Lähdinpä aamutuimaan sitten kantarellien perään saariston suunnalle, ja heti ensi askeleilla metsässä löytyi yksinäinen kantarelli. Siinä sitten kierreltiin ja kaarreltiin kuin kissa kuumaa puuroa muttei kaveria kantsulle tuntunut löytyvän, ehdinpä siinä jo manatakin kun eteen ilmestyi varsinainen motherload. Ei siinä auttanut kuin kipeän selkänsä kanssa kyykistyä ja täyttää ämpäri jos toinenkin. Enpä ennen ole kerralla tuollaista määrää kantarelleja, pistämätön vainuni vei jälleen kerran perille ja mikä taas huomattava havainto, mukanani tuomani alkiolainen henki piti kovasti luvatut sademyrskyt, paarmat, hyttyset yms vainolaiset kaukana. Lähes karhun näin ja sen ainakin teoriassa sitten risun huitaisulla ajoin pois. Liekkö kuollut sydämmen pysähdykseen.
Parhaillaan laadin tätä kirjoittaessani erinomaisen hyvää kantarellikeittoa. Jälleen kerran.
Hieman kuvaa kantarelleista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti