Kaskis korkattu

Vihdoin ja viimein, monen turhautumista aiheuttaneen saamattoman kerran jälkeen sain sitten ja millä tavalla. Pöydän siis ravintola Kaskiksesta Turusta. Oli kyllä odottamisen väärti. Toki opin tässä sen että tuota sopivaa pöytää pitää osata kärkkyä kuin mikäkin haukka. 

Eilen pääsin pöytäliinan ääreen ja sitä sitten oli syötävä pitkän kaavan mukaan. Tuolla on nykyään tapana koko seurueelle sitten ottaa sama setti, joten pöytäkuntamme päätyi lyhyen, mutta sitäkin vähemmän keskustelun jälkeen kuuden ruokalajin maistelumenuun. Annoksille sopivat viinit otimme myös. Tarjoilu Kaskiksessa oli erinomaista, mutta kyllä oli ruokakin. 

En jaarittele enempää, annan kuvien puhua puolestaan...

Alkumalja

Perin outoa

On se kumma miten perikeskustalaisella palstalla voi ruiskukkaa olla. Mistähän mokoma johtuu. Johtuukohan se siitä että olen punaisia shortseja pitänyt provokaation omaisesti tämänkin kesän, samanlaisia joita Alex pari vuotta sitten piti? En kyllä samoja. Tämä ilmaantui palsta-alan tuplaamisen jälkeen. Olisi voinut olettaa että tuollaisen laajentumisen jälkeen olisi ruusua alkanut rehottamaan, ne yleensä aina ensimmäisenä ilmaantuu paikalle jos vähänkin jotain lisää alkaa tulemaan. Leppäkerttujen invaasiota lehdistö alkukesästä uumoili, toisin kävi. Ne samat muutamat leppäkertut vain näkyi, vuodesta toiseen sama juttu. Harmittomia ovat, osin jopa hellyyttäviä. Orastavaa ei ole näkynyt kuin niitä ikäviä rikkaruohoja joilla kädet repii, niitä olen sitten saanut nyppiä pois, niistä ei varmaan ikinä pääse eroon. Eräskin Timo niin sanoi ettei se maailmanlaajuinen trendi ole... vaan onneksi mitään perusvikoja ei ole havaittu, siitä iso kiitos lähes ympärivuorokautiselle vartioinnille. Meillä vartioi lähi-idästä tulleet akavalaiset. He ovat mukavaa ja lunkia porukkaa, iso kiitos heille. 

Pikku napostelua hauesta... ja vähän muustakin

Sainpa yllättäen viime viikolla tuoretta haukea käsiini, kalastaja Romppanen ne olisi takaisin mereen päästänyt. Onneksi tähän asiaan saatoin puuttua ennen vapautusta ja hauet uiskentelivat lopulta kotiovelle asti. Kuuleman mukaan vielä lisää on tiedossa. Minä tästä ensin ajattelin tehdä turkulaisen Ravintola Mamin reseptiin perustuvan haukimurekkeen, sitä olen lukuisia kertoja tehnyt. Siinä hauki vedetään myllyn läpi kutteriin, johon sitten lisätään muita aineksia, hapankorpuista ja yrteistä rapea kuori. Uudesta GR&V lehdestä sitten bongasin helsinkiläisen Krug Roban reseptin, päätin sillä lähteä liikkeelle. Haukiwallenberg ja pikkelöityä sinapinsiementä. Hieman siikliä keittelin kylkeen, pakkohan sitä näin kesällä. Hyvää tuli, pääsee tuokin vakioresepteihin ja se oli sangen yksinkertainen tehdä jotta ihan arkenakin viitsii. Siinäkään ei tarvinnut hauen y-ruodoista piitata, erinomaisen pehmeä itse pihvistä tulikin.

Pakko oli leikkauskuvakin ottaa

Lauantaina sitten oli viimeinen lomapäivä, mitäpä sitä ihminen tuolloin voi muuta tehdä kuin etsiä geokätköjä. Pellolla ei tarvitse käydä kuin poimimassa satoa, siellä ne tulee itsekseen. Avomaan kurkkua on nyt tullut reilusti, tein sunnuntaina pari kiloa sinappikurkkusalaattia. Hyvää. Kesäkurpitsaa tulee myös, oli osa taas päässyt rehottamaan aivan tolkuttoman kokoisiksi, pituutta puoli metriä ja halkaisijaa tuollainen 30cm. Ne oli kyllä jo aivan puisia, piti heittää pois. Harmi. Sipulia on tullut ruhtinaallisesti, samoin härkä- ja neulapapua. Pinaatti näytti kituliaalta vielä. Tuplasin palstakoon, vielä pitää pari kolme pensasta sitten neljän muun kaveriksi hakea. 

Raisiojokea jota en ole ikinä nähnyt, tähän törmäsin geokätköillessä. Upeaa maisemaa.

Pikku ateriaa sitten lauantaina oli tehtävä juhlistaakseen loman päättymistä ja vihdoinkin alkavaa arkea.

Hummerin olin jo aiemmin päättänyt ottavani päärooliin tässä, samoin itse tehnyt pastat sekä peston omista basilikoista. Enkelinhiuspastaa pestolla alkupalaksi, väliin hummerikeitto, pääruokana hummeritortellini hummeriliemen kanssa. Jälkkäriksi sitten vadelmakohokas, joka jostain syystä ei niin kauheasti kohonnut. Taisin käyttää ihan väärää reseptiä, se siinä tehdessäkin tuntui niin puutteelliselta.

Näillä se aterian valmistus alkoi

Alkupasta

Pikku hummerikeitto paahdetun leipäpalan kera

Hummeritortellinit

Tortellineja jäi jokunen ylimääräinen, niitä sitten tänään söin töissä lounaaksi. Enpä ole ennen töissä hummeria syönyt. Ja taas söin.