Synttärien tuntumassa

Tässä kun kohta on vuotta taas vanhempi niin pitihän sitä juhlia sitten viikonloppuna että oikein hiki tuli. Sankka nuorisojoukko valtasi ruokapöydän, oletin että olisi ruokaa ollut liian paljon vaan lähes toisin kävi. Alkupalaksi tarjolla oli valkosipulikeittoa ruiskrutongeilla, pääruokana sekä chili että timjamilohkareita, kermaista mustapekkakastiketta sekä härän sisäfilettä. Jälkkärinä karamellisoidut+liekitetyt banaanit jäätelön kyljessä. Aika kohtuullinen setti, useampi suu otti lisääkin ja valmistellessani ounastelemani pelko liiallisuudesta osoittautui vääräksi sillä kaikki ruoka meni. Meinasin itse jäädä vaille. Ei siinä vilskeessä sitten muistanut kinofilmiäkään tuhlata, vain yksi kuva lihoista tallentui siinä vaiheessa kun ne odotti pääsyä pannun kautta uuniin.

Olikin hyvä että oli pitkää soiroa tätä lihaa pari kiloa, oli paksumpaa ja ohkaisempaa, yhdellä keskipalan lämpömittauksella saatiin sitten kaikille sopivaa eli raaempaa, mediumia ja kypsempää lihaa.

Sain sitten lahjaksi kirjankin, vallan maanmainio opus onkin. Teresa Välimäen Purkissa! Tästäpä pitää joululahjoja loihtia.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Tänään piti viettää päivä Helsingissä, sairaustapauksen johdosta retki peruuntui ja jäin oman onneni nojaan kotio koko päiväksi. Ei sillä, kyllähän minä tekemistä löydän. Tänään kiersin eteläiset kirppikset läpi siinä toivossa jotta olisi edes jotain kivaa löytynyt. Ei mitään löytynyt. Turha reissu. Paljon oli taas ryjää ja vanhaa romua tyrkyllä, ei mitään mikä edes etäisesti olisi nostanut kulmakarvoja. Kylmä oli kuitenkin. Aamuseitsemältä oli oikein pakkasta -4 astetta kun porhalsin fillarilla kohti paikallista koomarkettia aamupalatarpeita hakemaan. Eipähän ollut ruuhkaa ja tulipa tuokin asia koettua. Kyllä täytyy kehua miten koreaksi kauppiaan rouva Patanen oli liha/tuore-einestiskin laittanut. Siinä oli sitten viitlai kuutlai ja muutlai tuotetta tyrkyllä. Ei ihme että tuolla ovi käy lounas-aikaan. Tarjouksia lukuunottamatta k.o. kaupan hintataso on kyllä korkeahko. 

Mutta hienoa että pitävät ovensa auki niin ei pääse nälkä lähelle :)

Eilen sen sijaan piti pelto käydä kääntämässä, niin toimittiinkin. Aamupäivällä maa oli vielä osin pintajäässä, mitäpä siinä kuin köysi selkään ja toimin muulina samalla kun Mestari jyrsijällä puski eteenpäin. Kolme neljä kertaa pelto myllättiin ympäriinsä, en sitten tiedä miten muutama viikko sitten laittamani Roundup toimi. Päivänkakkarat näytti kuolleilta. Keväällä sitten uusi satsi jos alkaa liiaksi rehottamaan. Kolme viikkoahan tuolla on varoaika, joten odotellaan aikaista kevättä. Ja satsia hevosenpaskaa jos vaikka eräältä taholta sitä saisi ns asevelihintaan. Palanutta, ei tuoretta. Shaken, not stirred.

Huomenna sitten laivalle, ans kattoo mitä sieltä tarttuu liiveihin.  Niin ja syndet ens viikolla, annan halukkaille tilinumeron minne panna nelinumeroinen summa vähintäänkin. Pienemmät ei oikein mahdu ja rapisevat pois.

:-)

Kalaa kauppaan!

Alkaa pientä ihmisen tainta järkyttämään tämä kauppiaiden tilanne jossa arkipäivät kaupan tiskit notkuu tuotetta, viikonlopun koittaessa sitten arinat ovat tyhjillään ja korkeintaan ihan pakanan tylsää tusinatuotetta sitten on pilvin pimein tyrkyllä. Hmpf. Näin jälleen pääsi käymään kun paikallisen koomarketin kalatiskiä zoomailin toiveikkain katsein pitkin viikkoa. Siellä on turskaa. Paksua ja isoa filettä. Eilen sitten kävin toivioretkellä tuolla vaan eipä ollut edes turskan tuoksua jäljellä. Norjalaista muka tuoretta merilohta tiskimetreittäin, helvetin kallista ahven, siika ja kuhafilettä. Ja sitä pangökkärettä jota maailman toiselta puolelta tänne rahdataan. Missä turska? Taisi jo hapantua.

Villisiika pyöreänä maksoi kympin kilo, siitä sitten piti värkätä kaikenlaista. Alkuruokana oli MPW:n reseptiikalla ennenkin tekemäni Cod a la Viennoise, siika vaan on ihan liian ohut siihen. Setti oli oivallisen hyvä, kala sen ohkaisuuden vuoksi jäi liiaksikin taka-alalle. Toisen siian käytin sitten pääruoan fish(&chips) osioon. Pottuna tässä annabellaa jotka kolmasti friteerasin 150 asteessa. Rapea kuori, pehmeää hyvää sisällä. Remouladen kanssa tämä perienglantilainen setti on yksi suosikkejani kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Alkupalaksi sitten viime viikonlopun haukien sisältä löytynyttä hauenmätiä munanpuolikkaan ja majoneesin kera.  Ei huono.

Haukivaranto turvattu

Yllättäen sain eilen kotiin kannettuna pari haukea työstettäväksi. Kalat oli melkoisia jötkäleitä, ei ihan kerralla mahtunut leikkuulaudalle. Sain muutamaa hetkeä aikaisemmin tekstiviestiä jossa kehoitettiin virittämään leikkuulauta, veitset ynnä muu tilpehööri. Sain lähes ilkeämielistä naurua kuulla leikkuulaudastani. Pitäiskö sekin sitten olla jokin vanha silityslauta jossa on pehmeän osan sijaan leikkuulaudaksi sopiva pinta. Kyllä pitäisi.  Vaan ei ole. Eikä muuten kunnon fileerausveistäkään ole allekirjoittaneella. Vain tuollainen kohtuu lyhytteräinen veitsi. Pitäisi hankkia sellainen kunnollinen veitsi jossa terääkin on kummallakin puolella veitsen terää ja jossa terä olisi ihan minimissään 35-40cm pitkä. Ei noilla nysillä oikein ahventa kummempaa fileoi.

Toinen hauki oli sitten 4,5kg, olikin hurjan kokoinen! Pötsissä tällä neitokaisella oli mm. simpukka. Ja mikä mainiointa, mätiä valtava pussi täynnä. Ne toki keräsin myös talteen molemmista kaloista.

Kelpaa tuossa sitten haukimurekkeita yms tehdä. Pakko ne on kutterista ja/tai myllystä läpi hurauttaa, en tuolla veitsellä sitten lähtenyt vihneluita erottelemaan.

Tuli kesken perkauksen vielä signaalia josko olisi 5,5kg hauki vielä mahtunut. Ei kyllä liiaksi tätäkään.

Missä te ootte te pienet sienet kunnen mä löydä teitä...

Jälleen kerran saatoin tehdä täsmäiskun tuntemilleni sieniapajille sunnuntaina, viitekehyksenä lauantaina saatu vihi Kustavin tienoilta saaduista suppilovahveroämpärillisistä. Toisin vaan jälleen kävi, rouva Fortuna näytti häränpyllyä ja saalis jäi olemattomaksi. Hyvä jos kourallinen sieniä sitten tuli, kokonainen kantarelli ja pari tusinaa suppilovahveroa. Olin enemmän kuin pettynyt, olin kuivurin jo varannut puhumattakaan muusta.

Ilmeisesti pitää pari viikkoa odottaa niin alkaa metsän antimet nousta. Syytä olisi, viimevuotisiakaan suppiksia ei juuri enää ole. Muista sienistä nyt puhumattakaan. On surkea sienivuosi ainakin täällä ilmansuunnalla.

Hattu ja veitsi ei löytynyt metsästä. Huomaa että lippahattu on Fernado Alonson Renault tiimin ajoilta kun hän voitti ensimmäisen F1 maailmanmestaruuden. 

Silakkaa tuntuu kaupoissa olevan jo tuoreenakin niin oli niitä lauantaina sitten pakko paistaa. Mikäs sen parempaa, kunnon samettinen muusi ja paistetut silakat. Aijai. Paistelin niitä sitten samalla käryllä reilusti, saa syödä pari päivää. Kinofilmiä en siihen saattanut tuhlata näin tähän aikaan peilaten kun pitää olla suu säkkiä myöden. Lauantaina rykäisin kehiin myös ranskalaisen sipulikeiton, viimeiset oman pellon sipulit meni siihen. Hyvää tuli, juuri sitä krutonkien ja juuston kanssa maistelin, sopii kylmään syysehtooseen kuin mikä minnekin.

Sunnuntai aamulla oli paikallaan ennen Korean GP:iin siirtymistä tankata kunnolla kahvia ja toki munakas oli pakko saada. Gordonin reseptillä tein taas brittiläinen metsäsienimunakkaan, se oli aamuun aivan pahuksen hyvää vaikka kermankin jätin siitä pois.

On tässä saanut naureskella oiken makeasti, etenkin kun vm Jutta on niin tuohtunut. Kyllä se Juttaa harmittaa kun puolueensa hänen johdollaan menee tappiosta toiseen ja on jo kuilun partaalla. Miehiähän tuossa puolueessa ei ole aikoihin ollut, sosiaalitanttojen ja inisijöiden puolue. 

Ei uutta länsirintamalta siis.

Viking Grace, osa 2

Ensimmäinen episodi kyseisellä aluksella vietettiin alkuvuonna kun kyseinen alus otettiin käyttöön. Neitsytmatka +1 vrk, enpä ollut vakuuttunut tuolloinkaan. Laivalla tapahtumaa tähän vuodenaikaan on vain kahdella kannella, nekin järjestetty mahdottoman ahtaasti. Tunnelma laivalla muutenkin on prameasta ulkokuorestaan ja puitteistaan huolimatta, ankea. Kylmä ja ankea. Tulee mieleen ettei asiakas ole siellä etusijalla vaan juuri tuo alus. Tällä kertaa ei tullut syötyä muualla kuin Buffetissa, ei se niin ihmeellinen olluit. Viimekertaisen toistoa, jopa kehnot infot aterioista jakelupaikoilla ja tolkuttomat ruuhkat. Kylmät alkupalat kohtuullisen hyvää settiä, pääruoka kylmää ja vaatimattoman makuista. Oli valittavana lammasta tai possua kolmella eri kastikkeella. Tarjoilijaneitonen oli erinomaisen kaunis, siihen tuo sitten jäi. Ei voi ainakaan ylistää. Jälkiruokia tuli maisteltua, ne oli ihan kohtuullisella tasolla kuitenkin. Paluumatkan lounaalla oli pakko lasten ruokapisteestä viedä reilu setti ranuja, kyllästyin kylmään perunagratiiniin. Nuo olivat kyllä hyviä, sormen paksuisia jötkäleitä. 

Sunnuntai päivä meni seminaarin merkeissä, sitä ennen oli aamupala nautittu. Onneksi siitä otin selkävoiton, rykäisin kattavan annoksen pikkusuolaista kitusiin. 

Risteilyhän ei ollut pelkkää humputusta, oli kyseessä Keskustan Varsinais-Suomen piirin koulutusristeily ja itse seminaari oli perin antoisa, puhujat vallan erinomaisia ja saatiinhan siellä jotain aikaiseksikin. Aikaisemmin viikolla oli Tapani Tölli puhumassa Naantalissa avaten koko tämän kuntakohellusasian auki. Ei tässä enää mikään huoli olekaan, Tölli selvitti tuonkin asian todellisen laidan. Alkukesästähän saimme mediasta lukea miten hän kehoittaa kuntapäättäjiä laittomuuksiin, niinhän ei todellakaan ollut eikä ole. Liekkö ollut kokoomuslainen toimittaja, voisin näin olettaa. Itse miltei pääsin lehteen, tarkkasilmäinen sen erottaakin.

Lauantai yöllä sain houkuteltua ison joukkion seminaarilaisia katsomaan Julkinen Sana laulu&soitinyhtyettä jossa esiintyjinä Redrama, Paleface ja Von Hertzen Brothersista tyyppi. Nimeä en muista. Ilmeisesti itse Veijo von Hertzen. 

Lauleskelijat

Cold cuts

Saatoin tänään ottaa ohjat käsiin täällä bunkkerilla, siirsin parvekkeen kylmästä nahistuneet salviat, meiramit ja sen sellaisen kodon lämpöön ja tilkka vettä kylkeen, johan heräsivät uuteen nousuun. 

Ensi viikolla sitten pitää pelto möyriä ja rounduppia muistaa rykäistä kehiin, ei siitä muuten mitään tule.

Syksy tulee, sienet ei

Vaikka koko viime viikko oli sateista ja harmaata, ei ilmeisesti sitä vettä vaan tule tarpeeksi niin jotta sienet saisi räjähtävän lähdön kasvuun. Tänään tuli taas tehtyä toivioretkeä vakipaikoille, eipä ole jälkikasvulle kerrottavaa tuostakaan kun reilu kourallinen sientä ilmaantui. Eipä kyllä sitten ollut juuri muitakaan sieniä, ei ensimmäistäkään kärpässientä edes näkynyt. Tee tässä nyt sitten työpaikan rouville piirakkaa.

Aika reilusti oli vielä mustikkaa, isoa sellaista, ja puolukkakin alkaa kohta olla valmiina. Harmi ettei ollut marjastusämpäriä matkassa, vain sienten keräykseen sopivat välineet niin ei tullut noita koukittua. Toki kuvan otin todisteeksi.

Ruokarintamalla on pitänyt aika hiljaista, viikonloppuna rykäisin pizzaa kehiin, toki valjastin pizzakiven käyttöön. Erinomainen hankinta, yksi parhaita kotikeittiön välineitä, sanoisin jopa. Se on se tuote "miten olen voinut olla ilman". Kuvaa ei tullut otettua, mutta miksipä olisin, kyllä kaikki tietää miltä rapeareunainen pizza näyttää.

Hesarista bongasin sitten piimäpannacotta sokeroidulla lakalla reseptin, se meni sitten pöydän alle ihan kaikin puolin paitsi makunsa puolesta. Ensimmäinen kömmähdys kävi siinä tehdessä, en reseptiä sitten enää pannacotan jäähtymisen jälkeen muistanut vilkaista. En viitsinyt reseptiä orjallisesti noudattaa muutenkaan, siinähän oli tuote vesitetty liialla maidolla jonka itse korvasin tietenkin kuohukermalla. Pannacottahan on keitetty kerma. Ei maito. Tuon jäähtymisen jälkeen olisi pitänyt joukkoon vatkata piimä ja kerma. No tuo piimä sitten jäi, pahuksen hyvää pannacotasta tuli ilmankin. Makukokemus jäi kokematta. Kenties tähän palataan vielä. Samoin lakkahommeli meni siten poskelleen etten Prisman hyllystä sitten tuoreita lakkoja löytänyt, enkä Koosupermarketistakaan. Pakastettua lakkaa löytyi perin edullisesti, taisi olla pakasteena kaikki sata grammaa reilun vitosen. Hyvää siitä tuli, tein coulis tyyppisen soosin kuitenkaan siivilöimättä lakkaa ja lopulta jätin sen perin ohueksi. Eikä lautaselle asettelukaan sitten hivellyt silmää. No tulipa tehtyä. 

Vihdoin ja viimein testasin myös niitä englantilaisia muffineita joihin reseptin löysin eräästä mainiosta blogista aikoja sitten vaan en ole käynyt niiden kimppuun. Ihan kohtuullisia muffineita tuli tälläkin kertaa, kenties vielä parempia tulee seuraavalla kertaa. Näistä toki sunnuntai aamuna laadin eggs benedictin. Ihmettelen tuota hollandaiseen liittyvää hirveää pelkoa, ei siinä vesihaudetta tarvita. Nooh, joskus harjoitellessa meni jokunen munankeltuainen ja voinokare haaskeelle. Tein kertaalleen Murun reseptillä hollandaisea, tämä perinteinen on mielestäni parempi, mutta toki paljon raskaampi. 

Lintuperspektiivistä Eggs Benedict

Uppomuna täydellinen

Piti hurjaa myräkkää olla viikonloppuna, ei sitten realisoitunut sekään. Tuli polkaistua lintutornille kyyläämään. Ei edes lintuja ollut maisemissa, pari jotain telkkää tai koppeloa vesirajassa, siinä kaikki. Ei edes kunnon ruskaa. 

Kaikkea sitä saakin odottaa.

Viikonloppuna sitten uusi reissu Viking Gracella, tällä kertaa järjestötoiminnan merkeissä, Keskustan Varsinais-Suomen piiri järjestää koulutusristeilyn ja pitää toki itsekin mennä mukaan varsinkin nuuskimaan onko laivalla uusi tunnelma. Toki pitää mennä Redramaa katsomaan, Palefacea kenties myös, vaikka pahan sortin vasuri onkin.