Sinisimpukoista sananen

Polkaisinpa iltapuhteeksi paikallisen K-Supermarketin notkuville pakastealtaille etsimään pakastettuja ja esikeitettyjä sinisimpukoita. Eipä löytynyt, lähes siinä sitten jo kävi mielessä että näinkö huono on tuon marketin valikoima. Yleensä sitä olen hyvänä, ellen jopa erinomaisena pitänyt ja sitähän se onkin, saa aika kauas mennä että paremman löytää. Kuitenkin, käyskentelin siinä tuoretiskin ohi ja kas kummaa, siellähän sitten olikin tuoreita sinisimpukoita pussitolkulla. Otin toki oitis yhden kilon pussin kun tämä herttaisen oloinen  kalatiskin neitokainen suurine ruskeine silmineen sai minut koukutettua lumoonsa. Rimpuilin enkä näitä suuria. lähes ihania suuria ruskeita silmiä tuijottanut vaan simpukoita. Ne oitis kotiin tultuani sitten taltutin, salottia, kalalientä, italialaista valkkaria ja potilaat kasariin. Söin osan siltä seisomalta, aivan tolkuttoman hyvää. Tarkoitus oli huomiselle laatia gratinoituja sinisimpukoita ennen illan, ah niin ihanan Anna Puun konserttia jonne allekirjoittaneella on pääsy.

Gratinoiduista sitten kuvamateriaalia ja juttua syksymmällä.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Pitipä sitten aamupäivällä metsään kurvata kun keli näytti suotuisalta. Pari

tuntia ja pari täyttä ämpärillistä suppilovahveroita siinä sitten siunaantui

kunnes alkoi aivan järkyttävä vesisade joka voimeni voimenemistaan. Joudun siinä

sitten jättämään metsän täyteen sieniä ja lähteä vain parin ämpärillisen voimin

kohti kotiosoitetta. Ei sitten vilaustakaan mustista torvisienistä saati muista,

jotain lampaankäävän näköistä puoliksi syötyä oli aika paljonkin, en kerännyt. 

Itikoitakaan ei liiemmälti ollut eikä hirvikärpäsiäkään, mitä nyt pari karhua

siellä meni mutta risulla ne tainnutin...

Kovasti tässä lomalaista niiskututtaa, tuntuisi kuin olisi korvakin kipeä. Siihen lääkkeeksi fingerporillinen N62°41'11 E22°27'41

Tulipahan porsasteltua

Possu jonka perjantaina kietaisin salviahuntuun tuli sitten naposteltua hyvässä seurassa kera viinitilkan. Alkupalaksi sitten tein, kuten jo aiemmin mainitsinkin pienet canapét, prosciuttoon käärittyjä viikunoita siis, kyljessä minttua ja mozzarellaa, niskassa oliiviöljyä tippa kaksi. Possun kaveriksi tietenkin omenaa, ei ollut possun suussa käynyt, mutta kevätsipulia ja tuoretta rakuunaa sai kaverikseen omppu. Ja sen possun, Gordon Ramsayn ohjeella rykäisin sen kehiin. Taattua hyvyyttä. Kertakaikkiaan. Ja jälkkäriksi sitten vanilja pannacottaa vattujen kera ja kun kerran makean kimppuun päästiin niin vielä suklaakakkua Sillä Sipuli blogin tapaan tein. Aivan tolkuttoman hyvää! Sopi makean kuoharin kaveriksi kertakaikkiaan hyvin.

Porsastelun aika

Ei ihan kirjaimellisesti kuitenkaan, mutta makujen myötä kuitenkin. Huomenna. Tänään vasta porsaan taltutus ja makustumaan pano. Tällä mahtavalla Gordon Ramsayn reseptillä laadin jälleen kerran suut messingille huomenna. Toivottavasti. Kävipä nyt niin että sidontalanka loppui kesken, en aio vielä tuonne sateeseen lähteä sitä kuitenkaan hakemaan. Odottelen, jospa asia hoituisi itsestään. Oikeasti tuota lankaa siis ei tarvita kuin vasta huomenna kun laitan possun uuniin köllöttämään. 

Mutta onpa kaunis pala porsasta, tekisi jo mieli haukata. 

Jahka olin lihapuolelta pahimmat läskit leikellyt ja nahan leikannut salmiakkikuvioon niin oli vuoro alkaa maustamaan, ensi sitruunan kuorta, päälle tuoretta oman viljelyn salviaa. 

Kyytipojaksi sitten silopersiljaa ja valkosipulin siivuja.

Lopuksi oliiviöljyä till sekä suolaa ja pippuria myllystä. Lienee turha mainita että tietenkin kosher suolaa.

Sitten piti potilas saattaa rullalle langalla. Arvioin lankatilanteen väärin, eikä sitä riittänyt kuin muutamaan kietaisuun. Clingillä hoidin asian toistaiseksi, nyt on vasta maustumisen aika, huomenna uuniin vasta. Ennätän tilanteen ratkaisemaan vielä parhain päin. 

Viiriäisen munista pari sanaa

Kun viime viikolla sain kattilaan muutaman kelluvaisen viiriäisen munan, toki tuottajalle annoin asiasta palautetta että tietää olla varuillaan josko niitä enemmänkin tulisi. Oli miellyttävä yllätys kun tuottaja sitten toi minulle, yllättäen ja pyytämättä, pari rasiaa näitä aivan jumalattoman herkullisia pikku palleroita lisää. Iso käsi tuottaja Sepälle ja eritoten hänen viiriäisilleen. Nyt pitää hallista Herkkunuotasta varmaan sitten hakea kampasimpukoita, Sorrin flikoilta hieman salaattia ja muutama siivu prosciuttoa jostain. Vaikka viikonloppuna oli tarkoitus laatia prosciuttoon käärittyjä viikunoita, salvialla, sitruunalla ja persiljalla täytetty porsaan ulkofilerulla ja jälkkäriksi pannacottaa jollain makumaailmalla. Kenties tästä tulee alkupala ja viikunat saavat olla vain appetizerinä.

Ovat upeita ulkonäöltään ja maultaan aivan uskomattomia!

Muutama rekvisiitaksi lautaselle kun keitto jäi laihanlaiseksi :-D

Yöpakkaset ovellako?

Enpä jäänyt yöpakkasia odottelemaan, keräsin loput tomaatit ikkunalaudalle kypsymään, samoin siirsin vielä rehottavat yrtit sisätiloihin. Pelloltakin tuli pussillinen sipuleita; puna, hopea, kelta ja salottisipuleita. Lauantaina kävin kääntymässä Haunisten altaan maastossa, hieman reilussa tunnissa tuli kuutisen litraa suppilovahveroita sekä kourallinen pieniä sieviä kantarelleja. Siian sain sitten vihdoin kalastettua, tuli se sitten täytettyä jokusella nokareella voita, tillillä sekä inkiväärillä. Tietty suolat ja pippurit se sai myös kylkeensä. Tuoreesta pinaatista alkupalaksi laadin keiton, ihan kiva siitäkin tuli ja keitetyt viiriäisen munat kruunasi sen. Pettymys noissa munissa oli se että paketin munista muutama kellui ja oli ihan kuminen, heitin pois moiset. Yritin tuottajalle laittaa palautetta, eipä toimi heidän web-sivustonsa. Sain kuin sainkin tuottajaan tänään yhteyden, saan korvaavan tuotepaketin lähitulevaisuudessa. Helppoa kun on lähituottaja, tämä on sitä asiakaspalvelua. Muutaman tuokiokuvan sain napsittua yhdestä jos toisestakin.

Suppiksia vaan piisaa

Timjami ja rosmariini voivan vallan mainiosti

Eikä salviankaan tilanne ole hassumpi

Ja minttu, talven mojito kiintiö turvattu

Syksyn viimeiset omat tomaatit kypsyvät 

Syksy tullut, samoin flunssa

Jotenkin yllättäen ja pyytämättä tuli tämäkin flunssa, ellei peräti puun takaa. Siksipä oli pakko tehdä lämmintä keittoa, jospa se auttaisi. Mustia torvisieniä tuli sitten otettua esiin, kuin myös tilkkanen kermaa, tuorejuustoa, pekonia ynnä muita pikku komponentteja. Ja tietenkin hyvää tuli, eipä kattilallisesta paljoa ole jäljellä, kenties vielä pari lautasellista aivan fantastista keittoa. Nam!

Pieni jälkikirjoitus; ei se flunssaan auttanut mutta hyvää oli :)