Hyvää Uutta Vuotta!

Suomen Kuvalehden onnittelusivua lainatakseni; En juhli. Matkoilla.

Tapani myrskyn riepoteltavana

Aivan hurjat kelit täällä Bunkkerinkin läheisyydessä ollut nyt parina viime päivänä kun tämä Tapani-myrsky sitten pyyhkäisi yli. Tuuli on ujeltanut nurkissa ja melkoisia tuhoja saanut aikaiseksi. Myös kahdentoista millisekunnin kestoinen sähkökatkos jouduttiin täällä kokemaan. Melkoisen piinaavia hetkiä nekin, en ihan pian tahtoisi niitä uudelleen kokea. Onneksi maailmanmatkaaja tuttuni lähetti oivallisen juuston valmistusohjeen joulupäivä aamuna, ei muuta kuin virkkaamaan. Ei kun värkkäämään. Ohje löytyy täältä.

Merkittäviä myrskytuhoja Bunkkerilla

Onneksi lyhdyssä valo ei sammunut, oli tie kotiin tuttu.

Kinkkuväijyssä

Kinkku uunissa sitten kaiken muun askartelun jälkeen, tässä saa taas vahtia ja väijyä ties ja kuinka kauan. Arvio valmistumisajasta on tuossa puolen yön tuntumissa. Nyt on sisälämpötila 27 astetta. Tein tuossa aikaisemmin päivällä, kuten kerroinkin jo eilen, rommi-viikuna piirakkaa ja lohiterriiniä. Jännittää kuinka ne onnistuivat. Komponentteja kustakin olen maistellut, en valmista tuotetta. Terriinin kanssa oli hankaluuksia, taisin tussaroida klingin kieputtamisen piukkaan tai sitten ei kerma/munanvalkuaisvaahdosta sittenkään tullut tarpeeksi tiukkaa. Arviointi jää huomiselle. 

Perin talvinen ilmakin on ulkona. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.

Joulu hivuttautuu bunkkerillekin

Perjantaina olisi sitten tarkoitus aamusta alkaen värkkäillä niin perinteisten kinkkujen kuin uudempien tuttavuuksien kanssa. Näistä kenties herkullisempana Sillä Sipulia blogin viikunatorttu joka pitää loihtia kehiin, ainekset ovat toki jo plakkarissa. Viikunatkin nyt edullisia tähän vuodenaikaan. Merilohta tuli hankittua, pitää graavata että tehdä terriini. Confit oli myös mielessä mutta jääköön tällä kertaa. En kerro sitä että Uuden Vuoden kinkereihin varasin jo T-Bone steakit kera reilujen lohkareiden ja coleslawin. Siitä myöhemmin sananen. Aina näin jouluna ahkerimmat ja jouluhenkisimmät meistä lähettelevät joulukortteja ja jotkut jopa saavat niitä. Yleensä aina näitä perinteisiä. Itse olin otettu miten tänä vuonna tulikin sitten kortteja, pari niistä oli kuitenkin huomionarvoisia. Toinen oli käsin tehty ja toinen oli muuten vaan perin pramea. Molemmat, kuten tänne muutkin tulleet joulukortit, ovat paraatipaikoilla aina seuraavaan jouluun asti :-) 

Pastaa nykerretty

Niin, ihan unohtui mainita että viime lauantaina tuli jälleen käynnistettyä pastakone pitkähkön tauon jälkeen ja tuli sitten tehtyä kunnon pastaa. Värjäsin pastan kivan keltaiseksi kurkumalla - mielestäni oikein fantastisen väristä. Tein sitten pitkään aikomaani raviolia jossa täytteenä on tuorejuusto-yrtti sekoitus ja ehyt munan keltuainen. Tästä oli jossain Masterchefissä juttua että on hankala tehdä ja saada sitten oikea kypsyys, eli sellainen että keltuainen on vielä keittämisenkin jälkeen juokseva. Onnistuin näissä hienosti. Kastikkeesta tuli tylsän värinen, freesasin salotteja ja fenkolia, hieman tuoretta chiliä ja kermaa. Mausteet tietenkin. Maku oli hyvä, jollain siitäkin pitäisi saada kauniimpi. Lopusta pastasta sitten viikolla tein tagliatellea ja kylkeen chilillä maustettua kanaa ja tietenkin tuota fenkolia jälleen. Tämä F on sitten kertakaikkiaan mainio pötkäle, kasvattaisin jos pystyisin. On kuulemma hankala kasvattaa joten ensi vuonna keskityn vain helppoihin (?), eli basilika, salvia, Uuden-Seelannin pinaatti, persilja, sipuli. Ehkä jotain muutakin. Ehdotuksia?

Tässä pari kuvaa tuosta munatäytteisestä raviolista...

Hyvin se muna valuu kun oikein veistä heilutti...

Tämä oli perkuleen paljon paremman makuista miltä näyttää. Muna tuollaisena juoksevana kyllä on aina aivan fantastista. Niin eggs benedict kuin tämäkin. Liian vähän tulee esim uppomunia tehtyä.

HEI MEINASI UNOHTUA! Muista numero 4. Neljä. 22.1.2012. NELJÄ :-)

Maikkarin Presidentinvaalitentti 14.12.11

Tulipa tuo katsottua ja kummasteltua jälleen kerran. Piti sitten itse laittaa kommenttia tuonne vaan eipä sekään onnistunut. Olisi pitänyt olla facebookissa, twitterissä tai sitten parissa muussa perin arvelluttavassa palvelussa. Jäipä sitten kommentoimatta. Äänestin kyllä. Mutta ennen muuta ihmetyttää tuo äänestystulos. Tai oikeastaan ei ihmetytä, siihen varmasti vastasi pääosin sama taho joka facebookiin ja twitteriin yms palveluihin osallistuvat. Tuolla ei varmasti todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä, tai korkeintaan seitinohuesti. Kun on muodikasta peukuttaa Saukkaa tai Timppaa. Jepjep. 

Ihan havaittuna niin Niinistö jos kuka oli omaksunut kamreerin roolinsa täysin, suurelta osin oli näkymätön ja vain myötäili sitten Lipposta isoissa kysymyksissä, kertaalleen ennätti heittämään täydellisen virhelausunnon jonka Paavo Väyrynen sitten sai korjattua, jahka naurun pyrskähdykseltään malttoi ja sai puheenvuoron. Koko vaalitenttiä varjosti päällepuhumisen ja lausuntojen heittelyn mentaliteetti. Eritoten Lipponen toimi ennalta arvattavasti aiempien tapojensa mukaan, puhui kaikkien päälle ja yritti jyrätä. Tässäkin kohtaa Paavo Väyrynen hallitsi tilanteen, sai Lipposen vaiennettua ja otti tilanteen haltuunsa. Muutoinkin Väyrynen hallitsi - KUN sai puheenvuoron - tilannetta. Tässäkin Helsinki-keskeinen media pelasi peliään, oli kuin Maikkarin säätiedotetta olisi katsonut "kaikki pyörii kehä kolmosen sisällä..." tyyliä. Toki kaikki tietää Maikkarin journalistisen tason, onhan siellä Lauri Karhuvaara, tuo journalistien Elvis joka aikanaan Estonian upottua kysyi tuntien jälkeen "onko vielä ilmataskun mahdollisuus". Ei kai kukaan näitä Maikkarin juttuja vakavasti ota?

EDIT: kas kummaa miten lähetyksen jälkeen tuo tulos on muuttunut, Maikkarin uutiset sitä vaan ei kerro vaan lähetyksen aikaiset tiedot??? Jopa Arhinmäki, joka pärjäsi hienosti tentissä, lähentelee Niinistön vajaan 20%:n osuutta. 

J ä r k y t t ä v ä keli kertakaikkiaan!

Niin se kenraali talvi jälleen kerran iski kuin miljoona volttia ja lähes kaikki toiminnot täällä Bunkkerilla on laitettu holdiin. Tai siis, kun kerran konsernista kotiin pääsin niin en nokkaani ulos laita ennen kuin keli rauhoittuu ja voi taasen tennareilla tepastella pihalla. Nyt näyttää siltä ettei edes kahluusaappaat riitä. Riittämisestä tuli mieleen etteikö konsernin ihmisille mikään riitä, ensin pitää koko vuosi painaa töitä lapaluut limassa kasvottoman osakkeenomistajan piikkiin ja sitten vielä pitäisi mennä luonnonvoimia uhmaten pikkujoulujuhliin. Minä sanon jyrkän ein ja pysyttelen omassa pilttuussani. Ei on hyvä sana. Ja mielellään kaikki muutkin, hus siitä omiin karsinoihinne joutuin, pois juhlista joista kuitenkin nousee kohu, juorutarinoita juhannukseen asti ja mielipahaa ynnä muuta. Prinssieversti tulee haukkaamaan burgereita joita juuri sain tehtyä, eilenhän laadin sämpylät niille. Voisin todeta kuin Harum el Pullah - minä olen hyvä :-)

Järkyttävää kuvakavalkadia luonnonvoimien iskusta Bunkkeriin. 

Donner und blitz!

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni...

Ja kamalat ilmat tuli sen myötä. Liian aikaisin. Olisi piisannut jos jouluaattona olisi hiutale tai kaksi tullut. Nyt taas sitten raahaudutaan nilkkoja myöden loskassa. Niin se elämä heittelee. Kuitenkin, perin perinteinen Itsenäisyyspäivä tuli vietettyä, illan kohokohtina paraati Tampereella ja tietenkin Presidentin linnan vastaanotto. Jälleen kerran oli valtaisasti navettamekkoja liikenteessä mutta muutama oikein upeakin ilmestys tuli bongattua. En käy tähän aiheeseen enempää. Ensi vuonna kun Tasavallan Presidenttinä on Paavo Väyrynen, unsere Paavo,  niin uskoisin että vieraat ovat vieläkin mielenkiintoisempia ja Ylellä on asiantuntevat selostajat. Tänä vuonna tunsin itsekin enemmän vieraita ja osaltaan tein itselleni vaihtoehtoselostusta. Ateriapuoli oli hyvin perinteinen, alkupalana grillattua halloumi salaatti, naudan ulkofilettä mustapekkakastikkeella ja tietenkin Lapin puikulaa kylkeen ja herneitä pääruokana ja jälkkäriksi sitten perinteinen prikka Jurmoa, päällä sinappismetanaa tillin ja punasipulin ja luonnollisesti, mädin kera. Skumppaa juomana tietenkin. 

Muutama tuokiokuva aiheesta...

Halloumisalaatti

Nautaa...

Melkein jäi jälkkäristä kuva ottamatta...

Tänään oli pakko tehdä huomisia burgereita varten sämpylät... näistä tuli taas fantastisen hyviä ihan sellaisenaan :-)

Itsenäisyyspäivän aattoa!

Tulipa kaverin luona käytyä pelaamassa uudella koneella Call of Duty 3: Modern Warfarea. Olipas nuo pelit kehittyneet sitten viime näkemän, grafiikat ihan luonnikasta ja muutenkin peli vei mukanaan. Neljättä tuntia siinä jo pelailtiin jahka havaittiin irl järkyttävä lumisade piiskasi tienoota. Oli siinä sitten ihmisen evakuoitava itsensä takaisin bunkkerille ettei joudu kenraali talven lannistamaksi. Enkä joutunut. Tällä samaisella peliretkellä näin kenties komeimman piparkakkutalon mitä olen koskaan nähnyt. Tekijä on nähnyt oikein kunnolla vaivaa. Hienoa. Tässä oikein ihmettelen mitä mahdan huomenna itsenäisyyspäivänä saada aikaiseksi. Kenties edes toast skagenin. Ehkä. Siitä lisää myöhemmin.

Kaikkien piparkakkutalojen äiti 

Myräkkä 

Joulutonttu bongattu!!!

Lampaan kimpussa jälleen

Viime viikonloppuna jäi lampaan lavasta ylimääräistä lihaa sen verran paljon ylimääräiseksi kun avasin lavan ja poistin luun, että sain niistä nyt laadittua taginessa herkullista ruokaa viikonlopun ratoksi. Lampaan pienensin ja poistin pahimmat läskit ja kalvot, voissa ruskistin ja kaveriksi päätyi sipuli, jokunen punajuuri lohkottuna, jokunen valkosipulin kynsi, rosmariinin oksa, minttua, punkkua, punaviinietikkaa ja tietenkin Maldonia. Myös luun paahdin uunissa ja panin tagineen mukaan makua antamaan. Saa nyt pulputella iltapäivään asti eli kolmisen tuntia kannen alla. Välillä on pakko käydä kurkkaamassa. Kaveriksi lampaalle sitten vielä Lapin puikulasta pikku muusi till ja hieman marinoitua punakaalia myös. Jälkkäriksi kaiketi cupcakeja. Mutta nyt Yle Areenalta katsomaan tulevan Tasavallan Presidentin Paavo Väyrysen aamuista haastattelua Ykkösaamu-lähetyksestä. Kannattaa muuten käydä Hesarin Vaalikoneessa.

EDIT; kuten arvata saattoi, Paavo otti haastattelun haltuunsa täydellisesti. Selkeäkielinen, selkeäsanainen ja hyvin perustellut kannat asioihin. Jälleen kerran. Samaa ei voi muista ehdokkaista sanoa. Kyllä Suomen huonosti käy jos kansa väärin menee valitsemaan. En jaksa uskoa siihen. 

Vielä kansi potilaan päälle ja muutama tunti...

Jouluko se sieltä tuli

Eilen torstaina 1.12.11 postilaatikko oli kolissut enteikkäästi ja pakettikortti oli putkahtanut sisäänkäynnin lattialle. Tänään sitten joutessani kyseisen paketin kävin postista noukkimassa ja näemmä sen oli joulutonttu tahi pukki lähettänyt, sen verran tuli innoissani olin. Ja olin syvästi otettu kun paketin sain vihdoin kääräistyä auki. Wonderfull! Iso käsi lähettäjän suuntaan :-)

Gourmet Clubin syysfiesta

Tuli perin flunssaisissa merkeissä vietettyä, olo oli ja on vieläkin, perin huono. Sanoisin jopa kehno. Lauantai päivä meni prepatessa ja tekemistä piisasi kun piti tuo viiden aterian menu loihtia. Olin lopputulokseen sangen tyytyväinen, eikä vieraatkaan valittaneet. Ilta vierähti yhdessä hujauksessa jälleen kerran, vatsa oli täynnä. Kuvia yritin muistaa ottaa, mutta jäi sitten kateenkorvasta kuva ottamatta. Harmi, sillä oli ensimmäinen muttei toki viimeinen kerta kun sitä teen. Tällä kertaa tein sen Harri Syrjäsen Sokkokokki reseptillä, ihan vallan mainiota tuli. En siis ollut aiemmin kateenkorvaa syönyt saati tehnyt. Mutta joskus pitää uudemmankin kerran tehdä, oli se hyvää. Ensimmäisenä menussa oli vuodenaikaan sopiva pikku keitto, pekoninen korvasienikeitto. Siitä tuli mielestäni vallan erinomainen, tosin korvasienissä (Sauvon säilyke) oli jälleen kerran hieman metsää mukana vaikka niitä valuttelin viitisen minuuttia. Ei auta, ei auta, pieni ritinä sai vaan amalgaamit liikkeelle. Seuraavaksi menussa edettiin sitten tuohon mainitsemaani kateenkorvaan kera muusin, marinoidun punasipulin ja anjovisvoin. Se oli maultaan aika erinomainen kokonaisuus. Olen huomannut että anjoviksella saa aika moneen ruokaan oman  erityisen vivahteen joka ei todellakaan ole huono. Voisin jopa harkita maistavani Janssonin kiusausta. No en sentään, liian antiikkinen resepti. Ei moisia tähän pöytään. Menussa edettiin sitten prässättyyn possunkylkeen kera omenalohkojen, kevätsipulin ja rakuunan, sekä tietenkin paistinkastikkeen jonka jo edeltävänä päivänä tein kun possu ensimmäisen kerran uunissa piipahti parisen tuntia. Tämä Gordonin herkkuresepti alkaa olla jo hyvin hyppysissä, toki kera omien säätöjen. Edes naisväki ei kavahtanut sitä - kertoo jo jotain :) Näiden jälkeen pidettiin happihetki kunnes lammas saatiin lautaselle, se kun oli rullana niin otti suurin piirtein tunnin uunissa. Hyvää tuli, lisukkeeksi paahdin salvian, savumaldonin ja oliiviöljyn kupeessa punajuurikuutioita. Minttuvinegretti tuli myös tehtyä lampaan kaveriksi mutta se pahus unohtui eikä se koskaan lampaalle ennättänyt. Tuo lapa oli avattu ja täytetty sitten normimausteilla, oliiviöljyllä, mintulla, kovalla raastetulla vuohenjuustolla ja valkosipulilla, hyvää se oli ilman vinegrettiäkin. Jälkkäriksi olin tehnyt sitten Crema Catalanat, tässäkin alkoi näkyä jo praktiikka. Fantastinen karamellisoitu pinta, alla kunnon pehmeä sisus. Saatoin siis olla tyytyväinen itseeni. Jälleen kerran. Ilmeisen tyytyväisiä olivat muutkin aterioijat. Harmi oli ettei Klubin eräs perustajajäsen päässyt paikalle sitten kaikesta huolimatta, tarina kertoo hänen lähteneen tulemaan Bunkkerille vesipuhvelin selässä, Suezin kanavan matalikoissa oli sitten vesipuhvelin ns kivet takertuneet rantakiviin ja matka oli tyssännyt siihen. Perin ikävää moinen. Muutama tuokiokuva;

Pekoninen korvasienikeitto

Prässättyä possunkylkeä

Lampaan lapaa

Crema Catalana

Alkuvalmisteluja syysfiestaan

Se aika vuodesta päällänsä että syysfiesta pukkaa päälle. Tänään, vakavasta sairaudesta huolimatta, olen vaivojani säästelemättä tehnyt osan valmistelutyöstä ettei lauantaina sitten ihan mahdottomaksi käy urakka. Vaikka mielellänihän minä. Huomennahan on tarkoitus sipaista seuraava menu huiviin; 

Alkupalat:

Korvasienikeitto

Gordonin prässätty possunkylki

Kateenkorvaa muusin ja anjovisvoin kera

Pääruoka:

Gordonin lampaan koipea

Jälkiruoka:

Crema Catalana 

Näistä keitto on lähes omaa käsialaa, kateenkorva Harri Syrjäsen reseptiikalla ja loput sitten Gordon Ramsayn repertuaarista. Possun kylki tuli tehtyä, on parhaillaan prässääntymässä. Kastike tuli sille tehtyä myös, aika tiukkaa settiä. Samoin tuon lampaan sitten luusta erotin, avasin, maustoin ja kietaisin rullalle makustumaan huomista varten. Uskoisin että siitä tulee fantastista.

Oliiviöljyllä hierottu, maustettu ja mintun lehdet tarkasti aseteltu

Siihen päälle sitten vuohenjuustoa ja hieman valkosipulia

Ja rullalle. Narujen alle rosmariinia. 

Lampaan kaveriksi sitten piti laatia neulapapuja, enpä löytänyt. Siispä paahdan punajuurta kera öljyn ja savumaldonin. Ja muutama salvian lehti myös. Possu saa kaveriksi omenaa, kevätsipulia ja rakuunaa hieman pannulla pyöritettynä. Creman kimppuun käyn aamulla että ehtii hyytymään. Tässä kuvaa tulevaisuudesta.

Eiköhän näillä eväillä saada suut messingille, viinit sitten akselilla Chile - Espanja.

Onkohan eräs kaveri jäänyt Suezille tulliin vesipuhvelinsa kanssa?

Vaalipullaa ja rupattelua, tervetuloa taas!

Tervetuloa rupattelemaan Paavo-vaalipullan ääreen huomenissa asioista, pannu kuumana koko päivän. Voin pulla on hyvää ja asiallista kuin Paavo itse, en sitä muuten tarjoaisi. Jää nähtäväksi saavuttaako tämä Paavo-pulla samanlaisen jakamattoman kansansuosion kuin toissaviikkoinen Paavo-graavilohi joka vietiin käsistä. En voi kuin kehua Paavoa. Paavo on kaikenkaikkiaan mediassa esiintynyt jälleen kerran erinomaisesti. Useampaan otteeseenkin ja suosion kasvua ei voi mikään estää. Tai no, suosiota on, media vaan yrittää epätoivoisesti saada Niinistöä jälleen kerran Vapahtajan rooliin. Keppiä, ei porkkanaa. Se siitä "vapaudesta ja vastuusta". Kyllä tuo tiedetään. Kuitenkin tervetuloa huomenna päivällä kahveelle jutustelemaan, tuoretta pullaa ja kahvia. Kommunistitikin tervetulleita. Demareilla ei niin väliä.

Näin meillä täällä lounaisrannikolla

On siis marraskuun 18. päivä, käyskentelen omia aikojani kaubamajalta ekologisesti bussipysäkille minding my own business ja mitä tulee eteen. Orvokkia. Kukkivaa orvokkia eikä missään kukkakaupan tiskillä tai ikkunassa vaan ihan maassa. Jopas nyt jotakin. No jos se nyt ei ole muille orvokki niin minulle on, rontti kuin rontti. Uskomatonta. Kertakaikkiaan. 

Luomisen tuskaa

Oli jotenkin puhti pois taas rankan työpäivän jälkeen joten vetäydyin soffalle pohdiskelemaan syntyjä syviä. Aika kauas jonnekin usvaan siinä sitten leijailin, kunnes perin raaalla tavalla minut raastettiin taas tähän päivään telefoonin soittoääneen verhoutuneena. Mielessä pyöri huomisen eväät ja mahdollinen iltapala, ei ollut ajatustakaan. Tai no, pyttipannua fundeerasin, en kuitenkaan sitten lähtenyt sille tielle vaan silmäily ruokakomeroon paljasti huikean hienoa ja hyvää possun kylkisiivua, kermaa ja kovaa vuohenjuustoa. Ei muuta kuin pitkästä aikaa carbonaraa tekemään. Ja ai saakeli että tulikin hyvää! Persiljaa toki myös reilusti laitoin, ja mausteet luonnollisesti. Simppeliä ja aivan törkeän hyvää. Kiitos ja kumarrus itselleni.

Hyvää Isänpäivää

Sanon itse itselleni ja kumarran. Lapsilta tuli onnittelut, pitkien etäisyyksien vuoksi eivät tulleet, prinssieversti toki valmiusviikonlopulla joten ei olisi missään tapauksessa päässyt. Eräältä taholta tuli myös, herkistyin. Abu Dhabista sitten palasin, oli puitteet huikeat, tylsähkö kisa kuitenkin. Päivän menot meni sitten uusiksi ja päädyin lopulta tekemään ruokaa. Yllättäen sitten kovasta vuohenjuustosta ja jauhoisista perunoista laadin uuniperunat, punikkitateista loihdin konjakkikastikkeen ja protskuna sitten karitsan sisäfilettä. Oli ihan makoisaa, ehkä olisi voinut valkosipulia laittaa enemmän. Joutessani siinä sitten vielä tein mansikka-clafoutisin, piti aprikoosista tehdä, en alueen kaupoista sitä kuitenkaan löytänyt. Joten itse pikku kätösini poimimaa mansikkaa, ja tietty savu-Maldonia. Niin, tässä jos aletaan pilkkua fiilaamaan niin eihän tuo sitten edes ollut clafoutis kun ei siinä kirsikoita ollut, vaan flaugnarde. Savu-Maldon antoi annokselle todella hyvän maun, jatkoi suklaan makua pitkälle ja jalosti sitä. Olen aiemmin ollut epäileväinen Tuomas tämän Maldon suolan suhteen. Enää en ole. Aivan fantastista tuotetta - suosittelen kaikille lämpimästi! 

Ehtoopuhteeksi sitten rykäisin kehiin Caesar salaatin, ja Sillä Sipuli blogin innoittamana perunalastuja. Caesarin soosista meinasi unohtua Wörssesteri, ei kuitenkaan käynyt niin ja soosista tuli täydellistä. Perunalastut onnistuivat myös fantastisesti. Uskomatonta miten voikaan ihmisen taimi tehdä ihan paperinohutta lastua ilman mandoliinia.

Aika ok setti kertakaikkiaan.

Vuohenjuustokermaperunaa

Karitsan sisäfilettä konjakkikastikkeella

Suklaamansikkaclafoutis... flaugnarde siis :) Ja pikku astiassa suklaakastiketta

Perunalastuja - aivan törkeän hyvää! 

Meppi Riikka Mannerilta tuli signaalia aamulla, kannattaa keskittyä siihen kohta. 

Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen.

Vaaliasiaa herättelemässä

Tässä iltasella aloin jälleen kerran tekemään vaalityötä, pitäähän Suomeen saada pitkästä aikaa Presidentti. Tapailin pari lausetta ja lähettelinkin sen sitten kontaktikirjassani olleille tärkeille henkilöille, heitä piisasi kuitenkin vain toista sataa. Nyt jos koska on aika lähteä kamppailuun tämän asian puolesta. Onneksi itse ehdokas Väyrynen on hyvin kattavasti ollut mediassa esillä. Olisko niin että nuoremman polven toimittajilla ei ole taakkanaan turhaa Väyrys/keskusta kaunaa mitä näillä bemaridemareilla ynnä muilla Hesarin likasankojournalisteilla on? Toivottavasti ei. Paavo on loistanut jokaisessa esiintymisessään, huominen A-Talk varmasti kääntää vaa'ankielen oikeaan suuntaan.

Siinä lohta sitten käsittelin samalla kun odottelin vastaviestejä ja debattia viestiini. Tulihan niitä. Mutta tein jossain vaiheessa lohen toista puolta virheen ja kuinka kävikään. Viime jouluna lahjaksi saamani keraaminen isohko veitsi teräosastaan lohkesi. Olin enemmän kuin pettynyt. Tätä lohkeamis juttua jouduin kuulemaan jo viime kesänä makkarafestareilla. En uskonut. Nyt uskon. 

Vielä ennätti sieniä metsästämään

Kun kerran lämpimät kelit ovat jatkuneet suosiollisena, olihan sitä pakko jälleen lähteä metsän siimekseen silmäilemään josko löytyisi suppilovahveroita saati muita. Olikin fantastisen hieno keli, ei satanut, ei tuullut, ei ollut itikoita, karhuja, susia eikä sudenkorentoja. Vain metsä. No oli siellä joku eläkeläispariskunta, he eivät mitään löytäneet. Itse siinä ämpärillisen suppilovahveroita raapaisin mukaani ja runsain mitoin kantarelliakin. Suppilovahverot olivat valtavan kokoisia, jos niitä myisi niin litramitalla myytynä tulisi paljon kauppaa. Kantarellit sitten olivatkin himpun verran pienempiä. 

Satelliittikuvaa kantarellisaaliista

Suppilot odottelevat...

Samalla reissulla vasuun päätyi myös kolme ahventa, paksuja pötkäleitä olivat. Gordon Ramsayn ohjeella sitten laadin ne ateriaksi. Siinä pötköttävät fenkoli-oliivi-tomaatti-valkkaripedillä ennen ja jälkeen uunissa tekeentymisen. Hyvää tuli. 

Melkoinen uutisviikko!

Kaikkea sitä on tällä viikolla sitten tullutkin uutisissa, enkä nyt puhu tästä Kreikan kriisistä. On ollut kertakaikkisen hurjaa menoa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, on saanut näin uutisfani oikein mässäillä. On pantu suut Stubbiin kun herra ministeri meni kiroilemaan Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa kuin mustalainen, ilmeisesti arvon herralle liian rahvas tapahtuma tai ainakin vähemmän mediaseksikäs sellainen. Ihmetyttää eikö Erkki "Ajatusten Tonava" Tuomioja ollut kaitsemassa Alexanderia. Olisi pitänyt olla. Sitten uutisvyöryssä kerrottiin että Yhdysvallat sallii ilmasta-maahan ammuttavien risteilyohjusten myynnin Suomeen. Hyvä. Näitä on odoteltu, mitäs noilla Horneteilla tekee ellei niissä ole kunnon rautaa. Sitten uutisvyörytyksessä siirryttiin maapallon ulkopuolisiin uhkiin, ihan tolkutonta möykkyä pyyhkii ohi tämän meidän pallon ihan lähietäisyydeltä. Kiikareilla voi koittaa zoomailla, mutta on heikohkoa. Onneksi ei jysähdä kohdalle, olisi voinut tulla hurjaa jälkeä. Siinä olisi ollut vasemmistovihreillä selittelemistä. Ai niin, onko niitä muita vihreitä kuin nuo entiset stalinistit? Ei varmastikaan. Jätän huomioimatta nämä cityvihreät haihattelijat tyystin. Tässä vaiheessa jo oletin että uutisviikolla ei sitten tapahdu enää mitään, kuinkas kävikään. Jumalan valittu kansa alkoi sitten rintaa röyhistelemään ja uhoaa nyt iskevänsä Iraniin. Aika sukkelaa. Enää ei puutu kuin Suomen Paavin Bjarne Kalliksen tuki Israelin kansalle. Ja Päivi Räsäsen myötälausunto edelliselle. Huoh, olin tässä jo hiestä märkä ja huolissani onko maailmanloppu käsillä. Ei. Tänään tuo uutisvirta toi esiin sen viikon tärkeimmän uutisen kuitenkin, Ilta-Lehti kertoi uutisessaan mystisestä takkipalosta. Selkeästi tässä on uutisessa, minkä valitsin Viikon Uutiseksi, on kyse joko spontaani itsestään syttyminen tai mikä todennäköisempi syy, tyypilliseen kokoomuslaiseen tapaan on takkia käännetty niin usein, taajaan ja hartaasti että teryleeni on ottanut kipinää ja hankaussähköstä syttynyt liekkeihin. Ei tarvitse Forssan palomestari Lehtiön enempää asiaa ihmetellä. 

Aijoo, ihan lehteen painettuna tänään "valtaosa kaupoista kiinni tänään". Aika hurjaa menoa. 

Viikolla tapahtunutta

Kalenteriini olin jo ajoissa merkinnyt "2.11.11 Paavo Väyrysen puhetilaisuus Raision kaupungintalolla klo 12.30". Huolimatta kaikesta yrityksestä en päässyt paikalle, työpalaveri esti tähän osallistumisen. Toki meidän Paavo tulee tänne vielä toistamiseenkin ennen vaaleja, se on selvä. Viimeistään Turun torilla tammikuussa.

Kai olet jo ilmoittautunut tukijoukkoihin niin sosiaalisessa mediassa kuin muutenkin? Itse lähdin oitis mukaan kun Paavo ilmoittautui presidentivaaliehdokkaaksi. Mitä sitä ei tekisi paremman Suomen eteen. 

Tähän sopii Uuno Kailaan Rajalla runon pari ensimmäistä värssyä

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä,

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa

kaupungein ja kylin.

Sinua poikas puolustaa

maani, aatteista ylin.

Ja näin Paavo on tehnyt vuosikymmeniä jo niin talonpoikia kuin tehtaan tyttöjäkin. 

Syndet tuli ja meni

Ne tuossa tuli vietettyä, tosin osin mollivoittoisesti kun lähipiirissä sitten oli siirtymistä rajan taa, enkä tarkoita Ruotsin matkaa. Tuli tempoiltua siinä, kuten mainitsinkin, Tomi Björkin mainiolla ohjeella ribsejä orientaalimauilla, meksikolaista sormiruokaa ja sitten tuo mausteiden viilennysosasto tuli Intian puolelta naan leivän ja raidan muodossa. Jotenkin tunnelma oli tuosta edellämainitusta syystä johtuen hieman latistunut, en sitten kauheasti kinofilmiäkään tuhlannut. 

Soosit levällään, ikkunalta naan leivät, salaatti, guacamole, raita, salsa

Nämä ribsit ovat fantastisia - ei voi kuin kehua vaikka itse tein

Kirkko ja Me lehden sisältä paljastui fantastinen kasa reseptiikkaa :-) Sain myös Hellapoliisi blogin resepteistä kootun kirjan. Kiva kiva :)

Jälkkäriksi piti tehdä friteerattuja banaaneja sekä mansikkasorbettia, kummatkin tequilan kanssa aateloituna. Se sitten jäi kun ei ollut sopivaa servettiä...

Vuorinen teki Kiviset

Taisipa käydä niin että julkisuuden hahmo Juha Vuorinen joka on ollut hyvinkin kärkäs ja hyvä kynämies, on tehnyt Kiviset. Tarkoitan tässä sitä että hän on mennyt, ainakin mitä viime aikoina on kuvamateriaalia herrasta julkaistu, laihtumaan, suorastaan kuihtumaan ja on varjo entisestään. Samoin kävi Mikko Kiviselle aikoinaan näkkäridiettinsä aikana. Ja kuinka kävi, Mikosta hävisi hauskuus, samoin se paras terä katosi herra Vuorisen teksteistä. Perin oudoksuttavaa. Onneksi meidän kaikkien ilona on vielä tuttu ja turvallinen Matti-Esko Hytönen.

Minua on kuultu korkeimman taholta

Alkuvuodesta tai viime vuonna, aikojen takaa kuitenkin muistelen maininneeni paikallisten markettien ja kauppapaikkojen kalaosastojen surkeutta. On kirjolohta, Norjan lohta hyllymetreittäin ja muita kaloja sitten surkean vähän. Tylsää. Kertakaikkisen tylsä tilanne. Aina ja iänkaiken tuota BOOOOOOOORING lohta. Suomen kaksi ällöttävintä artikkelia, kirjolohi ja kassler liha, markkinamiesten perslävet myynnissä ja typerykset ostaa kilvan näitä. Hyi helvetti. 

En kuitenkaan voinut olla enempää tyytyväinen kun tänään aamulla luin Maaseudun Tulevaisuudesta artikkelin tulevan vuoden kala-apajista jopa paikallisten markettien hyllyillä. Olin innoissani ja toki lähipiirille jotka näistä asioista lainkaan ovat kiinnostuneita, saatoin lähettää sähköpostia linkin kera. Lukekoon itse kukin ja tehköön mielipiteensä, vääränkin, mutta tehköön. Liian kauan on jätetty hyvä kotimainen kala pois kotimaisten markettien kalatiskeiltä.

Weekendin pöperöt

Tuli sitten väännettyä Tomi Björkin reseptiikalla rimpsuja perjantaina, tulikin vallan mainion makuisia. Liha suorastaan ajatuksen voimalla irtosi kun hieman sille haarukkaa näytti. Oli kertakaikkisen onnistunut, tuolla reseptillä pitää niitä tehdä toisekin. Helppo ja hyvää. Kylkeen tein sitten perinteisen coleslawin, uskomattoman hyvää sekin. Jälkkäriksi, kuten jo mainitsinkin, Sillä Sipuli blogista nappaamani jälkkäriresepti punajuurista ja karpaloista. Se oli superhyvää.

Lauantaina oli sitten vuorossa perinteiset paistetut silakat rosamundamuusilla, kyljessä paahdettua punajuurta. Tuli, kuten sopi odottaakin, takuuhyvää. Alkupalaksi sitten tempaisin kampasimpukoita ja viiriäisen munia, pettämätön yhdistelmä sekin. Jälkkäriksi sitten crepes suzette, ei huono sekään :) 

Jopas on ollut kiirettä - puheripulia kehiin

Ettei ole ihmisen taimi ennättänyt blogiaan päivittämään. Kuitenkin vetoan samaan kuin Jari Sarasvuo aikoinaan "vasta vakava sairaus pysäytti minut". Sukkela olo koko viikon, vaan ei auta kuin puskea eteenpäin. Viime perjantaina sitten kotiuduttuani ah niin ihanan Anna Puun konsertista, aloin laatimaan niitä mainostamiani gratinoituja sinisimpukoita. Niistä tuli aivan vallan merkillisen hyviä. Niitä pitää tehdä toistekin, täydellistä seurusteluehtoon pikku snacksiä! 

Gratinoidut pikku perkeleet

Ihana Anna Puu :)

Niin siinä piti blogiakin sitten päivittää vaan kuinka sitten kävikään. Kompuutterin virtaosastolta karkasi kesken käytön ns käyttösavu ja olin halvaantunut tämän jälkeen lähes viikonlopun yli, kunnes laupias samarialainen kävi, muutti veden viiniksi ja synkkyyden lainapoweriksi kunnes posti uuden Bunkkerille, tänne pääsemättömien salojen ja kairojen taakse kuljettaa. 

Lauantaina, vaikka olikin murheen alhossa läheisen ystäväni vakavan sairauden johdosta, laadin sitten kehiin naudan paahtopaistia valkosipulikermaperunoiden ja konjakkikastikkeen kera. Tyydyin flambeeraamaan sienet mustalla Renulla. Vaikka oli kauppias tehnyt miinan ja ihan tolkuton kova läskisiivu oli lihan alapuolella, tuli paistista vallan mainiota. Ja valkosipulikermapernat ne vasta hyviä olivatkin. Rosamundaa, kermaa ja ranskankermaa ja toki tuoretta valkosipulia reilusti. Fantastista.

Lopun viikon sitten olenkin sairastellut todella reilusti eikä oikeastaan mitään ihmeempää ole tullut kuvattua. Toki eräänä ehtoona laadin aivan fantastista kanacurryä, mausteet suoraan Sri Lankasta, ihan harmittaa ettei ollut kinofilmauslaitetta juuri käsillä, se meni kuin kuumille kiville. Siis kanacurryä riisin kera, laadin omin pikku kätösin myös naan-leivät mukaan. Ihan tolkuttoman hyvää. 

Tänään sitten päivällismenussa Tomi Björkin Tomin Keittiössä ohjelman innoittamana possun ribsejä paahdetun seesam dressingin kanssa, kylkeen Pastanjauhajien coleslaw ja jälkkäriksi Sillä Sipulin aivan jumalaiselta kuulostava  punajuuri-karpalo jälkkäri. 

Ja kun taas on Jahrestag käsillä, en voinut olla vastaanottamatta aivan fantastista taulua joka tuli, kuinkas muuten, yllättäen ja pyytämättä Bunkkerin keittiölokeroon.