Suklaakakun kimpussa

Jälleen kerran sateinen viikonloppu yllätti pienen ihmisen, ei asiaa pellolle eikä oikeastaan uloskaan. Piti käymäni Turun VPK:n talolla pienoisrautatienäyttelyssä, sekin unohtui. Pitkästä aikaa tein burgereita, tuli ihan muikea määrä, reilu kilo oli paistijauhelihaa eli kolme pihviä. Eikun taisi niitä sittenkin olla kymmenkunta. Coleslawin tapainen tuli vielä kylkeen rakennettua ja ranskalaiset, hyvä setti. Unohtui vaan kuva ottaa. Harmi.

Sillä Sipulia blogia plaratessani törmäsin jälleen kerran tuollaiseen gluteiinittomaan suklaakakku reseptiin, ja tuloillaan kun on rapujuhlat joissa on oltava tuollaista tuotetta tarjolla, oli tämä kakku sitten pakko koeponnistaa. Reseptissä oli 190°C 20min, ei kyllä riittänyt. Kakun keskus jäi liiankin juoksevaksi mutta pahuksen hyvää se oli silti.

Nyt Eurooppaa kohti. Nähdään tulevalla viikolla. Muista - ennakkoäänestys päättyy tiistaina. Äänestyspäivä sunnuntaina. Äänestä Keskustaa!

Pikku puuhastelua viikonvaihteeksi

Piti ensin mennä pellolle lauantaina puuhastelemaan, hakemaan porkkanaa, katsastamaan loppujen sipulien tilanne sekä kääntämään se ennen talvipakkasten tuloa. Enpäs ehtinyt kun kaikenlaista muuta kiirettä pintaan lykkäsi. Piti sitten mennä Keskustan kuntavaalikahvitukseen pikapikaa vaan kääntymään kun tyttäreni tuli pitkästä aikaa kyläilemään, toki heille piti sitten ruoatkin pöytään laatia. Onneksi nuoripari ei ollut liian vaativa, laadin pöytään hasselbackan perunat, lampaan kyljyksiä ja kermakastiketta. Olisin tehnyt vielä räiskäleitä ja sen kanssa toissa viikolla tekemääni hilloa, eivätpä jaksaneet. Taisi olla muualle kiire. Mä lauantai aamulla ennen Korean GP:n aika-ajoja laitoin vaivattoman&vaivaamattoman leivän taikinan tekeentymään tutulla Kädenvääntöä blogin reseptillä. Tuo vaan on niin hyvää, pelkkää Ingmariinia päälle ja a vot. Nuoripari sitten toi minulle pussillisen omenoita, ilmeisesti suoraan Keuruulta. Harmi, en huomannut kysyä lajiketta. Olivat punaposkisia ja kuorittuani havaitsin sisuksetkin olevan punajuovikkaita, maultaa omena oli tuhdin kirpeä. Vallan mainioita tarte tatiniin, jonka tänään sitten loihdin kehiin heti perin epäonnisen Korean GP:n jälkeen. Sehän onnistui vallan mainiosti, piti laittaa tomusokeria vielä pintaan mutta se sitten jäi. Eipä se sitä olisi tarvinnutkaan. Sunnuntailounaan alkupalaksi sitten päädyin kantarelli-maissi-risottoon, pääruokana oli hunajalla valeltu possun crackling omena-kevätsipuli lisukkeen kanssa. Ja tuo tarte tatin jälkkäriksi. Ihan ok settiä kaikenkaikkiaan. Tietty pisteenä iin päällä, juttu joka kruunasi viikonlopun, astianpesukone otti ja hajosi. Jippijaajee.

Lounasta nuorisolle

Leipää. Pahuksen hyvää leipää.

Kantarellis-maissi risotto

Hunajaista possua

Tarte tatin

On kotiintulon aika

Ja niin se alkaa. Sain tänään vaalimateriaalia, huomenissa kiireen vilkkaan niitä jakamaan jahka leipätyöltä joutaa. Tänään luin Juha Sipilän pamfletin (PDF), tulostin myös tuttujen ja kylänmiesten luettavaksi. Edellämainitusta linkistä se myös löytyy, voin toki paperiversion antaa lainaksikin. 

Kaikki raisiolaiset ensi tiistaina 16.10. sitten Raision kaupungintalolle kello 1800 kuntavaalitilaisuuteen! Mukana mm. tutkija  fm Niina Koskihaara.

Perjantaina ja lauantaina Keskustan teltalle Raisio-Centerin kupeeseen, tervetuloa!

Keskustan kuntavaaliohjelma, kas tässä.

Ruokaohjelman ja blogin välissä

Tulipa sitä sitten sunnuntaina tehtyä chili con Jamieta, pakanan pakanan pakana kunnen kuvaa napannut. Taginessa tein koska se on suurempi mitä tuo mun pata, kolmisen tuntia pöhisi, hieman reilu, liha oli tavattoman mureaa. Maistelin pitkin pulputusta, lisäsin chiliä ja cayennea. Toki oitis maistelin valmistuttuakin, otsa, silmäluomet ja muut paikat hiessä tuota sitten söin, sen verran hotilta tuntui. Maanantaina otin töihin evääksi, jotenkin oli laimentunut vaikka yleensä maku vaan tiivistyy. Siis tässä setissä oli kolme tuoretta chiliä,  kaksi kaverin tuotantoa, yksi kaupan chili, 3 kuivattua ja kahvissa liotettua chipotlea sekä sitten cayennea. Jouduin vielä tiistain eväisiin laittamaan Meksikosta tuomaani habanero kastiketta, alkoi potkua löytymään. Tämä chilin teko on kyllä taitolaji, ei se onnistu ihan tuosta vaan. Onneksi olen vinkkejä saanut, esim jäsen M antoi vinkin vuosia sitten, kikherneitä pitää liottaman yön yli tahi 12h. kylläpä ne turpoavatkin. 

Tänään oli pakko paneutua Puutarhan ja Hellan välissä blogissa olleeseen mustatorvisieni-vuohenjuusto pastaan. Kuva ja ajatus tästä oli sen verran fantastinen että se oli pikimmiten pakko koeponnistaa. Tänään tätä laadin kotvanen sitten, tuli kyllä aivan tavattoman hyvää. Tätä vauhtia mun mustat torvelot loppuu ennen kuin kevät koittaa. Pitäisi tehdä kauppatorille toivioretki vielä kun on mahdollisuus.

Mutta reseptiin, mä laitoin mukaan kolme siivua tätä kotimaista paperinohutta "pekonia", pari banaani salottia sekä pari desiä kuivattua ja pari tuntia liotettua mustaa torvisientä. Korvakuulolta kun tein niin unohdin reseptissä olleen pavun, harmi sillä pakkasessa olisi ollut oman pellon tuotetta. Kuitenkin lähituottajan kevät/salaattisipulia laitoin, kuten omaa tuoretta oreganoa joka jaksaa vieläkin puskea. 

Vuohenjuustoa puskin sitten koko paketin mukaan ja raastin parmesania vielä päälle, sekä toki loraus balsamicoa. Yksinkertaista ja aivan fantastisen hyvää!

Pastaa...

Kevyesti paahdetut pinjansiemenet antoi kivan säväyksen

Rosmariini jaksaa puskea 

Kuten myös oregano ja salvia, oikealla takana astiallinen rosmariinia joka otti nokkiinsa kun toin sen sisälle. 

Hansin matkassa, tai jalanjäljissä kaukana takana

Olinpa tuon Hansin matkassa sarjan jakson tallentanut digiboksille jossa hän Brysselissä oli meppi Mitro Revon vieraana ja jäi se suolakuoreen laadittu kala nävertämään mieltä joten eilen sitten kalastin siian kovaan hintaan, jopa hävyttömään hintaan, Prisman kalatiskiltä. Oli pakko koska lukemattomista lupauksista huolimatta ei hovitoimittaja ole evääkään tänne vielä saanut. Pitäisi hänelle varmaan näyttää Maamiehen kalenteria vuodelta 1932 jossa kerrotaan miten kala liikkuu ja käy vieheisiin. Noh, ehkäpä toiste. Eilen ehtoolla hänen kanssaan käytiin neuvotteluita, ilmeisesti laatimani n. seitsemän kilon yhteispainolla minimitoimitusmäärä kävi hänen vieheilleen liiaksi. Jään odottamaan. Riippumatta Mitro Revon poliittisesta kannasta huolimatta, aihe josta saisi reposteltavaa enemmänkin, ei k.o. jakson perusteella hänestä saanut lainkaan sellaista iljettävää naisten nipistelijän kuvaa mitä lehdistö on yrittänyt luoda vaan juurikin joviaalin tyypillisen munkin hahmo sieltä tuli esiin vaikkei kaavussa ollutkaan. Disneyn Robin Hood piirretyn pappishahmo lähinnä. Mutta sarjaan, tekivät sitten merisuolaan vuorattua bassia, mä tein sitten siiasta tuon. Jätin pinaatin ja sienilisukkeen pois, tämä kun oli ensimmäinen kerta kun tätä tuli testattua. Pari kiloa suolaa meni ja muutama munan valkuainen tuohon suolakuoreen, voissa annoin muhia muutaman sipulin johon sitten laitoin reilusti tilliä sekä timjamia, kalan päälle sitten oliiviöljyä ja normi suola&pippuri. Myös sitruunan siivuja tuikkasin kalan sisään. Olisi voinut kuvitella että kala olisi ihan julmetun suolainen. Ei todella, mehukas, maukas ja vallan erinomainen. Kuten Mitro, käytin vasaraa suolakuoren rikkomiseen, muuten olisi varmaan pitänyt halolla kalauttaa, oli se sen verran kovaa kopinaa. Kalan seuraksi rykäisin oman pellon pottuja sitruunalla ja tillillä maustettuna sekä perus hollandaisen. Enkä taatusti pussista. 

Nyt kun sitten olen jo siivonnut jäljet, voin kertoa että tiskiä tulee eikä tuo pahuksen suola tahdo irrota vuoasta millään ilveellä. Jätän likoamaan, ehkäpä aamuksi on liuennut.

Siika työn alla

Maustettu, maaru täynnä hyvyyttä

Suolaa suolaa enemmän suolaa... 2 kiloa meni tähän. Puhutaan euron hunnusta.

225°C 40min...

Aivan perkuleen maukas ja hyvä! Eikä todellakaan kuiva tai suolainen

Tätä en tiedä miksi kuva muuttui keltaiseksi, otin samassa valossa. Kuitenkin kalasta keskiruoto otettu pois ja kalan alaosan kimppuun. Mehukasta!

Kyllä kyllä, pitäisi samalla vaivalla tehdä pari kalaa kerralla, ei yhdestä kalasta ole jakamista. Pakko tehdä tätä uudemman kerran lohellakin.

Alkupalaksi tarjoilin itselleni sitten eilistä mustatorvisienijuustokeittoa, jota kalastajamestari Esalle tein jouduttaakseni kalan kulkeutumista omaan pakastimeeni. Ei auttanut.

Jälkkäriksi sitten Gordon Ramsayn Maailman keittiössä kirjan reseptillä raparperikiisseliä englantilaisittain. Hyvää oli vaikka olisi saanut olla happamampaakin. Säästin kyllä raparpereissa, nämä oli taas oman pellon tuotantoa jota en kaikkea viitsinyt käyttää yhteen jälkkäriin. 

Onneksi Gourmet Klubin jäsen M signaloi ja lähetti fantastista kuvaa marokkolaisesta simpukkasetistään tänään, muistin laittaa kikherneet likoamaan huomista varten. Chilin aika huomenna, teen Chili con Jamie eli Jamie Oliverin reseptiikalla. Kaverilta saadut chilit joutuvat tähän, lihana käytän naudan rintaa. Siitä enemmän huomenissa. 

Kuntavaalit tuloillaan

Muista vaikuttaa äänestämällä oikein!

Turun Sanomat kirjoittaa kolumnissaan...

TS:n vaalikone

Keskustaahan äänestämme kilvan. Kiitos kannatuksesta.

Omenahilloa kaikkialla

Ainakin keittiössä, sen verran tuli jälleen kerran sotkettua. Eilen saadut omenat, puolet niistä eli parisen kiloa sitten loihdin omenahilloksi. Tällä kertaa en sano joutessani, sillä oli siinä sitten yhtäällä vielä riisin keittoa, toisaalla uuden läppärin asennusta, annoin puhelinkonsultaatiota, piti televiisorista tutkailla uutta sarjaa Roba mutta jäi sekin vain vilkuiluksi. Mutta hilloon, pesin, poistin siemenkodat ja lohkoin reilun pari kiloa omenaa, tiristin jengiin pari sitruunaa, kanelitanko sekä pari desiä vettä. Ja toki kilo hillosokeria. Kaikki vuokaan ja uuniin tekeentymään reiluksi tunniksi. Tuon jälkeen kutteriin ja uunissa lämmitettyihin purkkeihin. Pitipä tuota maistaakin, oikein hyvää, en ajanut ihan vauvanmössöksi kuitenkaan. Mutta on tuo sokerilla varustettu omena sitten tahmeaa. Joku pudotti sitä lattialle pisaran ja astuin päälle. Lattian pyyhintä -> pesuun sitten sekin. Huomenna, poikani, huomenna, ei tänään.

Suurtilallinen sitten on onnellinen pienen tytön isä. Hän selvisi mitä ilmeisimmin synnytyksestä puhtain paperein ja ja ilmeisen huojentuneena. Hän ei tarvinnut mitään lääkitystäkään. Myös vauva ja vaimo voi hyvin.

Kunhan nyt lepäisi, saa sitä sitten valvoa kun vauva kotiin tulee. 

Hillot purnukoissa. Etiketit pitäisi vielä laatia. 

Eilistä burgundinpataa. Ei tullut mitenkään huoliteltua kuvaa otettua, oli kiire syömään ja kuvan lähetin herkistelymielessä tutulle vain. Huomiseksi lounaaksi sitä on vielä, sitten se loppui. Ja kuinka paljon viiniä siihenkin upotin. Hyvää tuli. Näemmä normi "karjalanpaisti" lihasetistä saa ihan syötävääkin. 

Klubin jäsen M oli tehnyt baijerilaista schweinshaxea, aijai, tuota pitää itsekin koittaa talven hämärtyessä.