan tyyliin, siitä ei juuri selkoa ota fundeeraamatta kotvasta. Fundeeraamisesta tuli eräs Niinistön edeltäjä mieleen, nimittäin Turun Mauno Koivisto. Hänhän saattoi puhua parikin tuntia toimittajille niin ettei kukaan ymmärtänyt mitään. Enkä tarkoita Turun murretta joka on eri asia kuin Turun Murre. Jälkimmäinen on kaupunginjohtajan koira. Niin luulen.

Mutta miten tuohon Ilkkaan nyt päädyin, oli se että jokin aika sitten eräs juureva pohjalaisrouva lähes painosti minua kertomaan miten nuo uudet sisäkasvatuslaitokset toimivat. Lupasin niin toimia ja tässähän sitäkin sitten tulee. 

Portfolio A: rucolaa ja basilikaa siemenestä, kasvaa hienosti. Persilja harottaa ja on todellakin kestävässä kasvussa vaikka on kaupasta ostettu kolme viikkoa sitten. 


Portfolio B: viikko sitten laitettu persilja on aloittanut räjähtävän kasvun. Muistettava ettei altaaseen tule kuin pelkkää vettä, ei kasvatusaineita eikä muutakaan dopingia. Eilen aamulla oli vasta pieni sirkkalehti, hetki sitten kuvattuna jo huomattavasti enemmän.


Kas, yllättäen ja pyytämättä faxiin pätkähti korttipakka. Ei Anneli vaan Keskustapakka. Keräilyharvinaisuus.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Ensi kevään kasvatussuunnitelmat

Piti sitä suunnitella taas viikonloppuna tulevia kylvöjä niin etäalueelle kuin kotiinkin. Toisin kävi. En saanut asiasta kiinni. Saamattomuutta, saamattomuutta, sitä se on eikä muuta. Toisaalta taas lauantainakin oli pitkästä aikaa niin hieno keli että oikein Turun kauppatorille piti lumisadetta mennä katsomaan. Kaikkea sitä ihminen keksii kun laiska on. 
Varsinkin ruokapuolella laiskuus oli valttia, perjantaina perinteinen kanakori oli ohjelmassa, taasen Glorian Ruoka & Viini lehden parin vuoden takaisella reseptillä. Pakanan hyvää, sopi kiireiseen perjantai-iltaan. Lauantaina sitten piti olla syöjiä tiedossa sankoin joukoin, toisin kävi. Pastaa ja perinteistä tomaattikastiketta, lihapullia. No, sitä piti sitten itse syödä toinenkin annos. Ja kolmas. Mitäpä sunnuntai olisi ellei aamuun olisi edes jonkin sortin versiota eggs benedictistä. En viitsinyt muffineja alkaa vääntämään, oliiviöljyssä pannulla käytin tuhtia siivua ranskanleipää, olevinaan herkkuranska. Hyvää sekin. Uutena trendinä näemmä joka reseptissä tehdä hollandaiseen makuliemi pelkän vesitilkan sijaan. Tuli taas tehtyä näin, vaan omasta mielestäni se perinteinen keltuaiset+voisula+sitruunanmehutiraus on ehdottomasti parempi. Bain marie on tarpeeton, vain raukka turvautuu vesihauteeseen.

Kanakorin perunat ynnä muut makoisat



 Tämä lumisade tuli kuin salama vessanpyntystä, sekin yllättäen ja pyytämättä. Selkenemään päin jo tässä kuvassa


Lauantain pasta


 Sunnuntain benediktiinimuna

Tyynellä merellä oleva maailmanmatkaaja, tuleva suurlähettiläs ja DI on muodollisen 2kk kevätlomalleen hakemassa väliaikaiseen työhön Japanissa, autenttiseen italialaiseen ravintolaan. Omistajat / kokit japanilaisia. Italianjapanilaisia kenties. Onnea!

maanantai 8. helmikuuta 2016

Made in ... ei missään ole madetta

Madetta ajattelin koko viikonlopun aterioiden rungoksi, koko viikon sitä jo eri tavalla makustelin ja mietiskelin eri vaihtoehtoja. Kauppalistat ja reseptit oli valmiina, enää se made puuttui. Jäiden olemattomuuden takia en sitä sitten lähtenyt henkilökohtaisesti merestä narraamaan saati naaraamaan, varsinkin kun madeharakin joutui vuoden vaihteessa kiellettyjen laitteiden listalle. Eikä mulla kalastuslupaakaan ole, joten läheinen CM tuntui paremmalta vaihtoehdolta hankintapaikaksi. Eihän sielläkään sitten ollut kuin lähestulkoon alamittaisia joten päätin hankinnan suorittaa oman paikkakunnan turvallisesta marketista, siellä kun on aina madetta näin tähän aikaan vuodesta. Toisin kuitenkin kävi, ihmisen taimi joutui paikallisestakin puodista poistumaan tyhjin käsin, kuulemma "eilen" sitä vielä oli ollut. Saituuttani en sitten enää Turkuun kauppahalliin lähtenyt kurvaamaan, tein sielläkin alustavaa kyyläystä aiemmin viikolla, 29€/kg kun marketissa 16€. Lennosta sitten made kaikkine eri variaatioineen vaihtui sitten naudan ulkofileeksi, kyllähän sitäkin syö. Kovin arkista kuitenkin. Alkupala oli jo aiemmin määräytynyt kylmäksi avocadokeitoksi, josta tuli enemmänkin mousse kun kermaviilin korvasin turkkilaisella jugurtilla. Hyvää silti. Toisena alkupalana siikatartar saaristolaisleivän ja siianmätismetanan kanssa, kyljessä hieman pikkelöityä kurkkua. 
Harmi ettei sitten sitä madekeittoakaan saanut niin muodoin tehtyä, saati paistettua madetta sydänsalaatin ja palsternakka kastikkeen kera. Niitä sitten syksymmällä. 




En käy spekuloimaan Paavo Väyrysen uutta ideaa uudesta puolueesta, idea on suoraan sanoen hieman arvelluttava, jopa kehno. En myöskään spekuloi sosialistien yllättävää gallup nostetta, joka sekin tosin on jo taittunut ja tuttu suunta alaspäin on käynnissä. En muuten kuin sen verran että nouseehan se kuollut kalakin pintaan eikä mitään sen itse tarvitse tehdä...

tiistai 2. helmikuuta 2016

Ranskalainen tian-vuoka

Viime viikonlopun koiranilmaan piti ottaa uusi kulma ruokapöydän kautta, eihän tuonne tuuleen ja tuiskuun, saati tolkuttomaan vesisateeseen saattanut ensinkään astua. Oikein sai pinnistää ettei ihan sitä normihuttua alkanut värkkäämään kuitenkaan mutta kohtuuhintaista ja maukasta piti saaman. 
Päädyin marokkolaisiin koftapulliin, tsatsikiin, verigreippi-halloumi salaattiin ja ranskalaiseen tian-vuokaan. Olipa siinä sitten matkailua Välimeren kummankin puolin, vaan kokonaisuutena mielestäni vallan mainio kun vähän tuolta ja hieman sieltä. Ranskalainen vuoka sopi siten että onhan tuo entinen pohjois-afrikkalainen siirtomaavalta. Koftapullat tein vanhalla reseptillä, naudan jauhelihaa, ras el hanoutia, persiljaa ja suolaa. Siinä se. Vallan mainioita. Tsatsiki nyt oli tsatsiki. Siihen kotimaista tuoretta valkosipulia laitoin, oli kyllä turhankin potenttia tähän. Vähempikin olisi piisannut. Mutta tuli sekin kaikki syötyä.
Verigreippi-halloumisalaatti oli jossain varmaan hesarissa tms, siitä sen nappasin. Kyllä sekin ihan kohtalaisen maukasta oli, ei voi valittaa. Tian-vuoka oli mukava yllätys, ei ihan kotimaisista aineksista kuitenkaan voinut sitä rakentaa. Mutta kasvispiirakkana/vuokana vallan mainio. Enemmän voisi sipulia laittaa tuohon, orjallisesti noudatin reseptiä ja mielestäni jäi hieman vajaaksi. Tietääpähän seuraavalla kerralla. Yritin paikata kevätsipulilla, ei sitä kyllä huomannut.

Tian-vuoka ennen uunia


Uunin jälkeen


Verigreippi-halloumisalaatti, piristävä yllätys