Uutta laitteistoa keittiöarsenaaliin

Teinpä tänään peliliikkeen jota harkitsin jo pidemmän aikaa, kävin ostamassa tuollaisen keittiön yleiskoneen. Tässä mulla oli aiemmin ajatuksena se että KitchenAid merkkisen, lähes ikonisen keittopelin olisin hankkinut. Tarkastelin tilannetta useammalta kantilta, tuohon täällä myynnissä olevaan KA:n masiinaan ei sitten lopulta saanut pastakonetta lisälaitteeksi joten unohdin sen sitten tyystin.

Pohdiskelin Kenwoodiakin, mutta päädyin sitten Electroluxin Assistent masiinaan. Ihan vaan sitten tämän valinnan tein oman maun mukaan, väri mukava punainen. Sopii sävyyn Kenwoodin vatkaimen kanssa. Tässä laitteessa on sitten myös tuo pastakone, jonka toki samalla ostin pois kuleksimasta. Ja uuden telkkarin 48" kun halvalla sain. Ja jotain muutakin. 

Mutta mutta, astian vetoisuus on 4,8 litraa, tuossa tempoo ties mitkä pitkopullataikinat ja ties mitä muuta. Taidan joku päivä testata jahka tästä ennättää. Torstaina?

Pelto käännetään Mestarin suosiollisella avustuksella heti jahka nämä vaalikiireet hellittää, viikko vielä pitää jaksaa touhuta. Ja miksen jaksaisi kun on hyvä puolue jonka eteen paiskia töitä, ehdokas jonka eteen on hyvä ja mukava paiskia töitä sekä edessä häämöttävä veret seisauttava vaalivoitto!

Tästä on hyvä edetä!

On se vaan pimeää

Jopa siinä määrin ettei täällä lähes Välimeren tuntumassa tunnu vielä saavan tarpeeksi valoa kasvaakseen. Pääsiäisen lopputulemana sitten salviat kuolleet 80 prosenttisesti, samoin persiljat. Ei kyllä huvita enää yhtään mikään.

Pääsiäissunnuntaina kuitenkin huvitti hieman herkutella, ylläripyllärinä laadin vielä juustokohokkaan alkupalaksi, vaikken sitä suorastaan ollut entuudestaan ajatellut. Boulanger perunaa ja karitsan yrttikaretta oli sitten pääruokana. Jälkkärinä, no jälkkäriä ei sitten ollutkaan. 

Pääruoan kylkeen alkuperäinen resepti suositteli kevätkurpitsalisuketta. Kesäkurpitsaa ei kuitenkaan ollut saatavilla, unohdin moisen sitten tyystin. Kastikettakaan en sitten alkanut tekemään, se iän ikuinen punaviinikastike ja valkosipuliperunat saivat jäädä unholaan. Toiste niitä sitten taas.

Sen verran nipistin - tai jos en edes nipistänyt vaan hieman taivutin - periaatteista  lähiruokaa kohtaan kun eteen kannettiin tuoretta valkosipulia niin sitähän sitten oli käytettävä. Olikin aika jännä, ei yhtään tavanomaisen valkosipulin tapainen. Tämä olikin Egyptistä. Kuulemma egyptiläinen hunaja tuoksuu erinomaiselta, niin tämäkin. Ainakin erikoiselta. 

Juustokohokas onnistui nappiin. Taas kerran. Ja juustona oli emmentalia ja parmesania raastettuna tuoreeltaan. Se ranskalainen Beaufort on kyllä ehdotonta tuohon, sittenpä tuleekin Kuninkaan kohokas. Sitä vaan on harvakseen saatavilla, enpä ole Turun alueella sitä nähnyt tai saanut muusta kuin ranskalaisiin juustoihin erikoistuneesta pikkupuodista Turun keskustasta. Sekin jo lopettanut. Oli sillä kilohintaakin. Tulipa mieleen että tuota pitää koittaa Old Amsterdam juustolla. Sehän on pakanan hyvää! Pala Old Amsterdamia sellaisenaan ja himpun verran kirsikkahilloa, maut sen kuin paranee. Eikä tilkka hapokasta rieslingiä tee pahaa kyytipoikana. 

Ostinpa tänään silakkafilettä, eilen kalastettua. Oli kiiltäväselkäisiä ja hyvän näköisiä. Ne ja rosamundamuusi tuolla taustalla valmistuu tässä odottaessa...

Kohokas. Juustoinen.

Karitsankaretta ja boulangerin perunoita.

Pääsiäisen viettoa itsenäisyyspäivän aterialla

Ei sitä pieni ihminen jaksa pääsiäistä aloittaa ja lopettaa perinteisillä lammasaterioilla, päätin jo aikoja sitten asian tänä vuonna menevän toisin. Ja niin sitten kävikin, pitkänä perjantaina perinteinen karitsankare valkosipuliperunoineen siirtyi pääsiäissunnuntaille, eikä perunatkaan ole enää niitä perinteisiä vaan boulanger-perunat on suunnitelmassa. Niistä myöhemmin sana tai kaksi. Pitkäperjantaina lautaselle sitten sattui Marskin lempiruokaa, ja itsekin tästä pidän, nimittäin Vorschmack. Tätä herkkua ensi kerran sain jokin vuosi sitten Maskun kartanolla maistaakseni. Siellä oli mestari tämän tehnyt, ja erinomaisesti olikin. Itse tuota erään kerran sitten tein ja poskelleen meni. Viime itsenäisyyspäivä uudemman kerran ja onnistui nappiin kuten eilenkin. Tuo kun haiskahtaa venäläiseltä ruoalta, piti sitä sitten olla sen kyljessä zakuskaa. Tällä kertaa keitinperunaa, smetanaa, suolakurkkua ja pannulla valkosipulivoissa paistettua hyvin tummaa leipää pikku soirona. Perinteinen jäinen vodka tämän kylkeen ja aterian jälkeen pöydällä sitten ripaskat niin että naapurit ihmettelee.

Eclairit rykäisin Valion ohjeen mukaan, kyllä ne meni sitten ihan pipariksi. Kirjaimellisesti kun lässähtivät. Päällystin ne sitten lopulta suklaakastikkeella, joka samaisen reseptiikan mukaan meni myös ihan päin honkia. Hyytyi saman tien, klimppiintyi. Mustikoita myös laitoin joukkoon, maku niissä oli kohdallaan mutta kait sen kuuluun olla paksumpi kuin 5mm. Ehkä toiste uudelleen.

Ei sovi unohtaa että vaalit ovat 15 päivän kuluttua. 

Lappuun vaan numero 67. 

Annika Saarikko. 

Kertakaikkiaan huonoja uutisia

Kovalla vaivalla alkuun panemani kesäkurpitsat suurimmaksi osaksi otti nokkiinsa ns lauantai tuuletuksesta ja menivät sitten joukolla nyykähtämään. Ei auta itku markkinoilla, toivottavasti neljä toisessa huoneessa ollutta lajitoveria ei sitten jostain muusta syystä ala kuoleentumaan. Ajattelin lannoitteeksi tapailla niille sivun pari viime syksyistä Erkki Tuomiojan katkeransävyistä tilitystä. Taitaa olla turhan tiukkaa tavaraa noin neitseellisille ja nuorille kasveille. Jospa jonkin ajan kuluttua ja ilmojen lämmettyä kokeilisi vaikka hevonpaskapellettejä, ne nyt on puhdasta luonnontuotetta edellä mainittuun verrattuna. 

Okra, tomaatin taimet, yrtit ynnä muut vielä ovat hyvällä mallilla. Itseasiassa okra oli samassa tuuletuksessa kuin kesäkurpitsat, eivät suuttuneet. Kuitenkin ilma oli plussan puolella eikä ovikaan kauaa auki ollut, ei kymmentä minuuttia.

Sankkoja nuorisojoukkoja oli ihmisen ruokittava, tällä kertaa katoin kerralla pöydän, mentiin itämaisella ruoalla. Olihan siinä sitten vietnamilaista coleslawia, Tomi Björkin itämaisia ribsejä, sushia paria eri sorttia, tiikerirapu & katkarapu tempuraa, kanatempuraa, kevätrullia, paistettua liisiä ja sen sellaista. Sakea myös oli pikku buteli. Onpa huonoa tavaraa, kuin rajusti vesitettyä viinaa. Enpä toista kuppia kumonnut. 

Itse söin tikuilla sen viitisen minuuttia. Sitten palattiin normaaliin päiväjärjestykseen haarukan ja veitsen kanssa. Kotkotukset sikseen.

Muista! 19.4.2015 raapustetaan lappuun numero 67. Vallan hieno numero.

Kuten sanottu

Ne triffidit sitten taitaa vallata koko residenssin...

Huomenna saa varmaan machetella huitoa että sisään mahtuu.

Triffideitä, onko heitä

Kyllähän niitä tuntuu olevan kun viikko kylvöstä ja kylläpä kohisee kasvua. Eikä kyseessä ole rikkaruohon kasvu tai homeenkaan, kyllä nuo kaikki näyttää lähtevän kohtuullisesti kasvuun. Ja ihan perus taimimultaan. Niin puskee vartta kesäkurpitsa, okra, timjami, basilika ja ties mikä.

Edestä taakse; kesäkurpitsa, varsiselleri, okra, 2x4 kutakin.

Etualalla timjami, takana basilika, vasemmalla okra ja oikealla...joku.

Ja tuossa vasta murto-osa kasvamassa olevasta. Taitaa tulla hyvä kesä.

Kalevalanpäivän napostelua

Luin jostain tänään että maksapihvit olisi perinteinen kalevalanpäivän ruoka. Tuota en tiennytkään, ihan vahingossa niitä kuitenkin tein kalevalanpäivän jälkeisenä päivänä. Liekkö Väinämöisen vikaa? 

Laulanko blogin suohon. En taida. Kaatuu koko netti.

Kalevalanpäivän menu on lyhyt ja ytimekäs, varsinaista alkuruokaa eikä jälkiruokaa jaksanut ensinkään värkätä. Toimin himojeni ohjaamana ja tein kaksi pääruokaa. Vaatimattomista aineksista mutta kuitenkin. Miltei surf&turf meininki, mutta eri lautasilla.

Alkuun meni maaruun paistettua siikaa. Kalan ostin valmiina fileinä, ja olipas käynyt vahinko(?) fileoijalla kun tuntui kaikkien ruotojen olevan paikallaan. Siinä oli sitten näpertämistä ruotoja nyppiessä.

Siian kaveriksi tein fenkoli-appelsiini salaatin ja anjovisvinegretin, kyllä ne osui kaikki nappiin.

Siian kaveriksi tuollainen saksalainen riesling. Ei ollut mun makuun.

Toisena pääruokana oli sitten perinteistä naudan ulkofilettä runsaalla pippurihunnulla, brandykastikkeen ja kukkakaalipyreen kera. 170g lihaa. Ei siinä pottua tarttekaan.

Jaahas, mitä sitä seuraavaksi? Sunnuntaina lähti jälleen useampi erilainen yrtti ja vihannes kasvamaan, ei vaan vielä sen suurempaa triffidiä ole ovesta vastaan kävellyt. Outoa. Kyllä voisi kuvitella.