Syksy sitten tuli

Perin ikävä ilma jälleen kerran. Jos joku haluaa mulle luovuttaa vaikka parin viikon matkan hotelleineen ja ylöspitoineen vaikkapa Cancuniin niin en pane vastaan. Jotain pientä mieltä nostattavaa oli pakko tekemän ja kuinka ollakaan, siitäpä sitten laadin kehiin pecorinokohokasta. Piti yksi tehdä, tuli kaksi. Pakko molemmat syödä :)

Metsän antia

Tulipa jälleen viikonloppuna käytyä metsässä rämpimässä sienten ja marjojen perässä. Kelistä kehkeentyi mitä suopein, olihan itse sen sellaiseksi tilannut. Kaiken kaikkiaan tuli kerättyä puolitoista ämpärillistä suppilovahveroita, sitä kun jo oli runsain mitoin. Viime vuonna löytyi eräs paikka jossa oli ämpärillitolkulla suppiloa, siellä sitä oli nytkin. Ja varmasti lisää on tulossa. Harmi etten ole saanut bongattua mustaa torvisientä. Mutta uusi tuttavuus tuli havaittua, nimittäin mustavahakas. Kun en täysin varma ollut tunnistuksen oikeellisuudesta, jätin ne vielä noukkimatta mutta tänään perin kattavaa valokuvamateriaalia asiantuntijalle näytettyäni, voin seuraavalla kerralla ne turvallisin mielin noukkia talteen. Kantarelleja myös löyty puolisentoista litraa, samoin puolukkaa raapin talteen litran verran. 

Oliko tässä enne tulevasta, ei keltainen kumiankka vaan valkoinen ankka horisontissa. Lentääköhän lautaselleni pian ankkaa tai sorsaa? Vaiko hirveä?

Suppilovahveroita

Mustavahakas se siinä

Täydellinen Puolukkadrinkki® 

Kauden tuotteista tehtyä

Tässä on nyt tullut tuoreista vihanneksista ja juurekkaista tehtyä yhtä sun toista. Niin fenkoli anjovis pastaa kuin uunissa paahdettua mukulaselleriä. Nuo kaksi, fenkoli ja mukulaselleri, ovat, ainakin tähän asti, olleet turhankin harvoja vieraita omassa keittiössäni. Pitää ryhdistäytyä, aivan fantastisia molemmat. Viime weekendinä fenkolilla taioin hyvän pastan, toki anjovista ja kaprista oli tykönä. Mutta laiskotti, en tehnyt pastaa itse. Taisi Barillaa olla kuitenkin. Fantastinen setti oli kuitenkin. 

Tänään sitten intouduin Glorian Ruoka & Viini lehden reseptiikalla laatimaan menu pelkästään kauden tuotteista, sellerin mukulaa selleripyreellä kera ruskistetun voin, alkupalaksi endiivi sinihomejuusto salaatti ja jälkkäriksi kurpitsa tarte tatin. Alkupalasalaatti ennätti katoamaan ennen kuin ennätti kissaa sanomaan ja jostain käsittämättömästä syystä jälkkäripiirakka meni ihan reisille. Kaksi kolmesta ei ole huono :)

Selleriä suolakuoressa selleripyreellä ruskistetun tillivoin kera. Kyytipoikana itävaltalainen Schickelgrüber... eikun Steinschaden. Fantastinen viini, rehvakas olematta silti röyhkeä. Pitää pitää kylmänä.

Saatanalliset säkeet...kö?

Tässä viime lauantaina tuli käyskenneltyä Uikkupolku pitkin ja poikin, jo alkumetreillä oli havaittavissa tiettyä magiaa ilmassa ja en nyt sano että ihan noitamainen tunnelma olisi ollut mutta jotenkin oltiin kabbalismin tjms asioiden tiimoilla. En mainitse enkä ota esiin sitä faktaa että normaalisti hyvinkin lehmärikas polun alkupuolen lehmihaka oli tyhjä enkä huomannut katsoa oliko sen pohjaan tallottu tai rajapuomeihin poltettu pentagrammia. Huolissaan pitää olla lehmien kohtalosta, sillä alkukesästä ihan valtakunnan mediassa uutisoitiin Raisiosta laitumelta löytyneen lampaan raadon ilman päätä. Mutta ennusmerkit olivat perin enteelliset. Tunnelmaa en pysty sanoin luomaan, tuokiokuvia tuli otettua. Tunnelma edetköön niiden myötä.

Lehmistä ei tietoakaan, pelkkää punaista kärpässientä laajoin aluein.

Hyvin huolestuttavaa

Viattomia lampaitako...?

Vielä mitä, itse perkele se siellä sarvet päässä kiilusilmineen!

Tietenkin varekset vallanneet sähkölinjat - nuo pahanilman linnut.

Ihme että hengissä selvisin!

And so it begins...

Tunnetun sarjan mahtipontisin sanoin oli tämä lyhyt bloggaus pakko aloittaa. Tästä se alkaa, eikä varmaankaan lopu ennen kuin ainakin yksi kissa on plakkarissa :-)

Olen ylpeä.

Sauce espagnole

Nyt kun on varsinainen prime time kaikelle hyvälle tuoreelle tuotteelle, enkä tässä vaiheessa voi olla viittaamatta jälleen oman tarhan viljelyksiin, merkitsevä vilkaisu tähän tapaan on nyt paikallaan,  oli sitten pakko vihanneslaarin tuotteista alkaa tuota kastikkeiden äitiä laatimaan kehiin. Ja kuten arvata saattaa, aivan fantastiselta näyttää kun sen on potkaissut liikkeelle ja vihannekset aivan tolkuttoman maukkaita. Vielä pitää keksiä kastikkeelle protsku ja lisuke. No huomiselle tämän laadinkin nyt jo malttamattomana, nautaa tulee kylkeen ja maissia. Ja munakoisoa. Jotain tuohon suuntaan. Alkupalaksi ajattelin pastaa fenkoli-anjovis akselilla. Ja jälkkäriksi kaapista löytyneet nektariinit balsamico kastikkeella mascarponen kera. Mutta niistä myöhemmin. Kuin myös Bunkkerin Punasipuleista.

Mittavia satovahinkoja Bunkkerilla

Tämän viikon jatkunut tuuli ja tuiverrus, rankkasateet ja ukonilma on aiheuttanut, ei vain New Yorkissa mutta myös täällä Bunkkerilla perin mittavia vahinkoja, eritoten lupaavalta näyttänyt tomaattisato on kärsinyt kovan kolauksen. Korianterin lupaavalta näyttänyt kasvu tyrehtyi tyystin ja mokoma lakosi kertalaakista. Samoin basilika on ollut perin hankala ja kitukasvuinen tänä kesänä vaikka siirsin sen sisätiloihin lämpimään jo hyvissä ajoin ennen kuin yöpakkaset lähestyivät. Tiedä sitten onko multa ollut kehnolaatuista ja/tai kyse pelästään siitä etten ole malttanut lukea niille Paavo Lipposen tahi Sauli Niinistön maineteoista kertovia kirjasia. Aiempina vuosina lannoitteeksi on riittänyt demarien puolueohjelma. Osaltaan taas voi kehua yrttien kasvua, eritoten rosmariinista, timjamista ja salviasta olen ylpeä. Persiljasatoonkin olen tyytyväinen, kuin myös pinaattiin. Tänne Bunkkerillehan istutin Uuden Seelannin pinaattia, sitä pitää ensi vuonna laittaa etäalueelle muutaman virstan verran. Ruohosipulia sekä vihersipulia täällä pääkallopaikalla kasvaa ihan hyvin, jälkimmäiset istutin keväällä maatuviin istutusruukkuihin, se jos mikä oli virheliike. Eivät ne mitään ole maatuneet, en silti malttanut mennä sorkkimaan. Pitänee hankkia muutama kukkalamppu ja askarrella/kutoa jonkin sortin miniatyyriansari, jos vaikka syystalven pimeinä hetkinä saisi tuoretta yrttiä niin ettei aina tarvitse hiihtää Prismasta hakemaan niitä. 

Muutama kuva satovahingoista ja muistakin...

Pari sangen satoisaa ja terhakkaa oksaa poikki...

Onneksi tämä säilyi

Tästä kohtaa tuo oksa meni poikki, voi tätä surun päivää.

Salvia, tämä possun, ja minun, ystävä :)

Pinaatti jaksaa, kohta keittoa!

Yrttien kuninkaat, timjami ja rosmariini.

Taka-alalla rosmariinia ja valkoisessa astiassa minttua. Mojito mulle joutuin!

Silopersilja yrittää vielä pyristellä, riittääkö, se on toinen juttu.