Jo on aika pyöräyttää EU-vaaliasetelmat käyntiin

Valtavan hienoja asioita juuri kantautui Keminmaalta, tohtori Väyrynen asettuu ehdokkaaksi niin EU- kuin eduskuntavaaleihinkin. Onnea ja menestystä Paavolle!

Talven selkä taitettu?

Enää aste pari pakkasta, jokohan kenraali talvi on jo vihdoin taipunut kevään ensi henkäyksille? Toivon niin, eilen tosin vielä oli lohdutonta maalaismaisemaa täällä kaupungissakin kun lunta vaan jaksoi laakaan tulla miltei koko päivän ja ehtoommallakin vielä oli perin ikävä tuuli. Jopa niin ikävä että oli pakko jättää perinteinen vajaan 17km iltalenkki lyhyeen ja kiiruhtaa kotiin kalakeiton ääreen. 

Perjantaiehtoolla maailmanmatkaaja ja jälkikasvu kävivät täällä tutustumassa miten tehdään maan mainiota Gordonin prässättyä possua. Tuotahan sitten eilen sain syödäkseni alkupalaksi pikku puikulamuusin ja paistettujen kantarellien kera. Pakana miten hyvää siitä tulikaan. Paistiliemessähän on sitten valkkaria, heitin ajatuksen ilmoille saadessani kysymyksen olenko koittanut jotain omaa juonnetta tuohon annokseen tehdä, seuraavaksi korvaan valkkarin jaloviinalla... tai sitten en, menisi pelkän viemen ryystämiseksi kuitenkin.

Jälkkäriä en meinannut alkuunkaan tehdä sen enempää, mitä sulatella pakkasesta vadelmia jäätelön päälle. Kauppareissulla kuitenkin törmäsin edulliseen kuohukermaan ja olihan se pakko sitten keitetty kermaa laatia.

Siis cappuccino pannacottaa, tulikin tuhti kahvin maku, päälle laitoin hieman kasaan keitettyä ja jäähdytettyä puolukkaa jossa oli myös ripaus sokeria. Se sopi siihen hyvin vastamauksi.

Parin possunkyljen peti valmisteltuna, halkaistuja valkosipuleita, tuoretta timjamia

Öljytyt, maustetut ja lihasta erotellut jötkäleet

Uunista ulos ja jääkaappiin prässäytymään painojen väliin 6 tunniksi minimissään. Itse annoin olla seuraavaan iltaan.

Pedin lopuista toki paistiliemi oli tehtävä, valkkari oli miltei kaikki haitunut, reilu täräys kanalientä tykö, siivilöinti ja kasaan keitto kattilassa lopulta. Kanaliemen joskus korvasin lihaliemellä. Makuasia.

Valmis alkupala

Kalakeitto oli aika tuhti, sahramia, sitruunaa, chiliä ja tietenkin persiljaa sekä tilliä reilusti.

Capuccino pannacotta hienosti jähmettyneenä. Annos ehkä himpun verran iso minun makuun, toisaalta viimeksi kun tein alkuperäisen Tomi Björkin ohjeen mukaan ja laitoin pikku alumiinivuokiin, joutui vieraiden jupinan takia tarjoamaan vielä toisetkin :-)

Vadelmacoulis sopi mainiosti yhteen tämän kanssa.

Kuubasta kajahtaa!

Tuttavat olivatten palautuneet yhdestä kommunismin viimeisimmistä linnakkeista, Kuubasta. Paljon hyvää ja hauskaa tarinaa sain kuulla, jopa mielenkiintoni paikkaan heräsi. Tämä ei johdu tarinoista kuubattarien pyörivistä pepuista saati muista ulokkeista... tietenkään.  Valokuva materiaaliin pääsen tutustumaan vasta seuraavilla talvikinkereillä, kenties helmikuussa. Kritiikkiä sai sitten Finnair, joka kuulemma rahastaa nykyään törkeästi ihan kaikesta; peitto ja tyyny 9€, viihdepaketti 9€ ja tätä rataa. Penkitkin kuulemma tavattoman ahtaita. Lufthansalla vaan kaikki tämän tyyppinen palvelu ilmaista. Frankfurtista maailmalle, Frankfurtista.

Tuliaisiakin sitten ilmestyi, kuubalaista rommia jota ei muualta saa, sekä tietenkin Cohiba ja hieno nahkainen seetripuusisustainen sikarikotelo. Sikarissa mieto aromi.  Harmi etten enää ole tupakkaihmisiä, tämän kohdalla voisin tehdä poikkeuksen vaan en taida riskeerata - kuutisen vuotta kun olen polttamatta ollut.

Voisi tutkia mitä omatoimimatkailuna retki Kuubaan maksaisi, eläminen kun siellä on halpaa.

Mikä Mauria riivaa?

Sitä en tiedä, ei kai mikään, allekirjoittanutta, vaikken allekirjoitakaan tätä teksiä, vaivaa jännetupin tulehdus ja ihan kurillanikin kuitenkin blogia päivitän vaikka pitäisi sen, näppiksen siis, antaa olla ihan omissa oloissa. Teki jo eilen tepposet kun Suomenmaahan kirjoitin kommenttia, koko pitkä kirjoitus katosi bittiavaruuteen enkä sitten jaksanut alkaa kirjoittamaan sitä uudelleen. Liittyi Riikka Mannerin susi-direktiivin muutostarpeeseen. Pois vaan moiset direktiivit oitis ja Lounais-Suomessa ja tarvittaessa muuallakin, metsästysseurat joutuin metsään susijahtiin. Johan tuosta riesasta on päästävä eroon. Itse olin joutua suden suuhun toissa jouluna Runosmäen ulkoilualueella, tunti pari erotti minut draamasta.

Tämä tulehdustila on saanut minut laiskottelemaan, päivällä en lounasta tehnyt sen enempää, tyydyin muutamaan lämpimään voileipään jotka tein 70-luvun hengessä. Siinä hengessä jonka muistan kun vieraita tuli ja siellä porukalla tehtiin iltapuhteeksi lämpimäisiä kahvin kylkeen; vaaleaa leipää, metwurstia, tomaatin renkaita ja edamia. Itse korvasin tomaatin paprikalla. Nostalgiaa. Toki oli pakko vielä ajan henkeen panna Aromatia päälle niin pääsi tunnelmaan kunnolla. 

Päivälliseksi olin jo eilen laatinut ajatuksen lohesta ja jostain sen kera. Päätös kypsyi bussireissulla jonka illansuussa tein noutaessani Turun Kauppahallista possun kylkeä toisiin tarkoituksiin. 

Lohesta siis annospala nahan kera. Sitten kasvista ja gremolata. Tämä realisoitui siten että du Puy linssejä päätin käyttää kasvisalustaan, kuin myös sipulia, valkosipulia, paprikaa ja kasvislientä. Annoin sipulien ja paprikan kuullottua kotvasen ensin, maustoin ja hipauksen sahramia rykäisin kylkeen. Lisäsin linssit ja tästä vielä kotvasen jälkeen liemikuution sekä kiehuvan veden. Annoin muhia puolisen tuntia. Linssien valmistumisen loppukohdilla siirsin lohen kuumalle pannulle nahkapuoli alaspäin ja annoin mennä lastalla pitkin rintaa. Jahka nahka oli rapea, pikainen kääntö, paisto ja puh pah pannulta puis. Gremolatan kimppuun. Persilja, valkosippe, kaprikset ja sitruunan mehu kietoutuivat veitsen avulla leikkuulaudalla toisiinsa ja lopulta lohen kaveriksi... pääsin ateroimaan. Aivan tolkuttoman hyvää. Huomenna uusiksi vaan ei sinapin kera :-)

Pientä porsastelua

Tuli aiemmin uutena vuotena kutsuneeni itseni jälleen juhlakaluksi Runosmäkeen ja menukin oli ennalta laitettu lukkoon pääruoan osalta. Gordonin ohjeella piti sitten tekemän possun kyljyksiä valkosipulilla ja salvialla, marsalareduktio pinnassa. GR:n alkuperäisessä reseptiikassa oli sitten raparperia ja omenoita kylkiäisinä, itse en niitä tehnyt vaan kunnon ravintolamuusin jossa oli hipaisu dijonia. Kyljysten kylkeen sitten piti parsaa laittaa, eipä tietenkään löytynyt tuoretta. Afrikan lähituotantoalueelta löytyi haricot-papuja, ohkaisia ja hyviä, sitten myös baby-pinaattia jysäytin rasiallisen pannulle voin ja merisuolan kaveriksi. 

Toki myös oli ihan pakko herkullista punajuurta laittaa paahtumaan, Maskun kartanonherralta kun sain näitä jötkäleitä jokin aika sitten. Kuorinta, folioon, suolapippuri päälle, oliiviöljyä, folio kiinni ja tunti uunissa. Aijai.

Alkupalaksi sitten suunnittelin simpukoita, luovuin ajatuksesta kun laivalla niitä juuri söin. Mietin sitten skagenia. Tylsähkö sekin. Herääminen perjantai aamun -20 asteen pakkaseen muutti nämä ajatukset tyystin, alkupalaksi sitten kehkeytyi korvasienikeitto. Tuhtia ja kuumaa talvipakkaseen. Tyttäreni lähetti lohdullista signaalia, Keuruulla aamulla -28 astetta pakkasta, en siis kärsi yksin. Voi tyttö parkaa. Stackars lilla M.

Turun Wikkeltä vaan ei sitten saanut korvasieniä, joutui Stockalle harhautumaan. Ja saunaoluet unohtui silti.

Jälkkäriä mietin todella pitkään, meinasin ensin että jokin marjakeitto/hyydyke jätskin kanssa. Ei, sain joulupukilta erinomaisen Muru-kirjan jonka reseptiikalla tein sitten karibialaiset ritarit. Nuorison edustajat eivät tuntuneet tästä tummalla rommilla maustetusta herkusta pitäneen, itse pidin tätä aika perkuleen hyvänä jälkkärinä. Makkarafestarien jälkkärinä jopa? On kuitenkin aikuiseen makuun.

Ilta meni rattoisasti, tuli pelattua Cube Matkailu-peliä sekä jotain Suomi-peliä. Tyhmiä pelejä kumpainenkin, mediapelillä minun voitto sivuutettiin kun olin hellan ääressä. Ikinä en pelaa näitä enää tässä seurassa... 

:-D

Pikku korvasienikeitto

Kyljyksiä. Pyysin kymmenen, sain yhdeksän. Perskeles 3,5 kiloa possua, saman painoi mun joulukinkku!!!

Pannulla pari näistä kavereista, salviaa, voita, valkosipulia. Taka-alalla muusipotut keittyy

No kuvat meni väärässä järjestyksessä... hyvin oli läskiä :)

Ananas tiedä huutia

Hieman lässähtänyt jälkkäri. Väsynyt. Maku parempi kuin kuva. 

Voihan viikinki!

Tulipa sitten käytyä tuolla uudella kaasulaivalla, Viking Gracella kun kerran sain tilaisuuden ja päätös tästä tuli tehtyä jo aikaisin viime kesän loppupuolella. Jouduin kuitenkin ujuttautumaan matkaan kommunistien ynnä muiden kapinahenkisten joukkioon. Pysyttäydyin kuitenkin näkymättömänä enkä änkeytynyt juurikaan tuohon perin arvelluttavaan seurueeseen ensinkään. Saisi vielä punikin maineen tässä,  se nyt vielä puuttuisi!

Laiva sinänsä oli pramea, minulla oli valtavat odotukset laivan ravintoloista, niitähän oli TS:ssä hehkutettu niin maan perusteellisesti että... henkilökunta ravintoloissa oli ystävällistä ja palvelualtista, tosin ihan joka paikassa  riippumatta missä oli, siis ravintolassa tai myymälässä, keskeneräisyys oli keskeinen teema kaikessa. 

Ihan tuli sellainen olo että tekijät ovat ammattilaisia mutta se joka vetää sitä hommaa on aivan noviisi, paletti aivan sekaisin eikä kukaan johda.

Hytissä oli sitten paskainen täkki sängyssä, hyi hittolainen. Löysipä saman tien paikkansa käyttämättömästä sängystä ja toisen toki otin tilalle. Hyttiemännälle tuota näytin, sanoi hänkin "hyi helvetti". Ihmeellistä touhua ettei moisia ole vaihdettu, sen verran huomattava jarrutusjälki oli kyseessä. Joko ei välitetä moisista tai sitten ei vaan välitetä. Jompikumpi. Laivan lähtö muutenkin oli puoli tuntia myöhässä, ihmisiä jonotettiin porteilla eikä ovia avattu, yksi rullaporras oli toimimatta, se ei voinut olla viivästyksen syy kuitenkaan. Tuossa ajassa olisi täkitkin kerinnyt vaihtamaan sillä kun laakonkia pitkin jolkottelin laivaan, siivousarmeija oli vasta poistumassa aluksesta. 

Itse hytti oli sitten ihan siisti, jopa ihan kiva. Televiisorikin oli tuollainen 32" flatscreen jossa oli hotellien tapaan tervetulo toivotus ja sitten sieltä sai infoa laivasta. Tosin tässäkin kohtaa keskeneräisyys paistoi läpi. Ravintoloiden menu tiedot puuttuivat tyystin, samoin hintatiedot. Osa valikoista oli mitäänsanomattomia ja turhia, osa ei toiminut ensinkään. Esimerkiksi paikkatieto, joka olisi ollut ihan kiva lisä, ei toiminut lainkaan.

WC/kylppäri oli kiva, lattialämmitys ja kaikki. Lavuaari oli hienoa designiä. Designiä joka vaan ei toiminut. Hanan suun ja altaan takaosan välissä oli niin pieni tila että kenties pienen lapsen kädet onnistuu siinä pesemään loiskuttamatta vettä ympäriinsä, ei aikuisen kuitenkaan. Eikä ollut mahdollista sulkea altaan lävikköä. Milläs siinä sitten jäähdytät shampanjaa? Ei millään, jäi sekin juomatta ja kaviaarit syömättä niin muodoin. Suolapähkinää ja chileläistä viiniä sitten pisaran verran. 

Laivan myymälä oli holtittoman kokoinen, hyllyvälit väljät, osin myymälä ihan tolkuttoman pimeä. Mikähän idea siinä? Jossain viinahyllyssä oli valoilottelu jonka vuoksi ymmärrän että on hämärää, mutta että vaateosastollakin? Niin, naistenosastolla pikku hämärä lienee paikallaan ettei sivulliset huomaa sitä merkintää kokolapussa... laihtuuhan sitä hämärässä pari kiloa :-D

Viskiosasto myymälässä oli pramea ja kattava valikoima. Jos viskeistä pitää. Itse enemmän silmäilin viinihyllyjen valikoimia, Amaronea oli montaa sorttia. En kuitenkaan ostanut, tämähän oli vasta tiedustelumatka.

Jotenkin jäi tuostakin kokemuksesta jotain puuttumaan. Niin kuin kaikkialla laivassa. Laiva oli loppuun myyty vaan ihmisiä ei missään,oli kuin aavelaivalla olisi mennyt. Jälkijättöisesti voisin olla viisaampi kun paluumatkalla havaitsin laivan Retrobaarissa (ravintolassa?) olevan porukkaa pilvin pimein. Eläkeläisiä, siihen joukkon en kyllä sovi enkä siellä sitten läpikulkua pidempään ollutkaan. 

Yhdellä reissulla ei tietenkään ennätä kaikkia ravintoloita käymään millään läpi, tarkoitan tällä ruokaravintoloita. Muilla ei niin väliäkään. Menomatkalla tuli tsekattua Frank's, mielenkiintoinen konsepti kuitenkin. Ravintolaan tullessa saat kortin jota sitten käytät eri paikoissa. Juomapisteessä pikku olut kortille, sitten paikanhaku. Menun tutkinta, oli mistä valita sillä tässä konseptissa valitaan eri teemojen väliltä mitä syödään. Oli pohjoismaista, pizzaa, burgeria ja ties mitä. Sitten vaan marssitaan kokin pakeille jolle tehdään tilaus. Korttia taas vingutetaan ja saadaan sellainen sähköinen pylpyrä joka pöydässä sitten pärähtää kun ateria on noudettavissa. Tähän samaan törmäsin syksyllä Riikassa. Niin. Onhan tuo. Sopii pikaruokapaikkoihin. Tämä Frank's oli kyllä sellainen sitten myös. Otin burgerin, olihan tuo. Sipulirenkaita ja pekonia, ranskalaiset purkissa ja sitten pettymyksenä valmispihvi, joku valmiiksi prässätty lätykkä. 

Kalusteet tuntui tässäkin ravintolassa olleen kuin Ikean esittelynurkka, kaikenlaista ja erilaista, ties ja mitä mööpeliä. Makunsa kullakin. 

Aamupala tuli paluumatkalla syötyä buffetissa, 11€ ja oli hyvää kahviakin. Tavanomainen laiva-buffet-aamiainen. Ei maailma järissyt kuitenkaan.

Matkan hintaan sitten sisältyi buffet lounas paluumatkalla. Tätä mielenkiinnolla odottelin. Aika lailla perinteinen buffa oli kyseessä, paljon oli kaikenlaista tyrkyllä vaan puuttui järjestelmällisesti tarjotun päältä lappu/kyltti jossa kerrotaan ensinnäkin mitä on tarjolla ja sen päälle sitten onko se laktoositonta/gluteiinitonta/jne. Tämä oli mielestäni hyvin huono asia, paha puute kertakaikkiaan. Samoin pähkinäallergikoille ei ollut mitään mainintaa missään. Pari kuolemantapausta kaasutuslaivalla korjannee asian?

Ilokseni sitten löysin Specials tiskin jossa oli simpukoita merimiehen tapaan, isoja katkarapuja sekä rapuja!

Tietenkään ei rapuveitsiä ollut missään, huikkaus tarjoilijalle sai minut käymään tiskillä uudelleen. Ei, ei niitä ollut vieläkään. Toiselle, nuorelle kauniille naistarjoilijalle esittämäni kysymys aiheutti sen että hän toi koko seurueelle rapuveitset ja sinne tiskiinkin niitä ilmestyi lopulta. 

Kalatiskille en sitten tohtinut ensinkään mennä, jono oli järkyttävä, miltei ravintolasta ulos asti. Aika tökerösti järjestetty tämäkin asia, johdon puute näkyy. Kaksi startteripaikkaa oli, kuiten myös pääruoalle, vaan ei tälle. Ja joka paikasta nuo laput/merkinnät puuttui. Itse änkesin lämpimän ruoan tiskille, virheliike sekin. Tylsää kermaperunaa, uunilohta, jotain possun ja naudan roiskeita. Ei. Ei tätä enää. 

Onneksi alkupalani oli mittava, kaiken sen muun hutun päälle rapuja ja simpukoita.

Jälkkärit sitten pientä piperrystä paljon, pannacottaa kupissa ja plääh... jätski oli hyvää. 

Kaiken kaikkiaan aika tylsä. Ravut pelasti. Ja viini. Olivat molemmat hyviä. 

Kaiken kaikkiaan jäi keskeneräinen maku koko laivasta. On tottunut kuitenkin siihen että esimerkiksi ravintolan edustalla on menu näkyvissä josta näkee sisällöt ja hinnat. Nyt ei tainnut missään olla tuollaistakaan paitsi sitten buffetin edessä aamulla, silloinkin vain hinta.

Kaupoista puuttui tarjoukset, eikä ravintoloissakaan ollut mitään tyrkkyä esim juomista kuten yleensä on tapana. Aika outoa. 

Pari kuvaa tuli otettua.

Hauska lattiamatto 

Hytti. Seaside. Ei tupankankatkua. Ikkunalauta turhan kapea pöydäksi.

Tunnelmaa jostain käytävältä

Frank'sin ruokaonvalmis-kello

Burgerin prässäys näkyy tästä parhaiten. Vähän sitä voisi yrittää kun ovat hehkuttaneetkin.

Tämähän se tärkeitä, verhojen design.

Kylmä oli aamusella

Huono lavuaari

Alkupalaa buffetissa

Jälkkäri. Pääruoka oli niin huono etten kuvaakaan ottanut.

Buffet

Kummitteleeko tuolla?

Tämä oli mun feivoriitti

Hyttynen makuuasennosta. Pitäähän sitä tirsat ottaa.

Aijai, tämmöiset löysin laivan kaubamajasta. Oliiveja sardiinitäytteellä

Sekä ankkamousse - tapas ehtoota odotellessa

Etiäisiä vaiko kaukoviisautta

Joudun tänään poistumaan bunkkerilta Itämeren aaltojen riepoteltavaksi Viking Gracen kyytiin. Tämän retken tiimoilla minulla oli huonoja etiäisiä jo reilusti viime vuoden puolella, jo syksyllä kohta tämän varaamisen jälkeen. Pitkin alkutalvea tämä etiäinen tahikka kaukoviisaus on sitten realisoitunut pikku hiljaa. 

En täsmennä asiaa kuitenkaan.

Tekisi mieleni sanoman notta "Ei, nyt saa heikki riittaa". Mutten sano vaan nöyrästi astelen tälle kaasulaivalle tutkailemaan sen uutta ilmettä, keittiöitä, ravintoloita, kenties muutamaa viinipisaraa unohtamatta. 

Saatan ylihuomenna laittaa kuvan pari blogiin mikäli muilta kiireiltäni ennätän. 

Perjantaihan on jo lukittu porsaankyljyksille salvia-marsalakastikkeella, alkupaloista saati jälkkäristä ei vielä ole käsitystä. Ehkäpä Viking Gracelta (lausutaan 'viiiikink krase') hanhenmaksapalleroa tjms tavanomaista löytyy kotiin tuomisiksi.

Mutta oletteko jo kuulleet Esko-Juhanin juttuja? Itse olen seurannut kotimaan politiikkaa 80-luvun alusta enemmän tai vähemmän tiiviisti enkä kertaakaan aikaisemmin ole kuullut mitään järkevää Esko-Juhani Tennilän suusta tahi kynästä tulevan. Nyt sekin tilanne on sitten korjattu, kuten saatamme artikkelista lukea.

Sanalasku tässä kohtaa siis piti paikkaansa, kyllä se sokeakin kana joskus jyvän löytää, EJ:llä se vaan on ottanut vuosikymmeniä.

Jepjep.