Toivioretkellä saaristossa, part I

Pääsin eräretkelle Turun saaristoon tavoitteena saada kotiin viemisiksi runsain mitoin luonnon antimia sienistä marjoihin, enkä panisi pahakseni jos Pietarin kalansaaliskin vielä tulisi. Eilen saavuttuani pääkallopaikalle tietenkin myrsy teki tuloaan, melkoinen tuuli piiskasi ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Tänään ei sitten ole juurikaan satanut, tuulta on piisannut ihan yhden viikon tarpeiksi. Eikä loppua näy. Aamulla tein puolentoista tunnin lenkin metsään sienet kiikareissa. Heikoksi jäi saalis sillä reissulla, kourallinen kantarelleja eikä juuri muista sienistä näkynyt vilausta kummempaa. Olisi voinut kuvitella että suppilovahveroita olisi ollut, mutta ei niitäkään. Kumma sienivuosi muutenkin tähän asti. Äsken täsmäisku puolukoiden kimppuun, 5l ämpäri täynnä hyvin lyhyessä ajassa. Puolukkaa varmaan pitää mennä lisää koukkimaan.

Muutama kuvatus...

Näitä oli piha pullollaan

Kaunis päivä Kangasalla...

Ja näitäkin tuntui piisaavan. Tosin vielä paljon raakileita

Perin vaatimaton määrä

Hauki söi porsaan

Ei, en puhu itsestäni otsikossa vaikka jollekin vääräleualle moinen saattoi heti tulla mieleen. Ja varmasti tulikin.  Eilisestä hauesta jäi reilusti tälle päivälle joten tänään menussa oli sitten haukipihvejä, lime-porkkanapyree ja hasselbackan perunat. Hauen joukkoon pannulla tiristelin hieman sipulia ja jokusen palan pekonia. Siis näitä paperinohuita siivuja joita Suomessa pekonina myydään. Ulkomaillahan se on aina reilusti paksumpaa, muttei ollut edes pakkasessa sitä hiukkaakaan tallella. Yleensä sitä pidän aina saatavilla. Jos pitää erityisesti mainita niin Mestaripalvin savupekoni on tavattoman hyvää, ihan kertaluokkaa parempaa kuin nämä plastiikkaan pakatut. Niin, hasselbackan perunat meinasi lässähtää kun ei ollutkaan mitään erityisen voimakasta juustoa käsillä, niinpä parmesania ripottelin pinnalle, ihan ok niinkin. Oman pellon porkkanoista sitten vielä viime huitaisuna rykäisin kehiin porkkanapyreen jonka maustoin ihan vaan limellä, ihan hyvää siitäkin. Kuinkas muuten. Hauki siis tekeytyi ensin leikkuulaudalla pienemmiksi paloiksi, siitä liihottivat kutteriin ja mausteet perään. Jokunen pyöräytys ja ruodot olivat mennyttä kalua. Tässä vaiheessa heitin sipulit sekä pekonit joukkoon sekä kermaa. Munan laitoin viimeisenä. Kelmun päälle tein pötkön, itseasiassa kaksi ja nämä sitten rullasin tiukaksi pötkäleeksi jotka vesihauteessa keittelin kunnes sisälämpö oli 67°C. Otin jäähtymään ja sitten vasta poistin kelmun, viipaloisin ja paistoin pannulla. 

Sukkela peruna löytyi kun hasselbackaa valmistelin. Liekkö menninkäisen tietty osa kuitenkin? 

Haukea ja hasselbackaa

Syksy saapui sittenkin

Onpas se ollut synkkä päivä, sataa tihuttanut aavemaisesti lähes koko päivän. Belgiassa taas poikkeuksellisesti säällinen keli, tulokset vaan heikot, sanoisin jopa kehnot. Ihan tätä en odottanut. Aamupuhteeksi kahvin jälkeen aamuyhdeksän korvissa polkaisin alueelle hakemaan ainekset perunasalaattiin jonka tänään alkupalaksi tein. Jälleen kerran reseptinä oli ravintola Mamin maanmainio perunasalaatti joka sisältää ihan frisee salaattia, uutta pottua, neulapapuja, isoja kapriksia sekä majoneesia. Kolme ensin mainittua sekä reilun setin porkkanaa ja sipulia koukin alueelta mukaani. Majoneesin toki itse veivasin, tällä kertaa tein sen neitsyt oliiviöljyyn kun oli muut hyvinkin loppu. Oliiviöljyllä tehty majoneesi aina maistuu erityiseltä, hyvää, mutta mielestäni sopii enemmänkin välimerellisiin salaatteihin. Huomenissa pitää noukkimistani punasipuleista tehdä marinoituja sipuleita sekä samalla säädöllä saatan marinoida punakaaliakin, sitä kun kaupasta tänään helmaan tarttui. Jos kohta sitä tuli perunasalaatista nautittua, tein sitten Gastronomers Guiden reseptillä kalatacoja. Näiden tortillojen kanssa tuli tulkintavirhe reseptissä, ymmärsin jotta 1,5 kuppia tulisi vettä, vaan se merkintä taisikin olla 1-1,5 kupillista. Noh, en mennyt paniikkiin vaikka maissijauhot sitten olivatkin jo loppu, jatkoin durumilla. Se siitä gluteiinittomuudesta sitten. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta kun itse näitä tein, olivat kyllä ihan hyviä, tosin ihan samalla tavalla näillä porsastelee pitkin ja poikin kuin kaupan lisäainekoppuroillakin. Kalana ei ollut reseptin dolfiinia vaan ihan kotimaista haukea, josta tuli vallan mainiota. Lopusta hauesta, sitä kun on reilusti, taidan huomenissa laatia mureketta tai pullia. Ehdottomasti erinomaista kalaa, hauki siis. Liiaksi sitä kartetaan. Tulipa tehtyä positiivinen havainto kaubamajassa tänään, avocadoja saa nykyään jo käyttökypsinä, ei tarvi viikkoa aikaisemmin ostaa ja itse kypsyttää. Se on niin kypsää touhua ennen ollut. Bunkkerin maissien kimppuun kävin myös tänään. Oli vielä turhan aikaista vaikka tuhero maissin päässä olikin jo rusehtunut. Liian aikaisin otin syötäväksi kuten kuvasta voi päätellä...

Vielä oli kimalaiset aamulla ahkerina!

Pottusalaattia 

Lähes täydellinen maissi 

Meinasi kuva näistä unohtua, muistin kuitenkin

Sienestysvälineistöä

Näemmä joulu tuli hyvään aikaan näin sienten keskelle kun yllättäen ja pyytämättä sain tänään hienon sienikassin ja sieniveitsen taitettavalla terällä sekä vyökotelolla. Kelpaa nyt isommatkin sienisaaliit metsästää. Tähän mennessä olen ihan vaan ämpäreihin sienet tavannut kerätä, suunnitelmissa toki on ollut korin hankinta mutta tämä fantastisen hieno kassi toivottavasti poistaa tuon hankinnan välttämättömyyden. Se jää nähtäväksi, ensi viikonloppuna Monzan tiimellyksen keskellä kenties otan itselleni tovin aikaa ja tutustun paikalliseen sieni ja kenties myös marja tarjontaan. Sellaista punapäistä lähinnä. Poimurin sain lainaan, laitan sen tehokäyttöön ja varovaisesti arvioiden viitisenkymmentä litraa puolukkaa on saaliina. 

Tai sitten ei.

Ja kuten jokin aika sitten totesin, demarit teki sen jälleen kerran. Tällä kertaa oli MusicTV ministeri vauhdissa, siinä kolttu vaihtui hitaammin mitä mielipide ja vakaumus. Ihmeellistä. Ei ole seteliselkärankaisuudella mitään rajaa, kerta toisensa jälkeen demarien vaalilupaukset meni lapsiveden mukana viemäriin. Hassua vaan tuo Hesarin uutisointi. Demarien sekä Kokoomuksen kannatus laskenut viime vaaleista, kuten edellisistäkin. Silti vaan jaksavat hehkuttaa miten demarit ovat saavuttaneet kokkarit, vaikka todellisuus on se että molemmat kykypuolueet ovat menettäneet kannatusta. Hyvä että ovat.

Iso käsi rouva E:lle :-)

Sienistä pikkupurtavaa

Löysin alkuviikosta kun töiltä tauolla oli kolmisen minuuttia joutoaikaa, uuden, siis minulle uuden, kivan Herkkusuun lautasella blogin luetavaksi. Tarkkaa tekstiä ja hyviä reseptejä, joista yhtä, toki perin helppoa jo ennätin sitten koeponnistamaan ja hyväähän siitä tuli. Vaan voiko sipulilla ja kantarelleilla epäonnistua? 

Ranskalaisen sipulikeiton ja focaccian myös laadin tässä arkena, kuvia ei vaan sitten älynnyt ottaa. Focacciaa tein ensimmäistä kertaa ja siitä tuli hyvä, vaikka kuinka öljysin vuokaa niin silti se tahtoi kuitenkin tarttua kiinni. Pitää vaan näitä ennalta opittuja vinkkejä käyttää hyväksi jatkossakin "aina vuoraa leivinpaperilla vuoka oli se pyöreä tai suunnikas". Tuo vaiva maksaa itsensä takaisin niin irtopohjavuoan, leipävuoan kuin minkä tahansa vuoan suhteen. 

Ranskalainen sipulikeitto vei minut jälleen muistoissa Sacre Coeurin portaille, kuinka siellä aikonaan patonki murrettiin, viiniä hörpättiin punavalkoisilta liinoilla katetuilta porrasaskelmilta olevilta laseilta...

Kuitenkin pitää palata tähän päivään, syksyn matkat Floridaan on esitilattu ja varattu jo, plan b on olemassa jos joutuu ottamaan askeleen taaksepäin. Toivottavasti ei, sillä Florida odottaa minua. Taatusti.
Viikonloppuna sitten Belgian Spa:an viettämään bensiininkatkuista moottoriurheiluviikonloppua. En voi olla hullaantumatta nykyajan gladiaattorien voimannäytteistä - ilman dopingia, eihän tämä mikään Ranskan ympäriajo ole - varsinkin Oviedon korskea orhi, Fernando Alonso Diaz joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä taistelee voitosta Kimi Räikkösen kanssa lajissa jossa hyvin harva pärjää.

Forza Fernandooooo!!!!

Hyvä Kimi.

Sadonkorjuuta sateessa

Pitipä sitä viettää rehvakasta sadonkorjuujuhlaa toissapäivänä, ja toki pidinkin. Alueelta tuli koukittua ylös porkkanaa, sipulia ja lähes viimeiset perunat. Neulapapuakin oli reilusti, ne pitää vielä hieman kiehauttaa ja panna annospusseihin pakkaseen odottamaan käyttöä. Karviaismarjapuskan kimppuun oli joku hyväkäs käynyt, kaikki lehdet oli syöty ja marjat pudotettu maahan. Se oli paha takaisku kertakaikkiaan. En sen antanut lannistaa itseäni koska sato muuten on ollut pitkin kesää aivan fantastisen hyvä. Salaattiakin tulee vielä reilusti, kuten perunaa ja sipuliakin, porkkanasta puhumattakaan. Kaikkea vaan ei voi kerralla ottaa, eikä kannatakaan. Siinä istuskellessani muina miehinä alkoi kummaa rapinaa käymään taas naapurin puolella pöheikössä, sieltä se myyrä pahalainen meinasi lähteä rosvoretkelle. Tein tiettäväksi jottei se sovi. Grillihän on aina tämänsorttisissa kinkereissä kuumana, niin oli tälläkin kertaa. Habanero-Kabanossia meni tällä kertaa grilliin, ei ennättänyt kiireessä omia makkaroita laatimaan. Sinappina oli aivan fantastista makkarasinappia, tällä kertaa erään turkulaisen grillin takuusinappia, resepti vuodelta -64 ellen ihan väärin muista. Perin erinomaista makkarasinappia. Niin, maistui myös pyttipannun kanssa aiemmin. Tietenkin, sen kerran kun grillin saa hohkaamaan ja körtsikät ritilälle, tietenkin siitä lähes ainokaisesta pilvestä sitten alkoi vettä satamaan, ensin pisara sinne toinen tänne, mutta kohta ihan oli tulvaportit auki ja allekirjoittanut riensi läheisen rakennuksen katon lipan alle sadetta pitämään. Ne makkarat jäi sinne grilliin sitten oikein kunnolla grennaantumaan, puolet sai leikata veitsellä pois. Eikä toista puolta niin muodoin tarvinnut edes 

grillata, kuumaa oli kuin mikä. Mutta hyvää makkaraa silti. No kohtuullista siihen hintaan. 

Tänään aamulla olin jo kohta yhdeksän jälkeen metsässä sienten perässä. Paljon osui kiikariin mustikkaa, isoakin, ja puolukkaa oli reilusti. Harmi vaan että puolukka olikin vasta puolivalmista, alapuolelta suurin osa marjoista vielä raakaa. En kymmentäkään litraa kerännyt. Sienten osalta mielessä oli tutuilla saloilla käydä mustavahakkaan kimppuun ja kenties tutkailla suppilovahverotarjontaa. Mustavahakkaita ei sitten löytynyt, ei pihaustakaan niistä kuulunut ja suppiksien kanssa oli myös vähän niin ja näin. Menneiltä vuosilta vakiopaikoilta löytyi - merkki tulevasta runsaasta sadosta on selkeä. Kantarellia sitten sain poimittua jokusen litran, olisko kolme noin varovasti sanottuna. Isoja mölliköitä suurin osa ja sitten muutama lähes oppikirjan omainen täydellisen kaunis yksilö. 

Kamalaa, kohta televiisorista alkaa se lapsia itkettävä sarja jälleen. Huhhuh...

Tuokiokuvia...

Näin se sadonkorjuujuhla alkoi

Ja tietenkin piti sataa... observera; kaksi sateenkaarta. Toisen päässä aarre?

Onko sateenkaareen liitetty aarre tuossa keltaisessa omk-talossa?!?

Tältä aamulta metsässä nähtyä.. sieltä se pienikin ponnistaa

Näitä erilaisia haperoita on paljon, muttakun ei tunne niin ei tohdi poimia. Eihän ne myrkyllisiä mutta tulisia jotkin. Varmuudella kangashaperoa ja keltahaperoa olisi myös ollut. 

Aina pitää mennä ison kiven juureen... eikun miten se oli?

Niin siellä äitee keittää sulle puuroo...

Vaiko suppilovahverokermakastiketta?

Tämäpä nyt oli näky, vaiko jättiläisen persvaossa kantarelleja kasvaa. On tämäkin sitten nähty.

Kyllä täällä pääkallopaikallakin tapahtuu. Tai ei niinkään tapahdu, ne vaan rehottaa. Maissi aika cool, salvia voisi olla tuuheampi, minttua reilusti, persiljaa, korianteria, rakuunaa ja ja ja... aikaa siten siirsin basilikat jo sisään, en tahdo niiden suotta lakastuvan. Oregano ei näytä piittaavan kylmistä öistä, eikä rakuuna.

Salvia

Näitä muita kavereita

Kohta saa maissia kunhan tuhero päässä rusehtuu

Original aika hyvässä mallissa

Meinasi unohtua.. se päivän komein kantarelli, oli sillä kokoa, oli terhakka ja hyvän tuntuinen!

Ei mitään uutta länsirintamalta

Eipä ole sen kummempia tapahtunut, kiireitä on pitänyt enkä siltikään ole oikeastaan mitään valmista saanut aikaiseksi. Etäpesäkkeellä on tullut käytyä, satoa kerätty ja hassuja porkkanoita bongattu. Auringonkukatkin kukkii siellä komeasti, ja täällä pääkallopaikalla maissit ovat varmaan jo ensi viikonloppuna valmiita poimittaviksi. Toissa perjantaina tein ensimmäisen isomman noudon, hyviä nuo äsmarketin kestokassit, 15 kiloa ei ole kuin näyttää ja fillarin tarakalla tulivat mukavasti, 12kg pottuja ja päälle sipulit ja porkkanat. Toki myös neulapapua, herneitä ja pinaattia oli hitusen verran. Jotain pientä arkista ruokaakin tässä on tullut tehtyä,  toissaviikolla tuli rykäistyä pitkästä aikaa lasagne kehiin, en voi jälleen kuin kehua sitäkin. Muutenkin tuli tuossa sitten keskityin tuon oma kasvattaman perunan syöntiin pikku lisukkeineen. Muuttokiireet viime weekendinä sitten esti sen ihmeemmän ruokailun, kreikkalaiseen salaattiin, lohkareisiin, entrecoteeseen sekä mustapekkakermasoosilla lauantai kruunattiin. Ihan pahuksen hyvää sekin. Entrecoteessa vaan on niin paljon enemmän makua kuin sisä tai ulkofileissä ja on silti huomattavasti edullisempaa. Possun tai naudan poskea tarttee koittaa lähitulevaisuudessa jossain välissä. 

Tuli eilen tsiigattua Masterchef Junior ohimennen, kovasti osasivat tehdä ruokaa. Järkytyin kyllä siitä perin kaksinaismoralistisesta ja naurettavasta kohusta joka tuonkin tiimoilta nousi, oli sitten ihan Mannerheimin lastensuojeluliitosta asti kukkahattutädit nousseet barrikaadeille tätä raadollista pelkkää mainostamista vastaan jossa lapsia itketetään. Voi hyvänen aika. Tokko kukaan niistäkään mukuloista oletti sen muuta olevan, ja kun on yli tuhannesta karsittu. Huoh. Missäs nämä samat kukkikset on kun mukuloita väkisin ajetaan eri urheiluihin, kansantansseihin yms muihin naurettavuuksiin vaan sillä että pönkitetään vanhempien omia kunnianhimoja? Kilpailuhan on tässä yhteiskunnassa tärkeää, ellei tärkeintä, raha ei haise.Siitä pitää huolen Kataisen hallitus eikä demarit Urpilaisen juoksuflikan ominaisuudessa ollenkaan jää toiseksi. Henkiset arvot on heitetty romukoppaan aikoja sitten, eritoten demarit ovat Urpilaisen johdolla ilmeisesti tulevat vaalit mielessä vähän väliä tiukkaakin tiukempaa lausuntoa suuntaan jos toiseen heittäneet, niin ne taas valuu hiekkaan kuin vesi hanhen selästä kun se paikka tulee. Niin demarit ovat aina tehneet.

Ai perkele että pistää vihaksi nuo herrojen metkut.

Niin kyllä sitä jotain pientä on tullut tehtyä, toissapäivänä eteen putkahti kaapista alkuvuoden Glorian Ruoka & Viini lehti, siinä oli se jo kerran koeponnistamani resepti kanakorista tähän päivään sovellettuna. Sitruunaisia koipia ilman reisipalaa, sitruunamajoneesia. Reseptissä oli sinapinsiemen perunoita, en niitä tehnyt kun ei ollut rosamundaa. Timbestä tein sitten sitruunaperunat. Hyvää tuli. Liian vähän vaan. 

Tänään oli aika pitkästä aikaa vääntää pastaa marinaralla. Vei kielen mennessään, pakko oli pari lautasellista sipaista kyselyaukkoon samalla kun loin katseita Martinan keittiöön. 

Kassillinen hyvyyttä matkalla Bunkkerille valmiina

Sen verran paljon on näemmä satanut että on neiti porkkanallekin tullut pisuhätä kun noin pitää jalat panna ristiin

Auringonkuukkeli kukkii 

Tuli tuossa eräänä päivänä taas pyöräytettyä tuollainen vaivaton ja vaivaamaton limppu. Se vaan on niin hyvää eikä siinä voi epäonnistua

Sunnuntaisen kanakorin koivet pannulla glasyyrit niskassa ennen uuniin menoa

Päivän pasta