Ranskalainen tian-vuoka

Viime viikonlopun koiranilmaan piti ottaa uusi kulma ruokapöydän kautta, eihän tuonne tuuleen ja tuiskuun, saati tolkuttomaan vesisateeseen saattanut ensinkään astua. Oikein sai pinnistää ettei ihan sitä normihuttua alkanut värkkäämään kuitenkaan mutta kohtuuhintaista ja maukasta piti saaman. 

Päädyin marokkolaisiin koftapulliin, tsatsikiin, verigreippi-halloumi salaattiin ja ranskalaiseen tian-vuokaan. Olipa siinä sitten matkailua Välimeren kummankin puolin, vaan kokonaisuutena mielestäni vallan mainio kun vähän tuolta ja hieman sieltä. Ranskalainen vuoka sopi siten että onhan tuo entinen pohjois-afrikkalainen siirtomaavalta. Koftapullat tein vanhalla reseptillä, naudan jauhelihaa, ras el hanoutia, persiljaa ja suolaa. Siinä se. Vallan mainioita. Tsatsiki nyt oli tsatsiki. Siihen kotimaista tuoretta valkosipulia laitoin, oli kyllä turhankin potenttia tähän. Vähempikin olisi piisannut. Mutta tuli sekin kaikki syötyä.

Verigreippi-halloumisalaatti oli jossain varmaan hesarissa tms, siitä sen nappasin. Kyllä sekin ihan kohtalaisen maukasta oli, ei voi valittaa. Tian-vuoka oli mukava yllätys, ei ihan kotimaisista aineksista kuitenkaan voinut sitä rakentaa. Mutta kasvispiirakkana/vuokana vallan mainio. Enemmän voisi sipulia laittaa tuohon, orjallisesti noudatin reseptiä ja mielestäni jäi hieman vajaaksi. Tietääpähän seuraavalla kerralla. Yritin paikata kevätsipulilla, ei sitä kyllä huomannut.

Tian-vuoka ennen uunia

Uunin jälkeen

Verigreippi-halloumisalaatti, piristävä yllätys

Pieni muistutus maailmanmatkaajille siellä jossain...

Niin siellä ameriikan raitilla yksi maailmanmatkaaja herkuttelee ostereilla, attaseasalkun kokoisilla pihveillä puhumattakaan kotosuomalaisen pesusoikon kokoisilla viskilaseilla. Enkä edes puutu lämpötiloihin tässä kohtaa, en paikalliseen ruoan hintaan enkä ainakaan bensan hintaan. Siellä suomipoika kärvistelee kuitenkin helteessä, kyllä ei ole suomalaista tarkoitettu helteeseen. Aikonaan käydessäni Santa Monica Pier'llä saatoin nähdä omin silmin ihmisraunioiden siellä laahustavan. Toki tilanne korjaantui käymällä Gordon Ramsayn West Hollywood London ravintolassa. Tarjoilu oli himpun verran eri luokkaa kuin täällä kotona. Mutta mutta, kädenheilautus sinne suuntaan nyt kuitenkin...

Samaan aikaan maapallon toisella kolmanneksella eräs toinen maailmanmatkaaja sukkuloi Sendain, Tokion ja Kioton välillä. Kuulemma jokunen hiutale luntakin tullut. Ja taas siellä niin perin usein syödään japanilaisia herkkuja, vietetään isompia fiestoja ja tuntuu hyvinkin mukavaa olevan. Hyvä että sielläkin viihdytään, lähetän ruisleipää ja salmiakkia taas kun tarve tulee eteen. Kädenheilautus sinnekin notkuvien ruokapöytien, valaanlihan, fantastisten merenelävien ynnä muiden herkkujen ääreen. Minä vaan muistuttaisin että odotan ainakin valaanlihasäilykettä saavani.

Itse, peri vaatimaton kun olen, saatan tyytyä askeettisempaankin ruokaan. Eilen oli tilanne päällä, tuoretta silakkafilettä oli käsillä, sitäpä pieni ihmisen taimi paistamaan hieman paneroituna. Jokunen kilo piti Gloriaa kuoria, uusi pottulaji mulle, keitellä ja muussata. Oikein hyvää perunaa. Eikä silakatkaan yhtään kalvenneet siinä. Harmi ettei taida poijjaat maailman kahdella kolmanneksella päästä niiden kimppuun. Harmi, harmi.

Siinähän niitä tekeytyy...

Ja jopas nyt on talvimarkkinat, maanantaina virittämäni keittiöwunderbaum jo tuottaa lähes satoa. Niin on terhakkaasti lähtenyt kasvun tuotto käyntiin ettei mitään määrää. Kyllä saatan panostaa tänä vuonna enemmänkin noihin led-valaisimiin.

Talo elää tavallaan ja blogi päivittyy ajallaan

Tässä olen miltei kadehtien seurannut ympärilleni kun useammat eri tahot lähes kylmän sodan kilpavarustelumaisesti toinen toistaan erikoisempaa ja kirjoltaankin laajaa yrttien ynnä muiden kasvatusta jo aloittaa vuoden pimeimpänä hetkenä. Ettei vaan sitten kävisi käypäläinen ja huhtikuussa kaikki taimet on jo kuolleet valon puutteeseen. Päätin asialle tehdä jotain itsekin, kävin tänään hakemassa kasvatusmultaa pari säkkiä, jos vaikka intoutuisi jo itsekin. En sentään niin kauheasti intoutunut, mutta joululahjaksi saamani Tregrenin wunderbar-city-kitchen-garden hässäkän valjastin koekäyttöön. Laitoin tulemaan yhteen purkkiin basilikaa, toiseen rucolaa, kolmantena purkkina oli sitten kaupasta ostettu persilja. Ans kattoo kuinka kauan se siinä säilyy. Toki syöminen verottaa, mutta kuitenkin. On siinä ainakin jumalaton valoteho, tiedä sitten kuinka sitä sammuttaa pitäisi. Ainakin nyt kattovalon ollessa päällä, huoneessa on jopa häiritsevän kirkasta. Noinkohan siihen vielä pitää jokin yöajastin hommata. Pitää muuten vielä tutkia tuota valaisinta, näyttää ledejä olevan. Katselin jo elektroniikkakaupoista vastaavia komponentteja, esim led-rivistöjä 50cm tai kolmen ledin settejä saa todella edullisesti. Rivistössä useampi sata lediä eikä kahtaa kymppiä maksa. Sitten joku muuntaja vielä tykö niin hyvä tulisi. Tätä asiaa sietää pohtia enemmän ja kenties kevään aikana rakentaa jonkin sorttinen led-himmeli. 

Onko jossain jotain mätää, ei ne edes orasta vielä

Kyllä sitä on täällä syötykin, ei vaan ole millään jaksanut, enkä lopulta ole edes saanut, hyviä kuvia otettua. Jari Sarasvuon sanoin, "vasta vakava sairaus pysäytti minut". Ei, minulle ei ollut aikoinaan Jarin tavoin keuhkoputkentulehdusta, ennemminkin oli keuhkoputken tulehdus orastavana. Ei Tynkkysenä.

Emile Henryn keramiikkaa olen tuossa ostanut, saattanut vihjatakin niistä joskus. Toissapäivänä laadin kehiin alkupalaksi juustokohokkaita, oli ihan mainio vaikka juustona käytin Porlammin mustaleimaa ranskalaisen beaufort juuston sijaan. Syy yksinkertainen, ei tuota jälkimmäistä saa Turusta mistään. En ainakaan tiedä. Lauantaina tv uutisten telakkamiesten sanoin, tässä saa ihan nälkää nähdä.

Ihan makoisa

Uusi Vuosi tuloillaan...

Vai mitä ihmiset hotisee. En tiedä. Luultavasti se on tuo Uusi Vuosi joka ovella kolkuttelee. Sama se. Ei tässä jouda markkinamiesten humua seuraamaan, pitää seurata.. no en tiedä mitä muttei ainakaan joka kauppiaan oikkua pidä pienen ihmisen seuraaman. Eikun niin se joulu pakana tulee vielä ensin, en ole tuolle vielä ajatusta antanut, toisaalta taas pakettia on lähtenyt pikku ja vähän suuremmalla rahalla suuntaan jos toiseen. Kyllä Posti osaa rahastaa. Suorastaan rietasta rahastusta kyseinen, ainakin teoriassa, valtion pulju peruspalveluistaan ottaa. Seuraavina kertoina pitää etsiä vaihtoehtoa DHL:stä yms kuljetuspuljuista. Jupinaa.

Tässä kotvanen sitten oli pakko hetken vetää henkeä ja antautua keittiön antimille. Vichysoissea alkuun, en kyllä antanut alkuperäisen reseptin vangita itseäni, tuikkasin mukaan juuriselleriä pökäleen, tilkan valkkaria. Pakanan hyvää, samettista keittoa. Tänään lounaaksi söin loput. 

Tämän kaverina oli pisara hyvää valkkaria, ei kuitenkaan sitä mitä eräs lehti suositteli. 

Pääruoaksi tempaisin sitten Viini-lehdestä nappaamani siikareseptin. Siinä pasta värjättiin punajuuren mehulla ja lisukkeeksi tuli myös punajuurta, salottia ja sen semmoisia. Vuohenjuuston jätin pois. Persilja nyt roiskahti. Samapa tuo. Hyvää se silti on enemmältikin.

Jälkkäriksi otin kävelyretken lähimaastossa, se olikin tarpeen sillä päivällisenä tai oikeastaan iltapalana oli bruscettaa ja ribsejä. Ribsit hävisi kyselyaukkoon huomattavalla tahdilla ja bruscetat myös. Tulipa havaittua että liian paksuja siivuja voi patongista leikata, bruscettaa oli hankala syödä. Olisi pitänyt olla ahneen suu, tai hain. Tai vihervasemmistolaisen agitaattorin. Joka tapauksessa ammollaan kuin mikäkin.

Ribsit katosivat ennen kinokuvaa.

Toinen pisara aivan pakanan hyvää viiniä.

Pitääpä sitä ihmisen ajatella pari päivää eteenpäin, tyttäreni pikku prinsessa ja tuleva Keuruun kunnanjohtaja on perjantaina tulossa, hänelle pitää laatia pulled beefiä sopivin pikku lisin. Kaalista jotain, sipulit, srirachat ynnä muut pitaleivän väliin. Ja tietty tuota naudan rintaa joka jo jääkaapissa mausteseoksessa maustuu.

Lihat hieroin mausteseoksella, tässä asia kesken

Sielläpä ne kelmun sisällä saavat ässehtiä huomiseen. Tuolloin uuniin vihannesten kanssa 4-6h ja sitten perjantaina syödään. Tämä ei ollut kutsu.

Joulun pikku kinkuista, lohijutuista ynnä muista en tietenkään vielä mainitse mitään. Jostain pitäisi joku pakastamaton luomupossun perskannikka löytää. Samoin kotimaista lohta. Onneksi niitä vielä ehtii metsästämään vaikka ansoin.

Sienestysaika parhaimmillaan 6.12.2015

Aikoihin ollaan eletty kun miltei korin sai täyteen noukkia Itsenäisyyspäivänä kuluvaa vuotta kantarellia. Ja tämä ei ole lööperiä. 

No hieman vajaa kori...

 

 Tämä ennätti tarttumaan kinofilmille, vorscmack ja lisukkeet eivät. Se vaan on aivan tautisen hyvää. Tein puolitoistakertaisen setin, olisi saanut olla anjoviksia enemmän.

Pikku skagen sopii joka väliin.

Kirppikseltä tein löydön. Jättiläiskokoinen valkosipulipuristin, Märta, sveitsiläistä laatutyötä. Itseasiassa tämä on granaattiomenan siementen puristin, ihan käyttökelpoinen peli. Entisen Neuvostoliiton alueella niitä oli viljalti, ei vaan ole eteen tullut sillä suunnalla. Nyt mulla on näitä kaksi erilaista.

Puutarhan ja reseptien välissä

Kansalainen Ulla vaatimalla vaati minua porchetta reseptin blogiin kirjaamaan, teen sen nyt sitten normaalitoimintaa karkeasti rikkoen. Linkkiä reseptiin en sähköisesti löytänyt. Tai löysin, suoraa linkkiä lehden sivuun vaan ei varmaankaan saa käyttää tai tulee satikutia.

Possun kylkirulla, porchetta

2,5kg possun kylkeä, luuton, nahallinen

5 valkosipulinkynttä

ruukku persiljaa

3 timjaminoksaa

2 rosmariininoksaa

2 salvianoksaa

1rkl savupaprikaa

0,5 rkl fenkolinsiemeniä

0,5 tl cayennepippuria

2,5 rkl karkeaa merisuolaa

0,5 rkl mustapippuria myllystä

4 rkl oliiviöljyä

Perhana, ohje on ohut siima tekemiseen. En tuota ensinkään noudattanut. Laitoin korvakuulolta tuohon päin, muut kuin tuo possu pannaan mortteliin ja hierretään. Sivellään possuun, possu kääritään rullalle. Jääkaappiin ilman suojausta 8-12h jotta nahka kuivuu. Itsellä oli varmaan 15h ja eikä nahkaan ihmisen hammas enää käynyt. Uuni 225 asteeseen, jötikkä uuniin puoleksi tunniksi. Sitten mittari 150 asteeseen ja kolmisen tuntia. Anna rullan vielä levätä puolisen tuntia, leikkaa, syö.

Tämä se oli vallan hurjan maukas rulla. Täytyy tehdä toistekin.

Pikkujoulun tunnelmissa

Piti sitä hieman pikkujoulua juhlia piirikokouksen päälle. Eikä huonosti tullut juhlittuakaan. Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä oli kiva vinkki tavanomaisen joulukinkun sijaan, nimittäin porcini possunkylkirulla. Pötkäle tuli täyteen yrttejä; timjamia, salviaa, rosmariinia, persiljaa. Tietenkin hieman valkosipulia ja mausteita. Fenkolinsiemeniä, oliiviöljyä. Kyllä siitä vaan vallan mainio tuli, eikä mitään jäänyt. Kylkeen sitten uunijuureksia, sekalaisia. 

Joulutorttua ja glögiä jälkkäriksi.

Rulla vietti ennen paistoa n. 12h jääkaapissa jotta pinta tuli todella kuivaksi

Uunijuurekset odotteli uuniin pääsyä

Porcini valmiina syötäväksi