Joutsenet saapuneet, kesä lähellä

Kelit alkaa pikkuhiljaa muuttua kesälomaihmiselle suotuisiksi, annan sille vielä viikon aikaa parantua ennen helleaallon alkamista. Eilen aamulla oli pysähdyttävä näky Raisiojoella, auringon kilossa kylpi iso vaalea joutsen. Jouduin voimia säästämättä pysäyttämään polkupyörän ja nappasin kuvan kyseisestä fogelista. Minähän kannan kameraa matkoillani mukana ja pari rullaa kinofilmiä, jos vaikka tulisi jokin hauska tilanne, julkimo tai sen sellainen reissuilla vastaan. 

Joutsen. Pari kesää sitten samalla joella alajuoksulla lähellä Polusmäen kartanoa joessa oli krokotiili tahi alligaattori ja samaan aikaan taivaalla kotka tahi haukka. Kuten tarkkaavaisimmat lukijat muistavatkin.

Pulled porkin kimpussa sitten vietin eilen pari kotvasta, pari kiloa oli possun niskaa liemissä, tein myös melko vahvan soosin sen kylkeen, possua hauduttelin kolmisen tuntia, soosia tunnin. Haarukoin ja sekoitin. Tänään tortillojen välissä. Aivan pahuksen hyvää!

Valkkaria olin tänään etsiskelemässä, löysinkin kivan rapsakan rieslingin, ei mennä siihen nyt. Löysin fantastisen punkeroisen, tuota täytyy ostaa tuliaisviiniksikin kyläreissuille ihan logon takia :-)

Pidetään ikävää

Kyrsimiskerroin nousee pienellä ihmisen taimella päivä päivältä vaan korkeammalle. Ei näy aurinkoa, on vaan pimeää ja mustaa. Eikä tämä ole perin masentuneen ihmisen synkkää tilitystä vaan perin närkästyneen lounais-suomalaisen tilitystä. Onneksi en ole lomaa vielä lähelläkään. Voisin arvuutella että heinäkuun seitsemäs päivä alkaa helle joka vetää vertojaan vuosisadan, ja viime vuosisadan helteille. Näin olisin luonnon merkeistä tulkitsevinani. Onneksi perinteiset makkarafestarit ei osu tuohon hellejaksoon, eihän silloin jaksa kuin maata ja kenties siemailla herraskaisesti gt:ia. Tapa jonka minuun Maailmanmatkaaja on iskostanut. Ei tule lämpö liki, ei malaria eikä jano. No viimeisimmästä en niin sanoisi. Nestehukkaa pitää pienenkin ihmisen taimen, kuten minä, välttämän viimeiseen asti.

Erään tutun IT-ongelmia kävin tänään ratkomassa, sain tietää että hän perheineen lähtee lähestulkoon pyhiinvaellusmatkalle Espanjaan. Salaperäisyyden verhoon tuo tieto oli kääritty, mutta uskoisin että kyseessä on matka kaksinkertaisen Formula 1 maailmanmestari Fernando Alonso Diazin jalanjäljillä ympäri Espanjaa, kenties myös visiitti Asturia Oviedoon jonka tavaramerkki Fernando on. Asturian korskea orhi, jos Ferrarissa olisi edes 10 kaakkia enemmän, hän taistelisi suomalaisen Nico Rosbergin kanssa tasapäisesti tämän vuoden F1 mestaruudesta. Nico ja Valtteri on tämän vuoden suomalaiset F1 tekijät. Ei niitä ole kyllä vuosiin muita ollutkaan. Kimi tuli, ei tulosta, satunnaisia onnenkantamoisia. Siinä kaikki.

Espanjan mielenmaisemilta sitten päädyin keittiöön jossa oli kanankoipia odottelemassa valmistusta. Kuinka olikin kaapissa vielä muutama keväällä ässehtimään laittamani sitruuna, oliivejakin purkkitolkulla. Päädyin reseptiikassa sitten pohjois-afrikkalaiseen tunnelmaan, kanatagineen. Tätä olen ennenkin tehnyt. Erinomainen setti, sopii niin arkeen kuin pyhäänkin. Pitää todeta että jauhettua kanelia kun ei ollut, oli pakko käyttää viime vuonna tuotua kuivattua kanelitankoa, courtesy of  Maailmanmatkaaja. Siellä se tagine nyt sitten uunissa posottaa vielä kotvasen... kylkeen sitten jotenkin maustettua riisiä tai couscousia.

Potilas ilman kantta.

Kylmän torjuntaa

Ei tätä kylmyyttä jaksa enää kukaan. Keskeytin pyöräilykauden aamulla vallinneen perin ikävän ilmaston takia, +6C ja vesisadetta. Eikä sen kummemmaksi ole muuttunut. Noinkohan enää muuttuukaan vaikka kuulemma on superfantastista ynnä muuta hienoa taas valloillaan. 

Pyh.

Pahinta kylmyyttä torjuin sitten tilli-pinaattikeitolla jota laadin kotiin tultuani. Tein keiton kasvisliemeen, kuohukermaa täräytin joukkoon ja lopuksi kuohkeutin keiton poraamalla sitä hieman. Hyvät munat joukkoon, ripaus maldonia päälle. Sopi keliin täydellisesti. Värikin oikea.

Juhannustaikoja

Kylmän ja kelien osalta ikävän juhannuksen keskellä ennätti kaikenlaista perinneohjelmaankin harrastaa, juhannustaiathan ne niitä perinteisimpiä. Minä sitten etusormen sitten karahkan oksan nysään lävistin, eipä näkynyt tulevaa eikä menevää heilaa eikä muutakaan. Verta valui kuitenkin reippaanlaisesti. Sen siitä saa kun elukoiden kanssa pelaa. Pari muutakin taikaa tuli tehtyä, lähinnä lautaselle. 

Taiat:

Merimiehen simpukoita

 Beef Wellington

 Juustokohokas pecorinosta

Myös epämääräinen kasa uutta pottua, silliä, grillimakkaraa, tsatsikia, lihapullia ja sen semmoisia tuli taiottua.

Perinteinen juhannustaika Koskenkorvan muodossa jäi tyystin väliin.

 

Kohti juhannusta

Kyllä vaan on niin talven tuntua, aamulla olisi pitänyt olla lapaset kädessä ja pipo päässä kun työtä päin polki. Ja huomiseksi vaan kylmempää uhattu. Pian pitää varmaan basilikat ynnä muut kantaa takaisin sisälle parvekkeen kylmyydestä. Eikä riitä että on tuollainen lähes syyssää lämpötilan puolesta, tuulikin tuivertaa niin että rauhallisempaakin ihmistä närästämään päästä. Kotvanen sitten Turun suunnalla taivas oli pikimusta ja isot männytkin heiluivat kuin oljenkorret. Ei sentään kaatuneet. 

Saatoin tehdä tarkastuskierroksen Bunkkerin parvekkeella, kohtuu hyvin ovat lähteneet nousemaan. Salviasta ei vielä merkkiäkään, eikä toisesta setista silopersiljaa, mutta muut ovat sitten salaattia myöden kivassa kasvussa. Pitäisköhän tomaatteja varten jokin miniatyyrikokoinen, tai hyllyn kokoinen kasvihuoneen tapainen hommata.

Kesä lautasella

Siinähän se kesä kiteytettynä lautasella, ei se muuta vaadi. Kotimaista uutta perunaa, voita, tilliä, maldonia ripsaus päälle. Ja tietenkin eläköön Pohjoismainen yhteistyö Abban maustesillin merkeissä!

Omia pottuja odotellessa...

Pientä orastusta havaittavissa

Sain tänne bunkkerillekin laitettua sitten vihdoin ja viimein jotain edes kasvamaan, persiljaa paria sorttia, basilikaa, rucolaa ja salaattia. Tietty tomaattia myös. Jotenkin tuntuu että kovan työn takana on tänä vuonna ollut kaikenlainen yrttien kanssa värkkäily, ei tunnu aikaa millään löytyvän eikä inspiraatiota. Johtunee pitkälti kurjista keleistä jota on saanut kestää. Piti tänäänkin pellolle hyökätä istuttamaan ne viimeiset potilaat; pinaatti, pavut ja kesäkurpitsat. Toisin kävi. Vettä sataa. Tokihan se sataa sitten laariin, on ne perunat, sipulit ynnä muut siellä jo tekeentymässä... juhannuspottua omasta maasta on turha toivoa. Timoa meni maan poveen tänäkin vuonna, eipä muuta löytynyt. Siikli oli loppu eikä rikeaakaan ollut kuin valtavissa säkeissä. Jälkijättöisesti ajatellen olisi vaan pitänyt iso säkki ostaa, loppui nimittäin siemenperunat kesken. Ehkäpä sinne pellolle vielä ennättää jotain laittamaan. Huomenna poikaseni, huomenna, ei tänään.

Ämpäreissä persiljaa ja rucolaa, ellen väärin muista. En vaivautunut merkkaamaan. Sen näkee sitten. Tomaatti jo taka-alalla terhakkaana, ajatella että siemenestä sen laitoin toissapäivänä...

Näissäkin on... jotain.

Intouduin sitten vihdoinkin sen pulled porkin kimppuun, en perinteisin menetelmin vaan meksikolaisittain kun törmäsin eräässä blogissa carnitas reseptiin. Myös pico de gallo tuli tehtyä. Nämä kietaistiin tortillan sisään ranskankerman kanssa ja hyvää tuli. Tuli Meksikon pitopöydät mieleen menneiltä ajoilta, en aiemmin Suomessa näin lähellä aitoa meksikolaista ruokaa ole ollutkaan. 

Itse käytin carnitakseen reilun pari kiloa possun niskaa, edellämainitun ohjeen mukaan tein, toki samassa suhteessa lisäsin mausteita ja aineita. Siltikin lihasta tuli miedon makuinen. Grillausvaiheen jälkeen sitä on syytä maustaa vielä lisää jos on mausteisemman perään. Kenties laitoin uunipellille turhankin paljon, koko pari kiloa haarukalla raastettuna kerralla, ei uunin grillivastuksen alla tyystin grillaantunut. Mutta voihan sitä pannulla käristää lisää jos tahtoo. Ja tahdonhan minä.

Pico de gallo

Carnitas

Kohti Keskustan Turun puoluekokousta 13.-15.6.2014

Reilun viikon kuluttua Keskustaväki kokoontuu Suomen Turkuun puoluekokoukseen, johan viime kerrasta onkin jo yli 30 vuotta. Tällä kertaa Paavo Väyrystä ei varmaan puheenjohtajaksi valita, mutta kukitetaan varmaan hänetkin. Syytä olisi. Varapuheenjohtajakisaa käydään sitäkin kuumemmin, kesä kun kerran on. Hyvällä meiningillä ja tahdolla kuitenkin. Ja puoluesihteerikisaankin on ilmoittautunut tässä vaiheessa kolmekin ehdokasta. Varapuheenjohtajakisa aukesi kun EU-parlamentaarikko Riikka Pakarinen jättäytyi EU-parlamentista pois ja samalla Keskustan varapuheenjohtajan paikalta. Hän jätti ison loven Keskustan johtoon, toivottavasti tuo aukko tullaan paikkaamaan hyvin. Tähän asiaan minulla on jo valmis ehdokas, nimittäin 

Katri Kulmuni

Nuori nainen, nuoresta iästä huolimatta jo monissa toimissa ollut mukana, mm. aikanaan ulkoasiainhallinnossa ministeri Paavo Väyrysen lehdistöavustajana. Suosittelen tutustumaan Katriin ja Katrin teemoihin. Kulkevat omieni kanssa aika lailla käsi kädessä.