Oli jotenkin puhti pois taas rankan työpäivän jälkeen joten vetäydyin soffalle pohdiskelemaan syntyjä syviä. Aika kauas jonnekin usvaan siinä sitten leijailin, kunnes perin raaalla tavalla minut raastettiin taas tähän päivään telefoonin soittoääneen verhoutuneena. Mielessä pyöri huomisen eväät ja mahdollinen iltapala, ei ollut ajatustakaan. Tai no, pyttipannua fundeerasin, en kuitenkaan sitten lähtenyt sille tielle vaan silmäily ruokakomeroon paljasti huikean hienoa ja hyvää possun kylkisiivua, kermaa ja kovaa vuohenjuustoa. Ei muuta kuin pitkästä aikaa carbonaraa tekemään. Ja ai saakeli että tulikin hyvää! Persiljaa toki myös reilusti laitoin, ja mausteet luonnollisesti. Simppeliä ja aivan törkeän hyvää. Kiitos ja kumarrus itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti