Jotain jännittävää tulossa huomenna

Enkä raota salaisuuksien verhoa sen enempää, ei liity yhteiskuntasopimukseen, vaikka kyllä saisi.

Huomenna kuulokuvia tai valokuvia johonkin aikaan...

Nyt muikenen kuin vaari.

Makkarafestarit 2015

Eilen oli jälleen aika joka vuotisten, perinteisten Makkarafestarien® Maskun kartanolla, nyt jo kahdeksatta kertaa. Keli oli jälleen kerran suotuisa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä illan mittaan itikoistakaan vaivaa ollut. Tänä vuonna oli taas ihan uudet makkarat työn alla, tehtiin Butlerin lammasmakkaraa ja italialaista viinimakkaraa. Kummatkin onnistuivat, tänä vuonna lähes tuossa tuokiossa, herätti suunnatonta ihmetystä. Kaksikymmentäkolme pötköä lammasmakkaraa ja kolmekymmentäkolme pötköä viinimakkaraa. Lammasmakkaran kanssa tein kardinaalivirheen, en siinä vauhdin huumassa maistanut taikinaa ensinkään ja omasta mielestäni makkarasta tuli jopa liian suolaton. Tuota virhettä yritin sitten kädellä paikata, keitinveteen täräytin kunnon suolan. Makkarat tällä kertaa poikkeuksellisesti esikeitettiin, tätä ei olla festareilla ennen tehty. Hyvä valinta. Makkarat kun kuului tökkiä varvulla ennen keittoa, ei tuollaista varpua sitten mistään löytynyt. Kartanon herralla kuitenkin oli välineistö kunnossa, kuten odottaa sopikin, löytyi laatikon uumenistä tähän tehtävään passeli, varmaankin hiilikuituinen, atrain. Pitääpä itselle tuollainen myös hankkia, olen täällä bunkkerilla tuon tehtävän hoitanut tähän asti osteriveitsellä, se kun on terävä myös.  

Taittingerin shampanjalla päivä aloitettiin, ja jopas jotakin, saunaoluen sijaan oli mukava saunan välivilvoittelullakin samaista shampanjaa särpiä. Olisipa vielä osteri, pari siinä ollut niin...

Mielestäni kun tämä niin näppärästi nyt kävi ja nopeaan tahtiin, voisin jopa ehdottaa ensi vuodelle järjestelyä jossa herrasmiehen menevät pihan puolelle raskaisiin nahka nojatuoleihin sikarin ja konjakin ääreen tupakkatakeissaan jutustelemaan ja naisväki hoitaisi makkarat ja ateriapuolen. Toki siinä saattaisi ilta venähtää aamun puolelle. Juuei, en ehdota. Typerä ajatuskin. 

Harmin paikka että Polusmäen vapaaherra K vaan siellä maailman äärissä luuhaa eikä suvainnut olla paikalla taaskaan. Taidan soittaa Jaakko E:lle.

Festarimenu

Lohimousse ja perunasalaatti. Tämä oli kyllä aivan fantastinen alkupala. Mousse oli todella pehmeä ja suussa sulava.

Butlerin lammasmakkaran taikina. Karitsan lapaa, maksaa, munuaisia, possun kylkeä, perunaa (annabelle omasta pellosta), basilikaa (bunkkerilta), mausteita (raastettua muskottia, chiliä, paprikaa, ja ne normit) sekä valkoviiniä jokunen pisara.

Lammasbutlerit vaan ei putlerit valmiina keitettäviksi.

Italialainen viinimakkara. Tässä oli possun kassleria ja naudan paistia sekä sitten tietty ihan läskiä. Hienona ulottuvuutena 2 puskaa timjamia ja 1 puska rosmariinia sekä nimensä mukaan punaviiniä. Tässä oli myös suola kohdallaan sekä 45 kierrosta Peugeotilla mustaa pippuria.

Kas, suoli loppui kesken kaiken...

Napakkaa jöötiä, tässä tuo italialainen viinimakkara

Siellä makkarat käristyy keittämisen jälkeen

Aivan pakanan hyvää viiniä makkaran kylkeen

Perunain paistaja otti vapaat kädet ja heitti muurikkaan n. 250 grammaa voita. Kuvassa perunat ja sipulit voikylvyssä. Aivan tautisen hyvää tuli.

Kaikin puolin taas onnistuneet juhlat, ei voi muuta sanoa. Taas vuoden suunnittelu seuraavia kinkereitä varten, ans kattoo ny mitä mieleen juolahtaa. Jos mitään. Toki nyt on kirja Makkaroita Maailmalta (Tammi) käsillä, siitä voisi sitten jotain kivaa koittaa kehitellä.

Pohjanrannasta puhaltaa

Nyt täysin yllättäen ja pyytämättä faxiin kolahti tuliaisia Pohjanrannasta. On tässä ihmisen taimi aivan kuin klapilla päähän lyöty. Tuote pääsee oitis lauantaina testiin.

Nykyään fax-laitteet ovat isompia kuin entisaikaan

Jännitys tiivistyy

Muina miehinä muikeana tämän avaamista odottelen.

Ei se sato hyvältä näytä

Eipä nuo kelit ole lomalaista siunanneet, kylmää, tuulta ja ylenpalttista sadetta on piisannut. Onneksi loma päättyi ja pääsi ilmastoituihin sisätiloihin, uhkasivathan helteillä ties millä ikävyyksillä. Pellolla oli rikkaruohot hyvin kasvaneet, menipä siinä ylimalkaisessa raivauksessa pari päivää vain havaitakseen että eivät ne sitten olleet pavut, fenkolit eikä muutkaan uudet tulokkaat lähteneet juurikaan kasvuun. Kesäkurpitsathan tuuli tuiversi jo aiemmin kuoliaaksi. Peruna, annabelle tällä kertaa, sipulit ja härkäpavut voivat mainiosti. 

Härkäpapu

Metsässä sitä on viime päivinä tullut luuhattua, lähempänä ja kauempana. Saaliina kantarelleja useampi litra, mustikoita pakastimeen päätyi pari litraa. Pitäisi vaan päästä useammin ja kauemmaksi, kyllä tulee erinomainen, ellei vieläkin parempi sienivuosi.

Tätä orakastakin kaikki paikat täynnä, en kyllä itse sitä kerää vaikka kuulemma erinomainen onkin.

Näitä sen sijaan kerään ja vastaanotan ilmaiseksi jos joku haluaa niitä minulle toimittaa.

Säilöntävimmakin iski tuossa kun oikein kunnolla satoi ja vihmoi, pari kiloa ensimmäisiä avomaan kurkkuja oli pakko panna purkkeihin. Ihan tavallista 6 purkkia, 2 purkkia sitten valkosipulilla ja saman verran chilillä maustettuna.

Ehkäpä se satokausi tästä sitten alkaa käymään parempaan suuntaan, pitää vaan toivoa ettei mitään ihan tappohelteitä tule.

Tästäpä muuten allekirjoittamaan kansalaisaloitetta kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueesta.

Pientä napostelua

Perinteiset jokavuotiset Makkarafestarit® kun siirtyivät heinäkuulta elokuulle, oli sitä pienen ihmisen taimen kuitenkin pakko omatekoista makkaraa, lähinnä lihajalostetta, saada. Perjantaina myrskysäätä uhmaten fillaroisin tuhannen tuhatta ryydloikkaa kohti Mestaripalvia, läskiä, possua, suolta, lammasta reppu täyteen ja kotio. Peura odotti kotikulmilla, yrttejä oli repun toisessa taskussa. Osin käytin omaa satoa myös. Peuramakkaran maustin perinteisin elkein, suolaa ja pippuria, puska timjamia. Possun maustoin ronskimmin, muutama chili ja muutenkin mausteen oli rajummat olematta kuitenkaan ihan törkeän tuliset. Kummatkin makkarat onnistui nappiin. Mukava oli niitä ihan ulkosalla grillailla, tuoksu houkutteli myös ruokavieraita paikalle.

Punertavammat oli peuramakkaraa, muut possusta tehtyjä. 

Toipuakseni vielä raskaasta taakse jääneestä työvuodesta oli ihmisen pakko myös hieman herkutella. Tuohon rinkiin toki kuuluu, simpukat, hummeri sekä härkä. Sekä pisara viiniä. 

Alkutekijöiksi päätin hummerista tehdä hyväksi koetun hummerikeiton, reseptin jota on koeponnistettu sekä omalla liedellä että Maskun Kartanon liedellä useampia kertoja hyvällä ja vieläkin paremmalla menestyksellä. Tällä kertaa jätin pastiksen pois saituuttani, eipä se haitannut keittoa. Aavistuksen liikaa taisin laittaa anista jauheena, olenkohan allerginen sille mutta aina sitä käyttäessä tulee chilin syönnin kaltaisia efektejä, joskus jopa pahoinvointia. 

Pelkkä keitto olisi ollut turhan tylsä, joten hummerisalaatin sipaisin vielä keiton kaveriksi. Salaattiin tuli sitten sitruunamajoneesia, viiriäisen munia sekä avocadoa sekä pikku kastike. Ja tietenkin sekalaista pikkusalaattia, paahtoleipää sekä rucolaa. Eikä mätiäkään sovi unohtaa,

Merimiehen simpukat alkupalaksi

Hummerikeitto tekeentyy. 

Salaatti ja keitto

Pääruoaksi saatoin sitten ammentaa pöytään Turku Lautasella 2 kirjasta härkäpitan. Reseptin kuvepaistia en sitten aikonutkaan hankkia, tein kylmästi ulkofileestä. Tässä oli itselleni uutena juttuna säilötyt Peppadew paprikat. Ihan kiva uutuus. Avocadoa tässäkin, mascarponea ja salaattia sekä lehtipersiljapesto.

Metsästäpä metsästin tänään vuoden ensimmäiset mustikat. Sekä kantarellit! Jippijaajee!

Myös sain sovittua tulevan viikon loppupuolelle oikein päivän kattavan metsästysretken, tavoitteena ämpäritolkulla kantarellia. Turun kauppatorilla oli jo Salon seudun kantarelleja 10€/pieni ropponen, olisko puoli litraa ollut. Meinasin ostaa mutta olivat loppuneet jo kun olin niitä hakemassa.

Tässähän näitä

Mustikat oli vielä aika mauttomia

Kyllä ne muutkin ryökäleet sieltä jo ponnistaa

Vihdoinkin loma

Ja sateet. Ne sitten tulla tupsahti, tietenkin ulkomailta. Ilmankos siellä sitten onkin aurinkoista ja helle. Kärsikööt siitä sitten, itse en aio ulkomaille paeta. No Talsinkiin parin viikon päästä, ei sen pidemmälle.

Tämä matkattomuus takaraivossa sitten oli pakko jotenkin lomaa juhlistaa, lauantaina otin askeleen kohti E. Ekblomin bistroa, eikä huono askel ollutkaan. Chefinä kyseisessä paikassa Janne Juvonen, Top Chefistä tuttu turkulaiskokki.

Kyllä paikassa oli kaikki kohdallaan, ruoka, juoma, palvelu ja ambienssi. Eikä hintakaan ollut kohtuuton. Neljän ruokalajin ateriakokonaisuus tuli sipaistua, kyllä olin täynnä tuon jälkeen. 

Alkupalaksi makrilliescabeche oli vallan mainiota, enpä ollut aiemmin tuohon tapaan tehtyä makrillia syönytkään. Porkkanapyre oli myös fantastinen.

Pikkujutusta meni myös terveiset keittiöön ja palaute oli hyvää. Kuten annoskin.

Pääruokana sitten saatoin maistella possun poskea perunamuusin ja punakaalin kanssa. Possua ei tarvinnut pureskella, se suli suuhun. Ei ollut mitään valitettavaa, tämäkin oli erinomaista.

Alkupalan ja pääruoan kanssa oli juomana valkkaria jota sommelier suositteli. Alle 50€ tämäkin pullo, erinomaista. Harmi ettei paikallisesta myymälästä taida löytyä, Ekblom kun tuo viininsä itse.

Kolmantena ruokalajina oli paikallisen lähituottajan sinihomejuusto. Nyt harmittaa etten kirjoittanut ylös tuota tuottajaa. Hyvää se oli, vaikken itse mikään homejuuston ylin ystävä olekaan, tätä piti kehua. Kuvassa oikealla viikunapyre. Paahdettuja pinjan siemeniä juuston päällä. Voisin syödä uudemmankin kerran.

Ja jälkkäriksi sitten valkosuklaakakkua, mansikkasorbettia ja marinoituja marjoja. Tämän kylkeen otin jälkkäriviinin jota sommelier suositteli, itse marsalan perään huhuilin, sitä ei ollut. Tämä oli parempi, portviini, Caldas Ruby. Eikä saa Alkosta. Aivan tautisen hyvää. 

Tässä kun tehdään aikahyppyjä niin tehdään vielä loikka lauantai aamuupäivään, tuli postia BW-restaurantsilta ja siinähän on aina jokin kiva TB:n resepti mukana. Tällä kertaa thai-lohisalaatti salottikastikkeella. Lohen korvasin nieriällä ja puskin tätä tekemään. Toki sitten uudesta paikallisesta thaishopista piti hakea sitruunaruohoa ja galangal-juurta. Ja thaibasilikaa jäi pois kun ei vaan läheltä löytynyt.

Aika hottia, sopivan hottia tuli lounaaksi. Tässä kalaa paistettiin nahkapuoli alaspäin se viisi minuuttia, sitten loput olikin vaan kuivattamista ja keittämistä. Nahka paiston jälkeen tunniksi uuniin rapeutumaan 90 asteeseen kiertoilmaan, sitten 120 asteeseen sitruunaruoho ja galangal kolmeksi vartiksi ja tämän jälkeen puoleksi tunniksi salotit ja valkosipuli pehnemään uuniin. Mortteliin limen ja kalakastikkeen kanssa ja a vot. Ei siis nahkaa vaan nämä jälkimmäiset. Tykö vielä vesimelonia ynnä muita. Tämä oli kiva ja raikas salaatti, tätä täytyy tehdä vielä uudelleenkin.

Sunnuntaina piti sitten tehdä mummin haukea uuden GR&V lehden reseptillä, mutta kuinkas kävi. Kalastaja Romppainen ei saanut hauen haukea Citymarketin tiskiltä, piti sitten tyytyä kuhaan kun kerran oli kohtuullisen edulliseen hintaan saatavilla. Koko reseptikin sitten muuttui tyystin, tein lime-kuhaa uusien perunoiden kaveriksi, lisukkeeksi sitten voissa pyöriteltyä kevätsipulia.

Nyt on kalaa sitten syöty viikon tarpeiksi, tulevana viikonloppuna on vuorossa sitten simpukat ja hummeri. Kenties jokunen osteri. Hevosta en vielä tohdi tehdä. Pääruoka muokkaantuu vielä, ainakin merimiehen simpukat ja hummerikeitto alkuun, tiedä sitten mitä pääruoaksi. Hakusessa, mistä inspiraatio?

No tästä tietenkin. Maailmanmatkaajalle tervehdys sinne isoon maailmaan, se on nyt GT:n aika. Uuden trendin mukaan hieman limen kuorta joukkoon jahka sillä on ensin lasin reuna pyyhkäisty.

Koska se loma alkaa...

Tuntuu ettei ensinkään. Kestää ja kestää, tekee tuloaan, menee varmaan menoaan. Muut ne matkustelee, eilenkin eräs ihan Saksaan asti lähti. Itse vaan saa täällä kärsiä tuulesta, viimasta, helteestä, nestehukasta ja ties mistä vaivasta. Jälkikasvu Tampereen suunnalta ilmoitti siirtävänsä tuloa tänne 2.->10.7.. Mitäs mä nyt teen kaikelle herkulle mitä on jo tulevaa suurlähettilästä varten hankittu, heitänkö roskiin hevosen paahtopaistit, hummerit, hanhenmaksat ynnä muut? Vai joudunko ne poloinen issessein syömään? Se jää nähtäväksi. 

Kotimaisella uudella perunalla herkuttelin viikonloppuna, samaisena jona toki jouduin työmuurahaisen lailla paiskimaan töitä lapaluut limassa. Mitäpä sitä ei tekisi osakkeen omistajien etujen eteen. Muttapa perunan kylkeen sitten oman parvekkeen salaattikiehkuroita, kotimaista naudan sisäfilettä. Päälle Maskun kartanon raparperista kompotti pain perdun kylkeen, pikku karamellisoitu sokeri till.

Valemustapekkasoosi lätsähti fileen alle. Vale siksi että tämä oli Pirkka, ei sitä Valion Mustapekkaa näytä löytyvän enää. Mokomatkin lopettivat sen valmistuksen. Kiitos Valio. Jos eivät mustaleimaa tekisi, panisin boikottiin koko Valion. Ai bergl minkä tekivät, rutaleet!

Raparperia, pain perdu ja soosi. Nam nam. Ens vuonna taas, nyt on raparperit syöty.

Täällä bunkkerilla on kesä lähtenyt sitten lopulta hyvään käyntiin. Tässä mietin että pitäiskös tuo kesäkurpitsa kuitenkin kiikuttaa pellolle? Okraa ei tartte... muutenkin on yrttisato nyt vaarassa. Olen huolissani. Pitää tarttua härkää sarvista jahka loma alkaa. 

Pitsa

Alempana okra... ei hyvä

Tässä okra vaan jököttää