Silakkaa

Kyllä ehdottomasti pitäisi syödä silakkaa useammin, on se kuitenkin aivan fantastisen hyvä tuote. Ja halpa. Suunnittelin että olisin paistanut silakoita taasen, mutta tulinkin toisiin aatoksiin ja teinkin sitten silakkapihvejä. Väliin tuikkasin suolan ja pippurin lisäksi Philadelphia kevätsipuli tuorejuustoa, sekä tuoretta tilliä ja ruohosipulia. Silakoita oli yllättäen tasamäärä ja parit löytyivät jokaiselle helposti. Vielä pitää muusi tehdä kylkeen, kenties teen rosamundasta ja dijonista sinappisen muusin, se oli ainakin eilen porsaan kyljysten kanssa aivan fantastista. Kateenkorva-asiaa tein tänään Mestaripalvin suuntaan ja edullistahan se siellä onkin, vajaa 14€/kg. Keskitän kateenkorvaostokseni sinne. Sitä pitää viimeistään päästäisenä sitten tehdä alkupalaksi ihan pienen muusin tai pyreen ja anjovisvoin kera. 

Tässä silakkapihvikatras

Upea tuoksu täällä. :-)

Myrskyviikonlopun touhuja

Kylläpä se sitten jaksoi puskea lunta, kertakaikkiaan tässä on ihmisen taimi aivan pyörryksissä vieläkin. Lumiukkona sitten sai ulkona kulkea, ja ilmeisesti tämä tilanne tulee vielä lähipäivinä uusiutumaan mikäli näitä televiisorin meteomaagikkoja on yhtään uskominen. Luottamus siihen suuntaan on kuitenkin rapautunut ja saanut vakavia säröjä mm viime kesän lähes päivittäisten ennustevirheiden vuoksi. Paras oli Pekka Poudan eräs ennuste joka sitten taisi olla kesän ainut paikkaansa pitänyt "huomenna joko sataa tai paistaa aurinko". Paikallisesta koiranilmasta huolimatta perjantaina piipahdin jälleen kerran Herkkunuotan notkuvilla tiskeillä. Sukkela isosuinen kaveri se siellä killitti ja ilmeisesti yritti jotain viestittää. Nonsaleerasin moisen.

Merikrottihan se siinä. Tämä on herkullista, en kyllä ostanut.

Merikrotin sijaan vasuun kertyi pötikkä savuankeriasta, luomusinisimpukoita - taas isoja jölliköitä ja Herkkunuotan inkivääri-lime graavilohta. Ihan tolkuttoman hyvää, ei voi kuin suositella!

Weekendinä sitten menuksi laadin ranskalaisen sipulikeiton, merimiehen simpukat, 40 valkosipulinkynnen kanaa sekä creme brulee. Ihan ok setti, ei mitään hankalaa vaan itseasiassa aika helppoa. Hyvää tuli, oli myös hyvät viinit ja snapsit joilla oli hyvä huuhdella kurkkua. Tuo 40 valkosipulinkynttä saattaa kuulostaa paljolta mutta niiden maku lempenee todella paljon kun valkkarissa kylpevät toista tuntia.

Merimiehen simpukat ja oivallinen valkkari niiden kanssa, Gentil "Hugel", Alsacesta. 

Alku-, väli-, ja jälkisnapsukaksi Marskin ryyppyä. 

Ranskalainen sipulikeitto. En säästänyt sipulia enkä voitakaan.

Pääruokana sitten 40 valkosipulinkynnen kanaa vs-kastikkeen, palsternakka-maissi pyreen ja retiisien kera. Viininä ranskalainen Les Carabenes Pinot Noir. Sopi fantastisesti.

Creme Brulee. Taattua herkkua.

Laskiaissunnuntain aamiaiseksi sitten laadin saaristolaisleivän päälle yrttistä dijon-smetanaa ja tuota fantastista Herkkunuotan graavilohta. Oli myös pakko tehdä Eggs Benedict, se vaan on niin hyvää. Ja kun leipä, sama jota tarjoilin myös sipulikeiton kanssa, oli aivan hurjan hyvää paahdettuna niin mikäpä minua esti. 

Kylläpä niitä kelpasi syödä :-)

Seuraavaksi kuntavaalien kimppuun - huonomminkin olisi voinut käydä

Tässä meinasi jo tylsistyä kun presidentinvaalien ensimmäinen kierros päättyi yllättäen ja pyytämättä. Kuitenkin vahva usko kantoi tuon synkän hetken yli ja kuinka ollakaan, Paavo Väyrynen, taivaan kiitos, pyrkii nyt Keskustan puheenjohtajaksi nostamaan Keskustan puosta. Hyvä niin. Paavo tekee sen minkä on tehnyt kerta toisensa jälkeen. Nyt ei ole irvileuoille aikaa, vaan kyse on mm 1988 vaalien jälkeen, veret seisauttava vaalivoitto on tulossa. Eli kaikki barrikaadeille, täältä tullaan!

Vaalipäivän touhua

Eipä tarvinnut sitten käydä tänään äänestämässä, toki ennakkoon kävin jo aikaisemmin. Kuitenkin sitten vaalipäivälle sopivan menun laadin, tein tuoreesta pinaatista keiton ja sitten peuraa saatoin valmistaa, sitä kun pakkasessa oli vielä sopiva pala. Peuran laitoin eilen aamulla marinoitumaan vihannesten ja punaviinin kanssa. Tuli jälleen kerran suussa sulavaa, ei sitkeydestä tietoakaan. Peuran kylkeen laadin pieniä perunakuutioita ja punaviinikastikkeen jota terästin sitten karpaloilla. Piti vielä paistaa kantarelleja lisukkeeksi, ne vaan oli kaikki kadonneet jo pakkasesta. Hyvää oli näinkin. Nyt jännäämään paljonko se Haavisto tekee kaulaa.

Puolen litran keitto, olisi pinaattia pitänyt olla ainakin pari rasiaa. Tuoretta siis. Muuten hyvää, näinensä maku perin mieto. Ei Juha. Tai mistäs minä tiedän tuota.

Peura oli varsin maukasta. Suurtilallinen taisi haistaa kun oli oven takana samalla hetkellä kun peura oli tarjoiluvalmis. Ei haukkunut.

Pakkaspäivä Turussa

On se kumma miten ei saa ihmisen taimi käyskennellä rauhassa Turun keskustan kävelykadulla edes ettei käy päälle mennen tullen vihreiden entinen ja nykyinen (?) kansanedustaja Janina Anderson lappuineen. Itsepintaisesti yritti saastuttaa luontoa tyrkyttämällä minulle vaaliaiheista materiaalia kysymättä ENSIN olenko jo käynyt äänestämässä ja/tai onko aikomustakaan käydä. Ihme touhua valan tehneiltä hipeiltä. Noh, toistamiseen kun tähän asiaan törmäsin - törmäsin myös Lauri Tähkään - tämä mainosasia kävi itselläni ylitsepursuavaksi ja hippirouva-Andersonille sanoin jo äänestäneeni. Saatoin hänelle tehdä tiettäväksi äänestäneeni Väyrystä, hän siitä kirkumaan. En tuota kirkumista jäänyt tietenkään kuuntelemaan, tietenkään. Antaa hippien kirkua. 

Kuitenkin sitten pakkaspäivään oli jotain apetta saatava pöytään, ja tuli sitten ihan ns perinnesettiä laadittua. Tuhti punaviini, salaatti ja naudan ulkofile mustapekkasoosin kera. Normisettiä siis. Huomenna vaalipäivänä peuraa. 

Viini oli hyvää, perin tuhti bourdeaux

Vaatimaton setti lohkareita, mustapekkasoosia ja naudan ulkofilettä. 

Ihan perkeleen hyvää kuitenkin :-)

Salaattia vielä kuitenkin, rucolaa, pinaattia ja mangoldia, tomaattilohkoja ja salaatisipulia. Kera Gordonin reseptiikan vinegretin. Hyvää :-)

Herkkunuotan herkuin talvea eteenpäin

Tulipa Herkkunuotassa käytyä hakemassa katkarapuja, nämä olivatkin isoja jötkäleitä joten niitä ei tarvinnut montaa ostaa. Samoin tuli sinisimpukoita pussillinen ostettua, olivat ruotsalaisia luomusimpukoita. Oli mukava havaita että ne oli suurimmalta osin jo putsattukin, ei tarvinnut tuhlata aikaa liiaksi putsaamiseen. Ja olivatpa ne isoja verrattuna noihin normi marketin tiskiltä saataviin sinisimpukoihin! Eikä hinta tainnut olla juuri sen isompi. Hummerin pyrstöä kyselin, ei ollut kuin koko hummeria joten sen jätin väliin koska tarkoituksena oli tehdä hummeri-sinisimpukkakeitto kera katkojen joten niin simpukat, pl 1kpl joka koemaistiaismielessä katosi yllättäen kyselyaukkoon kera Herkkunuotan sahramimajoneesin, sekä sitten koko keitto muutenkin joutui kutteriin ja sen jälkeen lävikön kautta kattilaan. Maku ei ollut ihan sama mitä laivalla vaaliristeilyllä syömäni keittiön terveisenä saatu pikku keitto, mutta hyvää oli silti. Olin maltillinen aniksen kanssa, sitä kun tuli niin anisjauheena, tähtianiksena kuin anisviinanakin keittoon laitettua. Hyvää tuli, erinomaista suorastaan. Havainto; anisjauhetta hieman pöllähti siirtäessäni sitä alkuperäispussukasta purkkiin ja kävipäs mokoma rankoin ottein hengen päälle, kröhisin pitkät tovit kuin henkilö joka työkseen polttaa savukkeita. 

Olivatpa ne isoja 8-)

Pari salottia, hiukan valkosipulia, simpukat ja reilu tujaus rieslingiä. Nämähän olisi näinensä voinut syödä.

Valmis annos; keitto kupposessa, kyljessä sitten nuo soteeratut katkat cayennen ja sitruunan kera. Ja tietenkin päälle knööli Herkkunuotasta saatua sahramimajoneesia.

Pääruoaksi tein sitten possun kyljyksiä salvian ja marsalakastikkeen sekä palsternakkapyreen kera. Annoksesta tuli tylsän värinen, en sitä viitsi tähän sitten laittaakaan. Jälkkäriksi GR:n ohjeella suklaaohukaisia appelsiini-brandykastikkeella, aivan tolkuttoman hyvää. Kuvaa ei ennättänyt ottamaan.

Äsken laadin GR:n World Kitchen kirjasta Madrasin kanaa. Siinä mainitaan sen olevan yleinen Intian ravintoloissa ja hyvin tulinen joten en chilejä käyttänyt ollenkaan niin paljon mitä reseptiikka ohjeisti. Kaikkein miedointa punaista chiliä laitoin puolitoista ja nyt maistettuani tuota tovi sitten, hiki valuu vieläkin. Silmäluomista.

Onko kakkonen ykkönen?

Kävin sitten jälleen kerran, toki syvästi pettyneenä mutta päättäväisesti äänestyskojulla tänään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Joudumme odottamaan seuraavat kuusi vuotta, sitten on aika kypsä Paavolle. Odotin sen jo olevan.

Kotiuduttuani sitten olin joutilaana kun vapaapäivää vietin, joten päätin vihdoin tarttua härkää sarvista ja testata Stromsössäkin tehtyä "tunnin munaa". En muista mikä sen ihan oikea nimi on, mutta 64,5 asteessa tunti keitetään kananmunaa niin saadaan niin valkuaiselle kuin keltuaisellekin sama koostumus. Onnistuin siinä aika hyvin näin ensimmäisellä koeponnistuksella. Kuten Stromsössä, koitin tehdä tuon ensin uunissa, esilämmitin veden 67 asteiseksi ja uunin säädin n.65 asteeseen kiertoilmalla. Veden lämpötila uunissa kuitenkin putosi nopeasti ja päätin siirtyä vain liedelle tekemään siitä sitten tulosta. Sainkin sitten sen ihan liedellä onnistumaan, olin tuollaiseen tavalliseen Ikean digimittariin säätänyt 65 astetta hälytysrajaksi ja mokoma sitten veivasi 64-65 asteen välissä lieden ollessa 1-1,5 asteikolla (Gorenjen liesi, skaala 1-9). Tuota lämpöä säädin sekä alas että ylöspäin tuossa rajassa 1-1,5 kerran pari ja lämpötila pysyi tuossa 64-65 asteessa. Mittarin piippaus alkoi sitten ärsyttämään siinä määrin että laitoin rajaksi 66 astetta niin lakkasi piippaamasta. Tässähän olisi pitänyt olla sellainen termostaattilämmitin joka kierrättää vettä, vaan eipä kotioloissa mulla tuollaista. Enkä ole niin ihastunut tuohon molekyyligastronomiaan että viitsisin hankkiakaan. Tähän aiheeseen lunttasin ohjeita ja vinkkejä Makustelijat ruokablogista. Kannattaa kurkata!

Munat esiin siis

Pilkotulla ja paistetulla pekonipedillä

Päälle ripaus savumaldonia ja veitsen viilto... noh, valkuaisella ja keltuaisella on vielä hiuksen hieno ero. Tätä pitää testata vielä uusiksi. Mielenkiintoinen haaste.

Tuo edellä mainittu muna lienee lähinnä aamiainen tai oikeastaan amuche bouche kun aterian alle sen laadin. Vaalipakkaspäivän alkupalaksi olin jo päättänyt tehdä juustokohokkaan ja sitten päivän mittaan tarkistin mielipidettäni sen verran että toki omin pikku kätösinkin syksymmällä keräämiäni suppilovahveroita pilkoin mukaan, kuin myös päivän teemaan sopivasti hieman pilkottua pekonikuutiota sekä purjoa jonka myös olin pannulla käyttänyt. Juustoina käytin mustaleima emmentalia ja parmesania. Tosin jälkimmäinen oli turha koska tuo mustaleima oli niin leimallinen maullaan. Hyvä tästä tuli siltikin. Ehkä tänään illalla teen vielä toisen iltapalaksi. Luultavasti jätän huomis illan vaalitenttiin asti :)

Pääruoaksi sitten kunnon reilu BLT sandwich. Maalaisleivät paahdoin valkosipulisessa oliiviöljyssä pannulla, tein majoneesin, pekonit paistoin ja valutin, tomaattia hieman käytin pannulla ja salaatin lisäksi laitoin vielä hieman pannulla käynyttä punasipulia väliin. Ihan kelpo setti tuli. Jälkkäriksi pötkö Lakrisalia :)