Lauantaita Shanghain tunnelmissa

Fantastisen hienosti alkoi perin sateinen lauantai täällä bunkkerilla. Eilen tein periaatepäätöksen koko bunkkerin siirtämisestä toisiin koordinaatteihin ja ryhdyin alustaviin toimiin sen edistämiseksi. Aamun kruunasi meidän Nicon ensimmäinen, vaan ei viimeinen, paalupaikka Kiinan F1 bensankatkuisessa moottoriviidakossa. Eikä huonosti sipaissut jo lähes eläköitynyt Wolleraun poika Kimi Räikkönen. Hänellä jos kenellä voisi olla nyt sauma vetäistä jackpot ja voittaa koko kisa. Se jos mikä olisi kyllä hienoa. Harmittavasta Jenson Button oli vasta jälkijoukoissa, saati Fernando Alonso Diaz, tuo Asturian korskea orhi joka Renaultille ne viimeiset mestaruudet on tuonut. Toki Ferrarillekin jokusen voiton, viimeisimmän kolmisen viikkoa sitten. Täysin altavastaajana mutta silti varmasti kuten hänen taidoilleen sopiikin. Siinä oli muilla ihmettelemistä, ja ennen kaikkea selittämistä. 

Prinssieverstin piti tulla aterioimaan tässä alkuehtoosta, on ilmeisen ylirasittunut kun ei normaalisti hänen lempiateriansakaan jaksanut innostaa, jäi makoilemaan. Noh, ne on varusmiehillä raskaita nämä ajat, varsinkin kun tämän alle on viikko metsässä ryynätty. Saatoin siis itselleni pelkästään sitten paistaa karitsan ulkofilettä, tomaatteja ja pikku salaatti vinegretin kanssa. Hunnutin karitsan pikku mustapekkakermakastikkeeseen. Itseasiassa mulle olisi riittänyt tuo salaatti, tomaatit, parsa ja tuo soosi. Ei huono vaikka ulospano korkeintaan välttävä.

Tästä olen kohissut koko alkuvuoden - aivan tolkuttoman hyvää olutta tämä Nikolai Vuosiolut 2012 !

Ihmettelen vaan ettei sitä ole mainostettu mielestäni lainkaan ja omaa uteliaisuuttani otin sen testiin. Ja aina silloin tällöin on pakko pari butelia sitä panna ostoskärryyn, se vaan on pitkään aikaan ihan sitä parhainta olutta! Ihmettelen Veijo Sinebrychoffin toimintaa perin juurin.

Suosittelen tätä kaikille, sopii pihvin kylkeen, saunan päälle ja ihan sellaisenaan, ryhdikäs maku. Kerrassaan hyvää :-)

Toiset ne vaan lomailee ja matkailee

On perin oudoksuttavaa että joka puolelta tulee tänne, sairasvuoteelle, signaalia miten matkaillaan ja tehdään jos jonkinlaisia temppuja että saadaan huomiota. Toiset kapuavat Nepalissa vuorilla lähes taivaan katolle asti reippaaseen 3300 metriin, toinen taas maailman reunalta ilmoittaa kiivenneensä jonkun rakennuksen katolle kuin Kekkonen aikoinaan Hawaijilla vaikkakin tässä tapauksessa olisi voinut konttorissaan istua, siemailla gin toniceja ja pelata chikeniä jotain pikku tsunamia vastaan.  Ja nyt sitten prinssieversti laittaa kuvakavalkaadia makkaran grillauksesta keväisestä kotimaisesta metsämaisemasta. Ei tollaiseen hauskuuteen pääse vaikka maksaisi. Ja mä maksaisin kyllä. Kyllä tässä alkaa pikku hiljaa sapettamaan ja taidankin pahimmat puhinat päästää weekendinä jahka pellolle pääsen. Perkele.

En voi olla mainitsematta

Ennen kuin laukaistaan Paavo 2018 kierros niin on aika ottaa puolue takaisin jykeviin käsiin.

Hyvä Keskustan jäsen, muistathan äänestää Paavoa 

Eilisen Masterchefin (10.4.12) tunnelmissa

Eilinen Masterchef oli mielenkiintoinen jälleen kerran, siinä oli turkulaisen ravintola Mamin chef Marko Rauhalan  aivan fantastiselta näyttänyt haukimureke tehtävänä. Itse innostuin siitä niin jotta päätin jo eilen että pitääpä tuokin koeponnistaa jossain välissä. Se väli aukeni sitten jo tänään kun kaupan kalatiskillä olin ensin silakkaa ostamassa mutta näinkin sitten haukea ja tietenkin sitten valitsin hauen tämän innoittamana! Tässä oli toisaalta nyt sitten taas se mutta että menin tekemään periaatepäätöksen jättääkseni arkiruoasta perunan, riisin kuin pastankin pois nyt alkuun epämääräiseksi ajaksi reunahuomautuksella että weekendin kinkereillä toki voi maltillisesti näitäkin nauttia. Kyse ei ole karppaamisesta vaan ihan kokeesta värähtääkö tynnyrivaaka pienemmälle kuukaudessa jos ei arkena ahda näitä kolmea ainesta. Tähän kuuluu myös vaalea leipä. Jota tosin rakastan. Tämä leipäasia on sellainen että siinä pärjää maltilla. Siinäkin. Kait. Varmaan. Mutta takaisin haukimurekkeeseen, televiisorista kun eilen katsoin tuota, ei tuo ruislisuke ollut mielestäni lainkaan niin vihreä kuin tuossa linkissä mutta samapa tuo toisaalta, tämä olikin arkiruokaa eikä ravintola-annos. Sellainenkin fiba kävi ettei mulla sitten ollutkaan tilliä saati smetanaa kaapissa, öljykin oli oliivisellaista josta majoneesin kuorrutteeseen tein. Ehkäpä jopa ripaus liikaa suolaakin meni kuorrutteeseen, sen kanssa kannattaa olla kitsas kun tuo hapankorppu sitten kuitenkin on suolaista. Mielestäni itse tuo haukiosuus onnistui mainiosti ellei paremminkin, annos oli ehkä siltikin liian iso. Olisi pitänyt pienempää rinkulaa käyttää. Tämän tiedän sitten seuraavalla kerralla. Tätä pitää tehdä uusiksi, hauki vaan on niin tavattoman hyvää! Siis en sitten niitä perunoita tehnyt vaan vaihdoin sen kevyempään eli parsaan jonka pikku voissa ja savumaldonissa pannulla pyörittelin ja lautaselle asettelin. Piti vielä pikku vuonankaalit sijoittaa lautaselle mutta nälissäni unohdin. Muuten annos ei ole mitenkään hankala, maukas ja kerrassaan hyvä. Suosittelen :-)

Pääsiäinen tuli ja meni

Se on sitten tämäkin lyhyt hengähdystauko ohi, meni nopeasti nämä viisi vapaapäivää ja taas tarttis huomenna jaksaa vääntäytyä sorvin ääreen. Jälkikasvun ja heidän ystävien kanssa tuli pitkäperjantai vietettyä Silja Europalla, tuli hyvin syötyä ja juotua. Menomatkalla tuli piipahdettua Europan Maxim ravintolassa, ruoka oli ihan ok vaikkei ihan mitään terävintä kärkeä ollutkaan. Pääruoaksi tilaamani vasikanleike oli mennyt oikein kunnolla ylikypsäksi eikä alkupalan ankan rintafileen pinta ollut mukavasti rapsakka. Jälkkäriksi otin tiramisu raparperisorbet raparperitikulla oli sen sijaan aivan hurjan hyvää. Uusiutunut buffet seuraavana päivänä osoittautui kyllä hieman pettymykseksi, odotin siltä enemmän. Mainostivat kovasti sushipöytääkin, se ei ollut mitenkään erikoinen, voisi sanoa jopa että tylsä. Pelkkää makia kurkulla ja lohella.Noh, eipä tarvinnut nälissään olla ja olihan tuo sushijuttukin mukava lisä tuohon tarjontaan. 

Marinoitua ankanrintaa joka oli kyllä hyvää vaikkei ollutkaan nahka rapsakka.

Raparperijälkkäri. Aivan riettaan hyvää!

Tuli sitten karitsanviulu tehtyä pääsiäissunnuntaiksi kun oli sukulaistyttö siippoineen tulossa syömään. Viulusta tuli vallan mainiota, aloitin marinointiprosessin jo keskiviikkona, silloin se sai yrtteistä, mausteista ja sitruunasta hunnun ja lauantaina vielä jugurttihunnun päällensä. Viulun tarjoilin sitten valkosipulikermaperunoiden ja punaviinikastikkeen kera. Se meni kaupaksi, ei oikeastaan enää ole kuin tuo luu jäljellä. Harmi ettei tuttavapiirissä kenelläkään ole koiraa kenelle tuon voisi antaa jyrsittäväksi, on se sen verran mainion kokoinen.

Sunnuntain alkupalaksi sitten tein vieraille tuntemattomia meren eläviä, toki itselle tuttuja ja maistuvia eli scampin pyrstöjä valkosipulivoissa, kampasimpukoita ja viiriäisenmunia vuonankaalipedillä sekä voissa käytettyä parsaa Norjan merilohen kera. Tämä lautanen osoittautui myös menestykseksi. Piti laittaa lohelle vielä gremolata ja kampasimpukoille herneenversoja kun kerran mison aikana niin päätin ja kaiken valmiiksi tein. Mutta vieraiden tultua oli sen verran hässäkkää että esillepanossa sitten nämä kaksi komponenttia unohdin - vaikka ne oli esillä! Ja ei, tässä vaiheessa ei oltu maisteltu kuin lasillinen kuohuvaa.

Sen verran vilkasta oli keskustelu maailmanpolitiikan arkipäivästä tässä vaiheessa että jäi sitten harmikseni ottamatta kuvat ravintola Mamin reseptiikan perunasalaatista, joka muuten oli ihan julmetun hyvää. Espanjalaisiin uusiin perunoihin tein kunnei Rymättylän pottuja ihan vielä saa. Samoin jäi pääruoasta kuten myös pashasta ja kulitsasta, jotka itse omin käsin väkersin, kuvat ottamatta. Tein myös suklaajälkkärin kun sitä oli toivottu, tein sen Sillä Sipuli blogin reseptillä pikku suklaakakkuset mutta ohjeesta poiketen jaoin taikinan neljään pikkuvuokaan. Ja kuinka sitten kävikään kun ne päivällä tein. Reseptihän on lähes kohokkaan oloinen, joten nuo kakkuset sitten lässähtää just kohta uunista tultuaan. Laitoin ne toki jääkaappiin odottamaan iltaa - virhe, myönnän. Poistaessani niitä vuoista ne sitten tietenkin hajosivat käsiin eivätkä enää olleet mitään kakkusia. Samapa tuo, maku oli kohdallaan kuitenkin. Jatkossa nämä pitää tehdä juuri ennen niiden nauttimista. Suosittelen tätä reseptiä kaikille suklaan ystäville.

Aamupalaksi sitten tänään oli ylijääneistä tarpeista laadittava mukavat leipäset. Paahdoin ruispuikulaa jonka päälle kasasin vuonankaalia ja priiskottelin oliiviöljyä päälle. Toiselle leivälle paistoin pari siivua pekonia, toiselle taas laitoin maan mainiota Herkkunuotan inkivääri-lime graavilohta, molemmille leiville sitten viiriäisen munia uppomunina. Päälle kumpaankin sitten herneenversoja ja tietenkin savumaldonia ripaus suuntaan jos toiseenkin. Kerrassaan mainioita olivat. 

Seuraavana päästäisenä sitten jotain vallan muuta.

Paastojuhlan aluspuuhastelua

Oikein piristyin tässä ehtoolla ja aloin tulevaa päästäistä silmällä pitäen hieman siivoamaan ja kaappeja koluamaan vanhasta roinasta. Meneekin kaatopaikalle, tai johonkin kierrätykseen itseasiassa, tuollainen Ikean iso kassillinen kaikkea atk roinaa, vanhaa ja vielä vanhempaa, piuhaa ja tapsia jos jonkinlaista ja ties mitä. Olen noita säilyttänyt kuin suurtakin aarretta "eihän sitä koskaan tiedä mitä sitä tarvitsee" vaan nyt joku roti tuollaisellekin. Kaikki vaan johtokassia myöden kaatikselle. Ei enää tätä sorttia. Pitää varmaan vanhoja vaatteitakin jonnekin kuskata, mitäpä tuollaisilla jotka ovat kaapissa kutistuneet omia aikojaan. Kasvivalon yrteille sain tänään myös asennettua, nyt on jo kolmisen tuntia puskenut kasvivaloa vaan ei silmällä erota kasvua. Muistin viulunkin kaivaa pakkasesta sulamaan jotta pääsee valmistelemaan. Noh, pääsiäisasetelman tein, se tulee tässä.

Pääsiäisrakuuna

Pashaa ja pääsiäissoitinta odotellessa

Eilen siinä sitten joutessani rykäisin karitsan lihaa pakkasesta lautaselle, hyvää settiä tuli vaikka aterioinnin keskeyttikin telefoonisoitto maailman laidalta. Kirjaimellisesti. Eräs tuttuni siis asuu ja paiskii töitä vaivojaan säästämättä maailman laidalla. Ja toinen on menossa parhaillaankin maailman katolle. Uskomatonta. Kaippa pian joku kertoo menevänsä lappiin tai Tampereelle! Toivottavasti ei kumpikaan joudu ikävyyksiin, ei norsun, jakin tahi vesipuhvelin suuhun lounaaksi. Mutta takaisin kotoiseen karitsaan, sen kaveriksi sitten laadin salotilla, pekonilla ja pecorinolla maustettua polentaa, palsternakkapyrettä konjakilla maustettuna sekä uunissa valkoviinietikassa ja suolassa haudutettuja punajuurikuutioita. Mielestäni tuli ihan kiva setti, karitsa kun sai päälleen reilun timjamin ja hieman valkosipuliakin. Toki voilla vielä reilusti valelin. Pyreeseen jäi kenties liiankin tuhti konjakin maku, sitä seuraavaksi pitää laittaa vähemmän tai jättää vallan pois ja juoda konjakki vaan kupposesta tai sitten käyttää sekin tippa vaikkapa liekittämiseen. 

Ja hittolainen, mistä tuota lunta piisaakin??? Tässä saa kohta kaivaa taas esiin karvaräysän ja lapikkaat, ei tuonne ulos muuten mene pirukaan. 

Karitsa kavereineen