Kun ei kuitenkaan Karjalasta kajahda. Olen perin laiska ollut, saanut jopa moitteita kun en ole blogia ehtinyt päivittämään. Se kun antautuu kaiken maailman politiikan houkutuksiin ja ay-asian kotkotuksiin, ei tunnut liikenevän juuri muulle sitten enää mitään. Olen ollut syvästi pettynyt etten voi perinteisiä ja voimaannuttavia iltapäivätorkkuja nykyään enää ensinkään ottaa.
Viime perjantaina pidettiin Bunkkerin perinteiset kevät suunnittelut. Tässä asiassa pääsimme siihen yksimielisyyteen että on turha niin viljalti erilaista tuotetta pitää pellolla. Tulevana kesänä siellä on perunaa, lajikkeena Timo. Tällä kertaa enemmän ja eri paikassa jotta maa paranee. Toisena kaverina on sipuli. Sitä tulee eri sorttimentia reilusti. Ei sitä talven yli kuitenkaan riitä, mutta jos edes jouluun asti.
Kolmantena maissi, sitä yritän nyt kesäksi saada reilusti. Pelto on kyllä niin aakee laakee ja tuulinen, toivottavasti pysyvät pystyssä ja tekevät tähkää. Kesäkurpitsan kanssa ei leikitellä kuten viime vuonna, vain pari tainta, ne riittää. Persiljaa toki sieltä taitaa tulla entuudestaan ja ruohosipulia.
Tietty ahneus saattaa iskeä pintaan kevään lähentyessä ja tulee johonkin rakoon jotain vielä ängettyä. Se jää nähtäväksi. Tänne ihmisten ilmoille näemmä puskee flunssan lisäksi vielä hävytön lumimyräkkä. Ikävää.
Bunkkerille sitten laitan tomaattia ja yrttiä taasen kasvamaan. Tällä kertaa olen jo valmiina, siemenet jo hankittu. Tomaattien suhteen olen toiveikas. Pitää varmaan hevosenpaskapellettiä hommata tännekin. Kalkkia pellolle.
Hei muuten, raparperi. Tämä halvatun perperi ei suostu sitten millään palstalla kasvamaan. On naapuripellolta saatua, kaupasta ostettua ynnä muuta. Ei kasva. Jos ei myyrä syö niin sitten ei muuten vaan kasva. Ei auta hevosenpaska, ei kananpaska, ei vasemmistoliiton vaaliohjelman ääneen lukeminen. Mikä neuvoksi.
Tämmönen setti tulevalle vuodelle
