Auringon häikäisyä piiloon

Me muut täällä vaan joudumme 247 kärsimään, yöllä on pimeää ja äärimmäisen kylmää, päivällä taas häikäisee niin ettei meinaa eteensä nähdä. Ainut hyvä puoli tässä paisteessa on että se sulattaa myös tuota valkoista kuolemaa pois. Olen jo valmiina syöksymään pellolle jahka sen aika koittaa, kiire olisi saada perunat maahan. Ja ennen kaikkea kalkkia vielä kun lumihuntu tienoota peittää. Ehkäpä päästäisen jälkeen alkavalla hyvin ansaitulla lomaviikolla sitten. 

Muutoin täällä on aurinko sisätiloissa tehnyt ihmeitä, en turvaudu tänä vuonna pääsiäisruohoon vaan pääsiäisvesikrassi tekeytyy kauhealla vauhdilla, kuten myös basilikat ovat terhakasti nousseet. Lisävaloa olen nousukkaille antanut iltaisin kasvilampulla, jonka teho/hyöty jää sitten nähtäväksi.

Ylihuomenna matka vie Tukholmaan, mikä keli siellä sitten lieneekään. Matkalla koitan täyttää itseni ravuilla yms meren elävillä. Oliskohan merenneitoa tarjolla?

Ei keittiö vaan makkaripuutarhan antimia:

Genovalaiset basiliskot ne sieltä ilmaantuu.

Enemmänkin samaa sorttia. Takana piilossa ns pikkukärpäsansa. Toimii.

Fesikrassi

Nyt 4*I tossa naapurissa...

Pää kolmantena jalkana

F1 kausi 2013 pärähti bensankatkuisesti käyntiin viikonloppuna varsin mainioin tuloksin. Suomalaiset ratojen gladiaattorit pärjäsivät suhteellisen hyvin, Kimi otti voiton suvereenilla ajolla, Vale Bottas ensimmäisessä F1 kisassaan surkealla autolla päihitti tallikaverinsa ja toi auton maaliin, Nicolla sitten Mersu levisi alta. Noinkohan hänellä käväisi mielessä se Mersu-miesten tuttu tunnari "siihen sammui johtotähti, lätkimään jätkä lähti...". Nooh, Nico taitaa viedä tänä vuonna MM:n - ja jo on aikakin. Tai sitten sen vie Asturian korskea orhi Fernando Alonso Diaz.

Lauantaina sitten lähes Melbournessa ollessani alkoi pienen ihmisen tekemään mieli burgeria, ei kun toimeen. Hunajasinappisen majoneesin tein burgerin kaveriksi, jonka taas väänsin Partasen paistinjauhelihasta. 

Sain myös yllättäen ja pyytämättä jäniksen lihaa, se herätti heti muistikuvat miten Marco Pierre White sitä aikoinaan teki. Jänis oli sitten pakko jo sunnuntaina valmistaa, ja olipa se hyvää. Kaveriksi sen kanssa pataan jouti jokunen porkkana, varsisellerin varsi ja muutama sipuli. Vettä ja liemikuutioita. Tunti uunissa ja avot. Kylkeen Lapin puikulasta muusi ja silputtua persiljaa päälle. Excellent!

Tänään sitten oli aika leipasta leipää, en vaan osannut päättää mitä reseptiä käyttäisin joten en sitten aiemmin käyttämiäni käyttänyt ensinkään vaan noukin netistä mainion ranskanleipäreseptin vuodelta 1909.

Tuosta tein puolikkaan annosta, tosin suolaa olisi voinut laittaa enemmän, taikina nousuun ennen paikallisjärjestön kokousta ja sen jälkeen uuniin. Tuli kuohkeaa ja hyvää leipää. Olisi voinut isommankin leiviskän tehdä mutta olen tyytyväinen tuohonkin.

Burger.

Jänistä ja puikulaa.

Ranskis

Evästä arkeen, arkisen kotiruoan puolesta sananen

Kyllä sitä voi pieni ihminen valmistaa itselleen arkeen sopivaa eväsruokaa niin että on sekä ruoan sisältö että valmistushintakin edullinen. Ei ensinkään tarvitse eineksiä edes ajatella ostavansa, ainakaan ellei kehossa ole laiskaa solua, saatikka että turvautuisi työmaaruokalan aika latteaan makumaailmaan. Tässä vaiheessa on sanottava että oman työmaaruokalan laatu-hintasuhde on ok. Toki sielläkin kritiikkiä ilmenee, mutta se onkin tuota tavanomaista...

Itse arkisin kuitenkin jo useamman vuoden olen ottanut tavakseni tehdä eväät työpäivälle, tarkoittaen ihan aamukahvileipiä ja lounasta. Näin sitä teollisuusmuurahainen&pienviljelijä samassa kropassa säästää lukuisia lantteja vuositasolla. Joskus aiemmin tuli aina silloin tällöin ostettua erilaisia valmisateroita kaupasta ja syötyä niitä sitten töissä. Tavan takaa harmitti sitten se laatu. Se oli vaan tavattoman huonoa. Ellen sanoisi jopa kehnoa. Esimerkiksi erään ison valmisateriavalmistajan pottumuusi ja sipulipihvi oli luokattoman huonoa, muusi, jauhelihapihvi ja vihreät setissä oli kaikki sitä samaa vetelää ja mautonta settiä mitä vaan voi kuvitella moisten olevan. Niiin no, silloin en kuvitellut moista, ostin, petyin kerta toisensa jälkeen. Onneksi nämä muistot ovat edelliseltä vuosikymmeneltä, saatoinhan silloin vielä savukkeitakin polttaa. 

Tänään oli aika kuitenkin evästä taas tehdä, innostuin päivällä jo eritoten tekemään hyvää ja maukasta, siksipä kiidin töistä kalaa hakemaan pää kolmantena jalkana. En sitä tukevaa valkoista kalaa sitten löytänyt, mutta kotimaista lohta kyllä. Oli tuoreehkoa, kolmisen vrk. Ei haissut, otin pitkät nuuhkut. No siitä sitten ja sen kimppuun. Ensin oli tykötarpeet sille laadittava. DuPuy linssejä päätin sen kaveriksi, kuten myös sipulia ja suppilovahveroa. Sitä löysin kaapista vielä purkillisen vaikka olin jo siinä uskomuksessa että viime syksyn suppilot on jo syöty. Ehei. Linssit ostin Hansakorttelista Turusta Punnitse & Säästä kaubamajasta joka on paljastunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Tuoltahan löytyy vaikka ja mitä. On pähkinää, linssiä, ties mitä ja mallasetikkaakin jota ostin oitis kun puoti oli avattu! Suosittelen, varsinkin kun hinnat ovat edulliset vaikka voisi olettaa toisin!

Tämän tyyppistä valmisateriaa teen täällä...

Gremolata...

Eväspakkiin setti paistettua lohta DuPuy linssipedillä

Toki gremolata päälle... 

Yrttien kimpussa

Niin tai no, eipä niiden kimpussa niin aktiivisesti tarvitse olla, näyttävät tulevan toimeen ihan vedellä ja auringonvalolla toistaiseksi. Jos alkavat nuokkumaan, alan lukemaan niiden läheisyydessä demarien viime eduskuntavaalien puolueohjelmaa ja käyn vaalilupaukset läpi niin eiköhän ala lannoitetta riittämään. Tuossa kohtaa kyllä pitää olla visusti, ettei naapurit ala närkästymään hajuhaitan vuoksi. 

Mutta kuten me kaikki muistamme, viime viikolla laitoin torstaina kasvamaan tämän vuoden ensimmäiset pikku yrtit, genovalaista basilikaa sekä vesikrassia. Nämä kaksi kaveria olivat viime vuodelta säästyneitä Isoäidin Kasvit  nettipuodista tilattuja yrttejä. Hyvin lähtivät kasvamaan, oikein itsekin tässä on ymmällään.

Pari kuvaa eiliseltä

Vesikrassi

Vankka genovalainen basilika

Ja tänään

Samainen genovalainen basilika

Ja jopa tuuheentunut vesikrassi 

Liekkö sunnuntaina lähes triffidien kokoisia jälleen kerran?

Turskaa lautasella

Piti eilen tehdä kalaa ja tarkoituksena oli Turun torilta hakea jotain jötkälettä tuoreena, käydä leffassa ja sitten valmistaa ruokaa. Tokikin niin että kala olisi kotiin kulkeutunut siinä välissä jääkaappiin odottamaan, leffateatterin tunnelmaa se ei varmastikaan olisi suvainnut. Kuitenkin toisin kävi, Turun kaupoista kun ei sitten lopulta panko korppujauhoja löytynyt. Elokuva jäi näkemättä mutta nämä japanilaiset korppujauhot sitten löytyi eräästä tolkuttoman kokoisesta ja kalliista marketista. Olivat rutaleet nostaneet viiriäisen munien hintaa kepeät 100%. Jäivät hyllyyn kun eivät olleet pakollisia vaan ns hetken mielijohde. Toki on sanottava että tuossakin kaubamajassa ne vielä ovat yli 100% halvempia mitä Stockan herkussa. Tässä tuotteessa on törkeä hintahaitari, voi vaan kuvitella mitä tuottajalle tästä jää käteen, ei varmaan euroa enempää per paketti. Ja epäilenpä ettei sitäkään. 

Kalaa en sitten torilta saanut, oli vain pari kopperoa torilla, ikävä pakkanen, viima ja aurinkokin se vaan jaksoi paistaa silmiin. Niin minä mieleni pahoitin. Onneksi ennen toivioretkeä Turkuun olin kirjastosta hakenut Tuomas Kyrön uuden kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. No uusi ja uusi. En kuitenkaan ruskeaan kastikkeeseen tähdännyt, vaan sabayon kastikkeeseen maustettuna karkealla dijonilla. Torilta kuitenkin kulkeuduin kauppahallin turvalliseen syliin josta ensimmäisenä näitä panko korppujauhoja luurailemaan eri etnisistä puodeista mitä hallista kyllä löytyy. Ei vaan löytynyt tätä japanilaista karkeaa ja vallan mainiota jauhoa. Lopulta sen sitten löysin, kuten aiemmin jo mainitsin, eräästä isommasta marketista. On saatavilla samalla merkillä mitä nyt näitä japanilaisia aineksia muutenkin myydään kastikkeista riisiviinietikkaan jne. 

Hallissa sitten tuli kuuma ja hiki kun oli villatakkia ja ties mitä tumppua päässä ja käsissä, jarruttelin Herkkunuotan kohdalla. Ja miksipä en olisi jarruttanut. Siellähän oli taas vaikka ja mitä, nyt tyydyin vaatimattomampaan kattaukseen. Otin sitten turskaa fileenä ja muutaman kampasimpukan. 

Vaan enpä päässyt valmistelemaan edes ruokaa kun tuli eräältä nuoreltaparilta tilaus caesar-kastikkeesta. Olisi muka pitänyt kaupasta ostaa joku älyttömän kallis ja esanssin makuinen yökötys. Ei käy laatuun eikä laadunvalvontaan ja lupauduin tekemään kastikkeen heille itse. Tuli sen verran hyvää että käytin pikku pisarat siitä omaan kampasimpukka alkupalaan. Anjoviksena käytin lasipurkissa öljyyn säilöttyjä pikku sardelleja. Ne vasta on erinomaisen hyviä. Niitä tänään ripottelin myös pizzaan joka ohimennen valmistui.

Alkupalaksi siis lauantain menu tarjosi currylla kevyesti maustettuja kampasimpukoita salaatin ja pikku caesar-kastikkeen kera, pääruokana sitten Marco Pierre Whiten aikoinaan täydelliseksi viilaama Cod Viennoise. Eli turskaa sabayon-kastikkeella. Jälkkäriksi piti tehdä karamellisoituja banaaneja vaniljajäätelön kera. Se jäi haaveeksi. Tarina ei kerro tästä enempää.

Alkupala onnistui mainiosti, lähinnä siis kampasimpukoiden paistaminen ja maustaminen. Herkkä maku ja täydellinen koostumus. Salaattiin olisi voinut lirauttaa hieman oliiviöljyä ja suolaa. Tosin laitoin lautaselle pienet pisarat caesar kastiketta, mikä ajoi tämän asian. Olisin herneen versoja laittanut myös, eipä mistään löytynyt. Näitä varmaan pitää ihan täällä bunkkerilla kasvattaa tulevana kautena. 

Pääruoka oli sitten tämä turska. Tomaattipyreen tein kotimaisista tomaateista, kalttasin, poistin sisukset ja keitin parin pikku salotin kanssa kasaan. Kutterin läpi, pikku suola ja se oli siinä. Duxelles tekeentyi varttikilosta herkkusieniä, nekin kutterin kautta pannuun, vedet pois ja pikku kerma, mausteet, se oli siinä. 

Rasia pinaattia myös kävi voin kanssa pannulla. Sitten sabayon, sai vatkata mutta se sitten palkittiin. Kastikkeesta, johon tuli myös kalalientä ja valkkaria sekä tietenkin tuota karkeaa dijonia kermaa nyt unohtamatta, tuli vallan mainitoa. Ja niin, se panko, annoksen päällehän sitten piti tehdä tuollainen rapea kuori, sitä varten hain Turun eräästä juustokaupasta palan iäkkäämpää gruyere juustoa. Hapan oli myyjä, juusto oli mainitoa. Tähän kuoreen sitten tuli siis pankoa 175g, 160g voita sekä 80g tätä juustoa. Tämä seos käytettiin kutterissa ja sen jälkeen leivinpaperien väliin, kaulinta ja jääkaappiin kotvaseksi. 

Monen moista vaihetta tässä oli, kuten se että annos kasattiin pannulle; turskan annospala, päälle hieman tavallista dijonia, päälle tomaattipuree, duxelles ja lopulta päälimmäiseksi rapea kuorimateriaali jonka jälkeen pannulle vielä tuota viini-kalaliemiseosta pikku loraus. Tässä kuoressa oli tarkkaa juuri tuo ainesten suhde, jos voita olisi ollut liikaa, se olisi valunut kaikki pois ja kuori olisi tyystin hajonnut. 

Hyvin kävi näin ensimmäisellä yrittämällä, ei hajonnut liiaksi. 

Uunissa tämä vietti muutaman minuutin jonka jälkeen siirsin annoksen lautaselle jolle olin jo kasannut pannulla käynyttä pinaattia ja sabayon-kastiketta. Lautanen minuutiksi puoleksitoista takaisin uuniin grillivastuksen alle jotta rapea kuori sai väriä. Olihan tuossa tekemistä mutta oli maultaan sen väärti. Ja tulipahan havaittua että nämä panko korppujauhot ovat kyllä hintansa väärti (180g ~3,5€). Ei niitä turhaan kehuta. Harmi että on vaan yksi maahantuoja joten hinta on räävitön. 

Aamulla tein sitten kunnon munakkaan Gordonin perinteisellä ohjeella, munat voin kanssa pannuun, hyytymisen jälkeen ranskankermaa. Paahtimeen leipää, pekonit pannulle. Kasaaminen, päälle sormisuolaa ja silputtua ruohosipulia. Kelpais vaikka joka aamu. 

Gruyere - aivan perkuleen hyvää! Aamullakin tätä kelpasi makustella munakkaan päälle.

Alkupalana kampasimpukoita. Näitäkin voisi viikottain jopa syödä...

Pikku viini piti olla aterian kera. Bordeauxia karahvissa, Abadalin punkero odottaa pääruokaa. Kyllä vaan olivat hyviä.

Panko-gruyere-voi seos valmiina. 

Cod Viennoise

Lähikuvaa

Ja läpileikkausta. Kyllä kyllä, tätä sorttia täytyy saada useamminkin. Juhlaa.

Aamupala. Saisi olla pakollinen :)

Naistenpäivän tunnelmia

Onnea kaikille ihanille naisille! 

(miltei tuoretta kuvaa tiluksilta...)

Vähemmän ihanilla ei niin väliä. Mutta vielä muistutuksena arvon hameväelle, enkä skoteista puhu tälläkään kertaa, muistakaapa että tämä Naisten Päivä on sitten vaan sen reilun 19 tuntia pitkä. Samaan tapaan kun se frouvain euro on vaan sen 80 senttiä. 

Eli naisväki saa ostokset siis kaupasta halvemmalla - mikä tasa-arvo se tässä piilee.

Kuitenkin väkevän flunssan kourissa kamera sentään pysyy kädessä, aamulla mittarissa oli taaset lamaannuttavat -20 astetta, käyskentelin tippaiitan pakeille kun kutsu kävi. Kotiin tullessa maisema oli aika lailla jäätävän cool joten olipa siitäkin sitten pakko kuvatus napata.

Tautia uhmaten päätin auringonpaisteen saattamana käydä pitkähköön ajatuksen (kateellisen sellaisen) vainoamana käydä askareen kimppuun. Laitoin basilikaa ja vesikrassia tekeentymään. Vesikrassit sitten optimistisena josko pääsiäisenä saadaan sitä maistella? Kukaan ei tiedä. 

Oikein kun taas pinnistää niin voi melkein nähdä tämän nimenomaan genovalaisen basilikan puskevan mullan alta kohinan lailla...

Myrskyn silmässä

Meteorologien manaama lumimyräkkä sitten pahimmoilleen iski lauantaina ehtoopäivästä kuin miljoona volttia. En tietenkään ollut mitenkään varautunut tilanteeseen, nuo ennusteet, manaukset, uhkaukset, mitä lie, eivät juurikaan pidä paikkaansa yleensä. En sitten tiedä pitikö tämäkään. Loppuviikon piti olla julmettu pakkanen, yli 20 miinusastetta ja pohjoisnavalta jääkarhujen piti tulla kaduille vaeltamaan ja syömään pingviineitä. Toisin kävi. Myräkässä sitten siirryin tuttujen luo hellan ja pöydän väliin, kertaalleen sairaustapauksen saattelemana siirretty syöminki toteutettiin ryminällä lauantaina. Yhden pysähdyksen taktiikalla saatiin kaikki ainekset kaubamajasta viikunoista hummeriin. Sinisimpukkaa ei saanut, se sitten jäi pois mutta korvasin keitossa sen jättikatkaravun pyrstöillä. Lihana oli kauppahallista Jokiselta haettua naudan ulkofilettä joka oli aika mainiosti marmoroitunut. Hyvää palvelua Jokisella, kuten aina, kauppias kyseli käyttöpäivää ja rykäisi lihan vakuumiin varoiksi. Kävi vaan niin kun oltiin saatu tapakset tehtyä ja istahdettua pöytään, mieleen palautui muistikuva siitä miten kotoa kinkereille läksin, tämä ulkofileen pala sitten oli vieläkin muutaman kilometrin päässä oman jääkaapin sisällä. Jälleen kerran luonnonvoimia uhmaamaan ja lihaa hakemaan... illan isäntä oli jo kertaalleen lähtenyt kalalientä hakemaan, se kun kauppalistasta huolimatta unohtui. Tuossa kohtaa harmittelin etten ottanut mukaan perunapuserrinta, mikä on vallan mainio kapine muusin teossa vaan lihan haun yhteydessä oli tämäkin asia painunut unholaan kunnes jo autotallin oven tuntumassa se tuli mieleen. 

Tapaksissa mentiin perinteistä reittiä, oliiveja, sardelliin käärittyjä kapriksia, hillosipuleita, cornichoneja, ibericoa hunajalla, viikunoita serranokinkulla ja eräällä toisella espanjalaisella jonka nimeä en saa juuri mieleeni, chili-sitruuna maustettuja jättikatkaravun pyrstöjä sekä pikku leipäsiä ankanmaksamoussen kera. 

Pääpiirteittäin se oli siinä. Itse en näihin kokoamisiin osallistunut kuin sen verran että tein esimerkki tapakset, muu osallistujakaarti talkoovoimin väkersi loput. On niissä nykertämistä, ja yllättävänkin täyttävää ovat.

Valmistelut kiihkeimmillään

Hetkeä ennen... lihan hakureissua. Huomaa taustalla pihan jäätävä tunnelma.

Pikku alkunaposteluista kun päästiin ohi, oli aika valmistaa hummeri-sinisimpukkakeittoa, josta sitten jäi sinisimpukat pois kaupan vajaan valikoiman vuoksi. Kuten jäi myös pois Pernod koska ei paikallisessa Alkossa ollut kuin jättiläismäisiä pulloja tätä tuotetta. Anista jauheena laitoin sitten himpun verran enemmän, kuten myös tähtianista. Keittoon maun taioin hummerin kuorista ja nesteistä, kuin myös ylijääneistä jättikatkarapujen pyrstöistä. Keitosta tuli pehmeän samettinen, hummerin lihat käytin pannulla, maustoin ja asettelin lopuksi keiton pinnalle persiljan kanssa krutonkien päälle. 

Kaverit pöhisee pannulla

Aika hyvää settiä! Voisin viikottain syödä tätä jos sponsoria saisi tulemaan esiin?!

Pääruokana sitten oli naudan ulkofilettä, paistoin pannulla pinnat kiinni rohkeassa pippurihunnussa, lämpömittari kylkeen ja uuniin sataan asteeseen kunnes 50 astetta piippasi. Vetäytymään. Perfect.

Toissa viikonloppuna koeponnistamani pippurikastike kylkeen, Larsenin konjakkia, saksalaista rieslingiä, samaa mitä hummerikeittoon meni, ranskankermaa ja kermaa. Kohtuullinen. Ravintolamuusi, talon hengetär oli ison kattilallisen rosamundaa kuorinut, reilusti voita, kermaa ja suolaa. Maitoakin tilkka. Tiukka muusi :)

Kevätsipulista ja retiiseistä pannulla käytin pikku lisäkkeen lihalle. 

Tässä kohtaa tuli ähky, mutta vielä oli saatava mahtumaan capuccinopannacotta mustaherukkaparfaitin ja vadelmacouliksen kanssa alas. Menihän ne. Ja pari Virtasta. Pahuksen Virtaset, kolkuttelivat pitkään vielä tänäänkin...