Syksy tulee, sienet ei

Vaikka koko viime viikko oli sateista ja harmaata, ei ilmeisesti sitä vettä vaan tule tarpeeksi niin jotta sienet saisi räjähtävän lähdön kasvuun. Tänään tuli taas tehtyä toivioretkeä vakipaikoille, eipä ole jälkikasvulle kerrottavaa tuostakaan kun reilu kourallinen sientä ilmaantui. Eipä kyllä sitten ollut juuri muitakaan sieniä, ei ensimmäistäkään kärpässientä edes näkynyt. Tee tässä nyt sitten työpaikan rouville piirakkaa.

Aika reilusti oli vielä mustikkaa, isoa sellaista, ja puolukkakin alkaa kohta olla valmiina. Harmi ettei ollut marjastusämpäriä matkassa, vain sienten keräykseen sopivat välineet niin ei tullut noita koukittua. Toki kuvan otin todisteeksi.

Ruokarintamalla on pitänyt aika hiljaista, viikonloppuna rykäisin pizzaa kehiin, toki valjastin pizzakiven käyttöön. Erinomainen hankinta, yksi parhaita kotikeittiön välineitä, sanoisin jopa. Se on se tuote "miten olen voinut olla ilman". Kuvaa ei tullut otettua, mutta miksipä olisin, kyllä kaikki tietää miltä rapeareunainen pizza näyttää.

Hesarista bongasin sitten piimäpannacotta sokeroidulla lakalla reseptin, se meni sitten pöydän alle ihan kaikin puolin paitsi makunsa puolesta. Ensimmäinen kömmähdys kävi siinä tehdessä, en reseptiä sitten enää pannacotan jäähtymisen jälkeen muistanut vilkaista. En viitsinyt reseptiä orjallisesti noudattaa muutenkaan, siinähän oli tuote vesitetty liialla maidolla jonka itse korvasin tietenkin kuohukermalla. Pannacottahan on keitetty kerma. Ei maito. Tuon jäähtymisen jälkeen olisi pitänyt joukkoon vatkata piimä ja kerma. No tuo piimä sitten jäi, pahuksen hyvää pannacotasta tuli ilmankin. Makukokemus jäi kokematta. Kenties tähän palataan vielä. Samoin lakkahommeli meni siten poskelleen etten Prisman hyllystä sitten tuoreita lakkoja löytänyt, enkä Koosupermarketistakaan. Pakastettua lakkaa löytyi perin edullisesti, taisi olla pakasteena kaikki sata grammaa reilun vitosen. Hyvää siitä tuli, tein coulis tyyppisen soosin kuitenkaan siivilöimättä lakkaa ja lopulta jätin sen perin ohueksi. Eikä lautaselle asettelukaan sitten hivellyt silmää. No tulipa tehtyä. 

Vihdoin ja viimein testasin myös niitä englantilaisia muffineita joihin reseptin löysin eräästä mainiosta blogista aikoja sitten vaan en ole käynyt niiden kimppuun. Ihan kohtuullisia muffineita tuli tälläkin kertaa, kenties vielä parempia tulee seuraavalla kertaa. Näistä toki sunnuntai aamuna laadin eggs benedictin. Ihmettelen tuota hollandaiseen liittyvää hirveää pelkoa, ei siinä vesihaudetta tarvita. Nooh, joskus harjoitellessa meni jokunen munankeltuainen ja voinokare haaskeelle. Tein kertaalleen Murun reseptillä hollandaisea, tämä perinteinen on mielestäni parempi, mutta toki paljon raskaampi. 

Lintuperspektiivistä Eggs Benedict

Uppomuna täydellinen

Piti hurjaa myräkkää olla viikonloppuna, ei sitten realisoitunut sekään. Tuli polkaistua lintutornille kyyläämään. Ei edes lintuja ollut maisemissa, pari jotain telkkää tai koppeloa vesirajassa, siinä kaikki. Ei edes kunnon ruskaa. 

Kaikkea sitä saakin odottaa.

Viikonloppuna sitten uusi reissu Viking Gracella, tällä kertaa järjestötoiminnan merkeissä, Keskustan Varsinais-Suomen piiri järjestää koulutusristeilyn ja pitää toki itsekin mennä mukaan varsinkin nuuskimaan onko laivalla uusi tunnelma. Toki pitää mennä Redramaa katsomaan, Palefacea kenties myös, vaikka pahan sortin vasuri onkin. 

Myrskyrintama lähestyy Lounaasta

Kuten koko kesän ajan ollaan jouduttu päivä toisensa jälkeen toteamaan että nuo meteorologit nyt nostavat palkkaa samoilla meriiteillä kuin astrologitkin, tänään tuo sama kohtalo jälleen kerran iski pintaan kuin miljoona volttia. Tuulta ja tuiverrusta niin että tukka lähtee päästä, vettä sataa urakalla jälleen. Ainakin täällä bunkkerilla niin olen pannut merkille. Ilmeisesti tämä perin ikävä ilmanala on myös katkaissut keskusteluyhteyden Guernseylle, ei ainakaan morsetuksiini vastata. Sen siitä saa kun on telekseistä ja tavallisista telefooneista luovuttua, tekniikka jossain pragaa niin ollaan sitten ihan kuutamolla.

Bunkkerilla myrskyää, huomattavia sadevahinkoja tiedossa. Obs rankka pisarointi kaiteella.

 ¨

Kuurusin kaappeja sillä silmällä että tuotetta on pakko saada kiertoon ja kaappeja tyhjiksi. Pakastimen kätköistä löytyi muutama pätkää boudin noiria, eli kotimaisittain mustaa körtsikkää jonka olin kotvanen sitten tehnyt. Samoin sieltä löytyi myös possun kylkisiivua ja karpaloita. Nämä kaikki valjastin käyttöön kuin myös sitten parvekkeelta noukin vihersipulia, meiramia ja timjamia tuoreeltaan. Jääkaapin kätköistä salottia ja toki oman pellon sipulia. Kasvislientä. Kuivakaapista vihreitä linssejä. Tässä oli hyvä kaavio maanantain päivälliselle.

Harmi ettei ollut DuPuy linssejä, ne vaan on kertaluokkaa maukkaampia kuin nuo vihreät, saati punaiset. 

Koko setti sitten linssejä lukuunottamatta oli kotimaista lähiruokaa. 

Ja kuivatut viimevuotisen suppilovahverotkin pääsi mukaan...

Näillä liikkeelle...

Tässä lautasella. Hieman krouvia, vaan eipä sitä arkena niin tarvitse kikkaillakaan. Maku oli aivan muikea!

Riisi vieköön

Sain tuossa toissa viikolla uutispuurojauhoja enkä niitä vielä ollut ennättänyt hyödyntämään edes ruispuolukkapuuron merkeissä, tänään kuitenkin korjasin tilanteen.  Aiempaa kokemusta tämän tyyppisistä jauhoista minulla ei ollutkaan, mutta kun niitä näin Killin markkinoilla Keskustan teltalla niin olihan niitä sitten pakko saada testiin. 

Puolukkaa olisi pakkasessa, ruispuolukkapuuron testaus jäänee viikonlopulle.

Päätin eilen jo että tänään tempaisen karjalanpiirakoita, kyselyä rypyttäjän ja/tai edes mallin perään tein, en saanut suopeaa vastausta asiaan joten ulkomuistista sitten laadin rypytyksen. Meni sitten rypytykset ulkomuistista, uutispuurojauhoista laadittu taikina asetti omat rajoitukset tällekin operaatiolle. 

Taikinaan normaalin mittojen sijaan joutuin jauhoja käyttämään enemmän koska tuo ruisjauho oli perin karkeaa, en lisäyksiä edes mitannut, laitoin sormituntumalta pikku hiljaa lisää. Siltikin taikina jäi aika lailla veteläksi ja tarttuvaksi, vehnäjauhoja käytin kaulintavaiheessa ettei tarttunut ihan tolkuttomasti kiinni. Taikina paljon paksummaksi kuin aikasemmin ja oli myös kankeampaa käsitellä. Paistoin muuten nämä piirakkaiset sitten pizzakivellä.

Riisipuuron olinkin jo töistä tullessa laatinut, olihan sitä pakko sitten lautasellinen maistaa, tuli lähes jouluinen tunnelma. Lahjat vaan puuttui. 

Riisipuuroa mulle, tätä voisi vaikka kuinka paljon syödä

Ulkomuistista rypyttelin, ja paksuhko taikina sitten levisi uunissa... hyviä ovat, nyt vielä munavoita tekemään.

Maranellosta kantautui tänään uutisia jotta Fernando Alonso on sitten vihdoin saanut ensi kaudelle uuden kakkoskuskin Felipe Massan jättäessä tallin. Kimi Räikkönen sopii mainiosti tuohon rooliin, ihan statistiikankin valossa jo ja muutenkin. Turhaan on suomalainen media häntä ylistänyt aivan järjettömiin sfääreihin, vahingossa voitti MM:n aikoinaan, sitä ennen meni monta kautta kun repivällä ajollaan hajoitti kerta toisensa jälkeen McLaren auton altaan. Auton jolla olisi pitänyt MM ottaa - olisikin jo olisi oikea rattimies ollut.

Nooh, jää nähtäväksi, Ferrarilla tavoitteena valmistajien MM, tällä kuljettajakaksikolla se onnistunee.

Ja varmaan Kimi saattaa kisan pari voittaakin, onhan se onni potkaissut nyt kerran tällä ja kerran viime kaudellakin.

Pientä liikettä köökissä...

Ikävästi täällä on helteet pilanneet ihmisen taimen suunnitelmat sienten osalta. Ei tuonne metsään voi mennä kun on niin kuuma, ja Ylekin lietsoi männä viikolla tappiomielialaa hirvikärpäsuutisoinnillaan. Ei riittänyt että tekivät aikoinaan kirjaimellisesti tikusta asiaa Vanhasen lautakasajupakkana, nyt sitten tämän tyyppistä touhua. Kenkää vaan koko Ylen väelle aina ylimmästä johdosta alkaen uutistoimituksen poliitiikan osastolle ja helsinkikeskeiselle urheilutoimituksellekin. Ainakin vasurit saisi lähteä, eikä vihreilläkään väliksi ole, joutaisivat oikeisiin töihin. Sahalle. Hakkaraisen sahalle. 

En tuon keliasian antanut itseäni lannistaa, päädyin ottamaan tämän viikonlopun rauhallisesti vaikka Autodromo Nazionale di Monzassa käytiinkin nykyajan todellisten gladiaattorien kamppailu toinen toistaan vastaan. Suomen Kimi Räikkönen ei sitten saanut pistettäkään vaikka kamppaili minkä kykeni. Toki Asturian korskea orhi, Fernando Alonso Diaz  taisteli jälleen kerran todella vahvasti, on Kimillä tekemistä jos pääsee vielä kerran Ferrarille koittamaan. Ferrari tallin taktiikkavirheen takia emme nähneet tilannetta jossa tifosot hullaantuvat täysin - Fernandon voittaessa. Harmillinen virhe. Luulisi tallina jo oppineen, sama koski aika-ajoja, ei sitä vetoapua ole kunnolla osanneet hyödyntää kuin parivaljakko Häkkinen Coulthard McLarenilla  90-luvun lopussa.

Oli aikaa värkkäillä kaikenlaista muutakin siinä sitten, parvekkeelta heitin kaatikselle jo parhaat päivät nähneet rontit, tietenkin jätesäkki repesi ja multaa oli sitten kaikki paikat täynnä. Sain kerättyä basilikaa sitten muutaman litran, kuivurissa täräytin mokomat dieetille ja mahtuivat lopulta siihen kaikkein pienimpään Orthexin astiaan talteen. Ruoan kanssa oli myös aikaa teutaroida, päädyin reseptiikassa ranskalaiseen kautta linjan. Poikkeuksena viini joka oli hiileläinen. Konjakki, jota aterian päälle kahvikupposen kylkeen fingerporillisen nautin, oli toki myös ranskalaista - eihän se konjakkia muuten olisikaan.

Maltillisella linjalla lähdin suunnittelemaan menua jo torstaina, oli kauppalista selkeä, ei tarvinnut poukkoilla. 

Aterian kaari eteni uunissa paistettujen luuytimien kautta vichysoisseen joka jälkeen pikku kateenkorvasalaatti täydensi alkupalatarjonnan erinomaisesti. Pikku apertitiivi tässä välissä jonka jälkeen myllärin tapaan valmistettua kalaa. Merianturaa nyt ei kaupasta löytynyt, kuhaa sen sijaan oli ja sitä sitten käytinkin. 

En tässä nojannut tyystin reseptiikkaan vaan laadin kalan kaveriksi silkkisen pehmeää kukkakaalipyrettä.

Aivan liian harvoin tulee kuhaa ostettua ja syötyä, oliskohan jotain tekemistä sillä että se maksaa ihan tolkuttomasti? Jälkkäriksi laadin suklaamoussen, 300g tummaa suklaata, 6 keltuaista, muna ja sen semmoista. Hyvää.

Tänään oli aikaa F1 odotellessa laittaa häränhännät tagineen muhimaan. Juuri ennätin syömään. Aivan tavattoman hyvää. Huiskuttajan palaset olivat uunissa sen 6 tuntia, liemen siivilöin ja keitin kasaan, kermaa, dijonia tavallista plus vanhanaikaista, mausteet, kastike pahuksen hyvää.

Pari kuvan kanssa tunnelmoimaan...

Os à moelle rôti

Vichyssoisse

Salade de ris de veau

Sandre Meurnière

Häränhäntää sunnuntaille

Sieniä mä metsästän...

Tahdon saada suuren... ja huitun kukut mitään saa. Ei ole metsässä sientä, ei mitään. Valtavan kokoisia mustikoita senkin edestä, eipä niitä voi kerätä kun on sienestysvälineet mukana. Harmin paikka. Lauantaina tuli jälleen tehtyä toivioretki vakipaikkaan, pari pienen pientä haperoa jossain möllötti, kuin myös joitain ns shamaanisieniä joihin en enempää kiinnittänyt huomiota. Olisi pitänyt tämä aavistaa kun torilla esim kantarellien hinta oli noussut eurolla per litra. 

Todella masentavaa ja miestä syövää tämä tämmöinen meininki. Vettähän on lotissut ja lämmintä pitänyt vuorotellen, silti vaan ei sienirihmasto menesty. 

En antanut sieniasian enempää häiritä itseäni, kävin perinteisen unkarilaisen gulassin, en pörköltin, kimppuun lauantaina. Annoin muhia nelisen tuntia padassa, lopulta lisäsin rikeaa joukkoon. Pakanan pakana että tulikin hyvää. Miten sitä osasikin taas. Hyvää yritti, erinomaista tuli. 

Miten sitä viime aikoina onkin joutunut kuulemaan pölkkypäiden juttuja ruoasta. Aivan kuin määrä olisi sama kuin laatu. Voi hyvänen aika sentään. Varsinkin kun elinpiiri näillä tahoilla on ollut suurin piirtein sama mihin räkä nenästä valuu. Toki kun koko elämä on pyörinyt einesten ja hesen tuotteiden ympärillä, ei sitä laatua näe saati tunnista vaikka se päälle kävelisi. Tosin tätä samaa efektiä on senioriväessäkin ja paljon. Miksi tehdä lihaliemi luista ja kasviksista kun kuutionkin saa kaupasta? 

Miksi paistaa silakoita kun Forssan lihapiirakkaa saa pussin parilla egellä? 

Nii-i.

Gulassi onnistui nappiin. Liian vähän vaan tein. Seuraavalla kerralla enemmän.

Kylläpä kukkii

Niin foordin helmat ja mersujen pohjat, ei niin kauniisti ne mutta asiaan joutavista, täällä bunkkerilla sitten basilikat ja meiramit kukkiin senkin edestä. Basilikan pisimmät varret varmasti metrin mittaisia, lähelle nyt ainakin. Tervehtyi ja tokeni alkukesän rouskuttelija invaasiolta, kiitos Raidin. Pitääkin muistaa ostaa runsain mitoin rounduppia tänä syksynä, bunkkerin etäalueella oli holtiton rikkaruohojen ja hyötykasvienkin kasvu yllättänyt vaikka vain parisen viikkoa olin käymättä. Kertaalleen niitetyt porkkanan varret tuli uudelleen esiin.

Harmi ettei ole sieniä löytynyt mitenkään merkittävästi, tuon meiramin ja sienten liittoa eräs bloggari on mainostanut ilmeisesti jo vuosia, asiaan pitää tutustua jahka aika, ja sienet, on sille kypsä.

Tapahtuipa näin päivinä niin jottan vihdoin ja viimein Paavo Väyrynen vahvisti ehdokkuutensa ensi kesän EU-vaaleihin. Hienoa, iso käsi Keminmaalle! Taas alkaa ennen näkemätön vaalikampanja ja Väyrynen kerää veret seisauttavan, tsunamin lailla vyöryvän äänisaaliin. 

Ennätin jo viime vaalien alla laatia Paavo 2018 kahvikuppisarjaa joita lahjoitin oikeisiin osoitteisiin, pitänee harkita jotain toista otetta näihin vaaleihin. 

Kas hauska pikku video, löytyi MT:n sivuilta Böndeboogie :-)

Meirami kukkii, ei salvia

Ei ole vaatimaton basilikakaan

Killin markkinat

Jälleen kerran, itseasiassa neljättäkymmenettä kertaa ellen nyt ihan väärin muista, nämä Killin markkinat pidettiin Raision keskustassa. Myös tuossa keskustassa oli myös Raision Keskusta omine kojuineen ja myytävineen ja tarjottavineen. Tarjolla oli ilmapalloa, porkkanaa ja karamellia, nämä menivät kuin kuumille kiville. Oli ilo huomata miten eräänkin pikkutytön itku haihtui saadessaan pätkän porkkanaan mutusteltavaksi sillä välin kun loihdin hänelle ilmapallon. Äitihahmolle sitten Suomenmaata kainaloon ja kaikki oli tyytyväisiä. Järjestötyön turvaamiseksi toki aina on kojussa myytävääkin, perinteisesti meidän teltalla on ollut Hintsan ehtoisan emännän, Maija Haaviston toinen toistaan parempaa leipää ja leivonnaista. Erityisesti olen päässyt Hintsan happaman makuun, siinä vasta erinomaisen hyvää leipää. Toki kaikella on kääntöpuolensa, tuota leipää ei vaan millään voi syödä liiaksi, ympäristöasioita nousee sitten esiin jos liikaa syö, uutisointia aiheesta tässä. Sisätiloissa aika vaarallista.

Itse laadin myyntiin kahdeksan pullapitkoa, töissä maistatin miniatyyriversiot ennalta ja itsekin ohimennen puolen pitkoa popsin maistiaisiksi. Myynnissä oli vielä Myllymäen tilan ruisjauhoa, piti tuota ostaman myös mutta unohtui. Harmittaa etten ollut tarkkana. Kenties tuota saa jälkeenpäin.

Myös kansanedustaja Esko Kiviranta oli teltalla pitkät tovit turisemassa ihmisten kanssa. Siinäpä vasta vaatimattoman oloinen mies, ei tehnyt ollenkaan tiedoksi olevansa oikein kansanedustaja vaan muina miehinä siihen tulla tupsahti. 

Paavo-pullaa markkinoille 

Maijan leiviskää monelta kantilta. Aivan järjettömän hyvää leipää!

Tämän olisin toki voinut polkupyörän tarakalla kotiin kuljettaa... 

Sunnuntaina oli varmaan sitten valtakunnallinen koirankusettajien kokoontumisajo läheisen koulun urheilukentällä kun sen verran on Mustia ja Murrea liikkeellä. Olikohan Turun Murre siellä myös? Sama se, kysyn vaan kuka tuoltakin siivoa kakat pois kun eivät saa ärkkärin kahvikuppeja, tupakka-askeja saati tumppeja muutenkaan siivottua?

Vaikka olen uusia veroja ja veron korotuksia vastaan viimeiseen asti, nyt kyllä pitäisi koiravero astua jälleen voimaan kaikessa ankaruudessaan. Autoveron luokkaa mielellään, ellei enemmänkin.