Burgereita, onko heita. Jopa ä.

Niin kävi näillä seuduin että oli itsensä burgerilla ravitseva. Kaubamajat tuli kierrettyä ja johan jostain sitten löytyi naudan sisäpaistia josta sopiva jauheliha sitten sai tehtyä. Ihme ja kumma, tällä kertaa liha oli fantastisen näköistä jopa, ei ollut jänteitä eikä ns liitoskappaleita yhtä enempää. Yleensä kauppiaat piilottaa nuo rumat osat paketin alaosaan. Toisin kävi. Kävin potilaan kimppuun eilen Kenwoodin laitteiston ja Hestonin reseptin voimin. Jahka lihan leikkelin sopivaksi, suolasin sen ja ajoin Kenwoodin läpi 8mm reiällä, jonka jälkeen sitten klingiin pötkyläksi ja jääkaappiin. 4 tuntia olisi Hestonin mukaan piisannut, en kuitenkaan keskellä yötä sitten malttanut alkaa maistelemaan joten jätin suosiolla tälle ehtoolle. Tuleehan Dallaskin tänään, siinä sitä vasta jännää tapahtuukin! Tästä puheen ollen tarttis jostain saada vaikka dvd:llä nuo 80-luvun Dallasit. Noinkohan mistään löytyy?

Siinä kun burgerit tekeytyi vuorokauden jääkaapissa jouduin televiisorista katsomaan jos jonkin näköistä enemmän tai vähemmän provokatiivista ohjelmaa, tällä kertaa Pressiklubissa oli kiiluvasilmäinen vihervasemmistolainen noita Heidi Hautala. Häntä tässä taas pidettiin kuin mitäkin itämään viisasta tietäjää, ydinvoima nou nou ja ties mitä puffia vihervasuritouhulle, unohtaen tyystin sen faktan että Suomessa joka kerta kun on ydinvoimaa lisää rakennettu "vihreä liike" aina ollut hallituksessa. Ja nyt kun sitä pitäisi lisätä ja vähentää fossiilista sähköntuottoa hiilen muodossa, joka kaikkein saastuttavinta on, tietenkin "vihreät" siellä on. 

Ja sitten nuori plösö nainen raadissa vielä puhuu että kiva kun vihreät toi vihreän ajatuksen Suomeen.

Jäätävää peliä. Tuossa se Suomen nuoriso jyllää. Toinen puoli, ne siivoojat ja hissipalvelijat, on Kokoomuksen äänestäjiä. Samoin yh-äidit. 

Mutta joka tapauksessa burgerista tuli vallan mainio, flippasin burgeria n 30 sekunnin välein, yhteensä seitsemisen minuuttia. Jäi upean punaiseksi keskeltä. 

Kenwood im Aktion

Burgerpökäle. Lihaa ja suolaa

Siellä se burger sihisee

Buns & onion

Setti syötäväksi!

Made in Finland

Tuli tämä mateen tekemisen mörkö sitten heitettyä selästä, mielestäni vielä jopa varsin mallikkaasti. Hyviä vinkkejä tuli puolelta jos toiselta, nämä vinkit ja ohjeet niputin ja käytin. Pitää madetta ostaa useamminkin. Tällä kertaa en sitten maksaa hyödyntänyt, oli täynnä loismadon munapallukoita. Poikakala kun kerran oli niin jäi mätikin haaveeksi. Sain kalasta sitten lopulta tehtyä parikin eri ruokalajia, alkupalaksi laadin madekeiton, siihen reseptiin käytin valmistamaani lientä edellispäivältä. Olikin jännä miten oli hyytelöitynyt vuorokaudessa, yhtenä pallona plompsahti kattilaan jossa olin voissa pyörittänyt perunat, salotit ja purjon. Äkkiä se kuitenkin nestemäiseksi muuttui, voisin sanoa jopa silmänräpäyksessä. Keitosta tuli erinomaisen hyvä, pannulla vielä hieman paahdoin saaristolaisleipää mukaan. Ei huono. Saaristolaisleipä oli vehmaalaisen Saariston Leipä nimisen leipomon tuote. Aivan pahuksen hyvää leipää, kevyttä ja maukasta, kertaluokkaa parempaa ihan arkikäyttöönkin kuin esim Jurmo joka mielestäni on hyvinkin raskas ja tupuisa leipä. Eräältä juurikin kolmisen kymmentä täyttäneeltä  kartanonherralta sain vinkin laittaa pastista keiton joukkoon. Kävin tätä etsiskelemässä, vaan ei mitään lentokonepullon tyyppistä ratkaisua löytynyt joten jätin tuon mausteen vallan pois. Ehkei se sitä ihan välttämättä vaadi. Toki olisi voinut hieman anisjauhetta laittaa. En laittanut sitäkään. Tilliä laitoin sitten koko puntin, kermaa, voita himpun verran kun kerma ei ollut kuohua vaan jotain terveysvaikutteista, ropsaus suolaa ja pippuria. Siinä se. Pottu Rikeaa. Ärrällä. 

Hesarista sitten bongasin viikolla reseptin jossa oli duPuy linssejä ja vaaleaa kalaa. Tätä sitten käytin, paistoin voissa palan madefilettä tämän kaveriksi. Hyvää. Linssien joukkoon tuli sitten muutama salotti, pari kynttä valkosipulia ja hienoksi leikattua chorizoa. Kuvatessa olin jo ennättänyt sohaisemaan persiljat sivuun, en tiedä miksi. Kenties talo heilahti tai jotain.

Jälkkärinä oli pakko saada pitkästä aikaa karamellisoituja banaaneja jäätelön kylkeen. Liekitin brandyllä nuo banaanit, hyvää tuli. Kertakaikkiaan. 

Kuten mainittu, Maskun kartanonherra sitten vietti syntymäpäiväjuhliaan, pitää sanoa että kyllä olen kade, aika lailla upean ja uniikin syntymäpäivälahjan oli saanut. 

Mateen kimpussa

Enpä aiemmin ole mateen kimpussa ollutkaan, pari viime viikkoa on tuollainen madekuume kuitenkin ollut pinnassa. Odotin vahvasti että Suuri Valkoinen Kalastaja (ES) toimittaa tänne haukea ja madetta sankokaupalla, toisin kävi. Itse jouduin kipeän selkäni kanssa kalastamaan tämänkin vonkaleen paikallisen koomarketin tiskiltä. Äsmarketin, jopa Prisman kalatiskillä ei madetta näy. Siellä on kotimaista pangaisius tms Vietnamista tuotua "kotimaista" filettä kahdeksan euroa kilo. 

Perkele!!!

Hei EI OSTETA TUOTA TUOTETTA!!!

Siitä on kotimaisuus, kestävä kehitys ja kaikki mahdolliset arvot poissa.

Tietenkin kommunisteille ja muille haihattelijoille riittää kun ruoka on halpaa, niin pornokeisari Donnerikin totesi toimittajille viikolla eräänä päivänä. Helsingistä äänestetty eduskuntaan, varasijalta pääsi taloon. 

Pitäisi tuo Helsingin äänestyspiiri tyystin poistaa kaikesta äänestystoiminnasta.

Kuitenkin, asiaan, kotimainen matikka pääosaan, tässä sitä tulee.

 Leikkasin mateesta sitten lihan ja fileet talteen, poikakala oli joten mätisaalista ei tullut. Maksakin oli sen verran matopalleroiden kimpussa etten sitä sitten iljennyt käyttää hyödyksi.

Liemi keitetty tänään, ehkä keitto sitten huomenna kun on ns välipäivä. Suomihan kohtaa Kanadan sunnuntaina mitaliottelussa...

Aika limainen roikale

Nahka muuten lähti hyvinkin helposti!

Pää pivossa...

Eikun nyt kattilassa selkäruodon ja vihannessetin kanssa; sipulia, palsternakkaa ja sen sellaisia... pää ja nahka ui joukkoon myös

Välitön palaute viime merkintääni

Yllättäen ja pyytämättä oli sitten Ameriikan raitilta tullut kiitoskirjelmä edellisen blogimerkintäni tiimoilta, postilaatikkoonkin oli kolahtanut kenties hieman oudoksuttava Amish keittokirja omistuskirjoituksin. Vilkaisun jälkeen tuossa oudoksuttavaa on enemmän tuo nimi kuin sisältö, se oli perinteistä jenkkiruokaa alusta loppuun. Paljon tuolla tehdään hyvää ja maukasta perusruokaa, varsinkin kaikki piirakat ja grillausjutut tulee mieleen.

Pitänee Oregoniin lähettää vastineeksi kotosuomalainen Helluntailaisen Keittokirja. Tai Laihialaisen...

Sitä vaan ihmettelin että mihin oli oven takaa hävinnyt, mielestäni täydellisesti kirjan mukaan kuulunut parin sadan litran viskillä täytetty tammitynnyri. Kyllä kaikissa Amerikan tuliaisissa sellainen luulisi olevan mukana.

Liekkö kuriiri sen pannut liiveihinsä?

Kädenojennus Atlantin yli

Mitä ruhtinaallisemmat onnentoivotukset ja terveiset kotiseudulta sinne synkkään ja kenties ilottomaankin Ameriikan Yhdysvaltoihin jossa Maailmanmatkaaja tänään viettää lähes 50-vuotis syntymäpäiväänsä!

En kakkua sentään leipassut, synttärileivän vieraille, siis lähinnä itselleni. Tuon vaan kuvittelee sitten viipaleiksi, päälle keitettyä 5 minuutin munaa rucolapedillä, päälle ropsaus savumaldonia ja lasipurkista anjoviksia, kylkeen kuppi kahvia Paavo-mukista. 

Kyllä näillä eväillä kelpaa lähes tasavuosia juhlia. Nyt sitten suunnittelemaan seuraavia ei-niin-tasavuosi juhlia.

Valmistautuminen pääsiäisen mittelöihin

Miltei pääsi unohtumaan valmistautuminen pääsiäiseen ja sen ajan lammastagineihin, mutta en sitten ihan pärekoppa olekaan. Pussillinen sitruunoita tuli viime viikolla haettua, kun olivat hurjan euron kilo. Merisuolaa ostin myös. Säilönnän aika. Sinne meni purkkiin pestyt ja lohkotut sitruunat, paketti karkeaa merisuolaa ja loraus kiehuvaa vettä. Pariin purkkiin laitoin myös rosmariinia. Tämän reseptin noukin syksyllä lahjaksi saamastani Purkissa! kirjasta. Ovat varmasti taas sellaisenaan aivan hirvittävän makuisia, huuhtoahan niitä sitten pitää mutta tuollaisiin pohjoisafrikkalaisiin patoihin antaa vallan fantastisen maun. 

Pitääpä purkillinen viedä Maskun kartanonherralle makutestiin.

Ei vaan valo riitä talvikasvatukseen

Persilja olevinaan lähti nousemaan tuossa jokin aika sitten, nyt viikko helmikuuta mentyä, on kaikki toivo heitetty. Ei se vaan valo riitä, purkissa kaikki nuukahtaneet vaikka oikein kasvilamppu on porottanut lähietäisyydeltä. Sammutin valon, luovun järjettömästä hankkeesta ja odotan suosiolla parempia kelejä. Keleistä puheen ollen, täälläpä hienosti tänään on vettä satanut ja välillä räntääkin. Pääasia että tuo valkoinen ikävyys poistuu häiritsemästä. Lämpöä lisää semmoiset 18 astetta niin oltaisiin kohtuuden asialla.

Eiliseen räntäkeliin oli sitten pakko lääkettä etsiskellä perinteisestä ranskalaisesta keittiöstä, ja mikä sen paremmin aiheeseen sopi kuin sipulikeitto. Käytin siihen keltasipulia sekä banaanisalotteja, kotimaisia tietenkin. Valkoviinin jätin vallan pois kun ei sitä kaapissa ollut, lorautin hieman viikon alkupuolella tekemääni karitsanlientä. Kylläpä tuli hyvää leipäpalan ja juustoraasteen kanssa kuorrutettuna.

Pääruoaksi sitten piti tavoitella surf&turf meininkiä, mielestäni mauissa ainakin onnistuin täydellisesti. Kotimaista naudan ulkofilettä puolikypsäksi konjakkikastikkeen ja sormiperunoiden kera, se muuten oli aivan fantastisen hyvää. Tänään oli pakko sitä vielä syödä - tein satsin uudelleen. Ilman kampasimpukkaa. 

Kampasimpukan paistoin nopeasti pannulla, asetin sen sitten viinisuolaheinän päällä olleen samettisen kukkakaalipyreen päälle. 

Jälkkäriä en tehnyt, ei ollut juhlan aika kuitenkaan. Palan suklaata kahvin kera.