Viime päivien ahertelut

On tullut sykittyä tuolla Bunkkerin etäpesäkkeellä sen verran tiiviisti, tosin osin väljästikin, ettei ole puhtia piisannut blogin tiiviiseen päivittämiseen. Alueelta kun tuossa viime viikolla perjantaina tulin pois, huomasin jälleen että NE otukset olivat palanneet. Pysähdyin silmämääräisesti mittailemaan josko pakastimessa olisi tilaa, selkeästi ne oli joku hyväkäs hylännyt. Pahan näköisesti sieltä sitten joukkion päällikkö, ns ring leader, mulkoili. Liekkö ollut piru mielessä. 

Siinä se sarvipää kyylää!

Tutustuin viime perjantaina joutessani uuden Masterchef Australian resepteihin ja pahus kun sieltä löytyikin resepti joka vei sitten mukanaan. Siinä oli siis jokin australialainen rapu äyriäisbearnaisella ja pikkelöidyillä kurkuilla. Piti sitten tehdä tämä hummerista kun en parista yrityksestä huolimatta kaupasta ihan jokirapuja tai vastaavia löytänyt. En raaskinut sitten kuin yhden hummerin ostaa, mutta olipa maultaankin sitten sen veroinen. Annostelu lautaselle sitten niin muodoin jäi myös vaatimattomammaksi kuin MSAU:n kuvissa, maussa ei varmasti jäänyt. Tätä täytyy tulevana syksynä ihan kotimaisilla ravuilla koeponnistaa uudelleen. Toki jäi vielä äyriäislientä jäljelle jonka pakastin tulevaa käyttöä varten. Myös bearnaisea voisi tässä vielä uudemman kerran johonkin tehdä, jäi tuota shalottipyreetä myös. Niin, minun piti tehdä kateenkorvaa ennen kuin tähän reseptiin törmäsin. Kateenkorvaa sitten toiste.

Bearnaisea varten äyriäisliemi tekeentymässä. Vermuttia ja pernodia. Ei huono.

Mun versio tästä. Hummerista kun ei tuota lihaa niin valtavasti riittänyt. Pikkelöidyt kurkut olivat myös vallan mainion pirteän makuisia. Itseasiassa tämä oli lähes täydellinen setti. Tätä pitää tehdä uudelleen.

Pääruoaksi sipaisin sitten perinteisen ankanrinnan granaattiomenakastikkeella. Kastikkeen reseptiikka oli hukassa, onneksi Gourmet-klubin jäsen M toimitti sen minulle. Ankan ja granaattiomenakastikkeen kylkeen sitten laadin kermaista puikulamuusia ja voissa paistettua herkkusientä. Ne piti olla sen kateenkorvan kavereina, mutta oli ne pakko nyt tähän valjastaa. Ei tullut huono siitäkään setistä. Puikuloita jäi sen verran että tänään rykäisin huomiseksi evääksi... no söin jo hieman jo tänään... siikaa uunissa, pötsissään inkivääriä, voita, tilliä, mausteet, päällä sitruunaa ja sen kaveriksi taas puikulamuusia jonka sitten maustin tilli ja ruohosipulisilpulla. Voita tietty myös oli nyrkillinen. 

Tässä ankka, tämä oli hyvää ja kaverina Les Carabenes pinot noir joka oli ok. 

Sen verran runsaasti on tullut kaikenlaista lihaa ja läskiä syötyä viime aikoina, aina on hyvä myös ihan kasvisruokaa syödä. Eilen sitten innostuin kylmän ulkoilman saattelemana risoton kimppuun. Pakastimesta löytyi vielä yksi pussi viime kesänä koukkimiani kantarelleja, siitä tuli risoton kulmakivi. Yrttimaailman sitten loihdin yrteistä mitä oli juuri saatavilla Bunkkerin pantryssä, eli kirveliä, rakuunaa ja sitruunatimjamia joka on vallan valloittava, aromaattinen ja aivan tolkuttoman hyvän tuoksuinen. Ulospano kuvassa ei ole kummoinenkaan kun on kasarista suoraan, maku sen sijaan hipoi täydellistä. Voita, kermaa, parmesania. Tsaijai.

Taantumuksen voimat jyllää arkirintamalla, pakosta sitten minäkin

Oli perin ikävää tänään aamulla herätä ja havaita olevansa lakossa. Ei sillä että olisin itse halunnut, työyhteisössä taantumuksen voimat aloittivat jälleen kerran rettelöinnin ja taistelun, korjaan, turhan taistelun tuulimyllyjä vastaan. Tässä kohtaa voi sanoa että tulee ihan 80-luvun Wärtsilä mieleen ja sen työtaistelut. Kaunis aurinkoinen perjantaipäivä ja sen tiesi että sieltähän ulos kävellään syyllä jos toisella. Tiedän asian, katselin sitä sivusta. Tuolloin toki jatkoin töitä. Tänään en voinut vaikka mieli teki. Hävettää kertakaikkiaan siltikin. :-(

Kuitenkin sitten käytin aikani visusti, sain laiskan siskoni tietokoneen herätettyä henkiin, toki vein hänelle uuden laitteen millä toimia. On se kumma ettei vanha ämmä pärjää ilman tietokonetta ja nettiä. Hmpf. 

Bunkkerin etäalueelle vein sitten tänään taasen 500 litraa multaa, karviaispensaan, katetta ja kananpaskaa. Paska unohtui levittää, kaikki muut tuli tehtyä. Hyvältä näyttää, harmi ettei tullut diakuvaa otettua, saati kinokuvaa, olisin tähän pannut. Siikliäkin tuli haettua 10kg, kohta nekin maahan joutaa. Tai no, olisi pitänyt jo mutta kun tässä on ollut muitakin kiireitä. MM-kisat, työ, F1, Keskustan jäsenvaalit ja ties mitä. 

Viimeisimmästä sen verran että muistapa käydä äänestämässä, tietenkin Paavo Väyrystä. Oheisesta linkistä löydät oman kuntasi äänestyspaikan.

Bunkkerille sitten vihdoin sain hieman silmäniloakin, pari ronttia laitoin kasvamaan kun kukkatalosta hain. Näistähän on parikin etua, ne näyttävät kauniilta ja ne vetävät puoleensa kaiken maailman pölyttäjiä sekä sitten nuo sementtiruusut tjms kukat, ne vetävät tuoksullaan sitten kaikki kökkiäiset puoleensa.

Pari tuokiokuvaa Bunkkerin partsilta nyt.

Sementtiruusut yläkerrassa, alapuolella salvia tekeentymässä

Olisko ollut joku Kyllikki tai Marketta tuo vasemmassa reunassa oleva rontti, samassa purkissa vielä tuloillaan krassia. Sinkkiämpärissä reunalla sipulia ja keskellä uuden seelannin pinaattia.

Taka-alalla turkoosissa ämpärissä Bunkkerin uutta yritystä - MAISSIA! 

Siitä vasemmalla yläpuolisessa purkissa etualalla tuuhea rakuuna ja taaempana hyvin harva, suorastaa kehnosti kasvava yrttiselleri. Alempana korianteri. Terhakka pikku pirulainen. Tuossa seinää vasten taas lehtipersiljaa. 

Etualan kaidenpurkissa krassia, taka-alalla lehtipersiljaa - taas.

Sen alla mustassa ruukussa minttu, ei villeä. Ja sinkkiämpärissä, tässäkin, sipulia reunoilla ja keskellä pinaattia.

Lähikuvaa yllämainituista kehveleistä.

Tärkeä tiedoite keskiviikkoa silmälläpitäen

Väyrynen suorana Lakeuksilta

Keskustan puheenjohtajaehdokas, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen puhuu avoimessa puhe- ja keskustelutilaisuudessa Alajärvellä, Alvar Aallon suunnitteleman kaupungintalon valtuustosalissa keskiviikkona 23. toukokuuta klo 12.. Tilaisuus on katsottavissa suorana lähetyksenä Väyrysen nettisivuilta www.vayrynen.com ja kuunneltavissa Järviradion taajuuksilla.

Melkein maailmanmestareita

Tuli sitten innostuttua Suomen voitettua USA:n jääkiekon MM-kisoissa, vieläpä hienosti ja hyvällä pelillä. Mielellään näkisin että voiton siemen oli minun ansiotani, saavuin pelipäivänä etäpesäkkeeltä Bunkkerille, avasin televiisorin kisakanavalta ja kas, Suomi siinä samassa sitten tasoitti pelin. Kuinka olisikaan käynyt ellen olisi televiisoria avannut? Sitä ei selvitä edes Penn&Teller. Tämän päivän pelin kyllä Venäjä sitten hoiti tapansa mukaan tehokkaasti, Malkin kyllä saisi jonkun teatteritaiteen palkinnon. Suomipoika taapersi, ei auta selittelyt. Koivun pojat maitojunalla takaisin kotio, eikä ne Porin pojat paremmalla. Mutta, toivoa oli vielä perjantaina ja tulipa sitten intouduttua kaikenlaista pientä itämaista tekemään. Tomi Björkin reseptiikkaan tukeutuen tein sitten tiikeriravun pyrstöjä avocadomoussella, possun ribsejä raikkaan sesam salaatin kanssa. Väliin tungin Jamien prosciutto viikunat ja jälkkäriksi Gordonin appelsiinit, jonka tosin korvasin verigreipillä kun kaupoista saa tähän aikaan vaan niitä hajuttomia ja pahan makuisia appelsiineja. Olin settiin perin tyytyväinen, eikä ruokailijatkaan valittaneet. Lauantaina piti sitten pientä brunssia pitää kun tyttäreni jälleen kerran saapui nälkäkurkena paikalle :)

Rapua ja avocadoa

pikku canapé

ribesejä ja salaatia

gordonin app...verigreippi 

Brunssin misoa. Ricotta-muna täytteiset raviolit tekeentymässä

Valmis setti, ravioli kera ruskistetun voin ja salaatin. Ravioli oli täydellinen, muna oli juokseva vielä valmistuttuaankin. Kenties voisi viedä pastan ohkaisemmaksi koneella arvoon 7-8. Nyt jäin vitoseen.

Yrteistä muutama sananen

Ovat nuo muutamat yrtit jotka olen esikasvatukseen aiemmin tänä vuonna laittanut, alkaneet nyt sitten jo ihan kivasti rehottamaan. Toki kasvun varaan on vielä reilusti, samoin tuotto-odotukset itsellä melkoiset. Pihan puolelle en ole vielä mitään tohtinut laittaa kun yöt ovat olleet vielä aika kylmiä. Aamuisin vilu iskee pyöräillessä sorvin ääreen. Mutta kun ajaa puolen matkaa kahdeksaakymppiä ja lopun matkan täysillä, ei tule vilu niin kovin lähelle. Huomenna alkavana viikonloppuna yritän saada vielä tänne Bunkkerille silopersiljaa, pinaattia ja ties mitä kasvamaan. Tai sitten torstaina, ans kattoo ny. Tulee pian kiire jollei mitään tee. Bunkkerin etäalueella kävin tänään hieman sykkimässä, käänsin lapiolla maata vajaan sata hehtaaria ja levitin myös multaa penkkeihin. Jos nyt lähipäivinä vielä ennättää käymään, pitää ne viimeisetkin kääntötyöt tehdä, levittää hevosenpaskaa ja multaa loppuihinkin palstoihin ja aloittaa ankarat istutustyöt. Tässä kuitenkin tilanne Bunkkerin kasvatusrintamalla nyt.

Basilika näyttää nousevan hyvin

Samoin lehtikorianteri

Etualallla minttu, ihan siemenestä, hyvää kasvua. Taaemmassa ruukussa rosmariini, sekin ihan ok ja oikealla ostettu basilika joka on siirretty ruukkuun, sekin voi hyvin vaikka olikin jo lähes nyykähtäneessä tilassa. Ostin noita tuollaisia varten erikoismultaa, perkuleesti siitä tulee noita pikkukärpäsiä.

Rakuunan siirsin parvekeastian toiseen reunaan pikkupurkista

Kulttuurimatkailua Helsingissä

Tulipa sitten antauduttua kulttuurimatkailuun hieman arvelluttavassa seurassa, Eduskunnassa tuli käytyä samoin Helsingin kaupunginteatterissa. Kummassakin ensimmäistä kertaa. En aiemmin ole edes Eduskunnan portailla käynyt, nyt tuli ihan salissakin käytyä. Lehterillä. Ja muualla. On se hieno ja mahtipontinen laitos, ihmettelen vaan miten niin moni nykyisistä kansanedustajista sinne ylipäätään sopii. Eipä ollut edustajia paikalla, itse paikalle pyytämäni edustaja Mauri Pekkarinen oli myös estynyt. Harmin paikka. Istuntosaliin pyllähti paikalle, kukas muu kuin Raision lahja maailmalle, Taiteilija K:n suosikkiehdokas Yrtti-Jykä. Ilmeisesti havaitsi Turun suunnalta tullee seurueen ja ilmestyi paikalle muka jotain lukemaan. Teatteria. Irvokasta teatteria. Perin harmissani olin etten päässyt Mauria kättelemään, kenties sitten myöhemmin. Avustajansa toki sähköpostitse valitti kiireitä. Muuta hyvä kuva tuli otettua eduskunnasta. Käytiin syömässä Wäiski nimisessä ravintolalaivassa, seisova pöytä. Kanacaesar oli vallan mainio ja jälkkäri mansikkakakku myös. Noh, eipä tämä mikään gourmet paikka ollutkaan, teki tehtävänsä kuitenkin. Hinta/laatusuhde ok. Yhden tähden jallu oli täälläkin varsin mainiota, vaikka kyyppari yritti väen väkisin kahden (!) tähden jallua tyrkyttää. En huolinut. Joku roti tässäkin asiassa. Myöhemmin illalla sitten käytiin teatterissa katsomassa Tanssiaiset niminen näytelmä. Kolmekymmentäluvulla tämä olisi luokiteltu rappiotaiteeksi. Oli se melkoista kohkaamista eestakasin ja taastakasin pitkin areenaa. Tarina oli perin ohut, jopa kehno. Turkan ja/tai Parviaisen opit menneet kadoksiin kuin vesi hanhen selästä, ei piirun vertaa turkkamaista agressiota, ei mölinää, hikeä, kusta tai paskaa. Pliisu esitys. Kyllä tämmöisissä pitäisi olla juurikin se turkkalainen polte. Hyvää tässä näytelmässä oli sen kesto, vain tunti ja vartti.

Muutama tuokiokuva eduskunnasta

Urkkihan se sieltä kurkkaa

Selkeää Urhoutta

Tähän hissiin en menisi

On se jyhkeä

Tillilihaa tähän päivään

Tässä kun on tuttujen ja kylänmiesten kanssa tullut juteltua vanhoista kouluruoista, ja miten itse kukin niihen suhtautui, piti sitten tänään tehdä tuota kaikkien rakastamaa tillilihaa. Tai no, kuulemma kaikki ovat sitä inhonneet, minä itse kyllä pidin siitä. Tänään eteninkin Food Clubin reseptiikalla kohti aterian parasta kärkeä. Kaapissa ei sitten ollut, kun en markeiteista ollut löytänyt, tuoretta valkoista parsaa mutta mitäpä Turun kauppatorilla ei olisi. Sorrin flikkoja kävin katsastamassa, en kujertanut. Tein edukkaat ostokset toisella reunalla toria, olin kyllä tyytyväinen. Ateriana tänään siis parsakeittoa, tillilihaa ja limevanukas. Vanukkaan tein jo aamulla tekeentymään, samoin appelsiinille ja verigreipille liemen sokerista ja tähtianiksesta. Ei tästä ihan paskempi tullut, voisin olla jopa tyytyväinen. Parsakeitto oli todella samettisen pehmeä, maku vallan mainio, suun takaosan täytti viehkeä sitruuna kun oli viimeisen lusikallisen kyselyaukkoon lapannut. Niin, tämä siis oli näitä Tommi Tuomisen reseptejä - takuuvarmoja hittejä! 

Pääruoaksi oli sitten se tilliliha, tällä kertaa naudan sisäpaistia pikku soiro kera reilun tillin. Väri pintaan ja clingin sisään tillin ja suolapippurin kanssa vesihauteeseen. Vesi lillui mulla 70 asteessa ja menihän tuohon 53 asteeseen sitten kotvanen, mutta onko liha mureaa ja täydellistä? On. On. On. 

Annoin lihan vetäytyä kotvasen liian kauan muilta kiireiltäni mutta hyvää se on näinkin. Ja loput leivän päälle!

Kenties kera Matin Mainion Sinapin? Olipa tuossa oudohko sinappi. Ei herättänyt Hurraa huutoa kuten Mestaripalvin Pirjo mamman sinappi mutta oli oudolla tavalla viehkeä, rehvakas olematta silti röyhkeä. Pirjo Mammalla ei liene vielä kilpailijaa. 

Tässä arkikeskiviikon menun kuvakavalkadia...

Misoa...

Parsakeitto tarjolla

Tilliliha 2012

Vaniljalimevanukas verigreippiappelsiini lisukkeella

Tulipa möyrittyä

Käväisinpä tänään pellolla toikkaroimassa ja ihmettelemässä maailman menoa. Keli ei ollut mitä suopein mutta mitäpä sitä ei pientilallinen joutuisi kestämään saadakseen hieman apetta pöytään. Navakka tuuli piiskasi ja lämpötila vajaassa kymmenessä asteessa. Lapiolla siinä sitten käänsin maata vajaan kymmenen hehtaaria ja puolet jäi vielä kääntämättäkin. Joku toinen päivä sitten, jääkiekon MM kisat kun puskevat päälle, ei sitä ehdi vaikka kuinka tahtoisi, lapioimaan. Tänä vuonna taitaa pellolle tulla vain sipulia useampaa sorttia, porkkanaa ja pottua. Tietty auringonkukkia. Viime vuonna laittamani raparperi ja lipstikka näyttää voivan hyvin, samoin punaherukkapuskat ovat heränneet kevääseen. Joku perkule on mennyt leikkaamaan karhunvatukkapuskan oksia oikein olan takaa. Liekkö ollut se viimevuotinen jänis joka siellä kävi niitä pinaattejakin syömässä?!? Jumalauta kyllä minä senkin myrkytän!

Ämpäriperunat

Pakko todeta että tänä vuonna jää ämpäriperunat laittamatta, en jaksa. Liikaa vaivaa pikkiriikkisestä sadosta. Pinaatti.... Ämpäripinaatti on tämän kauden sana. Tällä mennään :-)

Missä Vappu luuraa? Mukissako?

Tämä vappu tuli ja näemmä meni, niin etten Vappua laisinkaan nähnyt. En Taipaletta enkä Pimiääkään. Harmi. Tuli kuitenkin vappu syötyä hyvin, ja kerrankin ei tarvinnut itse hikoilla keittiössä. No nyt joudun mutta... vapun aattona astuin valmiiseen pöytään, oli niin tunawräppiä, pottu-retiisisalaattia, toast skagenia, mansikoita kuin juustoakin tarjolla. Tietty myös vallan mainiota skumppaa ja pinot grisiä. Olin suu messingillä. Reseptiikasta en osaa sanoa mitään, niistä tuli tarkka selostus vaan en muista. Skagen osui täysin nappiin, kertakaikkisen täydellinen niin koostumuksen kuin maunkin puolesta. Vaikka mäti jäikin uupumaan. En syödessä oikeastaan edes kaivannut, maku oli kertakaikkiaan täydellinen. Tunawräpit oli myös onnistuneet ihan eikä peruna-retiisi salaatissakaan ollut moitittavaa. Suola kyllä himpun verran uupui - oli silti hyvää. Portugalilaisia mansikoita juustojen, oli brie juustoa sekä karpalon makuista... mikähän se mahtoi olla. Setti oli vapun aattoon vallan mainio, taivaan kiitos ettei ollut silliä!

Alkutippa!

Köh köh miten kohisee 

Vähän wräppiä ja pottusalaattia

Toast skagen kenttäolosuhteissa 

Hyvä pikku pinot gris

Näiden voimalla vapunaatto meni mainiosti. Ehkäpä näitä tuli sitten uudemmankin kerran illan mittaan popsittua, siitä ei tarina kerro enempää :) 

Tänään sitten aukeutui fantastinen tilaisuus mennä tutustumaan Turkuun, Suomen ihan oikeaan pääkaupunkiin kun kutsu tuli Vappu lounaalle ranskalaisittain. Le Porc oli Vappulounaan tarjoilupaikka ja hyvän jälkeen erinomaista tarjottiin. Ravintola lienee Turussa vaan niin syrjässä että vain paikalliset sekä foodiet paikan löytää. Tämä on silti ollut SuomenTOP50 ravintolalistalla. Eikä ihme, ruoka on todella hyvää. Tänään vappumenu oli

Marseillen kalakeitto ja rouille

Haudutettua ankankoipea karpalokastikkeella

Vaniljajäätelötäytteiset tuulihatut suklaakastikkeella

Tämä Marseillen kalakeitto oli vallan fantastisen sileä, maukas ja sellainen että onpa pakko reseptiikka tuohon löytää tai Porcista pyytää että saa itse koeponnistettua. Sileä ja kaunis. Kertakaikkiaan. 

Pääruokana oli sitten ankkaconfi, oli muuten ihan tolkuttoman hyvää. Suola oli täydellinen, ankan tumma liha suli suuhun ja muutenkin oli erinomaisen mureaa. Annoksessa oli vielä friteerattuja perunapyrepalleroita sekä bataattipyre joka oli silkkimäisen pehmeä, kevyt ja kaunis. Itse en ole bataatin ystävä, mutta tuon ruokalusikallisen voi syödä. 

Jälkkäriksi sitten vaniljajäätelöllä täytettyjä tuulihattuja suklaakastikkeella. En löydä sanoja kuvaamaan tätä. Aivan järjettömän hyvää. Mansikatkin. 

Enkä voi kuin kehua, palvelu Le Porcissa oli hyvää, ruoka tuli odotetussa ajassa, ei siis liian nopeasti eikä liian pitkällä viiveellä, puitteet olivat kivat ja muutenkin tunnelma hyvä. Tänne tahtoo palata. Täällähän ollaan ennenkin käyty, nyt vasta oli pakko blogiin jotain laittaa. Pitääpä taas kehua tutuille ja kylänmiehille, ruoka kun vaan on hyvää täällä. Kerta toisensa jälkeen!

Tässä muutama tuokiokuva....

Marseillen kalakeitto ja rouille

Ankan koipi haudutettuna

Vaniljatuulihatut

Tulipa siinä sitten ateriaa laskettua auringonpaisteessa parissakin eri paikassa, Mamin terassilla sai viinilasin kylkeen vielä sillitartarinkin.Harmi etten kuvannut, maku oli juurikin paikallaan. Kaupungilla käyskenteli myös eduskuntavaaliehdokkaani Janne Rauhansuu rouvineen, taisipa tulla Vähätorillta Keskustan Vappujuhlasta. En käynyt siellä itse kun en ajoissa paikalle ehtinyt, keskityin vaalipuheeseen jonka Paavo piti Helsingissä Kyösti Kallion patsaalla sankkojen kansanjoukkojen ääressä. Kaunis vappupäivä päättyi kuitenkin ehtooseen, ja pakko oli palata Bunkkerille valmistautumaan tulevan viikon haasteisiin työn saralla. Huoh. Tein sitten kuitenkin kanarisoton reiluilla vihanneksilla, maku oli oiva, hiitti tuli vaivihkaa suun takaosaan...

Uusi Myllysilta. Onpa pultteja tuhlattu. Kuin Titanic. Koskahan tämä uppoaa...

Aurajoella uusi ravintolalaiva, Aussiebar. Jopa flikka joka tanskalaista olutta kauppasi väänsi väen väkisin aussimurteella. Ruohomatto alakerrassa, hiekkamatto yläkerrassa. Paljon plussaa näistä. Ihan kiva.

Helkkarin hyvää skumppaa Yliopistonkadun jollain juottolalla. Meinasi olla ruuhkaa. Tässä kohtaa työyhteisöbongaus +6.

Kotiin tultua piti sitä huomiset lounaat vääntää. Kanarisottoa vähin riisein. Tuoksu on fantastinen täällä nyt. Maku oli myös kohdallaan. Hiittiä silleen sopivasti että otsa kastuu ;)