Yrteistä vihanneksiin...

Hienot sadepäivät ovat tervetulleita, ja niitähän on piisannut. Sataa laariin. Kävin eilen käyskentelemässä plantaasilla, en kuitenkaan, vaikka plantaasilla olinkin, syönyt vesimelonia ja grillattua kanaa, kuten yleensä on tapana. Vettä kannoin ja täytin pari kolme tynnyriä, about 600l. Noh, otinpa sitten potilaista kuviakin, ihan kivasti tuntuvat kasvavan. Suunnitelmissa oli myös tehdä nokkosesta lannoitusuute, naapuripalstan mummeli kuitenkin sanoi sen haisevan ihan tolkuttomasti. Kyllä tuo kananpaskakin haisee. Tätä asiaa pitänee harkita vielä kertaalleen kuitenkin. Perjantaina laadin lähes oman pellon uusia perunoita sitruunalla, tillillä ja voilla maustettuna, kylkeen lähes itse ongittua siikaa jonka valmistin uunissa, muutama viilto kylkiin, suolat pippurit pintaan, maaru täyteen sitruunan slaisseja ja inkiväärilastuja, maaru kiinni coctailtikuilla ja siinä se. Fantastico! Tässä kuvakavalkadia.

Sipulit kurkkaa harson alta

Papua... ei Uusi-Guinea kuitenkaan.

Herrasväki Lipstikka ja Raparperi. Tina Nordströmmin upean raparperi jälkkäriohjeen tänään bongasin, pitää tehdä jahka raparperia saa.

Tässä lienee herneenverso nousemassa. Ja onkin.

Tilli, tuo potun kaveri. 

Pinaatti on terhakka.

Siika ja potut.

Potut ja siika. 

Onpa synkkä päivä, tavallaan

Sataa julmetusti, on miltei pilkkopimeää keskellä päivää, onneksi en fillarilla lähtenyt leipää tienaamaan, olisi siinä ihmisen taimi kastunut. On tässä hyvätkin puolensa, sade menee niinsanotusti suoraan laariin. Pitää olla nyt tyytyväinen. Korvasienikeitosta tuli muuten jumalaisen hyvää...

Espanjan GP:n aika-ajoja odotellessa

Tässä kun on jokunen tunti aika-ajoihin ja sitä seuraavaan ateriaan on hyvä aika ryöpätä korvasieniä joita minulle perin ystävällisesti toimitettiin yllättäen viikolla. Pitää myös ikkunat samalla pestä ja tehdä pienimuotoisia istutustöitä. Aamutuimaan kävin hakemassa pari kolme pensasta, karhunvatukkaa ja punaherukkaa. Niiden maahanpano jää pakosta korvasienikeiton,paistettujen silakoiden kera juustoisen rosamundamuusin ja Irish Coffeen jälkeiseen tuokioon. Illalla kun suurempi lottovoitto tulee niin voin alkaa hamuamaan lisää elintilaa kasveilleni. Kenties myös kasvihuoneen. Tässä upeat korvasienet!

Onpa outo...

Tämä on se kaveri leffasta Men In Black? Kummasti tohotti eilen erään puutarhatontun liepeillä. Perin outoa.

Luontohavaintoja lauantaina...

Muina miehinä sitten käväisin luonnonvoimia uhmaten palstalla lauantaina silmäilemässä tilannetta, myyränkoloja potkimassa ja fenkolia istuttamassa. Kyllä oli tennarit savessa kun koko päivän vettä vihmoi aavemaisesti, samoin sitten oli fillari saven ja sotkun peitossa. Paluumatkan tein tietenkin paikallisen Missisippijoen yli ja mitä sitten näinkään. Krokotiili tahi alligaattori joessa ja mitä ilmeisimmin oli joutunut merikotkan kiikareihin, siihen malliin se siellä taivaalla liihotti, vieläpä perin kovaa vauhtia kun ei meinannut millään tarttua filmille. En kuitenkaan jäänyt paikalle tarkkailemaan tilannetta pidempään.

Kotiin päästyäni laadin kehiin sienipekonikohokkaan, johon lisämakua sitten pecorinolla taioin. Tuli hyvää.

Ja sateiseen iltaan sitten päälle tuli chiliä, tein sen uuteen tagineen ja ilmeisesti siksi jäikin aika erilaiseksi tekstuuriltaan kuin yleensä. Maku oli hyvä. Tässä kuvaa kun olin lisännyt lihat ja tomaatit...

Elintilaa haettu, saatu ja tehty uraa uurtavaa työtä

Bunkkerin yrttitarha kävi lopulta luvattoman pieneksi, mitä saattoi odottaakin, kyseessä kun on betonibunkkerin vaatimattomat tilat. Toki tulevana suvena myös täällä pääkallopaikalla yrtit, kenties myös tomaatit ja hieman sipuliakin kasvaa, suurimmat tulokkaat sitten tuolla palstalla jota olen nyt sitten kipeän selkäni kanssa käynyt möyhimässä. Toki myös paskaa levitin sinne. En tietenkään demarien saati persujen puolueohjelmaa vaan Biolanin kananpaskalevänokaretta. Tarkoitus on vielä kesämmällä laatia luonnonmukainen nokkosliete tähän tarkoitukseen. Haisee kuulemma kuin trankki, hyvä niin. Maisema palstalla on lohduton, eräs pitkään alueella ollut iäkäs rouvashenkilö kertoi palstani olleen hylätty vuosia. Olen siis senkin pelastaja ja filantrooppi silläkin saralla. Tässäpä lohdutonta kuvaa ennen kirurgisen tarkkoja toimenpiteitäni.

Prinsessa ja lapio. Vai ei nykynuoriso tee mitään.

Kolme haut... penkkiä valmiina. Toki rikkaruohot nyppimättä. Liian pienimuotoista askaretta minulle.

Muutama penkki tullut lisää, kuin myös poikittainen. Sinnehän napsahti vihersipulia, tilliä ja pinaattia!

Kesätyöläinen Prinsessa lähdössä rankan työpäivän päätteeksi. Etualan rikkinäinen harso EI ole Bunkkerin Yrttien maastossa. Eivätkä muutkaan romut kuvassa.

Maisemakuvaa lisätilan länsireunalta. Huomioi taustalla siintävät lehmän munat.

Taka-alalla nuorison edustajat lennättävät ihan julmetun kokoisia lennokkeja. Oli siinä lokeilla ihmettelemistä, kiertelivät ja kaartelivat kuherrellen. Konelintu ei kuitenkaan herännyt.

Hylättyjä lampaita!!! Ehkäpä pelastan ne pakastimeeni?!? ;-)

Tässä toisen päivän kuvatusta. Eilen siemenestä laitettu lipstikka on jo 35cm korkea ja raparperikin terhakka. Tiedän erään kartanonpitäjän olevan, jollei kade niin ainakin ihmeissään. 

Tahdon nyt tässä vaiheessa painottaa sitä että on turha lähettää tai kommentoida ettei rikkaruohoja ole poistettu. En lähde niin rahvaanomaiselle tielle, minun puutarhassa saa rikkaruohokin kasvaa. Jos ihan kauheasti närästää niin kuten kuvasta näkyy, kuokka on siellä odottamassa, tervetuloa. 

Niin muuten, kuvassa taka-alalla vasemmalta alkaen penkit täynnä kelta, puna, salotti sekä hopeasipulia. Keskipenkissä nimenomaan vihersipulia, tilliä ja pinaattia. Etualan penkeissä sitten kehäkukkaa, lipstikkaa ja raparperia. Vielä on tarkoitus purjo saattaa takapenkkiin, etupenkkeihin fenkolia ja porkkanaa. 

Ainakin näitä.

Vappu tuli ja meni vs Matosten invaasio.

Vappu se siinä mennä hujahti ohi silmien. Tarkkaavaisten silmien. Kävin manttaalilla katsastamassa tilanteen, en juurikaan kastunut vaikka vettä sataa tihutti aavemaisesti. Siinä oli kuitenkin pahemman sortin kevätflunssa ihan ovella joten sitten oli pakko - vastentahtoisesti kuitenkin pakko mainita - lääkitä itseään Polignag VSOP konjamiinilla. Fingerporillinen joka sormelle. Ja varpaalle. Ei enempää. Ja olinkin sitten täydessä voimassa. Niin kuin vain ihmisen taimi voi vaan olla. Vapun aattona toki laadin kehiin aiemmin mainitsemaani Gastronomers Guiden reseptillä haudutettua naudan rintaa ja piparjuurimuusia. Naudan rinnasta tuli, kuten arvata saattaa, aivan fantastista, muusireseptiä säädin hieman siihen malliin että kuohukermaa käytin nesteenä, voita en säästänyt ja pari vartta kevätsipulia pilkoin karkeasti mukaan. Potut oli rosamundaa tietenkin. Ihan kiva setti tuli, vaikka rähmäkäpälänä sitten sotkin lautasen reunan ja ai pahus miten se kinofilmille sitten tarttuikin ikävällä tavalla! Kastike oli ohjeen ajatuksen linjoja mukaileva - pahuksen hyvä.

Siinä oli tarvetta sitten, vappu kun kerran oli valloillaan, laatia kehiin myös pikaruokaa. Perinteiset nakit ja pottusalaatit oli ehdottomasti pois kuvioista ja teinkin sitten burgereita. Niistäkin tuli aivan vastustamattoman hyviä. Harmittaa ettei ollut omatekoinen sinappi käytössä, mutta on pakko sanoa että nyt taas Turun Sinappi, tuo Puolassa tehty ihme, ei ollut tavanomaiseen tai pikemmin aiemman valmistusmaan eli ruotsalaiseen tapaan järjettömän etikkainen vaan oikeastaan ihan hyvää. Burger bunssit oli myös käsityötä, ei valmiita lisäainepommeja. Näitä nuorison edustajakin suorastaan kehui. Ja joi simat. Simasta tuli erinomaista. Pitänee tehdä kesäsimaa Juhannukseksi... 

Olipa jännä sitten töihin alkuviikosta kirmata, toki Renaultin selässä, kuinkas muuten. Aamukasteen peittämä pyörätie kiilteli ja siinä ajaessa sitten ihmettelin mitä ihmeen roippeita se oli täynnä... sama juttu kuin jokunen vuosi sitten, matosia. Jumankekka kastematosia kaikki asfaltit kiiluvina täynnä. On se julma tuo luontoäiti, ajaa  pikku matoset jalankulkijoiden saappaiden teräskantojen alle, pyöräilijäin renkaiden räjäytettäviksi ja lintulaumojen nokittaviksi. Itse tästä perin otettuna otin Renaultin kantoon ja siirryin ajotielle varoen joka askelta...