Gourmet Clubin syysfiesta

Tuli perin flunssaisissa merkeissä vietettyä, olo oli ja on vieläkin, perin huono. Sanoisin jopa kehno. Lauantai päivä meni prepatessa ja tekemistä piisasi kun piti tuo viiden aterian menu loihtia. Olin lopputulokseen sangen tyytyväinen, eikä vieraatkaan valittaneet. Ilta vierähti yhdessä hujauksessa jälleen kerran, vatsa oli täynnä. Kuvia yritin muistaa ottaa, mutta jäi sitten kateenkorvasta kuva ottamatta. Harmi, sillä oli ensimmäinen muttei toki viimeinen kerta kun sitä teen. Tällä kertaa tein sen Harri Syrjäsen Sokkokokki reseptillä, ihan vallan mainiota tuli. En siis ollut aiemmin kateenkorvaa syönyt saati tehnyt. Mutta joskus pitää uudemmankin kerran tehdä, oli se hyvää. Ensimmäisenä menussa oli vuodenaikaan sopiva pikku keitto, pekoninen korvasienikeitto. Siitä tuli mielestäni vallan erinomainen, tosin korvasienissä (Sauvon säilyke) oli jälleen kerran hieman metsää mukana vaikka niitä valuttelin viitisen minuuttia. Ei auta, ei auta, pieni ritinä sai vaan amalgaamit liikkeelle. Seuraavaksi menussa edettiin sitten tuohon mainitsemaani kateenkorvaan kera muusin, marinoidun punasipulin ja anjovisvoin. Se oli maultaan aika erinomainen kokonaisuus. Olen huomannut että anjoviksella saa aika moneen ruokaan oman  erityisen vivahteen joka ei todellakaan ole huono. Voisin jopa harkita maistavani Janssonin kiusausta. No en sentään, liian antiikkinen resepti. Ei moisia tähän pöytään. Menussa edettiin sitten prässättyyn possunkylkeen kera omenalohkojen, kevätsipulin ja rakuunan, sekä tietenkin paistinkastikkeen jonka jo edeltävänä päivänä tein kun possu ensimmäisen kerran uunissa piipahti parisen tuntia. Tämä Gordonin herkkuresepti alkaa olla jo hyvin hyppysissä, toki kera omien säätöjen. Edes naisväki ei kavahtanut sitä - kertoo jo jotain :) Näiden jälkeen pidettiin happihetki kunnes lammas saatiin lautaselle, se kun oli rullana niin otti suurin piirtein tunnin uunissa. Hyvää tuli, lisukkeeksi paahdin salvian, savumaldonin ja oliiviöljyn kupeessa punajuurikuutioita. Minttuvinegretti tuli myös tehtyä lampaan kaveriksi mutta se pahus unohtui eikä se koskaan lampaalle ennättänyt. Tuo lapa oli avattu ja täytetty sitten normimausteilla, oliiviöljyllä, mintulla, kovalla raastetulla vuohenjuustolla ja valkosipulilla, hyvää se oli ilman vinegrettiäkin. Jälkkäriksi olin tehnyt sitten Crema Catalanat, tässäkin alkoi näkyä jo praktiikka. Fantastinen karamellisoitu pinta, alla kunnon pehmeä sisus. Saatoin siis olla tyytyväinen itseeni. Jälleen kerran. Ilmeisen tyytyväisiä olivat muutkin aterioijat. Harmi oli ettei Klubin eräs perustajajäsen päässyt paikalle sitten kaikesta huolimatta, tarina kertoo hänen lähteneen tulemaan Bunkkerille vesipuhvelin selässä, Suezin kanavan matalikoissa oli sitten vesipuhvelin ns kivet takertuneet rantakiviin ja matka oli tyssännyt siihen. Perin ikävää moinen. Muutama tuokiokuva;

Pekoninen korvasienikeitto

Prässättyä possunkylkeä

Lampaan lapaa

Crema Catalana

Alkuvalmisteluja syysfiestaan

Se aika vuodesta päällänsä että syysfiesta pukkaa päälle. Tänään, vakavasta sairaudesta huolimatta, olen vaivojani säästelemättä tehnyt osan valmistelutyöstä ettei lauantaina sitten ihan mahdottomaksi käy urakka. Vaikka mielellänihän minä. Huomennahan on tarkoitus sipaista seuraava menu huiviin; 

Alkupalat:

Korvasienikeitto

Gordonin prässätty possunkylki

Kateenkorvaa muusin ja anjovisvoin kera

Pääruoka:

Gordonin lampaan koipea

Jälkiruoka:

Crema Catalana 

Näistä keitto on lähes omaa käsialaa, kateenkorva Harri Syrjäsen reseptiikalla ja loput sitten Gordon Ramsayn repertuaarista. Possun kylki tuli tehtyä, on parhaillaan prässääntymässä. Kastike tuli sille tehtyä myös, aika tiukkaa settiä. Samoin tuon lampaan sitten luusta erotin, avasin, maustoin ja kietaisin rullalle makustumaan huomista varten. Uskoisin että siitä tulee fantastista.

Oliiviöljyllä hierottu, maustettu ja mintun lehdet tarkasti aseteltu

Siihen päälle sitten vuohenjuustoa ja hieman valkosipulia

Ja rullalle. Narujen alle rosmariinia. 

Lampaan kaveriksi sitten piti laatia neulapapuja, enpä löytänyt. Siispä paahdan punajuurta kera öljyn ja savumaldonin. Ja muutama salvian lehti myös. Possu saa kaveriksi omenaa, kevätsipulia ja rakuunaa hieman pannulla pyöritettynä. Creman kimppuun käyn aamulla että ehtii hyytymään. Tässä kuvaa tulevaisuudesta.

Eiköhän näillä eväillä saada suut messingille, viinit sitten akselilla Chile - Espanja.

Onkohan eräs kaveri jäänyt Suezille tulliin vesipuhvelinsa kanssa?

Vaalipullaa ja rupattelua, tervetuloa taas!

Tervetuloa rupattelemaan Paavo-vaalipullan ääreen huomenissa asioista, pannu kuumana koko päivän. Voin pulla on hyvää ja asiallista kuin Paavo itse, en sitä muuten tarjoaisi. Jää nähtäväksi saavuttaako tämä Paavo-pulla samanlaisen jakamattoman kansansuosion kuin toissaviikkoinen Paavo-graavilohi joka vietiin käsistä. En voi kuin kehua Paavoa. Paavo on kaikenkaikkiaan mediassa esiintynyt jälleen kerran erinomaisesti. Useampaan otteeseenkin ja suosion kasvua ei voi mikään estää. Tai no, suosiota on, media vaan yrittää epätoivoisesti saada Niinistöä jälleen kerran Vapahtajan rooliin. Keppiä, ei porkkanaa. Se siitä "vapaudesta ja vastuusta". Kyllä tuo tiedetään. Kuitenkin tervetuloa huomenna päivällä kahveelle jutustelemaan, tuoretta pullaa ja kahvia. Kommunistitikin tervetulleita. Demareilla ei niin väliä.

Näin meillä täällä lounaisrannikolla

On siis marraskuun 18. päivä, käyskentelen omia aikojani kaubamajalta ekologisesti bussipysäkille minding my own business ja mitä tulee eteen. Orvokkia. Kukkivaa orvokkia eikä missään kukkakaupan tiskillä tai ikkunassa vaan ihan maassa. Jopas nyt jotakin. No jos se nyt ei ole muille orvokki niin minulle on, rontti kuin rontti. Uskomatonta. Kertakaikkiaan. 

Luomisen tuskaa

Oli jotenkin puhti pois taas rankan työpäivän jälkeen joten vetäydyin soffalle pohdiskelemaan syntyjä syviä. Aika kauas jonnekin usvaan siinä sitten leijailin, kunnes perin raaalla tavalla minut raastettiin taas tähän päivään telefoonin soittoääneen verhoutuneena. Mielessä pyöri huomisen eväät ja mahdollinen iltapala, ei ollut ajatustakaan. Tai no, pyttipannua fundeerasin, en kuitenkaan sitten lähtenyt sille tielle vaan silmäily ruokakomeroon paljasti huikean hienoa ja hyvää possun kylkisiivua, kermaa ja kovaa vuohenjuustoa. Ei muuta kuin pitkästä aikaa carbonaraa tekemään. Ja ai saakeli että tulikin hyvää! Persiljaa toki myös reilusti laitoin, ja mausteet luonnollisesti. Simppeliä ja aivan törkeän hyvää. Kiitos ja kumarrus itselleni.

Hyvää Isänpäivää

Sanon itse itselleni ja kumarran. Lapsilta tuli onnittelut, pitkien etäisyyksien vuoksi eivät tulleet, prinssieversti toki valmiusviikonlopulla joten ei olisi missään tapauksessa päässyt. Eräältä taholta tuli myös, herkistyin. Abu Dhabista sitten palasin, oli puitteet huikeat, tylsähkö kisa kuitenkin. Päivän menot meni sitten uusiksi ja päädyin lopulta tekemään ruokaa. Yllättäen sitten kovasta vuohenjuustosta ja jauhoisista perunoista laadin uuniperunat, punikkitateista loihdin konjakkikastikkeen ja protskuna sitten karitsan sisäfilettä. Oli ihan makoisaa, ehkä olisi voinut valkosipulia laittaa enemmän. Joutessani siinä sitten vielä tein mansikka-clafoutisin, piti aprikoosista tehdä, en alueen kaupoista sitä kuitenkaan löytänyt. Joten itse pikku kätösini poimimaa mansikkaa, ja tietty savu-Maldonia. Niin, tässä jos aletaan pilkkua fiilaamaan niin eihän tuo sitten edes ollut clafoutis kun ei siinä kirsikoita ollut, vaan flaugnarde. Savu-Maldon antoi annokselle todella hyvän maun, jatkoi suklaan makua pitkälle ja jalosti sitä. Olen aiemmin ollut epäileväinen Tuomas tämän Maldon suolan suhteen. Enää en ole. Aivan fantastista tuotetta - suosittelen kaikille lämpimästi! 

Ehtoopuhteeksi sitten rykäisin kehiin Caesar salaatin, ja Sillä Sipuli blogin innoittamana perunalastuja. Caesarin soosista meinasi unohtua Wörssesteri, ei kuitenkaan käynyt niin ja soosista tuli täydellistä. Perunalastut onnistuivat myös fantastisesti. Uskomatonta miten voikaan ihmisen taimi tehdä ihan paperinohutta lastua ilman mandoliinia.

Aika ok setti kertakaikkiaan.

Vuohenjuustokermaperunaa

Karitsan sisäfilettä konjakkikastikkeella

Suklaamansikkaclafoutis... flaugnarde siis :) Ja pikku astiassa suklaakastiketta

Perunalastuja - aivan törkeän hyvää! 

Meppi Riikka Mannerilta tuli signaalia aamulla, kannattaa keskittyä siihen kohta. 

Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen.

Vaaliasiaa herättelemässä

Tässä iltasella aloin jälleen kerran tekemään vaalityötä, pitäähän Suomeen saada pitkästä aikaa Presidentti. Tapailin pari lausetta ja lähettelinkin sen sitten kontaktikirjassani olleille tärkeille henkilöille, heitä piisasi kuitenkin vain toista sataa. Nyt jos koska on aika lähteä kamppailuun tämän asian puolesta. Onneksi itse ehdokas Väyrynen on hyvin kattavasti ollut mediassa esillä. Olisko niin että nuoremman polven toimittajilla ei ole taakkanaan turhaa Väyrys/keskusta kaunaa mitä näillä bemaridemareilla ynnä muilla Hesarin likasankojournalisteilla on? Toivottavasti ei. Paavo on loistanut jokaisessa esiintymisessään, huominen A-Talk varmasti kääntää vaa'ankielen oikeaan suuntaan.

Siinä lohta sitten käsittelin samalla kun odottelin vastaviestejä ja debattia viestiini. Tulihan niitä. Mutta tein jossain vaiheessa lohen toista puolta virheen ja kuinka kävikään. Viime jouluna lahjaksi saamani keraaminen isohko veitsi teräosastaan lohkesi. Olin enemmän kuin pettynyt. Tätä lohkeamis juttua jouduin kuulemaan jo viime kesänä makkarafestareilla. En uskonut. Nyt uskon.