Peura pötkähti lautaselle

Viime viikolla peura kolahti faxiin, lauantaina sitten lautaselle. Tosin viime viikolla tein jo tuon makkaran, lauantaina sen sitten lautaselle asettelin puolukan ja ties minkä kanssa. Kyllä se vaan hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Puolukkasurvos hieman sokeroituna kävi peuramakkaran kaveriksi oikeastaan paremmin mitä sinappi. Toki olisin tahtonut sitä virolaista väkevää sinappia pisaran, eipä ollut. Puikulasta rykäisin ravintolamuusin, kilo pottua, varttikilo voita, suolaa. Siinä se. Puolukka oli kotimaista itse pakastealtaasta poimittua. Puolukkasurvokseen sitten laitoin vielä timjamia. Se oli hyvä liike eikä ripaus merisuolaakaan pahaa tehnyt. Annoksen koristelin reilulla rucolanversolla. 

Seuraavana viikonloppuna peurapaistia? Ainakin pitää lihalientä ja/tai demiä tehdä, luita kun on reilusti.

Peuramakkara keitettynä puolivalmiiksi n. 70 asteisessa vedessä viitisen minuuttia.

Valmista uunin grillivastuksella käytettyä makkaraa.

Myöhäissyksyn satoa

Niin sitä taas satoa laariin sataa vaikka myöhäisempää syksyä jo vietetäänkin. Tällä kertaa ei ollut maan tai puun antimet, tai edes merenelävät. Tällä kertaan faxiin kolahti yllättäen ja pyytämällä peuraa jokunen kilo. Tämäpä innosti oitis tuotetta testaamaan, muutaman kilon annoin toisaalle jo maisteluun. Itse kävin lavan kimppuun ja rykäisin peuramakkaraa puolivalmiiksi. No, piti sitä yksi pötikkä paistaa ja maistaa. Erinomaisen hyvää tuli, oletin taikinaa tehdessä ja makupalaa siitä paistaessa jotta suolaa tuli ripaus liikaa. Ei tullut, pikemminkin olisi saanut olla vielä hyppysellinen enemmän. Tätä täytyy vielä maistaa jonkun puolukkasössön sekä hyvän sinapin kera. 

Tämä laatikko kolahti faxiin eilen.

Tänään tämä peura rysähti suoleen. Salottia, timjamia, rosmariinia, tietty läskiä peurasta. Hyvää. Tuossa siis vielä raakana.

Kurpitsaton halloween

Eipä tullut tänäkään vuonna pelattua kurpitsojen kanssa vaikka kovasti näkyi pelottavan näköistä väkeä aiemmin Turun torilla käydessäni. Miten nuo nuoret ihmiset niin vähissä vaatteissa tarkeneekin, eritoten ihmetytti vampyyrin näköiset nuoret neidot verkkosukissaan hyvinkin viluisilta. Olisin voinut lämmittää, en sitten tohtinut. Olisi sanomista ja turhaa kalabaliikkia tullut kuitenkin.

Ranskalaisella menulla meni lauantai, oli kuukauden ikäinen ihminen visiitillä. Hänelle ei kelvannut kuninkaan juustokohokas, ei andalusialaiset perunakroketit konjakkikastikkeen ja entrecoten kanssa, saati tarte tatin. Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo syödä, edes maistaa. 

Kuninkaan kohokkaaseen en sitten saanut lähimarketista Beaufort juustoa, Turun pieni juustopuotikin on sulkenut ovensa. Käytin sen tilalla Old Amsterdam juustoa, sehän on kova gouda, hyvin voimakas maku. Minä pidän. Perunakroketteja olen joskus ennenkin tehnyt, ihan kivoja tuli. Käytin perunana rosamundaa, johon sekoitin munan ja mausteina jeeraa, kurkumaa, jauhettua korianteria sekä valkosipulijauhetta. Kevät tai ruohosipulia ei sitten ollutkaan, sen korvasin persiljalla. Normaali leivitys näille sitten tuli ennen friteerausta, käytin panko ja korppujauhon sekoitusta. Varsin maukkaita kroketteja tuli. Konjakkikastike, oikeammin Jallukastike, tekeentyi syksyn punikkitateista ja suppilovahveroista, toki jokunen salotti joukkoon myös pilkkoontui. Hyvää tuli siitäkin. Entrecote taasen varsin mureaa ja maukasta, kotimaista, kotimaista.

Tarte tatinin rykäisin Hans Välimäen kirjasta, siitä ei kyllä sitten tullut yhtään mitään. Ei edes pannukakku. Se meni poskelleen. Kirjaimellisesti. Kun piirakkaa kippasin lautaselle niin kaikki omenalohkot siirtyivät piirakan toiseen reunaan. Se peli oli siinä sitten pelattu. Syötyä se kuitenkin tuli.

Kohokkaat onnistui vallan mainiosti

Eikä pääruokakaan pilalle mennyt

Notkuvat lahjapöydät

Ei tullut sitten ihan turhaan lahjapöytiäkään vuokrattua, nehän jo notkuivat eilen lahjaa ja lupausta, aietta ja evästä. Varsinkin jälkimmäisistä olin erityisen imponeerattu. Tuohon virtuaaliseen mutta toisaalta fyysiseen pöytään oli kannettu niin Lakrisal-pötkön kautta Sandels oluen virran kupeesta eilistä merituoretta kuhafilettä, ranskalaista viiniä ja villasukkaa, ja sen semmoisia. Tässä ihmisen taimi sai jälleen kerran ihmetellä ihmisten suopeutta ja anteliaisuutta. En olisi mitään ansainnut saati tarvinnut, mietipä että jopa tuoretta fileoitua kalaa tuodaan suoraan merestä pöytään. Olin enemmän kuin otettu.

Lakrisalit toki popsin, vedin villasukat jalkaan ja Sandelsit kitusiin, kävin kuhan kimppuun. Kevyesti paistoin molemmin puolin, oman pellon uudehkoa perunaa kylkeen ja pieni voikastike. Tämä oli sitten persiljan kanssa valla mainiota. Söisin uudemmankin kerran.

Jäkkäriksi hieman ruisnappia, tuorejuustoa ja omin pikku kätösin tekemiäni suolakurkkuja. Hyvää. 

Kaasuvaroitus!

Vai Herra 47... 

Pikku päivitystä ikään ja sen semmoista

Tuo otsikon päivitys on vasta tuloillaan, kuluvaa vuotta ja kuukautta ensi torstaina. Lahjapöytä on valmiina. Voin myös antaa tilinumeron johon voi panna yli ja alle 50€ lahjoitukset kuten on tapana ollut. Kiitos jo etukäteen.

Tätä asiaa sivuutettiin viikonloppuna pintaraapaisuna rapujuhlien merkeissä. Myös Paavo Väyrysen seminaariin lauantaina ennätin osallistumaan, me raisiolaiset olimme prosentuaalisesti kohtuullisesti edustettuina. Kuten arvata saattaa, Paavo oli puhujana taas varsin erinomainen. Siinä ei sanat menneet sekaisin saati asia. Kyseessä oli siis Eurooppalainen Suomi 2020 seminaari, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä EU-politiikan kiemuroihin Väyrynen tarkoin kuulijat johdatti.

Jarmo Korhonen julkaisi toissa viikolla muistelmansa Väyrysen valtakunta. Tuskin on lukemisen arvoinen. Saati toisen Paavon, Paavi Lipposen kirjakaan. Tuomiojan kirja kiinnostaa sen osalta miten hän paljastaa omat metkunsa ja katkeruutensa. Rikkaan perheen homssuinen poika, hippi ja tuuliviiri. Takkutukka. Iiro Viinasen juttuja ei jaksa lueskella, sitä sorttia piisasi tarpeeksi 90-luvulla.

Paavo pöntössä

Perjantaina muiden kiireiden keskellä piti sitten rapujuhlia varten hieman naudan rintaa laittaa hautumaan, pulled beef oli kyseessä. Ensin ajatuksena oli erään blogistin reseptiikkaa hyödyntää ja tehdä tulisempi kastike lihalle. Tulin sitten toisiin aatoksiin kun viime viikonloppuna koeponnistin lihapullataikinaa johon laitoin ras el hanoutia ja harissaa. Niitä syödessä tuli hiki pienelle ihmiselle, ja kun olin srilankalaista possucurryä juuri aiemmin tehnyt, sain tarpeekseni tästä hiitistä ja turvauduin Chuck Hughesin omaan reseptiin. Tätä innoissani toteutin, enkä sitten muistanut että olisi gluteiinitonta pitänyt olla. Kastikkeessa wörsseä ja soijakastiketta, kumpikin ihan nou nou juttuja sellaisenaan. Harmin paikka, lihasta tuli vallan mainiota. En voi kuin kehua.

Kuivattua sipulia, muscavadosokeria kuivamausteena lihan pinnassa. Piti maustua muka yön yli. Maustui 4 tuntia.

Sitruunat, omenalohkot kylkeen ja soosi päälle, lähes kuusi tuntia liha sitten otti uunissa jotta oli haarukalla hajoitettavaa. On sen väärti kyllä.

Olipas saksiniekoilla runsaat pyrstölihat.

Eräs vieras toi mukanaan kuutioidun lähijuoman rapujen kaveriksi. Mukava yllätys, oli sopivan jäistä juomaa, pulpahteli lasiin.

Pikku tapaksia sitten rapujen jälkeen

Vielä orpo leipä jolla perjantaina tehtyä pulled beefiä. Tuon toki uunissa lämmitin vastaleivotun leivän päälle, samoin lihan haudutusliemen siivilöin ja keitin kasaan, sitä kastikkeeksi. 

Suppiloista sananen viikonvaihteeksi

Tulipa sitä käytyä jälleen kerran Kuhankuonossa sientä vonkaamassa, eikä ihan kehnosti käynytkään. Pari ämpärillistä suppilovahveroa ja vetomitaltaan varmaan litra mustaa torvisientä. Kyllä siinä sitten meinasin niin mieleni pahoittaa ettei sitten enempätä mustaa torvasientä sitten siunaantunut, mutta olin kyllä tyytyväinen. Laitoin sienet taluspaperin päälle esikuivumaan, helpompi ja nopeampi sitten kuivurissa niitä pöristellä. Tuli tuossa ohimennen peltokin käännettyä talvea varten, tällä kertaa ihan lapiolla ja elbow greasella. Hiki pukkasi pintaan, mutta kääntyihän se. Himpun verran helpompaa käännettävää kuin aikoinaan ekalla kerralla. Silloinhan se oli lähes betonia.

Suppiloita

Tämä oli jännän näköinen. Mikähän mahtoi olla. En koskenut. 

Suppikset esikuivumassa.

Tämä satsi meni juuri kuivuriin. Sitten sen jälkeen varmaan pieneen sillipurkkiin.

Eurooppalainen Suomi 2020 tilaisuus Liedon kunnantalolla 25.10.2014

MEP Paavo Väyrynen järjestää tilaisuuden Liedon kunnantalolla lokakuun lopulla, tervetuloa!