Burgers

Jo nyt on sitten kumma, ensin pitää ehdoin tahdoin pottua syödä, kas kun ei pastaakin riisistä puhumattakaan. Nyt sitten oli väen vängällä tehtävä burgereita - tietenkin vehnäsämpylä näissä on sitten kuorena. Voi voi. Ei tässä ihmisen taimi menetä milloinkaan grammaakaan kun alvariinsa on pullaa syömässä tavalla tai toisella. Aamupalalla jätin tekemättä tuota fantastista Kädenvääntöä blogin maalaisleipää, siitähän pitikin tulla sunnuntai aamujen traditio. Tein sitten vaan ihan Sorrin flikkojen frisee salaatista, retiiseistä, pekonista ja uppomunasta aamiaisen jonka sitten kruunasin ihan perinteisellä hollandaisella, käytin tällä kertaa limeä happona, ei huono. Hollandaisesta tuli tavattoman kuohkea ja maultaan erinomainen, tätä turhaan pelätään. Burgerin tein itselleni valmiiksi vaikka tarkoitus oli pojalleni, tulevalle everstille burger lounas tehdä. Tulee kun tulee, syö kun syö. Minä jo söin.

Pikku aamupalaa

Burger, sämpylää lukuunottamatta aina majoneeseista kaikki toki on täällä tehtyä. Sämpylät unohtui tehdä jauhojen puutteessa, paikko löytyi Lidlistä tennareiden oikealta ja jakoavainten vasemmalta puolelta.

Olen tehnyt syntiä

Tässä parisen viikkoa olen jo ollut tyystin ilman perunaa, pastaa ja riisiä.

Nämä on sitten korvattu reilulla määrällä kasviksia, jotka eivät todellakaan ole

huonoja olleet. Mutta rakkaus perunaan on niin vahva, ja pastaakin kaipaan. Sekä

sushirullia. Ei helkkari, olenko ottanut askeleen typerän kotkotuksen suuntaan.

Suuntaan, jota olen aina kavahtanut. Tämä kysymys kalvaa mielessäni. Kuitenkin,

eilen, perjantai illalla sorruin. Huorasin. Huorasin kaikin mahdollisin tavoin.

Käteni lipsahti pakastimeen ja sieltä tyttärelleni varatut Mummon ranskalaiset

kopsahtivat uunipellille kabanossin kera ja söin ne sitten ihan helvetillisessä

kiihkossa huomatakseni miten helvetin huonoa tuollainen valmiiksi pureskeltu

paska voi olla. Tässä vaiheessa sitten romahdin kun havaitsin paidan rintamus

rasvaisena olevani pettänyt itseni, lukijakunnan ja kenties isänmaan. Mikään ei

auta. Söin perunaa. Hyi.

Saatana miten riettaan rasvaisia ovatkin :-(

Keskustelua maailman laidalle

Telefoonipa pirahti kesken kaiken  ja kukapa muu kuin Gourmet Clubin jäsen K sieltä soitteli maailman laidalta. Hän oli tehnyt uuden aluevaltauksen, enkä sanoisi että ihan yllättäen. Hän kun asiaan, itseasiassa asiaan kuin asiaan, tarttuu, jälki on hyvää tai sitten erinomaista. Tällä kertaa hän oli tarttunut siveltimeen. Eikä mihin tahansa siveltimeen, kyseessä ei ole paikallinen verstaan seinä vaan kangas jonka hän öljyvärein ja jämäkin mutta perin taiteellisin ottein täytti. Nyt näkisin että tilanne on sellainen mitä ilmeisimmin että tämän vuosisadan Van Gogh on tullut esiin. Saattaa käydä niinkin että tätä menoa hän, taiteilija K, pitää maailman laidalla näyttelyn jos sivellin pysyy kädessä ja tajunnan virta ei katkea. Olipa kuulemma, tarina suoraan taiteilijalta itseltään, käynyt ruotsalainen mesenaatti tutkailemassa taiteilija K:n teoksia ja jättänyt, en nyt muista tarkkaan oliko kyse käsirahasta vai sijoituksesta, mutta maksun kuitenkin. Pöydälle oli ilmestynyt 85miljoonaa rupiaa (=10€) ja kahdeksan taatelia. Ei tuota ihan olan kohautuksella voi ohittaa. Täältä Bunkkerilta nostatetaan taiteilija K:lle jäähalleista tuttu aaltoliike, onnentoivotukset ja sen sellaiset. Ei voi kuin ihmetellä että nyt maailmassa on kaksi tämmöistä yleispätevää ja tyystin ylivertaista kaveria. Pitäisi jossain vaiheessa oikein vertailla näitä keskenään, mutta kun Kim Jong Un:in maineteoista on vielä niin vähän faktuaalista tietoa. Mutta eiköhän sitäkin pian ala tulla, hänhän on vasta kolmekymppinen, jäsen ja taiteilija K käy jo viidettä vuosikymmentään ellen ihan väärin muista.

Herra Van Goghin omakuva. Tämä taulu ei ole seinälläni. Harmi.

Fegato alla Veneziana

Törmäsin tähän reseptiin viime viikolla ja jo oli aikakin käydä sen kimppuun, sen verran herkulliselta se vaikutti. Ja nyt kun sen on tehnyt ja pikku samplet maistellut, voin kertoa että hyvää on. Tämä on siis polentaa ja venetsialaiset maksapihvit. Maksa on karitsanmaksaa, sitä kun löytyi pakastimesta sattumoisin. On muuten huomattavasti parempaa kuin naudanmaksa. Reseptiikassa oli polentan joukkoon pantu parmesania, mulla ei ollut tuota niin tavanomaista juustoa tällä kertaa kaapissa niin korvasin sen pecorinolla joka mielestäni on kertaluokkaa parempaa kuin parmesan. Pecorinostahan taitavat Sardiniassa (vai olikos se Korsikalla) tehdä sitä  Cazu Marzu juustoa joka on alunalkaen juuri perus pecorinoa johon istutetaan kärpäsentoukkia. EU kaikessa viisaudessaan on kieltänyt tuon tuotteen kaupallisen myynnin ellen väärin muista. Mun pecorinossa ei matosia ollut. 

Polenta menossa jäähylle kaappiin

Salotit ja persiljat tekeentyy

Karitsan maksa valmiina. Tuoksu on aivan fantastinen! Ja maku osui täysin nappiin. Kyllä ne venetsiaanot vaan tietää nämäkin jutut. On ne aika veijareita!

Täydellistä annosta nyt ei saa kuvaan loihdittua koska en vielä ole polentaa friteerannut, se jääköön illempaan. Sen pitää tekeytyä kotvanen vielä jääkaapissa. Tämähän on huominen lounas kuitenkin, mutta pikku annos pitää vielä tänään koota.

Vappua odotellessa

Olikin hyvä aika tänään vihdoin pullottaa sima. Sitä tuli taas tehtyä ja fantastinen tuoksu siitä tuli kun tänään intouduin pullottamaan. En maistanut, sokeria laitoin reilusti, samoin hiivaa. Toivon runsaita poreita. Niin, eilen tein sen Kädenvääntöä blogista noukkimani leipäreseptin mukaisen leivän, mainitsinkin siitä mutta kuva limpusta jäi uupumaan viime bloggauksestani. Tilanne korjaantuu nyt. Ripottelin savumaldonia pintaan, se antoi mukavan rapsakan maun leivälle. 

Televiisorista tulee Liv-kanavalta Heikin lähiruokaa tjms ohjelma, ikävä kuulla että tämä rakas EU on jälleen kaikessa viisaudessaan yrittämässä kitkeä jotain varsin ikävää pois eli savustamista luonnollisin menetelmin esim lepällä. Suurteolliseen esansseilla tehtyjä "savustuksia" sitten suositaan. Pistää taas niin vihaksi nämä herrojen metkut. Kyllä minä niin mieleni taas pahoitin.

Fantastinen leipä

Simat pöhisee, kuva tuoreeltaan pullotuksen jälkeen, siksi sameus. Seliseli.

Bunkkerilla tapahtuu

Niin keittiössä kuin ihan viljelmilläkin. Sain perjantaina haettua pari isoa säkkiä multaa ja pitäisi ihan näillä näppäimillä alkaa kylvämään Bunkkerin parvekkeelle ne joka kesäiset yrtit. Luulen että jätän tänä vuonna tomaatit laittamatta, sen sijaan hernettä tai jonkin sortin papua olisi tarkoitus laittaa tekeentymään. Muutamaan purkkiin laitoin yrttiä tulemaan, timjami otti ja ryytyi sitten heti kättelyssä. Mitähän sen kanssa mahtoi tapahtua. Samapa tuo, pitää laittaa uudelleen, siemeniä kyllä vielä löytyy. Heikkoa on kasvu noilla jotka ovat säästyneetkin, ihmettelen että miksi. Kananpaskaakaan en säästänyt, valoa on piisannut kun kasvilampulla olen valaissut näitä kun ulkona on ollut suhmuraista. Kenties nämä vielä alkavat rehottamaan jahka lämpöä alkaa riittämään.

Korianteri kaikkein terhakkain

Basilisko yrittää nousta

Yrttiselleri. Aika kivuliasta.

Rakuuna on terhakka

Minttu vieno kuin kedon kukkanen

Tätä ei uskoisi rosmariiniksi. On se.

Pientä ateriaakin eilen äidyin tekemään Bahrainin GP:n kunniaksi, menu koostui seuraavista osasista;

Hietasimpukoita merimiehen tapaan

Karitsan kieltä omena-sellerisalaatilla sekä munuaisia sherryssä palsternakka pyreellä

Hummeria sitruskastikkeella ja vihreää parsaa

Jäätelöä, kermavaahtoa, tuoreita mansikoita ja kuohuviiniä

Hietasimpukat oli ihan tolkuttoman hyviä ja kauniita, tämä oli ns heräteostos Herkkunuotasta, mun piti ottaa vain sitä lime-inkiväärilohta. En kyllä kadu. Hintaahan näillä on moninkertaisesti normi sinisimpukkaan mutta makukin oli hyvä, herkkä. Uitin potilaat Wolfberger rieslingillä, elsassilainen valkkari. Oli aika hapokas, pidin siitä ihan sellaisenaankin. 

Alkuruoaksi lautaselle ilmestyi karitsan kieltä sekä karitsan munuaisia. Kielen reseptiikan löysin jostain netin syövereistä, kieli oli tekstuuriltaan aika jännä ja maultaan perin mieto. Nyljin sen lämpimänä ja leikkarin röpöläiset osuudet pois ja sitten lopulta pitkittäissuunnassa. Ei ollut huono. Omena-sellerisalaattia sen kanssa tuli syötyä, hieman liian reilulla kädellä laitoin limen mehua siihen, mielestäni liiankin hapanta tuli. 

Munuaiset haudutin sherryssä, vanhan ajan dijonissa sekä kermassa, tämä reseptiikka tuli taasen Gourmet Clubin jäseneltä M, orjallisesti noudatin ohjetta ja tästä tuli hyvä. Pitää tehdä toistekin. Munuaisien kaveriksi tein pienen palsternakkapyreen. 

Ylempänä kieltä, alempana munuaista

Kieli kattilassa

Hetken jo kuohunutkin, on kuin kenkä :-D

Hummeri, tuo meren köriläs sai sitten talttua ja antautua lautaselle sitruskastikkeen kanssa. Parsaa pannulla voissa pyörittelin sen kylkeen, reseptiikassa oli mainittu pieni pasta. En tehnyt sitä, koitan nyt hetken vielä olla ilman perunaa, pastaa ja riisiä. Vielä ei huomattavaa painonpudotusta ollut havaittavissa. Vaan hummerista tuli ihan perkuleen hyvää, suorastaan sanoin kuvaamattoman hyvää. Eikä kastikekaan huono ollut. Kuoret ja krämmäleet otin talteen, tänään tempaisen keiton niistä.

Jälkkäriksi oli sitten jätskiä, kermavaahtoa ja mansikoita. Tietty minttua, Sorrin flikat sitä mulle perin iloisesti hymyillen kassiin laittoi. Kesä on tullut, Sorrilla kesäflikat paikalla eikä tietoakaan talvimiehityksestä :-)

Aamulla oli pakko rykäistä tuoretta leipää kehiin, kas kun jostain blogista nappasin helpon maalaisleivän reseptin. Taisi olla kädenvääntöä-blogista. Kerrassaan erinomaista tuli. Pitää tuosta tehdä sunnuntain perinne oikein. Leipää en kehdannut palaa enempää sellaisenaan syödä, eggs benedictit oli pakko tehdä kylkeen. Uppomunaa, hollandaise, pekonit ja extrana sitten Sorrin villirucolaa ja ohuelti leikattuja retiisin siivuja. Hyvää. Parempaa. Ja skumpan kera tietenkin. Normisunnuntai.

Lauantaita Shanghain tunnelmissa

Fantastisen hienosti alkoi perin sateinen lauantai täällä bunkkerilla. Eilen tein periaatepäätöksen koko bunkkerin siirtämisestä toisiin koordinaatteihin ja ryhdyin alustaviin toimiin sen edistämiseksi. Aamun kruunasi meidän Nicon ensimmäinen, vaan ei viimeinen, paalupaikka Kiinan F1 bensankatkuisessa moottoriviidakossa. Eikä huonosti sipaissut jo lähes eläköitynyt Wolleraun poika Kimi Räikkönen. Hänellä jos kenellä voisi olla nyt sauma vetäistä jackpot ja voittaa koko kisa. Se jos mikä olisi kyllä hienoa. Harmittavasta Jenson Button oli vasta jälkijoukoissa, saati Fernando Alonso Diaz, tuo Asturian korskea orhi joka Renaultille ne viimeiset mestaruudet on tuonut. Toki Ferrarillekin jokusen voiton, viimeisimmän kolmisen viikkoa sitten. Täysin altavastaajana mutta silti varmasti kuten hänen taidoilleen sopiikin. Siinä oli muilla ihmettelemistä, ja ennen kaikkea selittämistä. 

Prinssieverstin piti tulla aterioimaan tässä alkuehtoosta, on ilmeisen ylirasittunut kun ei normaalisti hänen lempiateriansakaan jaksanut innostaa, jäi makoilemaan. Noh, ne on varusmiehillä raskaita nämä ajat, varsinkin kun tämän alle on viikko metsässä ryynätty. Saatoin siis itselleni pelkästään sitten paistaa karitsan ulkofilettä, tomaatteja ja pikku salaatti vinegretin kanssa. Hunnutin karitsan pikku mustapekkakermakastikkeeseen. Itseasiassa mulle olisi riittänyt tuo salaatti, tomaatit, parsa ja tuo soosi. Ei huono vaikka ulospano korkeintaan välttävä.

Tästä olen kohissut koko alkuvuoden - aivan tolkuttoman hyvää olutta tämä Nikolai Vuosiolut 2012 !

Ihmettelen vaan ettei sitä ole mainostettu mielestäni lainkaan ja omaa uteliaisuuttani otin sen testiin. Ja aina silloin tällöin on pakko pari butelia sitä panna ostoskärryyn, se vaan on pitkään aikaan ihan sitä parhainta olutta! Ihmettelen Veijo Sinebrychoffin toimintaa perin juurin.

Suosittelen tätä kaikille, sopii pihvin kylkeen, saunan päälle ja ihan sellaisenaan, ryhdikäs maku. Kerrassaan hyvää :-)