Lomaviikko siivillä

Näitä siipiä ei antanut Red Bull, vaikka mainoksessa niin sanottiin vaan aidan maalaus talkoot Naantalissa. Siellä on arkipäivät kuluneet niin maalaus urakan kuin kunnostuksenkin parissa. En vähättele panostani alkuunkaan, läpimädän aidan puitteet uusin, maalasin pääsääntöisesti kaiken uudelleen ja lopputulokseen voin olla tyytyväinen. Apujoukot olivat sitten vähän sitä sun tätä. Varsinkin työmaan liepeillä liikkunut itsensä työnjohtajaksi huutanut naishenkilö sai aikaiseksi vain työnseisauksen ja allekirjoittaneenkin siirtymisen takaisin bunkkerille. Noh, tiistaina pidin näistä kinkereistä vapaapäivän, keskityin läheisille, tutuille ja kylänmiehiä ruokkimaan kaalikääryleillä. En turvautunut perinteisiin karjalaisiin kaalikääryleisiin vaikka niiden reseptiikka olisikin ihan äidinmaidosta tullut selkäytimeen. Muokkasin tätä sen verran että normi naudan jauhelihan sijaan palasin alkuperäiseen lampaan jauhelihaan. Hain Jokiselta hallista puolitoista kiloa karitsan lapaa, jauhoin ja parisen sataa grammaa sijoitin kaalikääryle massaan. Suippoa varhaiskaalia löytyi kauppatorin kauniilta flikoilta, en niiden sinisten isojen silmien edessä voinut olla ostamatta... kuitenkin täytemassaan vielä viime syksyn kuivattua suppista liottelin mukaan pari desiä, kaalin sydäntä, kevät sipulia, suolaa pippuria. Sitten glaseeraukseen käytin toki tuota suolaista kaalin keitinlientä ja tällä kertaa vaahterasiirappia normi siirapin sijaan. Kaikki tämän syöjät olivat kyllä kehumisen linjalla, perinnekerettiläiset valittivat kaalin maun olleen liian mieto. 

Jauhettu bääbää

Kääryleet ennen uuniin panoa

Ensimmäinen potilas uunista ulos!

Itse laitoin kotvanen sitten blogiin kuvan lipstikasta. Noh, olihan se. Vaan mitä maailmanmatkaajan pihalla sitten näinkään. Oliko se triffidi? Oliko se auringonkukka? Eikä aikanaan Beatles vaan julmetun kokoinen lipstikka. Muovikassillisen korjasin talteen.

Aivan järjettömän kokoinen. Siis lipstikka. Täällä ON luettu demarien vaali/puolueohjelmaa sekä Lipposen muistelmia.

Pikku hummeripasta oli myös tehtävä, tuli vallan mainiota. Koristeeksi laitoin oman puutarhan yrttiselleriä, se oli vikatikki. Maistui todella oudolta, poistin setistä. Muuten hummeripastaa voisi syödä vaikka pari kertaa viikossa. Tämä on toki pakaste, Arvo Kokkosen tuotteita jotka todella ovat kertaluokkaa maukkaampia kuin Lidlin pakastehummerit! Valikoima saisi vaan olla Arvollakin kattavampi noiden erikoisten kanssa. Tosin ei niitä sitten taitaisi mennä tarpeeksi.

Hummeri jäisenä pökäleenä

Sama kaveri parin tunnin kuluttua

Ja lautasella sitten... pahuksen hyvää, kuva ei anna sitä ulos. Olisi tuo persiljan/korianterin look-a-like yrttiselleri jättää pois. Se oli huono.

Sloveniastani toissa viikolla saamani valkkari, aivan fantastista hummerin kaveriksi.

Näin nämäkin asiat sai puitua sen kummemmitta. Seuraavaksi kohti kreikkalaista iltamaa. Siitä seuraavalla kerralla.

Mojitokesä alkanut

Pikkuhiljaa se kesä tänne bunkkerillekin saapuu, jo on aikakin. Tosin ensimmäinen viikko menee talkoopuuhissa ja sitten loppuviikosta varmaan juhlistamme poikani pääsyä reserviin. Tänään jätin talkoot väliin, pitää maailmanmatkaajalle tehdä kaalikääryleitä, tosin hieman nykyaikaisemmin mauin kuin on normaalisti totuttu. Niistä myöhemmin.

Kesän ensimmäinen, vaan ei viimeinen, mojito

Tuollainen purkki tuli bongattua kaupassa. Uskomatonta. Kertakaikkiaan. Seuraavaksi kait on raastettua juustoa!

Pelto ja yrtit

Tänään oli pakko ryhdistäytyä ja käydä koukkimassa peltoakin. Ei sen kummemmin olleet rikkaruohot vallanneet vaikka pahaa pelkäsin. Toki pitää itseä kehua kun kuitenkin olin aiemmin käynyt rykimässä rikkaruohoa pois. Tänään kuokan avustuksella mullitin perunanvarret, tein pikku salaattipenkin ja olin itseeni tyytyväinen. Kuinkas muuten.

Bunkkerin satoa

Pottua etäpesäkkeellä

Ei huono

Taaempana marjapuskaa, hernettä, papua, tilliä ja pinaattia, uusi tumma alue salaattia.

Raparperin ja lipstikan kanssa olisi kyllä parannettavaa. Hevosenpaskakaan ei tunnu auttavan.

Karviainen kyllä kasvaa. 

Sipulia

Lipstikassa punainen kukka!

Makkarafestarit 2012 ®

Ne Viralliset® Makkarafestarit® 2012 tuli pidettyä menneenä viikonloppuna perin kehnosta säästä huolimatta. Ja vielä siitäkin huolimatta että Imatran suunnalla on kopioitu Festariemme idea ihan nimeä myöden ja sitten mitä ilmeisimmin halpahintaisin keinoin houkuteltu paikalle väkeä sankoin joukoin. No ne miljoona kärpästä... no mutta, vitsailu sikseen, termokset Imatran suuntaan myös vaikka vaatimattomampaa makkaraa siellä teettekin. Kuten sanottu, perin kehno keli oli odotuksena koko alkuehtoolle, itse ennustin sateen loppuvan klo 2100 tuntumassa, näin sitten myös kävikin. Tuolloin makkarat ennättivät grilliin eikä grillaushenkilökunta kastunut laisinkaan. Vaikka kyseessä on makkarafestarit, on menussa myös alkupalaa ja jälkkäriäkin. 

Tänä vuonna Mestaripalvi sponssasi Makkarafestarien Virallisen Sinapin® joka toki on Pirjo-mamman sinappi. Aivan pahuksen hyvää sinappia makkaralle kuin käkkärälle! Suosittelen! 

Lohta rykäistiin alkupalaksi, laitoin reilusti cayennea, savustettua paprikaa ja silti maku ei ollut lainkaan ylitsekäyvä. Itseasiassa pahuksen hyvää.

Ihan pahuksen hyvän salaatin laati jäsen P ohjeiden mukaan, sen verran ohitettiin reseptiikkaa että oli ihan pakko ruohosipulia pilkkoa mukaan. Kevätsipulin puutteessa. Tämä oli muuten Sara LaFountainin kirjasta jonka nimeä en saa mieleeni. Saraa en saa mielestäni :)

Touhu alkoi makkaroiden kanssa oitis kun hameväki joutui saunaan. Tein lammasmakkaran massan, toki siitä ei sitten ihan kosher tullut kun vaaksan mittaisen pätkän oikein rasvaista possun kylkeä täräytin mukaan. Tomi Björkin reseptiikkaa yritin noudattaa to the letter mutta kun lihan määrän nostin kaksinkertaiseksi, piti mausteitakin sitten pruuvata ylemmäs ja mielestäni tästä tuli ihan pahuksen hyvää. Lammas muutenkin on julmetun hyvää. Itse aina olen ollut possun ja naudan ystävä, kenties näin kesällä tulisi toimeen pelkällä lampaalla ja kaloilla? 

Teimme myös chorizoa, josta neljän lisämaustamisen jälkeen tuli täydellistä. Mutta tässä muutama kuva kun alkaa suoli täyttyä. Suoli siis oli myös Mestaripalvista haettua, 10m/plo. Kyllä siinä kelpaa suoleen vedellä.

Suoli valmiina penetraatioon

Vehje valmiina

Tässä sitä allekirjoittanut on syöttämässä kun toiset jyystää ja toiset vastaanottaa

Tiukka ote, jämäkkä vastaanotto, ei velttoilua

Kiekuraa tulee 

Ja pienempääkin pötikkää

Tässä kohtaa teimme jälleen kerran hiuksen hienon virheen, panimme samalle lautaselle sekä chorizon että lammasmakkarankin. Tarkkasilmäisimmät kuitenkin huomaa eron, chorizossa punaisia chilipilkkuja, lammasmakkarassa vihreitä korianteripilkkuja.

Ensimmäiset pötikät grillissä

Tuoksut olivat hyvät, maut vielä paremmat. Karhu nähty Lounais-Suomessa.

Aijaijai, valuu kuola suupieltä myöden vieläkin

Lammaskiekura ja muut kaverit 

Pari peruselementtiä hyvään makkarajuhlaan!

Perkuleen hyvää muurikasta tulossa, uutta pottua, sipulia ja mausteet. Huippukokki vauhdissa :-)

Kyllä näitä pitäisi saada kerran kuukaudessa. Ihan eri makkara kuin normaalisti makkara käsitetään.

Coleslaw

Potut

Chorizoa ja lammasmakkaraa

Kaikki makkarat meni, ei jäänyt kotiin tuomisia. Kuitenkin 4kg tuli tehtyä 99,9% lihaprosentin makkaraa. Aivan perkeleen hyvää, ei voi kuin kehua.

Meinasipa unohtua. Kun kerran on vuosittainen tärkeä tapahtuma, tahdoin muistaa Gourmet Clubin muita jäseniä pikku lahjalla. He kuitenkin viime vaalienkin aikaan olivat hyvin taka-alalla, eivät tehneet ääntä ja vaatimattomuuteen kietoutuivat ja pitivät kynttilää vakan alla. Itse en siten toiminut vaan toimin oikein siltikin vaikka kansa äänesti väärin. Joten luin lähtölaskennan ja aloin jo työn seuraavaa presidentinvaalikampanjaa silmälläpitäen. PAAVO 2018 on laukaistu käyntiin, sanokaa minun sanoneen.

Sanomattakin lienee selvää että mukien saajat olivat haltioissaan. Olin minäkin.

Juhannusviikon kiireet ohi

Juhannus ja sen jälkeinen viikko meni työkiireiden parissa, oli Sloveniasta vieraita, tuttu kaveri tosin käymässä. En ennättänyt bloggaamaan, ja kun olisin ennättänyt, en jaksanut. Mutta pari sanaa Juhannuksesta. Sehän meni pikaisen aikataulumuutoksenkin jälkeen ihan nappiin, tuli siskon flikka syömään siippoineen. Ateriasta tuli mielestäni vallan mainio kokonaisuus, vaikka visuaalisesti jäikin aika kehnoksi. Sain flikan syömään sieniä, iso plus hänelle siitä että uskalsi ihan herkkusientäkin maistaa. Juhannusta siunasi kaunis keli, tosin keittiössä meni kotvanen aikaa. Juhannuspäivänä otin tämän sitten takaisin ja tein edullisen tarjousristeilyn Silja Linellä. Kumma miten 8 euron risteilyllä tyhjenee niin tili kuin kukkarokin.Mukava reissu oli kuitenkin, tuli bingossakin istuttua. Sekä kannella, keli oli mitä mainioin. Arkiviikosta ei sitten voinut sanoa samaa, maanantaina alkoi siihen malliin tuo hyytävä sateinen keli ottamaan kupoliin että tiistaista alkaen kuljinkin sitten autokyydissä töihin fillarin sijaan. Rajansa kaikella.

Muutama tuokiokuva menneeltä viikolta

Timo ja kampela sekä beurre blanc

Beef Wellington

Lemon Posset ilman mintunlehteä

Lemon Posset mintunlehden kera. Kuin Steve McQueen.

Raparperitorttua Kartanon perpereistä. Pahuksen hyvää. Missähän vuoka luuraa?

Hieno Juhannus :-)

Laivalle Juhannuspäivänä reitti vei, oli pakko siellä sitten relata ja syödä hyvin. 

Hummeria yms meren elävää tollanen alkupalalautanen

Tiramisu jälkkäriksi, friteerattu raparperilastu, ihan perkuleen hyvää!