Tiirailua Tallinnassa

Tulipa kesäinen Tallinna koettua alkuviikosta, viime käynnistä seitsemisen vuotta. Oli tuo muuttunut kovasti, siistiytynytkin kovasti vaan vanhan kaupungin mukulakivet oli yhtä epämukavia kenkien alla kuin aina ennenkin. Ja ihan joka kaupungissa. Hyi. Museoissa tuli rampattua Tallinn Cardin avustuksella, kiertoajelua tehtyä ja uusi Lentosatama kyylättyä. Se oli kyllä hieno jos merihenkinen historia kiinnostaa. Aika moisen tepposen oli Viron kommarit viime töikseen tehneet vallan vaihdon yhteydessä Neuvostoliiton kaaduttua, tuo alue oli myyty jollekin epämääräiselle taholle joka käytännössä piti aluetta hallussaan ihan viime vuosiin asti. Aikoinaan Viron Presidentti Lennart Meri oli mennyt tuonne mielessä tarkastaa viime vuosisadan alussa rakennetut lentokonehangaarit vaan toisin kävi, vartijat olivat estäneet hänen pääsynsä alueelle! Onneksi Viron valtio on saanut asian korjattua ja nyt ne ovat kaikille avoinna. Suosittelen lämpimästi jos Tallinnaan menee, vanhasta kaupungista pari kilsaa, ei matka eikä mikään. Itse tuonne matkasin CityTourin kiertoajelubussilla, katoton kaksikerroksinen jonka yläkertaan oli pakko ängetä. Kardinaalivirhe, sanoisin. Siellä tuuli sitten niin että meinasi tupee lähteä tuulen mukana. Piritassa tämä kiertoajelu kävi, olympiakylä tuli nähtyä, jykevää neuvostoliittolaista betonia. Ilmankos sitä ei ole purettu, ei ole Normandian saksalaisia toisen maailmansodan bunkkereitakaan saati Ranskan satamien sukellusveneluoliakaan. Betoni kun vaan on niin vahvaa. 

Vanhan kaupungin kohteita oli uusittu, kunnostettu ja lisätty. 

Tärkeä asia toki myös oli tuo maarun täyttäminen sopivilla aineksilla. Ensi töikseni käväisin Tallinnan Stockan Delissä katsomassa josko kaviaaria löytyisi. Eipä ollut. Pitää siis matkata Tampereelle, sieltä sitä saa. Kumma juttu, aikoinaan etsiskelin Suomesta savustettua paprikaa ja Los Angelesista löysin sitä Farmers Marketista, ja nyt ei Virosta saa kaviaaria. Hmpf. Voimakas turhautuminen pienellä ihmisellä oli tuossa vaiheessa. Poistuin ostamatta mitään. Poikkesin eräässa Rimi merkkiksessä kaupassa ostamassa paikallista juustoa ja metwurstin tyylistä pötköä. Hyviä olivat. 

Hotelli oli kertakaikkiaan hanurista, Braavo nimeltään. Huone oli halpa, eipä siinä ollut jääkaappia kuin turvaboksiakaan, ei ilmastointia, sänky oli vaivaiselle kamala, ikkunaa ei voinut pitää auki kun ulkoa tuli jokin kompressorin ulina 24/7, sähköt "huojui" aika ajoin, mm vessan valot himmeni, sammui ja syttyi itsekseen, televiisorin ääni nousi ja laski itsekseen. Hotelli itsessään oli labyrintti, portaita ylös-alas edestakas ja ovikortit ei toimineet ensimmäisen yön jälkeen. Sokerina pohjalla oli kamala näky ikkunasta respan edessä kun ihmisrauniot rääkkäsivät itsensä kesäkuumalla hengiltä mitä merkillisimmillä laitteilla, yksi äijä selällään nosteli jotain tankoa, nuori hento ja viehättävä neito juoksi paikallaan. Voi poloisia. Vaan olipa respassa sitten eräs vahvasti humaltunut suomalaisnainen jolta oli laukut, Maija ja eritoten laukut sekä Maija, kadonneet. 

Kamala ihmiskohtalo, miten se saikin naisen rääkymään. 

Maarun täyttämiseen pääsääntöisesti sitten lopulta eri ravintoloiden vastuulla. Tuli käytyä Tallinnan ensimmäisessä gastropubissa Clayhillsissä. Ruoka oli edullista vaikka vanhassa kaupungissa sijaitsikin, tosin korttelin päässä Raatihuoneen torilta jossa kaikki ravintolat tarjosi sitä samaa tylsä pihvi+ranut+helvetin kallis hinta konseptia. Clayhillsissä oli myös mukava palvelu eikä ruokia tarvinnut ihan tolkuttomasti odotella. 

Otin pubiruokaa perinteiseen tapaan, fish&chips eikä tarvinnut pettyä. Toinen matkalainen otti burgerin, oli kuulemma hyvää. Toisena iltana tuonne oli pakko oluelle pysähtyä, ja samalla purkillinen pikkusnäkkiä eli tässä tapauksessa ranuja otettua. Isoja brittityyppisiä reilun sormen paksuisia pötkäleitä. Nam.

Tuli myös ennättettyä ravintola Cru testaamaan, ruoka oli hyvää. Tapas-lautanen tuli alkupalaksi otettua kahdelle, pääruoaksi otin sitten sisäfilettä huhtasienikastikkeella. Tässä oli avainsanana tuo huhtasieni, siksi koska sitä olen kuullut kehuttavan vaan koskaan en ole sitä löytänyt luonnosta, kaupasta, torilta enkä mistään muualtakaan. Lautasella sitten oli hyvin paistettu sisäfile, makuluu jonka luuydin oli kyllä mielestäni hieman vedetty överiksi laittamalla siihen liikaa kaikkea, ja sitten tämä kastike. Pettymys. En erottanut huhtasientä millään, pelkästään tavallista herkkusientä. Kysyin tarjoilijaltakin tästä ja kehoitin sanomaan chefille ettei huhtasientä löydy, kuulemma sitten se onkin huhtasieni-herkkusieni kastike. Miksei voi sitten sanoa etukäteen ettei huhtasientä ole saatavilla? Tuo oli kyllä ikävä juttu muuten niin hyvässä serviisissä. 

Jossain pizzeriassakin tuli käytyä, ei vaan tarjoilijaa tullut näkyviin ja hinnat olivat suomalaisia, lähdettiin pois sieltä sitten tilaamatta. Tämä siis viimeisenä päivänä, vaelleltiin päämäärättä ja löytyi pieni konki jossa oli pittoreski ravintolamiljöö, kyseessä hotelli Rataskaevu Residence. Sinnehän istahdettiin ja erittäin miellyttävä ja palvelualtis tarjoilija piti meistä huolen, rupatteli ja oli valloittava. Ruoka tässäkin pikku paikassa oli erinomaista sekä edullista. Otin alkupalaksi sipulipiirakkaa, pääruoaksi chefin tutun metsästäjän hirveä joka oli aivan mielettömän mureaa ja suli suussa. 

Ruokaretkenä tämä hipoi täydellisyyttä vaikkei michelin tähtien ravintoloissa käytykään. Ja turhaa parranpärinää oli keväällä Suomessa kun Välimäen ravintolassa pyydettiin 1,5€ (tjms) vedestä. Ei se tuollakaan alta 1,8€ pöytään tullut, sama se. Pöljät vaan tekee tikusta asiaa ja on mukavaa Facebookissa yms paskapaljuissa möyriä ja tehdä aaltoa yms myrskyä. Miljoona kärpästä ei ole väärässä, eihän?

Pikku kuvakavalkaadia reissulta...

Clayhills Fish & Chips

Ja Burger

Viehättävä näkymä hotellin ikkunasta

Kyllä sitä jätskiäkin piti saada. Minttu tässä maistui pahalle.

Lennusadamin das boot. 

Torpedos los!

Pikku venttiilit

Tämä on se paljon hehkutettu Suur-Töll tms hevibändi?

Näilläkin kotvasen pärjää? Crun tarjontaa

Alkuun tapakset, ennätettiin napsimaan ennen kuin tajusin kinofilmiä tuhlata!

Alsacesta pikku pinot noir

Tässä piti olla huhtasientä :-(

Kanaa

Kiek in de Kök

Joskun 90-luvun alussa jälkikasvun kanssa pelattiin Nintendolla Super Mario Bros pelejä,. Sen tähti on näemmä haudattu Tallinnan vanhankaupungin seinään. Ihmeellistä.

Neitsyttornin neitsyt, neiti Pulu

Miehitysmuseosta bongattua hitechiä. Juku-tietska suoraan 80-luvulta.

Tuoretta leipää ja pikku amuset a la Rataskaevu Recidence Restaurant

Sipulipiirakka, tartarkastike.

Kesäkurpitsasalaatti. 

Hirveä ja pottua. Tyrniä ja puolukkasoosi.

Possua ja sinappikastike

Tässä tuo ravintola

Viimeinen kuvakulma Tallinnasta

Kokkailua kotirintamalla

Kotimaista tuotetta kun on nyt tuoreeltaan torit ja turut täynnä niin olihan sitä sitten pakko lähteä tekemään lauantain menua niistä. Turun kauppatorilta pääsääntöisesti hain maalaisten pöydistä niin siiklin, tuoreet valkosipulit kuin muutkin. Kalan hain sitten Hallista kun näytti että olisi torilla ollut jo liian monta hetkeä auringossa ahvenat. Menu kehkeytyi mieleen jo eilis iltana, siispä paahdettua valkosipulikeittoa, uutta pottua ja ahventa kehiin tänäpä. Näin toiminkin. Paahdetun valkosipulikeiton tein Tommi Tuomisen ohjeella joka tuli aikoinaan Food Club tv-sarjasta poimittua, reseptit löytynee netistä vieläkin. Kotimaista tuoretta valkosipulia paahdoin nelisenkymmentä minuuttia uunissa folion sisällä, tällä välin kuullotin sipulia ja siikliä ja keittelin ne kypsiksi kasvisliemessä ja rieslingissä. Moselland Riesling oli kyseessä, sen verran happoinen valkkari jottei tarvinnut sitten sitruunanmehua keittoon tiristää.

Siikliä sitten reilussa tillissä tuli keitettyä, tuoretta hernettä pyöräytettyä voissa kuten myös kantarelliakin, ahvenet valkopippurissa. Kyllä näillä nälkä lähti, voi lähteä voilla kirkastetuin mielin kohti Tallinnan humua sitten jossain välissä ennen kuin kesäloma loppuupi.

Pikku keitto, krutonkeja ja tilliä

Potut, ahvenat, hernekset ja kantsut. Tietty tilliäkin kullekin.

Tampere tutkailtu

Tulipa sitten häthätää tämä Suomen Pariisi tutkailtua läpikotaisin, piti niin Näsineulaankin ennättää vaan toisin kävi. Muutama muu ravintola tuli tsekattua ja saatua niin hyvää kuin parempaakin ruokaa, olutrintamalla sitten sai huonoa ja kallistakin. 

Ihan ensimmäisenä Tampereelle laskeuduttuani havaitsin kauhukseni että olin unohtanut sen niin perinteisen kivenmurikan tuoda mukanani ja tipauttaa Tammerkoskeen. Toivoisin kyllä nyt sitten vastavuoroisesti että edes yksi tamperelainen jättää hyppäämättä Turun kauppatorilla tasajalkaa tänne tullessaan.

Hervannassa sitten törmäsin todella tiukkaan olueen kun poikani T, insinööriopiskelija ja varmasti tuleva suurlähettiläs näytti erään saluunan vitriinissä olutbutelin, prosentteja 65. En ostanut. Otimme huurteiset ja jallun jonka jälkeen teimme Hervannassa sightseeingit. 

Tampereen museotarjonta tuli myös tsekattua osin, samoin Pyynikin harjulla oli pakko käydä se perinteinen munkkikahvi hörppäämässä. Toki sinne kävelin, asustelin Hämeenkadulla Fat Ladyn yläkerrassa. Oletin ensin tämän olevan jonkun xxx-luolan vaan kyseessä olikin yökerho jossa musiikin jytinä alkoikin vasta yömmällä. Ensimmäisenä yönä ei nukkumisesta juurikaan mitään tullut, autojen hurina katukivetyksellä antoi lisämausteen mekkalalle. Heräsin 04.52, keittelin kahvit, keitin munat, tein leivät jonka jälkeen siirryin soffalle tabletista Archie Bunkeria katsomaan. Se riitti lisäämään unosia aina puoli yhdeksään asti. Toisena yönä nukuinkin sitten toisessa sängyssä makuualkovissa ja unoset olivat hyvät. Ei kantautunut seiniä pitkin yökerhon musiikin jumputus.

Paljon tuli parissa päivässä kierrettyä kävelten, aika lyhyet etäisyydet lopulta tuolla vaikka se onkin pinta-alaltaan melkoinen. Toki aktiviteetit olivat ydinkeskustassa. Hervantaan toki menin bussilla. Busseja tuolla tuntuu kulkevan eestakasin ja taastakasin yhtenään. Ja se kuhina ydinkeskustassa oli vallan melkoista. Enkä puhu ajoneuvoliikenteestä vaan ihmisistä. Kuhinaa riitti yötä myöden. 

Ensimmäisenä iltana oli pakko käydä Tillikassa iltapalalla. Olen yli 20 vuotta kuullut kehumista miten erinomainen pyttis siellä on. Nyt se on koettu ja kuvalla todistettu. Hyvää oli, voisin käydä uudelleenkin.

Omaa ehtoosettiä ekalta ehtoolta. TUC + smetana + merileväkaviaari + kevätsipuli. 

Näitä meni reilusti :)

Pyynikin näkötornin huipulta Tampere

Finlaysonin jossain kohtaa kulki kävelysilta kosken yli...

Herra Leskinen Vapriikissa

Suositusten mukaan kävin Ravintola Wistub Alsacessa lounaalla, enkä pettynyt. Alkupalaksi kermainen fenkolikeitto. Pahuksen hyvää, olisi ehkä pikku suolan kaivannut, mutta mainio silti. Tätä pitää koittaa replikoida.

Pääruokana pannulla paistettua lohta, paistettua kylmäsavulohta ja jokiravun pyrstöjä. Nämä lepäsivät kunnon ravintolamuusin päällä. Annokset olivat juuri oikean kokoisia, ei tarvinnut pyöriä pois ravintolasta. 

Alsacelainen pinot gris toimi kyytipoikana sekä keitolle että kalalle. 

Kauppahalli oli pakko käydä kokemassa, kuten kaikissa muissakin paikoissa. Tästä oli Tre-oppaassa kehuskelu että pohjoismaiden suurin. Oli kyllä suuri. Paljon oli kyllä tuota valmista ruokaa tarjolla, ei niinkään sitä ihteensä eli myyntitoimintaa. Tämä on näemmä yleinen linja Suomessa. En pannut lihakauppiaan nimeä mieleen mutta eräältä sitten ostin naudan marmoriulkofilettä sällille pihvin, kun kerran sellaisen hänelle jouduin tekemään. Oli aivan jumalattoman hyvän näköistä lihaa enkä laisinkaan narissut vaikka taisi maksaa enemmän kuin sisäfile. 

Yleiskuvaa hallin keskusväylältä. Niitähän on kolme.

Vai ei löydy herkkuja Tampereelta??? Olin kade jopa.

Kuva Hervannasta, jälkikasvun opiskelupaikka möyrinnän kohteena. 

Piti sitä museoissakin käydä. Amurin työläiskorttelissa oli kaikkea hauskaa.

Leipurin pajalla oli sitten tämmöinen pyörivä juttu. Tuli ihan omalta työpaikalta eräs jo käytöstä poistettu laite mieleen...

Ja mitenkä muka nämä tabletit yms kämmentietokoneet ovat muka uutuuksia. Tuossahan pöydän oikeassa reunassa sellainen köllöttää suoraan 1800 luvulta.

Osuuskaupan tarjontaa

Sama väreissä

Yksinäinen miekkamies. Tai joku, kuka tietää, minä en. Taivasta tuo sohi munasillaan.

Sananen possusta

Oli tuon eräs japanilainen possu bbq resepti sitten testattava, en kyllä grillannut kun jäi tuo perässä raahattava amerikkalaistyyppinen valtava grilli tuonne alueelle, pannulla nämä yakinikut tein. En vartaaseen edes pannut, koska nekin oli yllättäen päässyt loppumaan. Eli pannulla, sitten hetkeksi uuniin jossa oli tekeentymässä myös pari kylkiluuta. Mulla oli siis käyttettävissä pala possun kylkeä josta tämän sitten toteutin. Nahan leikkasin pois toki, ehkäpä senkin olisi voinut jättää, olisi sopivasti rapeuttakin ollut. Liha marinoitui kahdeksisen tuntia, tarjoilin sen sitten salaatin ja valkosipulilla maustettujen jokiravun pyrstöjen kanssa. Hieman surf&turf meininkiä.

Salaattiin käytin villisuolaheinää, rucolaa, pannulla kevyesti voissa paistettuja herkkusieniä ja pikku vinegretti johon laitoin sitruunabalsamicoa. Tämä oli kiva pikku illallinen, jonka kylkeen löytyi myös kiva ranskalainen pinot noir.

Pientä testailua resepteillä

Jokainen blogi on tänä päivänä täynnä toinen toistaan parempia reseptejä, siksipä syy siihenkin etten itse sellaisia ala tänne laittamaan kuin korkeintaan linkkeinä niille sivuille joissa ne on julkaistu tuoreeltaan.

Onneksi näin lomalla on aikaa värkätä vaikka joka päivä arkeenkin pikku vivahteella parempaa kuin arkisin normaalisti.

Erään henkilöryhmittymän blogista olen kerta toisensa jälkeen bongannut kivoja ja kokeilemisen arvoisia reseptejä ja muita vinkkejä, niin tälläkin kertaa. Kivat pekoni-juusto skonssit kuin burgerikin joka yksinkertaisuudessaan oli vallan fantastinen. Se oli Heston Blumenthalin uudessa Kokkaa Kuin Heston (2011) tv-sarjassa joka TV5:llä pyörii parhaillaan, ensimmäisessä jaksossa esitelty. Lihamyllyn karkeimmalla seulalla rykäistään suolattuna ja paloiteltuna kilo naudanpaistia, itse käytin sisäpaistia, kiepautetaan tuorekelmuun pötkyläksi ja neljäksi tunniksi jääkaappiin asettumaan. Ei munia eikä mitään muutakaan maustetta. Ja tuli pahuksen hyvää burgeria. 

Myös uusin Glorian Ruoka&Viini lehti toi jälleen kivoja pikku ideoita joita toteutin, mm. briossiskagenit.

Enpä briossiakaan ollut aiemmin tehnyt, nytpä tuli tuokin asia hoidettua.

Burgeritanko tekeentymässä

Siinä se valmiina oman salaatin päällä köllöttää

Skonssit tuli mainittua, tässäpä näitä tuoreeltaan myös sunnuntai aamulta. Helppoa ja hyvää sekä ennen kaikkea täyttävää.

GR&V lehden briossiskagen. Ehkä briossi ekalla asettelulla jäi liian isoksi.

Tiesin tyttäreni saapuvat viikonlopuksi näille maisemille ja pitihän trinsessalle sitten ateriaa laatia, vaatimuksena oli ainoastaan että kunnon pihviä sen olla pitää. En siihen päivän kuumuuteen sitten viitsinyt mitään pottua tms kylkeen laittaa, salaattipedille pikkelöityjen retiisien ja sipulin kaveriksi sitten naudan ulkofilettä saatoin laittaa.

Jälkkäriksi mansikkapirtelöä, omin pikku kätösin aiemmin olin mansikat poiminut...

Sunnuntain aamiaiseksi siinä kun yllä näytettyjä skonsseja odoteltiin, laitoin pikkuruiset burgerit ja skagenit jokiravun pyrstöillä kehiin. Burgerin päälle puolikas kananmuna paistettuna. Näillä päivä lähti hyvin käyntiin.

Täällä bunkkerilla on rontit suorastaan räjähtäneet kasvuun. Kuten myös jotkin ikävät itikat joka syövät surutta reikiä niin salviaan, persiljaan kuin kaikkiin muihinkin. Toivottavasti ei uuteen parvekejakkaraan sentään.

Eilinen ehtoo palattuani Nürnburgringin bensankatkuisesta autourheilun mekasta viettyi alueella jossa olikin tiedossa hikinen iltapuhde. Oli ihan päässyt käsistä ryöstäytymään koko touhu, rikkaa ihan joka puolellla sekä myyränkoloja tuhottomasti. Olin pyöristynyt, en silti antanut sen haitata vaan kävin työtä päin. Vihdoin raivattuani tarpeeksi sain asennettua tuon amerikkalaistyyppisen perässä vedettävän grillini asemiin ja körtsikät tekeentymään. Kylläpä nuo maistuikin hyvälle. Mutta tuollainen neljän tunnin sessio perse pystyssä koukkimassa vei ihmisen taimelta niin mehut ettei sitä ehtoosta sitten enää jaksanut edes jalkapalloa katsoa. Mutta enhän mä muutenkaan.

Näitä valtavia perässä vedettäviä grillejä näkee usein amerikkalaisissa ruokaohjelmissa jossa Billy-Bob vetää Fordillaan näitä perässä, tuikkaa hikkoria täyteen ja polttelee 12 tuntia ennen Superbowlin alkua jotta hiillos on sopiva. 

Tänään onkin sitten vuorossa japanilaisen bbq possun koeponnistus. Marinadiin kotvanen sitten laitoin possun tekeentymään. Idea tuohon bongattu Sillä Sipulia blogista.

Paavo Paavo, minkä menit tekemään

Paavo pannahinen sitten tarkisti mielipiteensä ja kunnei sitten Soini lähtenytkään ehdokkaaksi, ei sitten Paavokaan. Onko tuo nyt sitten laitaa, kirjoitti vielä puolueesta ikävästi blogissaan. Onkohan joutunut taas tukkanuottasille Apollonkadun kanssa, tiedä häntä. En lähde spekuloimaan asiaa sen enempää, ihmettelen vaan ketä tässä sitten äänestää jos hän ei lähdekään ehdokkaaksi? Riikka Pakarinen, entinen Manner, ei ole ehdokkaana enkä muistakaan sitten mitään tiedä. Ainakin tiedän ketä EN äänestä. Onneksi on valittavana koko Suomen kaikkien ehdokkaitten joukosta. 

Toki Keskustaa äänestän, siitä ei liene epäselvyyttä.

Aika tylsältä vaikuttaa tämä kesäloma, ei juuri ole mitään ehtinyt tekemään kun niin kiirettä pitää. Pikku välinehankintoja on tullut tehtyä, keväällä rikki menneen taginen tilalle hankin tuossa Emile Henryn upean taginen kun kerran sai sen vielä edullisesti.

Eilen läksin toivioretkelle josko olisi saanut nuorelle herralle santokun tai tavallisen kokkiveitsen, eipä vaan ollut yhdessäkään tarjouksessa joten jätin veitsen väliin. Idellissä käväisin zoomailemassa ja kohnaamassa nurkkia, kyllä sieltä jotain tarttui mukaankin. Kauan pohtimani pizzakivi löytyi aika edullisesti, vain 33€.

Tuota pitää koeponnistaa mahdollisimman pian. Ei tänään kuitenkaan.

Miksi kiven mukana tuli jättiläiskokoinen pingismaila???

Tänään oli pakko Paattisilla Alitalon tilalla käydä koukkimassa talven mansikat pakkaseen, osasta parhaillaan teen hilloa. Tällä kertaa perkasin marjat sitä mukaa mitä pellosta niitä nyppisin. Olivat vaan suurelta osin pieniä. Toki myös raakoja oli jonkin verran ja ylikypsiä paljon. Toki ne jätin väliin.
Kauppatorilla eilen bongasin kotimaista kantarellia. Tais olla kuutisen euroa litra. Pieniä olivat. En ostanut.