Lankalauantain satoa

Sankassa sumussa alkoi lankalauantai, jopa siinä määrin vanka oli sumu ettei parvekkeelta saanut näköyhteyttä Turun Tuomiokirkon torniin, saati edes paikalliseen piruntorjuntapatteriin. En tästä ollut ensinkään huolissani, tiesin päivän siitä vielä valkenevan enkä hetkeäkään uskonut tilanteen kehkeytyvän samanlaiseksi kuin elokuvassa Usva. 

Päivä siitä valkeni ja iltapäivästä tupa oli täynnä, jono kahvipöytään oli kuin joulumarkkinoilla. Siihen sitten olin perjantaina loihtinut New York juustokakkua, kahta sorttia lihapullaa; ras el hanoutilla ja valkosipulilla maustettuja että ihan perinteisiä. Pikku pizzasia tein myös, lettipullaa unohtamatta.

Pääsiäisen tunnelmaan sopi myös pikku suklaamunaset.

Ainahan se Paavokin pulpahtaa paikalle...

Kahvitteluiden jälkeen oli hyvä siinä sitten lähes tyystin relaksoitua, tietenkin hyvän boolin ääressä. Tuli sitten ns komppaniakattilaan booli tehtyä, varsinaista boolimaljaa minulla ei ole. Tuo se sitten teki kauppansa, lähes 5 litraa sitä olikin. Reseptiä muunsin sen verran että appelsiinilimsaa laitoin vain litran. Piti kokonaisia karpaloita laittaa, unohdin ne kauppaan.

Tänään pitäisi toinen pitopöytä rakentaa... 

Pääsiäistä odotellessa

Pääsiäinen tuli sitten vähän kuin varkain, pikku hiljaa hiippaili vaivihkaa kalenteriin niin ettei meinannut huomatakaan. Olin tähän valmistautunut ja sitten en lopulta ollenkaan. Lupasivat meteorologit vielä kaunista keliäkin, mutta kuinka kävikään. Ei näin pyöräilijän näkökulmasta keli tänäänkään ollut ensinkään suotuisa, vastatuulta totuttuun tapaan pyöräili mihin suuntaan tahansa. Kyllä tekisi mieli Mersu ostaa.

Alta tuhannen kiloa sitten sai kaupasta paikkoja tarvelistaan tehdä ja niitä sitten fillarilla Bunkkerille kuskata selkä vääränä. Itseasiassa kyllä suorana, laitoin kassin roikkumaan oikeaan stongaan ja kylläpä kävi selän päälle tuokin. Tässä taas kuljetaan kuin risu-ukko, noinkohan ylös edes pääsen huomenissa kun pitää alkaa viikonlopun appeita tekemään.

Pakko on New York cheesecaken päällismansikka maistaa kuitenkin...

Syynissä burgerit

Alkuviikosta tuli sitten käytyä Turussa MorriSon's nimisessä pikku ravintolassa, joka näemmä Helsingistä on tuonne rantautunut. Kovaa kohinaa sen ympärillä ollut ja jotkut jopa kehuneet. Siihen itse en sorru. Valkosipuliburger tuli tilattua, kovin oli mauton setti kokonaisuudessaan. Siis ei mitään makua. Ei suolaa, ei pippuria, ei valkosipulia. Itse burger oli onnettoman ohut prässätty lätty, ei kysytty mihin kypsyyteen sen haluaa. Ei, eipä tarvitse tuonne enää mennä, jopa Mäkkärin tuotteet ovat maukkaampia kuin nuo. Eivät hintansa väärtejä ensinkään. Tämä ei ollut pelkästään minun vaan koko seurueen mielipide. 

Itse asiasta himpun verran närkästyneenä sitten hain naudan kulmapaistia päätöksellä tehdä kunnon burgerit lisukkeineen Hestonin reseptillä. Siinä siis paloitellaan liha, suolataan reilusti, ajetaan 8mm silmästä läpi lihamyllystä, rullataan pakettiin ja annetaan asettua vähintään 4 tuntia. Paistamisen jälkeen uusi suolaus ja pippuri. Burgerin kylkeen tein valkosipulimajoneesin joka oli todella maukas, yhtä valkosipulia paahdin puolen tuntia 200 asteessa jonka jälkeen siitä sai puristaa aivan pehmeän sipuliaineksen kulhoon. Tuon jälkeen normimajoneesireseptillä jatkoin, toki en cayennea vaan valkopippuria käyttäen. 

Burgeripötkylä tekeentyy. Olisi voinut paksumman tehdä, ei ollut sämpylän halkaisijasta tässä vaiheessa tietoa.

Burgerit paistettuna, hieman rose sisältä

Kotikutoinen setti, myös pikkelöin punasipulia. Aivan pakanan hyvää sekin.

Tänään aamulla piti sitten saada kunnon aamiainen, hyvin kermainen munakas Gordonin ohjeilla. Munat ja voi kattilaan, miedolla lämmillä sekoittaen, loppuvaiheessa sitten ruokalusikallinen ranskankermaa, pikku pyöräytys levyllä ja valmista. Pannulla paahdettua ranskanleipää, ripaus suolaa ja ruohosipulia. Kyllä kelpasi sateisen aamun tuolla aloittaa. 

Kuntaliitoskoohotus saa yhä irvokkaammat piirteet

Rannikkoseutu kirjoittaa pääkirjoituksessaan 8.4.2014 "kolmen vahvan peruskunnan vaihtoehtoa”. 

Kirjoitus oli sisällöltään hyvinkin, jopa huolestuttavan myönteinen liitosasioille. En tuntenut kirjoittajaa nimeltä, tässä on ihan hämillään pieni ihminen. Täällä demarit ovat olleet suopeita yhdistymiskotkotuksille, kokoomuslaiset ei. Ainakaan puheissaan valtuustossa. Kertakaikkiaan outoa toimintaa. 

Saatoin kirjoittaa artikkelin innostamana mielipidekirjoituksen Rannikkoseutuun, noinkohan sitäkään julkaistaan. Julkaisen sen tässä.

 Vaihtoehtoa joka jokaiselle raisiolaiselle tarkoittaa keskuskunta Turun paisuvien hallinto yms menojen maksamista omien palvelujen karsimisen kustannuksella. Hyviä esimerkkejä löytyy ihan Turun puolelta, Perno-Pansio on hiipuva kovan työttömyyden nukkumalähiö. Ja niitä piisaa enemmänkin kun asiaa tutkii. 

Jokaisen raisiolaisen on syytä tutkia itsekseen haluaako todellakin väestöpohjaltaan ja pinta-alaltaan tolkuttoman kokoista kuntaa nykyisen tilalle. Missään vaihtoehdossa ei tehokkuutta ei ainakaan tällä saavuteta. Todisteita sellaisesta ei ole. Lähidemokratia katoaa ja päätöksenteko myös. Brysseliinkö nekin kuten trendi on?

Ennemmin olisi muilla keinoin kuntien välistä yhteistyötä kehitettävä. Tästä hyvänä esimerkkin Raision Keskustankin kannattama Turun seudun joukkoliikenneuudistus jossa kaikki ovat mukana kuntalaisten etu edellä ja lopulta luonnonkin, mikäli, ja hyvä olisi, joukkoliikenteen yhtenäisten taksojen myötä se kasvaisi yksityisliikenteen kustannuksella. 

EDIT 11.4.14

Hallituksen kananlento kuntien pakkoliitos uhossa on sitten päättynyt. Trivial Pursuit pelistä tutuin sanoin "olisihan tuo nyt pitänyt arvata".
Me emme arvanneet, me tiesimme ettei siitä mitään tule. Nyt vastuuministerit yrittävät karata EU-parlamenttiin tekemään tuhojaan vielä laajemmassa mittakaavassa. Toivottavasti kansalaisilta tämä viime eduskuntavaalien alla ollut Keisarin uudet vaatteet  - ilmiö katoaa jo vihdoinkin.

Quiche päivässä pitää lääkärin loitolla...

Näin ainakin kerrottiin aikanaan Kädenvääntöä blogissa, ja tuota mantraa olen sitten yrittänyt noudattaa. Ehken kuitenkaan ihan joka päivä vaikka se harjaantumattomassa silmässä siltä saattaa näyttääkin. Pitää olla perspektiiviä, ei sitä parissa vuodessa kerry. Kuitenkin tänään alkoi ihmisen taimella tehdä lohipiirakkaa mieli töistä kotiin tullessa ja bussissa istuessa. Tämä on syytä panna mieleen, sillä oli taas aika sitten siirtyä kevääseen niin busseilun kun töidenkin merkeissä. Töissä olin ihan taksvärkkimielessä, olenhan minä nyt hyvin ansaitulla lomalla, ja bussilla huristelin viimeistä kertaa pitkään aikaan. Alkaa fillarikausi huomenna. Siinäkin on puuhaa yllin kyllin.

No mutta siihen quicheen. Kaupassa kuitenkin velttous iski kroppaan kuin miljoona volttia. Annoin periksi mainosmiehen ja tyrkyttäjän mainokselle, menin vuosien jälkeen sitten huoraamaan ja ostin valmiin voitaikinan.

H Ä V E T T Ä Ä.

Ja kuinka irvokkaasti se sitten läpsäisikin pitkin poskia kuin märkä rätti. Kaulin taikinan paperinohueksi, levitin vuokaan, leikkasin ylimääräiset pois, tökkisin pohjan haarukalla, vuorasin sen jälkeen leivinpaperilla ja täytin vuoan herneillä., esipaisto vartti. Aivan huono idea näemmä näillä valmistaikikoilla. Tuossa ajassa pohja oli lähes täyttänyt koko uunin pesän ja oli tolkuttoman kokoinen. Tuota odotellessa laadin täytteen, pilkoin paprikaa ja revin kylmäsavulohet, sekoitin keskenään pari munaa, ranskankermaa ja ruokakermaa. Yksi muna olisi piisannut, en tahtonut munakasta tehdä. Onneksi maustaakin muistin, ei ollut mauton. Pohja ja sen alin osuus vaan jäi sitkeäksi. Ikävämpi juttu kertakaikkiaan. Maku piirakassa oli kyllä paikallaan.

Piirakka juuri uunista tulleena, on kuin kohokas pulleana. Laitoin vielä viideksi minuutiksi uuniin. Maku ok. Pohjaratkaisu väärä. Jyrkkä EI eineksille.

Syökää silakkaa

Edesmennyt Harri Holkeri, tuo kalamies, totesi jo joskus 80-90 vuosikymmenien taitteessa jotta syökää silakkaa. Tässä lausunnossa ei Harri väärässä ollut, vaikka Mauno Koiviston käsikassara ja seteliselkärankainen juoksupoika olikin. Ilmankos tuo, Harri on kala, kuin myös Holkeri. Roikaleita molemmat, ilmankos leivinlapiokäsinen Koivisto hänet valitsi aikoinaan koikkelehtimaan edessään. Oli Lipposen Mooseksen esiaste tokaisuineen toimittajille "ettekö te näe että minä juon nyt kahvia". Mooses sitten myöhemmin murahteli muita, vielä typerämpiä. Ilmankos hän jäikin sitten pelkäksi historian kuplaksi ja nykyisen Venäjän oligarkien juoksupojaksi kaasuputkikoplauksillaan. Kukaan ei häntä muista saati kaipaa.

Asiasta meinasin ajautua liiaksi politiikan syövereihin, kuitenkin Harrin ohjeistus mielessä taaskin ostin silakkaa. Tuota hopeakylkistä Itämeren herkkua. Ei sitä dioksiinia kuitenkaan liiaksi saa. Syömään vaan.

Tälläkin kertaa vonkaleet maustin suolapip+raastin sitruunan kuorta kylkeen. Sen jälkeen vielä kevyt paneeraus ja parilalle. Kylkeen pottua keittelin, kuorisin, puristelin ja sitruunaa tirautin päälle ja tilliä. Kastike oli vaatimaton kuten silakalle sopiikin, pari salottia kuulotin voissa, himpun verran dijonia pannulle ja kermaa, tilliä ja taas tuota sitruunaa. Hyvää tuli.

Potilaat enne paneerausta

Potilaat valmiina syötäväksi

Väyrysen vaalikiertue Turussa

Maanantaina sitten Paavo Väyrysen vaalibussi pysähtyi Salossa ja Turussa, itse jälkimmäiseen sitten vaivauduin menemään ja Paavoa kuuntelemaan. Onhan Paavo Keskusta-ikoni vailla vertaistansa - pakko oli mennä. Vakuuttava puhuja, asiaosaaja vailla vertaa. Sali on täynnä haltioituneita kuulijoita. Puheessaan Väyrynen meni, kuten arvata saattoi, Venäjä ulottuvuuteen ja keskusteluvuorossa myös. Se kun nousi Ukrainan myötä framille. Voin olla tyytyväinen että Paavolla oli yhteneväiset mielipiteet itseni kanssa niin Ukrainan kuin Venäjänkin tilanteesta sekä EU:n nykytilasta, joka on liian mikromanageroitua EU:sta jäsenmaihin.

Jälkimmäiseen kaivataan pikaista muutosta - siksipä onkin hyvä äänestää 25.5. pidettävissä EU-parlamenttivaaleissa Paavo Väyrystä.

Väyrysen kampanjatiimi oli myös pannut pöydän koreaksi, oli viineriä ja suolaista leipää kahvin kylkeen, kiitos.

Paavo.

Paavo ja kirja Suomen Linja

Paavo ja Kuningasmuki