torstai 11. elokuuta 2016

Perin outoa

On se kumma miten perikeskustalaisella palstalla voi ruiskukkaa olla. Mistähän mokoma johtuu. Johtuukohan se siitä että olen punaisia shortseja pitänyt provokaation omaisesti tämänkin kesän, samanlaisia joita Alex pari vuotta sitten piti? En kyllä samoja. Tämä ilmaantui palsta-alan tuplaamisen jälkeen. Olisi voinut olettaa että tuollaisen laajentumisen jälkeen olisi ruusua alkanut rehottamaan, ne yleensä aina ensimmäisenä ilmaantuu paikalle jos vähänkin jotain lisää alkaa tulemaan. Leppäkerttujen invaasiota lehdistö alkukesästä uumoili, toisin kävi. Ne samat muutamat leppäkertut vain näkyi, vuodesta toiseen sama juttu. Harmittomia ovat, osin jopa hellyyttäviä. Orastavaa ei ole näkynyt kuin niitä ikäviä rikkaruohoja joilla kädet repii, niitä olen sitten saanut nyppiä pois, niistä ei varmaan ikinä pääse eroon. Eräskin Timo niin sanoi ettei se maailmanlaajuinen trendi ole... vaan onneksi mitään perusvikoja ei ole havaittu, siitä iso kiitos lähes ympärivuorokautiselle vartioinnille. Meillä vartioi lähi-idästä tulleet akavalaiset. He ovat mukavaa ja lunkia porukkaa, iso kiitos heille. 

tiistai 9. elokuuta 2016

Pikku napostelua hauesta... ja vähän muustakin

Sainpa yllättäen viime viikolla tuoretta haukea käsiini, kalastaja Romppanen ne olisi takaisin mereen päästänyt. Onneksi tähän asiaan saatoin puuttua ennen vapautusta ja hauet uiskentelivat lopulta kotiovelle asti. Kuuleman mukaan vielä lisää on tiedossa. Minä tästä ensin ajattelin tehdä turkulaisen Ravintola Mamin reseptiin perustuvan haukimurekkeen, sitä olen lukuisia kertoja tehnyt. Siinä hauki vedetään myllyn läpi kutteriin, johon sitten lisätään muita aineksia, hapankorpuista ja yrteistä rapea kuori. Uudesta GR&V lehdestä sitten bongasin helsinkiläisen Krug Roban reseptin, päätin sillä lähteä liikkeelle. Haukiwallenberg ja pikkelöityä sinapinsiementä. Hieman siikliä keittelin kylkeen, pakkohan sitä näin kesällä. Hyvää tuli, pääsee tuokin vakioresepteihin ja se oli sangen yksinkertainen tehdä jotta ihan arkenakin viitsii. Siinäkään ei tarvinnut hauen y-ruodoista piitata, erinomaisen pehmeä itse pihvistä tulikin.


Pakko oli leikkauskuvakin ottaa


Lauantaina sitten oli viimeinen lomapäivä, mitäpä sitä ihminen tuolloin voi muuta tehdä kuin etsiä geokätköjä. Pellolla ei tarvitse käydä kuin poimimassa satoa, siellä ne tulee itsekseen. Avomaan kurkkua on nyt tullut reilusti, tein sunnuntaina pari kiloa sinappikurkkusalaattia. Hyvää. Kesäkurpitsaa tulee myös, oli osa taas päässyt rehottamaan aivan tolkuttoman kokoisiksi, pituutta puoli metriä ja halkaisijaa tuollainen 30cm. Ne oli kyllä jo aivan puisia, piti heittää pois. Harmi. Sipulia on tullut ruhtinaallisesti, samoin härkä- ja neulapapua. Pinaatti näytti kituliaalta vielä. Tuplasin palstakoon, vielä pitää pari kolme pensasta sitten neljän muun kaveriksi hakea. 

Raisiojokea jota en ole ikinä nähnyt, tähän törmäsin geokätköillessä. Upeaa maisemaa.


Pikku ateriaa sitten lauantaina oli tehtävä juhlistaakseen loman päättymistä ja vihdoinkin alkavaa arkea.
Hummerin olin jo aiemmin päättänyt ottavani päärooliin tässä, samoin itse tehnyt pastat sekä peston omista basilikoista. Enkelinhiuspastaa pestolla alkupalaksi, väliin hummerikeitto, pääruokana hummeritortellini hummeriliemen kanssa. Jälkkäriksi sitten vadelmakohokas, joka jostain syystä ei niin kauheasti kohonnut. Taisin käyttää ihan väärää reseptiä, se siinä tehdessäkin tuntui niin puutteelliselta.

Näillä se aterian valmistus alkoi


Alkupasta


Pikku hummerikeitto paahdetun leipäpalan kera


Hummeritortellinit


Tortellineja jäi jokunen ylimääräinen, niitä sitten tänään söin töissä lounaaksi. Enpä ole ennen töissä hummeria syönyt. Ja taas söin.



sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Makkarafestarit 2016

Taas oli perinteisten Makkarafestarien aika toissapäivänä, väkeä oli paikalla mukavasti ja pitkästä aikaa toinen alkuperäinen festarien puuhamies oli ennättänyt maailman ääristä paikalle. Taas paikkana oli Maskun kartano, paikka jonne tämän tyyppinen toiminta sopi vallan mainiosti. Tänä vuonna oli sitten riesana villiintyneet ampiaiset, jotka pikaisesti valtasivat festivaalialueen jahka hieman toi alkupalaa pihalle. Samoin valtasivat useamman viinikupposen sekä skumppapullon ennen kuin eräs oivalsi ehdottaa lasien kattamista kupinalusilla. Invaasio lähes tyystin päättyi tuohon operaatioon. Iltsikassa ollut ötökkäansa osoittautui tehottomaksi, jopa kehnoksi. Saldona niissä kolme kärpästä. Olisi ollut hyvä pitää takataskussa tuollainen sähköinen kärpäslätkä, se toimii kirjaimellisesti niin talossa kuin puutarhassa.

Mutta mitäpä amppareista, keli oli vallan mainio vaikka Ilmatieteenlaitos koko  viikon loihi esiin ikävää keliä, sadetta ja ukonilmaa. Ei tietoakaan moisista.

Tänäkin vuonna tehtiin kahta sorttia makkaraa chorizoa sekä lammasmakkaraa. Chorizossa mainio chili joka tuli hieman jälkipoltteena, lammasmakkarassa oli nyt pikkelöityä sinapinsiementä jota olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan reilu kolme kiloa tuli makkaraa taas tehtyä. Alkupalaksi oli valittu Jamie Oliverin leipä, se oli paahdettu leipä jonka päällä reilu pihvitomaatti, mausteet, basilikaa ja brie juustoa. Toki loraus oliiviöljyä myös.
Pääruokana sitten makkarat, "Wärtsilä"-perunasalaatti, paistettua varhaiskaalia. Ja Pirjo-mummon sinappia. Pöltsamaa Kange sinappi oli omassa pienessä roolissaan.



Näillekin festareille saimme Paavon mukaan


Kurkkusalaattia, itse tehtyä. Vallan mainiota. Oman pellon kurkuista taidan tulevalla viikolla tehdä itsekin jotain tämän suuntaista.


Suoli täyttyköön


Ja täyttyihän se


Sukkela miten keltaiseksi kuvat kehittyivät


Väärä asetus kinokamerassa tässäkin


Siellähän ne grillaantuu


Tajuttoman hyvä jälkkäri, mustikka semifreddo



Ensi vuonna sitten kymmenennet Makkarafestarit. Onkohan luvassa ilotulituskin.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannus -16

Juhannus tuli ja meni, tuli pyöräiltyä alta miljoona kilometriä geokätköjen perässä, pellolla käväisin ja jonkin verran tuli ruokaakin laadittua kehiin. Geokätköjä löytyi vaikeita ja helppoja, varmaan pari kymmentä viikonlopun aikana. Oli kelikin harmillisen hiostava niiden etsintään.
Britit tekivät tempun terävän ja rytkäisivät Brexitin pintaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee lopulta. Tuleeko myös Grexit ja/tai Fixit?

Juhannuspöytään sopi vallan mainiosti tuollainen kilon jötkäle kotimaista naudan entrecotea luulla. Tein kaveriksi hänelle suppilo-jallukastikkeen, rosamundasta ranut ja neulapapua tomaattien kanssa kaveriksi. Tähän tuhti punaviini kaveriksi.



Geokätköilyn yhteydessä näkee yhtä sun toista. Nyt oli jonkun muna maassa. Liekkö joltain muulta kätköilijältä pudonnut.


Pitihän sitä sitten jussina kalaakin saada, pari nieriää meni napsahti grilliin.


Pakollinen peltokuva, kesäkurpitsa voi paksusti.


Tässä vielä tuo pihvi ennen ateriaksi muuttumistaan. Melkoinen jööti.


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kohtuullista kasvua

Viikonlopun reissun Seinäjoelle Keskustan puoluekokouksen(*) jälkeen oli taas aika piipahtaa palstalla katsomassa ja kastelemassa. Yli viikkoon ei ole vettä satanut. Hyvin hankala tilanne, saisi kyllä sataa jo pikku hiljaa. Torstai on taas toivoa täynnä, sinne taivaanmerkille on ennustettu jotain määrää vettä taivaalta tippuvan. Ans kattoo ny. Ja jos ei sada, pitää geokätköilyn lomassa vaan käydä kastelemassa kun ehtii ja jaksaa. Pakkohan se on köyhän jaksaa jotta saa edes jotain talven varalle.

Kaiken kaikkiaan asiat on olosuhteisiin nähden palstalla hyvin. Huonomminkin olisi voinut käydä, sillä en ole kovin jaksanut enkä edes ehtinyt siellä käymään, pelkäsin jo että on aivan ryvettynyt ja rikkaruohot olisivat vallanneet kaikki paikat. Niin ei kuitenkaan ole. Toki pitäisi käydä niitä kitkemässä, keli on vain kovin paahtava, ihmisen taimi saattaa palaa ja siitä sitten seuraa pitkät sairauslomat jotka ei sovi minun pirtaan. Havainto; myyrän kolot hävinneet suurimmalta osin. Kananpaskaa on tullut leviteltyä tuonne, ehkä ovat siitä ottaneet nokkiinsa. Toki yhden pläntin, jossa taisi olla niiden pesäkolo, kippasin lapiolla ympäri, ja Mestari kävi koneen kanssa uudisraivaamassa uutta aluetta. Toki sen olin lapiolla etukäteen kääntänyt. Hyvältä näyttää sekin, saa olla hetken rauhassa ja sitten haen marjapuskia sinne. Ehkä jotain kukkaakin. 

Vielä pitää tyhjään tilaan laittaa jotain. Japanilainen 5S on joka puolella niin kovin suosittu menetelmä nykyään, laadin siitä palstalle 5P version

* Paskaa
*Perunaa
*Pinaattia
*Papuja
*Pipulia

Yllämainittuja lisää siis.

Lipstikka ja piparjuuri voi paksusti.


Eikä voi kesäkurpitsastakaan valittaa. Harso korjasi tilanteen.


Salaattia ja retiisiä, jumalattoman kokoisia palleroita retiisit


Tämän pelastin koneen kidasta


Raparperi nyykähti siirtämisestä. Mikä ihme tätä vaivaa, jo kolmas tai neljäs perperi joka ryytyy kun sen omaan maahan laittaa vaikka siirto olisi vain viisi metriä??? Maassa pitäisi kaikki olla kohdallaan, on matoja, on typpeä, paskaa ja ties mitä. Raparperi vaan kiukuttelee. Onni onnettomuudessa on taas se että kerran vuodessa sitä kuitenkin saa omiin tarpeisiin Maskun kartanolta. 


Sipulipenkki nro 1 näyttää mainiolta. Todella rotevaa runkoa. Näiltä odotan paljon.


(*) Puoluekokouksessa oli todella hyvät tunnelmat, Varsinais-Suomen piirin porukalla oli oma ehdokas Annina Ruottu varapuheenjohtajaksi. Lähellä oli että olisi päässyt läpi, ei ihan paukut riittäneet, oli liian monta hyvää naisehdokasta ja äänet jakautuivat aika lailla tasaisesti. Nais ehdokkaat sai ~60% äänistä, mutta vain yksi nainen valittiin. Olisi saanut kaksi olla, Annina sekä valittu Katri Kulmuni, kumpikin minun ehdokas. Puoluesihteeriksi valittiin, mielestäni väärin, Jouni Ovaska. Olisi pitänyt tuohon postiin valita kokenut ja rautainen ammattilainen Mari Kokko. Nyt on vaarana että nuori Ovaska ei pärjää tuossa kovassa paikassa jota Laaninen viimeksi hoiti. Siinä joutuu median ja muiden ristituleen ja sitä höykytystä ei kaikki kestä. Toivottavasti Ovaskaa ei rusenneta. Siinä hommassa pitää olla rautaiset hermot.
Juha Rehula myös valittiin, siitä olin täysin varma jo etukäteen vaikka hän minua lähes moittikin esittäessäni hänen valinnan olevan varma. Olihan se. Juha on rautainen ammattilainen, asiaosaaja ja todella vakuuttava puhuja. Siinä kuuntelija pysähtyy eikä muuta ulkoista kuulu. 
Toivoin näkeväni kokouksessa Mietaan, Väyrysen ja Kääriäisen. Ketään heistä ei ollut paikalla. Sääli. Ikoneita kaikki, olisivat saaneet olla paikalla. Törmäsin Uuden Suomen artikkeliin ja siinä olleista kommenteista huolimatta, itsekin kuulin näitä samoja kommentteja. Tuntuu kuin tuota artikkelia kommentoineet olisivat jostain syystä näreissään. Keskustassa on katto korkealla ja seinät leveällä - toivottavasti muuallakin kuin korulauseissa.

Mari Kokko, voittomme oli tässä vielä otettavissa. Kansa äänesti väärin.


perjantai 3. kesäkuuta 2016

Nyt veri punnitaan

Jussi Koskelan jalanjäljissä sitten tuli otettua lisää palstatilaa ihan yllättäen, kun havaitsin ettei naapuripalstaa oltu koko keväänä ensinkään työstetty. On tossa sitten savottaa, pari lapion pistoa eilen tein ja huhhuh... kyllä siinä saa naama irveessä vääntää jos sen meinaa lapiolla vielä saattaa käyttökuntoon. Tässä nyt puntaroin vakavasti osallistunko huomiseen Puolustusvoimien lippujuhlapäivään vaiko käynkö tuon kääntämässä...


Tuonne sitten marjapuskaa, raparperia, ehkä pari pottua. Ans kattoo ny.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Huh hellettä...

Tavattoman kuumaksi on yllättäen ilma päässyt, mistähän moinen johtuukaan. Vaan eipä pidä valittaa, sitä kylmää sorttia olikin jo aivan riittämiin. Ennätin jo kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimet viedä pellolle, se sitten osoittautui tyystin vääräksi liikkeeksi, mokomat otti ja kuoli saman tien. Ei hyvä. Uudet siemenet sitten panin maahan suoraan paikan päälle, ans kattoo lähteekö mitään uudelleen kasvamaan. Voisi olettaa että alkaa kun tätä kertakaikkista kuumuutta vaan piisaa eikä loppua näy. Tästäpä aiheutuu hankaluuksia sen kautta että joutuu alvariinsa kastelemassa käydä, tämä taas tietää sitä että ajopelin olisi syytä olla iskussa. Näinhän ei ensinkään ole. Kolmatta tai neljättä kertaa olen rengastöissä tällä pyöräilykaudella jo, viime perjantaina kumi puhkesi, sunnuntaina uutta kumia paikoilleen joka taasen maanantaina oli puhki. Laatuongelmia sanon minä. Kumeissa siis.

Ei hyvältä näytä


Muut maahan pannut rontit näyttää kuitenkin kasvavan ihan mainiosti, en nyt näemmä kuvaa ole napannut mutta pari penkkiä sipulia, retiisit, salaatit nousevat tasaiseen tahtiin. Myös lipstikka on komea, piparjuuri nousee itsestään ja näyttäisi valkoherukkaa ainakin vielä olevan tulossa. Viimeisen on jännä. Tuon puskan laitoin ensimmäisenä palstavuonna, kertaakaan siitä ei ole marjaa tullut syötäväksi asti. Jänikset, linnut yms ovat siitä pitäneet huolen. Nyt jännittää.

Turun Sanomissa alun alkaen oli artikkeli raparpekonista, joka sittemmin on saanut kovaa kohinaa ja huomiota muualla lehdistössä ja somessa. Itse tätä koitin viikonloppuna, ei se nyt niin ihmeellistä ollut. Kenties tässäkin on parantamisen varaa. Raparperit voisi pyöritellä muscavado- tai fariinisokerissa eikä tavallisessa valkoisessa, samoin pekonina voisi käyttää savupekonia tai jotain serranoa, prosciuttoa tms. Suolaisuutta tuo pötkäle kaipasi enemmän. Jätin raparperit hieman rapsakoiksi, kuka sitä nyt mitään vetelää suuhunsa haluaa.