Tunnelmia pääsiäisestä

Pääsiäinen siinä sitten tuli ja meni, 50% jälkikasvusta oli paikalla, 50%:a maailmalla. Itseasiassa ihan maailman toisella reunalla jossa ei pääsiäistä edes juhlita. Siellä on toiset touhut ja meiningit. Taisi olla Maailmanmatkaajallakin siellä Ameriikan raitilla. Täällä kotosalla päätin pääsiäisen ottaa rauhallisemmin, eikä sitten niin mitään perinteisiä mämmejä, lampaanviuluja eikä valkosipuliperunoita eikä sen sellaisia. Muodostuikin ateriat erilaisiksi tyystin. Pitkänä perjantaina panin pari kiloa karitsan paistia lihamyllyn läpi ja tein niistä lihapullia itämaiseen tapaan, kylkeen sitten turkkilaiseen jugurttiin tehty tsatsiki ja näiden kaveriksi pannulla ja uunissa paahdettuja vihanneksia. Lihapullataikinaa säädin pariin kolmeen kertaan sopivaksi kunnes se oli mieleinen. Tämän jälkeen loihdin siitä 50 lihapullaa. 

Koko setti vietiin käsistä. 4 lihapullaa taisi jäädä. Jäädä ja jäädä, nekin toki syötiin, ei niitä vitriiniin pantu. Haukea tuli sitten lauantaina tehtyä sitruunaperunoiden kylkeen, seki yli kilon kasa katosi noin vain. Puhumattakaan sunnuntaisesta Beef Wellingtonista. Tuota oli vaatimattomat 2x800g. 

Oli mukava kun ei ollut niin yhtään mitään ns perinteistä pääsiäisruokaa. Eikä varsinkaan mämmiä.

Kappas, unohtui tietenkin kertoa että pitkän perjantain alkuruokana tarjosin tietty rapukeittoa, sen liemen keitin laatikollisesta pakasterapuja. Tuoreita kun ei mistään saanut. Ravun pyrstölihan käytin sunnuntain rapu-avocado bruscettaan. Nekin oli vallan mainioita. 

Rapu-sinisimpukkakeitto. Tarjoiluastia oli liian iso. Minkäs teet. Maku oli kohdallaan.

Pitkän perjantain kasvisvuoka

Mariannejuustokakku - tämä oli hyvää vaikka itse sanonkin.

Lauantain settiä, perunaa, lisuketta, kalaa

Beef Wellington sunnuntaina

Sama potilas lautasella

Maanantaina siinä vielä rykäisin kokonaiset kanat uuniin tulemaan, nekin tietenkin onnistui mainiosti. Harvemmin niin mehukasta kanaa edes saa. 

Ulkoilessa lauantaina kävi ihmiselle tepposet, jäistä mäkeä kuljin alaspäin vaan liukkaus otti kengänpohjasta yliotteen ja siitä sitten ihmisen taimi toista volttia akselinsa ympäri ilmassa ja mätkähtäen maahan. Pään vieressä iso kivi, se vältettiin. Ei siten vältetty pahempia tapahtumia.

Huhuilta on leikattava siivet

Ilmeisesti jostain on vuotanut julkisuuteen että olisin täyttänyt vuosia, jopa miltei tasavuosia 25 kappaletta, on tämä huhu oitis kyllä ammuttava alas. Asiaa on täsmennettävä siltä osin että syntymäpäiväni sattuu lokakuun puoleen, Eilan päivään. Ei suinkaan kevääseen jossa on runsain mitoin mitä erilaisempia ja hassuimpia horoskooppimerkkejä. 

No, señores y señoras, cumpleaños es octubre de muchas gracias.

Google on puhunut.

Makkarata ihmisen taimen piti saaman viime viikolla, ja tottahan toki sitä tuli sitten pikaisesti väännettyä. Possun lavasta lähti körtsikkä kehkeytymään, jokunen valkosipulin kynsi, korianteria koko puska, timjamia puoli puskaa, chilirouhetta ja ne normaalit suolat ja pippurit. Myös muutama salotti oli taikinassa. Ja jääkylmää vettä. Makkarat hetken kattilassa ensin keittelin ennen paistoa pannulla. Harmi vaan ettei tuollaisesta reilusta kilosta possua tule kuin se tusinan verran makkaraa. Nämä kelpasivat myös tutuille ja kylänmiehille. Tuli eräältä taholta jopa arvio harjoittelusta yhdeksänsille virallisille Makkarafestareille®. Ei ollut kuitenkaan, ahneuttani tein. Kaupasta kun ei kunnollista makkaraa saa, Jetin jämäkkä on sinnepäin, mutta on tyyristä.

Pitipä sitä sitten jokunen kyljyskin paistella, tosin vasta lauantaina. Pari kiloa noita jötkäleitä sitten hallista mukaan raahautui, 11 kpl. Kaikki ne tuli sitten paistettua. Ovat toki kaikki jo kadonneet.

Porsaan kyljys, tuo aliarvostettu, korjaan, Suomessa aliarvostettu herkku. Kaupastahan saa niitä terveysvaikutteisia joista on kaikki läskihuntu riistetty pois. Ei niillä mitään tee, korkeintaan kampaa tukkansa ennen kuin lähtee lauantaitansseihin. Tuotahan aikoinaan suositeltiin ennen EU-hullutukseen liittymistä "Suomalainen mies, ala eurooppalaiseksi. Kampaa tukkasi porsaankyljyksellä" oli slogan. En siihen tukeutunut tuolloinkaan. Kunnon silavaselkää saa lihakauppiaalta kun vaan pyytää, ei tule kengänpohjia kyljyksistä. Suomessahan niitä on perinteisesti keitetty uunissa tuntitolkulla, nykyään tuota tehdään possun ulkofileelle. Samapa tuo, kuivakkaa kengänpohjaa. Silavalla varustetusta pannulla paistetusta ja vaahtovoilla hellittynä porsaankyljys on herkullista ja suussa sulavaa.

Viinin pisaraa etsiessäni törmäsin Pascaiseen yllätykseen, en siihen tarttunut.

Mutta onpa nuo siemenestä asti kasvatetut yrtitkin lähteneet villiin kasvuun. Eikä tässä talossa ole luettu sivuakaan Kansan Uutisia tai Demokraattia. On se sitten uskottava että tuo 1600 lumenia on riittävä valon määrä sydäntalvella kun vielä on automaattikastelukin. 

Pieni ihminen ihmetteli viime viikolla sitä intoa millä tietyt änkyrätahot kilvan irtautuivat SAK:n rintamasta yhteiskuntasopimuksen tiimoilta. Tuli esiin se paljon puhuttu vasemmiston "solidaarisuus". Sitä piisaa kun rahaa valtion kassasta pitää jakaa ympäriinsä, lähinnä ulkomaille sekä kaiken maailman takuutuksiin. Ans olla kun on toinen palkansaaja kyseessä niin ei tule kuuloonkaan. 

Toinen toistaan pönäkämpi toistasataatuhatta euroa vuodessa tienaava AY-satraappi vuorostansa ilmoitti liittonsa irroittautuneen sopimuksesta. Typertyneenä muu palkansaajajoukko seurasi tilannetta, lehdistö revitteli rubriikkia fistbumpista, niin kuin se olisi muuta ollut kuin poikamaista kujeilua. Totuus on se että kaikkein änkyöimmät vasemmistoliittojohtoiset liitot olivat jo etukäteen päättäneet olla osallistumatta mihinkään. Joku tietty muistuttaa että AKT:n kippari on demari. Ehkä voi olla jäsenkirja, Siperian kommunisti hän on siitä huolimatta.

Tänään saatiin hienoja uutisia SAK:n hyväksyttä sopimuksen ja kenties liittokohtaiset kierrokset olisivat saattaneet alkaa. Mutta ei, Häkämies tuli taas esiin jostain kolostaan ja esitti omia vaatimuksiaan asioiden suhteen. Ja joku kehtaa puhua että hallitus on EK:n talutusnuorassa - ei tiedä mistä puhuu.

Tämä EK:n herra on kuin entisinä aikoina puhuttiin lellivauvasta, saa aina kaikki mitä tahtoo ja polkee jalkaa jos ei saa. Posket pulleina on puhkunut lehdistölle. Kun kaikilla alkaa olla, jos nyt ei kivaa mutta kohtuullista, pitää tämän koulukiusaajan tulla ja kusta muroihin.

En sitten tiedä kumpi on pahempi änkyrä, tämä herra Toimitusjohtaja vaiko Änkyräliittojen puheenjohtajat. Sietäisivät nurkkaan seisomaan aasinhattu päässä koko seurue.

Tilliä ja lihaa

Aikoinaan televiisorista näin kun Tommi Tuominen rykäisi tillilihan kehiin, tämä ajatus on sen jälkeen säännöllisen säännöttömästi mielessä pyörinyt eikä ole antanut rauhaa. Tämän sitten päätin vihdoin ja viimein toteuttaa, aina olen kuulunut Tillilihan Ystävien® kapeaan mutta hienoon joukkoon. Tähän uuteen versioon ei sitten tullut sitä kastiketta, lihan pinta paistettiin kiinni, suola&pippuri pintaan jonka jälkeen se kiepaistiin tilliverhoon ja kelmun sisään vesihauteeseen. 52 astetta mittariin, vesi hymyillen odottelemaan. Parikymmentä minuuttia tuo vain otti, ja hetken veto, ai pakanan pakana että osasikin olla hyvää.

Vaaleasta parsasta piti ihmisen alkukeitto tekemän, saituuttani en hankkinut valkoista parsaa sitten kuitenkaan. Tyytyminen oli kukkakaaliin, eipä siitäkään kehnoa saanut. Hieman jauhoista pottua, pekonia mukaan, aavistus ranskankermaa sekä tietty loraus ruokajuomana toiminutta rieslingiä.

Tämä oli valtavan kiva riesling

Paahtopaisti pääsee kelmuun tillin kanssa

Tilliliha 2016

Turkkilaista pöytään

On viime aikoina tullut syksyn aikana ilmestyneitä ruokalehtiä selailtua uudet reseptit mielessä, kyllä niitä sitten on löytynytkin. Vähän aikaa sitten retroilin kanakorin ja uunivihannesten kanssa, viikonloppuna pekonilla, juustolla ja perunalla täytettyjä perunoita pihvin kylkeen. Nyt löytyi pizzan korvaajaksi turkkilainen gözleme, erilaisia täytteitä periaatteessa pizzapohjalle joka sitten taitetaan kolmeen osaan. Näitä sitten eilen väkersin kokeeksi, ihan vallan hyviä niistä tulikin. Tein kahdella eri täytteellä, toiseen tuli tomaatti-harissa kastiketta sekä raastettua halloumia sekä emmentalia. Toisessa täytteessä sitten tuoretta valkosipulia, tuoretta pinaattia sekä raejuustoa. Melkein tämä jälkimmäinen oli maukkaampi. Kyllä näitä voi ja tulee tehtyä uudemmankin kerran. Nämä muuten paistettiin valurautapannulla, ei uunissa. Ohje käski tehdä kuivalla pannulla. En tohtinut, käytin hieman öljyä kiellosta huolimatta. 

Slaissit lautasella

Ensin olivat tämmöisiä pötkylöitä

 

Onko puutarhaasi hoidettu

Eräs turkulainen Ilkka aikoinaan kyseli tuota otsikon asiaa eräältä kotimaiselta kulttuurihenkilöltä ilmeisen herkistyneessä tilassa ja siitäpä sitten soppa kehkeytyi. Jopa siinä määrin että Ilkka joutui ihan työnsä jättämään Matin alaisuudessa, taisipa olla selittelemistä kotonakin. Ja kyse pelkästä viljelysasiasta, media saa aina tyhmän kansan raflaavilla rubriikeilla tolkuttomaan kiihkoon jonka myöden hutkitaan tutkimatta. Ilkka on jo kuosissa tätä nykyä, ihan televiisorissakin nähty. Ainakin Jetin ohjelmassa puhui ihan täysin käsittämättömiä. Ilmeisesti kokoomusjargonia, sillä istuva Tasavalla Presidentti Sauli Niinistö puhuu myös samaan tyyliin, siitä ei juuri selkoa ota fundeeraamatta kotvasta. Fundeeraamisesta tuli eräs Niinistön edeltäjä mieleen, nimittäin Turun Mauno Koivisto. Hänhän saattoi puhua parikin tuntia toimittajille niin ettei kukaan ymmärtänyt mitään. Enkä tarkoita Turun murretta joka on eri asia kuin Turun Murre. Jälkimmäinen on kaupunginjohtajan koira. Niin luulen.

Mutta miten tuohon Ilkkaan nyt päädyin, oli se että jokin aika sitten eräs juureva pohjalaisrouva lähes painosti minua kertomaan miten nuo uudet sisäkasvatuslaitokset toimivat. Lupasin niin toimia ja tässähän sitäkin sitten tulee. 

Portfolio A: rucolaa ja basilikaa siemenestä, kasvaa hienosti. Persilja harottaa ja on todellakin kestävässä kasvussa vaikka on kaupasta ostettu kolme viikkoa sitten. 

Portfolio B: viikko sitten laitettu persilja on aloittanut räjähtävän kasvun. Muistettava ettei altaaseen tule kuin pelkkää vettä, ei kasvatusaineita eikä muutakaan dopingia. Eilen aamulla oli vasta pieni sirkkalehti, hetki sitten kuvattuna jo huomattavasti enemmän.

Kas, yllättäen ja pyytämättä faxiin pätkähti korttipakka. Ei Anneli vaan Keskustapakka. Keräilyharvinaisuus.

Ensi kevään kasvatussuunnitelmat

Piti sitä suunnitella taas viikonloppuna tulevia kylvöjä niin etäalueelle kuin kotiinkin. Toisin kävi. En saanut asiasta kiinni. Saamattomuutta, saamattomuutta, sitä se on eikä muuta. Toisaalta taas lauantainakin oli pitkästä aikaa niin hieno keli että oikein Turun kauppatorille piti lumisadetta mennä katsomaan. Kaikkea sitä ihminen keksii kun laiska on. 

Varsinkin ruokapuolella laiskuus oli valttia, perjantaina perinteinen kanakori oli ohjelmassa, taasen Glorian Ruoka & Viini lehden parin vuoden takaisella reseptillä. Pakanan hyvää, sopi kiireiseen perjantai-iltaan. Lauantaina sitten piti olla syöjiä tiedossa sankoin joukoin, toisin kävi. Pastaa ja perinteistä tomaattikastiketta, lihapullia. No, sitä piti sitten itse syödä toinenkin annos. Ja kolmas. Mitäpä sunnuntai olisi ellei aamuun olisi edes jonkin sortin versiota eggs benedictistä. En viitsinyt muffineja alkaa vääntämään, oliiviöljyssä pannulla käytin tuhtia siivua ranskanleipää, olevinaan herkkuranska. Hyvää sekin. Uutena trendinä näemmä joka reseptissä tehdä hollandaiseen makuliemi pelkän vesitilkan sijaan. Tuli taas tehtyä näin, vaan omasta mielestäni se perinteinen keltuaiset+voisula+sitruunanmehutiraus on ehdottomasti parempi. Bain marie on tarpeeton, vain raukka turvautuu vesihauteeseen.

Kanakorin perunat ynnä muut makoisat

 Tämä lumisade tuli kuin salama vessanpyntystä, sekin yllättäen ja pyytämättä. Selkenemään päin jo tässä kuvassa

Lauantain pasta

 Sunnuntain benediktiinimuna

Tyynellä merellä oleva maailmanmatkaaja, tuleva suurlähettiläs ja DI on muodollisen 2kk kevätlomalleen hakemassa väliaikaiseen työhön Japanissa, autenttiseen italialaiseen ravintolaan. Omistajat / kokit japanilaisia. Italianjapanilaisia kenties. Onnea!

Made in ... ei missään ole madetta

Madetta ajattelin koko viikonlopun aterioiden rungoksi, koko viikon sitä jo eri tavalla makustelin ja mietiskelin eri vaihtoehtoja. Kauppalistat ja reseptit oli valmiina, enää se made puuttui. Jäiden olemattomuuden takia en sitä sitten lähtenyt henkilökohtaisesti merestä narraamaan saati naaraamaan, varsinkin kun madeharakin joutui vuoden vaihteessa kiellettyjen laitteiden listalle. Eikä mulla kalastuslupaakaan ole, joten läheinen CM tuntui paremmalta vaihtoehdolta hankintapaikaksi. Eihän sielläkään sitten ollut kuin lähestulkoon alamittaisia joten päätin hankinnan suorittaa oman paikkakunnan turvallisesta marketista, siellä kun on aina madetta näin tähän aikaan vuodesta. Toisin kuitenkin kävi, ihmisen taimi joutui paikallisestakin puodista poistumaan tyhjin käsin, kuulemma "eilen" sitä vielä oli ollut. Saituuttani en sitten enää Turkuun kauppahalliin lähtenyt kurvaamaan, tein sielläkin alustavaa kyyläystä aiemmin viikolla, 29€/kg kun marketissa 16€. Lennosta sitten made kaikkine eri variaatioineen vaihtui sitten naudan ulkofileeksi, kyllähän sitäkin syö. Kovin arkista kuitenkin. Alkupala oli jo aiemmin määräytynyt kylmäksi avocadokeitoksi, josta tuli enemmänkin mousse kun kermaviilin korvasin turkkilaisella jugurtilla. Hyvää silti. Toisena alkupalana siikatartar saaristolaisleivän ja siianmätismetanan kanssa, kyljessä hieman pikkelöityä kurkkua. 

Harmi ettei sitten sitä madekeittoakaan saanut niin muodoin tehtyä, saati paistettua madetta sydänsalaatin ja palsternakka kastikkeen kera. Niitä sitten syksymmällä. 

En käy spekuloimaan Paavo Väyrysen uutta ideaa uudesta puolueesta, idea on suoraan sanoen hieman arvelluttava, jopa kehno. En myöskään spekuloi sosialistien yllättävää gallup nostetta, joka sekin tosin on jo taittunut ja tuttu suunta alaspäin on käynnissä. En muuten kuin sen verran että nouseehan se kuollut kalakin pintaan eikä mitään sen itse tarvitse tehdä...