Paavon terveiset Brysselistä

Erinomaisen hyvä video tässä tarjolla, kiitos EU-parlamentaarikko ja tuleva ulkoministeri Paavo Väyrysen uusin haastattelu suoraan Brysselistä.

  

Ei ole erään demarirouvan kaltainen jatkuva valitusvirsi ja tyhjän pärinä. Virsi joka on kulminoitunut vielä istuvan ulkoministeri, Ajatusten Tonavan, Erkki Tuomiojan moittimiseen kun hän ensi kertaa eläessään osuu asian ytimeen pakoteasiassa. On se demarien huussi sekaisin, ei taida pöyhiminen parantaa. Tämä samainen rouva yritti, laihoin tuloksin, toissa viikolla blogissaan Ilta-Lehdessä lietsoa syvää Keskusta vihaa jälleen kerran. Viha joka lähtee ihmisen kateudesta ja muista alhaisista syvistä sielun kerroksista. Samasta sielusta jossa palaa piilossa tulenpalava sosialisti ja proletariaatin kapina.

Syksyn ensimmäinen sieniretki

Suuntautui lauantai aamulla tutuille sienimaastoille, ja hieman tuntemattomammillekin. Tutulta paikalta jossa olen vuosia käynyt, saaliiksi ämpäriin jäi yksi kantarelli. Ihan kokonainen. Paikka jossa muina vuosina on ämpäritolkulla ollut kotiin kannettavaa, ei tänä vuonna ole juuri mitään ollut. Ei kantarelleja, ei suppiksia, ei mustavahakkaita. Tatteja ei siellä kasvakaan, paitsi kangastatteja, niitä en enää huoli kun haisevat pahalle. Uudesta sieniapajasta johon vahingossa törmäsin viime viikonloppuna, löytyi sitten ämpärillinen herkkutattia. Punikkeja en ensinkään kerännyt vaikka hyvä sieni sekin on. Jopa erinomainen kastikkeissa. Kantarelleja ei näkynyt näissäkään maisemissa, rouskuja ja pari kärpässientä ja sitten roppakaupalla pieniä ilkeän näköisiä sieniä. 

Tässä ensimmäiset, ihan innostuin. Hyvää, toukatonta tattia.

Komeat oli nämäkin stimulanssisienet. Kiersin kaukaa.  Taisi olla ruskokärpässieni.

Toki lauantain menuun sitten oli ihan pakko sieni tavalla tai toisella saada mukaan kun kerran herkkutattia tuli. Bongasin viikolla erään toisen blogin reseptin sienileipäsestä johon tuli vielä soijassa marinoitu munankeltuainen. Se muuten oli vallan mainio. Leivän olisi voinut myös pannulla käyttää, seuraavan kerran sitten. 

Salaatiksi sitten rykäisin Haasta Hans ohjelmasarjan ensimmäisen jakson salaatti, eli lohko jääsalaattia, paistettua pekonia ja majoneesia. Itse possun kylkeä paloittelin ja valkosipulimajoneesin rykäisin kehiin. Hyvää tuli.

Pääruoaksi sitten oman pellon pottua keittelin ja paistoin voissa ja timjamissa. Myös timjami oli ihan tätä omakustannetta suoraan parvekkeelta. Potun kaveriksi sitten paneerasin pankoissa kampelafilettä, myös remouladen kyytipojaksi laadin. Se vaan unohtui kuvasta, olin jo ennättänyt kalasta palan siirtämään kyselyaukkoon kunnes tämä asia paljastui. Laitoin remouladeen muuten omin pikku kätösin säilömiäni kurkkuja. Vallan mainioita ovat ihan sellaisenaankin!

Aamupala on se päivän tärkein ateria. Tänään oli levylautasella brittiläinen uunimunakas. Herkkutattia, sipulia, timjamia, kermaa, mausteet, muna, ja juustoraastetta. Hyvää.

Aamulla tuli pellollakin käytyä zoomailemassa. Perunan varret jo nyykähtäneitä, pavut kukkivat, lipstikan isoin varsi ihan kuollut mutta uutta pukkasi. Piparjuuri rehotti, sitä pitää varmaan pala ottaa talven tarpeisiin. Jostain tarttis haukea vielä saada. Suuria kalamiehiä ramppaa jatkuvasti lähitienoolla vaan ei kalan kalaa näy ei kuulu. Taitaa olla pelkkiä puheita ne kalastukset.

Papu tämä taisi olla. Kukkii vaan, missä pötkylät?

Sama juttu härkäpavun kanssa...

Syyskauden ensimmäinen sieniretki ovella

Keli on taas mitä suotuisin, ihmisen taimi on valmiina metsästykseen, veitset teroitettuna ja ämpärit tyhjillään. Enää on mietittävä ottaako sitä kahdeksan vai yhdeksän ämpäriä mukaan, joka käteen yksi. 

Pihalla vielä aavemainen tunnelma, tuleeko metsässä elokuvan Usva jutut vastaan. Se jää nähtäväksi. Nyt nokka kohti autuaampia sienestysmaita.

Viisi kulmaa kosmokseen. Eikun sinappeihin.

Tämä peli tällä sinappirintamalla on jo ihan räävitöntä. Tehdään tuttuun Turun Sinappi-tuubiin kaikenlaista. Olen näitä nyt tässä käynyt läpi niin jääkaappikylmällä kuin uunikuumalla körtsikällä. Tilastot ei parane.

Lidlin Herttua tulinen, tuubi matkittu, sisältö mieto tumma mitäänsanomaton mokko

Turun Sinappi tulinen, se uusi tuleminen, ei mitään samaa edes tuohon Puolassa tehtyyn versioon joka edes hämärästi muistutti sitä tatinaa jota Pansiossa tehtiin.

Auran Sinappi, väkevä, ...plääh.

Se sitten siitä. Ei ole _*hyvää*_ sinappia enää Suomessa. 

MOT.

Olen pyöristynyt.

Loppukesän kolmas ja viimeinen sieniretki - neljäskin

Lauantai aamu ja keula kohti autuaampia sienimaastoja. Niin ajattelin eilen 7.40 kun valmistauduin runsaisiin sienimättäisiin tutussa metsässä josta vuosien saatossa on useampikin ämpärillinen sientä tänne bunkkerille kantautunut. Odotusarvot oli jälleen korkealla, olihan tuota sieniasiaa mediassakin rummutettu jo viikon päivät. Turhaa mediapeliä jälleen kerran. Vakiopaikasta ei sitten kyllä löytynyt kuin neljä kantarellia, tosin siinäkin taas tuollainen 100% kasvu viime kertaan, 1 herkkutatti. Siinä kaikki. Olin varsin pettynyt, matkaakin kun kuitenkin kertyi suuntaan reilu 30km. Lähes kotimatkalla jo vaihtuikin tuttu reitti toiseen ja pari muutakin paikkaa, tuntemattomia metsiä ennestään, tuli käytyä läpi. Ei kantarellien pariin sitten näissäkään voi sanoa päässeensä, 3 löytyi kolmannesta paikasta. Mutta herkku ja punikkitatteja sitten olisi saanut ämpärit täyteen. Yhden ämpärillisen keräsin, noinkohan sitä vielä tänään jaksaisi uuden iskun tehdä?

Hyvän näköisiä eikä niissä juurikaan asukkaita ollut

Nämä hattivatit saivat jäädä mättäälle kummittelemaan

Terhakka

Ensimmäisen metsän saalis

Metsän antimista oli sitten hyvä tehdä kermainen metsäsienikeitto, aivan fantastisen hyvää. Käytin keittoon löytämäni kantarellit sekä muutaman herkkutatin. Loput tateista kuivasin, osaa kuivaan vieläkin, kuivuri taitaa humista koko seuraavan viikonkin jos hyvin sattuu.

Pääruoaksi laadin perinteisellä italialaisella ohjeella lasagnea, pastakoneen puutteessa toki oli sitten turvauduttava tylsiin valmiisiin pastalevyihin. Jälkiruokana metsästä yllättäen mukana tulleet mustikat piirakan ja kahvikupposen muodossa. 

Keittoa persiljalla. En priiskottanut öljyä vaikka olisi varmaan sopinut.

Pimentyvään loppukesän iltaan sopi lasagne vallan mainiosti.

Kyllä kiitos, taidan ottaa toisen palan tätä oitis.

Tänään sitten vielä iltapäivällä ohjelmassa perunan nostoa ja sen sellaista yleistä sadonkorjuuta ja kenties vielä viimeinen sieniretkikin tänä kesänä.

EDIT 31.8.14: Tuli alkuehtoosta vielä tehtyä retki lähimetsään, reilu ämpärillinen herkkutattia ja yksi kantarelli. Punikkitattejakin olisi ollut reilusti, en kerännyt kun huutaa nyt jo kuolemaa tuo kuivuri. Vaikka hyvinkin paperinohuiksi leikkasin sienet, silti ottaa miltei vuorokauden että kuivuvat.
Pellolla kävin myös perunoita koukkimassa, pakanan myyrät ovat tehneet tepposiaan ja syöneet ison osan sadosta. Samoin sadekausi aiheutti rikkaruohojen räjähdysmäisen kasvun, sipuleita sai etsimällä etsiä jotta edes muutaman löysi. Pavut kuin myös härkäpapu vasta kukkii... noinkohan satoa niistä ennättää tulla lainkaan. Sama huoli on parvekkeen tomaattien suhteen.

Loppukesän toinen sieniretki

Ei ollut rouva Fortuna matkassa taaskaan kun eilen jalkauduin maastoon sienen perään huhuilemaan. Ei auttanut huhuilu, kujertelu saati karjalaistyylinen "trui trui trui kantarellii, trui trui trui mustatorvisienii..." laulelu. Metsän pohja ei onneksi enää ollut rapea, jokunen hapero näytti oleskelevan maastossa mutta muuten oli perin onnetonta. Ei edes myrkkysieniä näkynyt. Isoja mustikoita, vetisiä ja aika mauttomia oli reilusti, puolukatkin vielä raakileita. Mutta aiempaan pari viikkoa sitten tekemääni toivioretkeen verrattuna tuli kuitenkin 100% saaliin lisäys, haaviin jäi tällä kertaa ihan kaksi kantarellia. Kotimatkalla äijä radiossa kertoi sienikauden viivästyvän. Miksei hän sitä ennalta kertonut, turhaan tuli ajeltua lääni ristiin rastiin.

Lauantaina oli mentävä kevyemmällä ateriakokonaisuudella kun perjantai meni pitopöydissä istuessa. Vaatimattomissa pitopöydissä, sanoisin jopa. Pettymys oli käsin kosketeltavissa, jouduin iltasella kotiin vaappuessa kauppatorin grilliltä ensin paistinmakkaran rykäisemään ja kotiin saavuttua viitisen uunivoileipää loihdin eteen, klassinen nälässäpitotapaus oli kertakaikkiaan lähellä.

Takaisin kuitenkin lauantain appeisiin, orientaalitunnelma oli lautasella, alkupalaksi vietnamilainen coleslaw nuoc nam kastikkeella, pääruokana sitten paksoita osterikastikkeen ja char siun kanssa. Jälkimmäisen sitten tein possun sisäfileestä, se kun oli tyrkyllä. Paksoi ei ollut, sillä oli enemmän kilohintaa mitä lihalla. Mutta kenties tuo oli sen väärti. Noinkohan tuota voisi itsekin kasvattaa? Kenties ensi vuonna.

Jälkkäriksi palattiin ihan eurooppaan, kotimaisiin aineksiin, nimittäin torilta tarttui vadelmia mukaan, vattukohokastahan sitä sitten piti värkätä. Se onnistui jotenkuten. Liekkö sisus liian raskas kun sinne piti sitten kokonaisia liköörissä lilluneita vattuja laittaa. 

Alkusalaatti

Paksoita ja possua

Kohokas, ei ihan kymppisuoritus. Maku ok.

Loppukesän ensimmäinen sieniretki

Vettä saatiin täällä Varsinaisessa Suomessa viikon aikana useampi millimetri, sekös se sitten ihmisen taimea innosti suuntaamaan nokkansa kohti autuaampia sienimaisemia. Matkaan otin useamman ämpärin, toki sieniveitsen, muovipussit, saappaat yms vermeet, litratolkulla vettä ja hyvinkin positiiviset ennakkoasenteet saaliin suhteen. 

Niinpä niin.

Ei siitä sitten mitään sen suurempaa sankaritarinaa tullut. Haperoita näkyi puolenkymmentä, jokunen epämääräinen varmastikin myrkkysieni ja kantarelleja se normisetti. Ei ihan kymmentä kiloa kuitenkaan.

Siinä se saalis

Pitipä tuota sienisaalista sitten mansikoiden kanssa juhlistaa, pari poretta kylkeen.

Viikonloppuna tuli muuten sitten junk foodin ääressä tepusteltua. Ihmettelen vaan tätä määritystä, lähiruokaa mitä suurimmassa määrin, ei E-kirjaimia juurikaan ja vihanneksia/vihreää vaikka muille jakaa. Kateellisten panettelua, sanon minä.

Neljä pizzaa tuli tehtyä eri täytteillä, slaisseja sitten oli mukava popsia

Kuusi burgeriakin tuli rykäistyä. Valkosipulivajaus kävi näissä, samoin laitoin taikinaan makeahkoa sipulia joka oli aika märkää. Burgerin maku jäi aika vaatimattomaksi, onneksi voi jälkimaustaa näitäkin.