Ettei ole ihmisen taimi ennättänyt blogiaan päivittämään. Kuitenkin vetoan samaan kuin Jari Sarasvuo aikoinaan "vasta vakava sairaus pysäytti minut". Sukkela olo koko viikon, vaan ei auta kuin puskea eteenpäin. Viime perjantaina sitten kotiuduttuani ah niin ihanan Anna Puun konsertista, aloin laatimaan niitä mainostamiani gratinoituja sinisimpukoita. Niistä tuli aivan vallan merkillisen hyviä. Niitä pitää tehdä toistekin, täydellistä seurusteluehtoon pikku snacksiä!
Gratinoidut pikku perkeleet
Ihana Anna Puu :)
Niin siinä piti blogiakin sitten päivittää vaan kuinka sitten kävikään. Kompuutterin virtaosastolta karkasi kesken käytön ns käyttösavu ja olin halvaantunut tämän jälkeen lähes viikonlopun yli, kunnes laupias samarialainen kävi, muutti veden viiniksi ja synkkyyden lainapoweriksi kunnes posti uuden Bunkkerille, tänne pääsemättömien salojen ja kairojen taakse kuljettaa.
Lauantaina, vaikka olikin murheen alhossa läheisen ystäväni vakavan sairauden johdosta, laadin sitten kehiin naudan paahtopaistia valkosipulikermaperunoiden ja konjakkikastikkeen kera. Tyydyin flambeeraamaan sienet mustalla Renulla. Vaikka oli kauppias tehnyt miinan ja ihan tolkuton kova läskisiivu oli lihan alapuolella, tuli paistista vallan mainiota. Ja valkosipulikermapernat ne vasta hyviä olivatkin. Rosamundaa, kermaa ja ranskankermaa ja toki tuoretta valkosipulia reilusti. Fantastista.
Lopun viikon sitten olenkin sairastellut todella reilusti eikä oikeastaan mitään ihmeempää ole tullut kuvattua. Toki eräänä ehtoona laadin aivan fantastista kanacurryä, mausteet suoraan Sri Lankasta, ihan harmittaa ettei ollut kinofilmauslaitetta juuri käsillä, se meni kuin kuumille kiville. Siis kanacurryä riisin kera, laadin omin pikku kätösin myös naan-leivät mukaan. Ihan tolkuttoman hyvää.
Tänään sitten päivällismenussa Tomi Björkin Tomin Keittiössä ohjelman innoittamana possun ribsejä paahdetun seesam dressingin kanssa, kylkeen Pastanjauhajien coleslaw ja jälkkäriksi Sillä Sipulin aivan jumalaiselta kuulostava punajuuri-karpalo jälkkäri.
Ja kun taas on Jahrestag käsillä, en voinut olla vastaanottamatta aivan fantastista taulua joka tuli, kuinkas muuten, yllättäen ja pyytämättä Bunkkerin keittiölokeroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti