torstai 22. kesäkuuta 2017

Kohti Juhannusta 2017


Taas se tulee. Vääjäämättä. Toivottavasti ei tänä juhannuksena käy näin. Samaan hengenvetoon toivon etten joudu näkemään samaisen järven jäällä hevosenpaskaa. Tulee muuten ihan liian kalsa kesä.


Työviikon päätteeksi tartuin kovempaan haasteeseen, nimittäin juhannusruokien kimppuun. Paahdettua valkosipulia majoneesiin josta taas huomiselle coleslaw. Ribsit keittyy parhaillaan tummassa oluessa, toki on porkkanaa, sipulia, selleriä, tähtianista ja sen semmoisia mausteita. Nälkä se tuli näitäkin tehdessä, eikä täytettyjä sieniä, korianterimaisseja saati omia ranuja voi vielä ajatellakaan. Niitä alan valmistamaan huomenna lounaan jälkeen, lounas on uudet kotimaiset perunat, törkeä määrä tilliä ja voita, sekä tietenkin lasimestarin silliä. Nälkä tässä kuitenkin pienen ihmisen tuli, piti toki ruoanlaittoruokaa tehdä. Tällä kertaa siihen rooliin päätyi kohtalaisen marmoroitunut naudan ulkofile, sienet perunoiden kera. Nämä pannulla pyöräyttelin vaahtovoissa timjamin, rosmariinin ja valkosipulin harmoniassa. Fileet sai cajun rubin pintaan. No juu, tuli aivan tautisen hyvää vaikka itse sanonkin. Ja sanonhan minä.

Ei huano.





Jotain muuta sitten huomenna...


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Pientä purtavaa...

Tänään kotimaista viljapossun sisäfilettä muusin ja paistettujen kasvisten kera tuli nautittua. Mutta niistäpä ei pitänytkään puhua, vaan eilisistä, kun kerran tuli niistä hehkutettua jo perjantaina. Eilen, rantapiknikin jälkeen saatoin lautaselle laatia Bistroruokaa kirjan reseptein sitruunaisia kampasimpukoita, peltopyytä duPuy linssien kera sekä marskimaan pannacottaa. Kyllä niitä söi, olisi voinut enemmänkin syödä. Mutta kun se veto ja laihis...

Näistä setti alkoi rakentua...


Kampasimpukat, pinaattia, sitruunaa


Lihaliike Jokisen savupalvia. Tautisen hyvää


Peltopyy ja duPuy linssit.


Pannacottaa. Tämäkin oli hyvää :)


Kesä vasta alkamassa

Pienen tauon olen nyt pitänyt bloggailussa. Tai oikeastaan vähän pidemmänkin. On ollut kovasti kiirettä, joka puolelle pitäisi revetä. Sitten vielä pakotettiin facebookiinkin liittymään, sekin mokoma vie liiaksi aikaa. Turha kapistus. Selityksiä piisaa kuin poliitikolla. Mitäpä siitä.

Pelto tuli käännettyä kuukausi sitten, perunat pantiin maan poveen. Jussi lajikkeeltaan. Viikko sitten maissin ja pavun taimet vein alueelle. Ne näytti tänään todella lohduttomilta vaikka olivat harson alla olleet. Saas nähdä kuinka äijän käy. Myös marjapuskia tuli laitettua lisää. Nyt on kahdeksan eri väristä herukkapuskaa. Jos vielä pari vattua laittaisi? 

Lipstikka rehottaa


Ruohosipuli se jaksaa olla joka vuosi ensimmäinen tulokas.


Tänne bunkkerille on myös jotain laitettu tulemaan, tomaattia, persiljaa runsain mitoin, timjamia, rosmariinia, korianteria ja salviaa. Seka kukkasia tietenkin.



Perjantaina tuli taasen käytyä tutussa ja turvallisessa ravintola Mamissa, päivä oli muuten kiireinen ja varsinkin lomapäivä, joten mikäs sitä oli Mamiin mennessä. Taattua hyvää, erinomaista ruokaa.


Kuhaa ja maa-artisokkapyrettä


Eskolan tilan vasikkaa ja tryffeliperunoita punaviinikastikkeessa


Paahdettua raparperia, raparperisorbettia ja marenkia. Kyllä meni suu messingille ja muikeaksi.


Kiva ilmapiiri Mamissa.


Tämmöistä tällä kertaa, mitä, ja koska, seuraavaksi?

perjantai 5. toukokuuta 2017

Palstaa kyyläilty...

Tuli eilen käytyä palstalla katselemassa ja vähän suunnittelemassakin tulevan kesän kasvatuksia. Jatketaan viime vuoden linjoilla, nyt perunaa enemmän ja sipulia vieläkin enemmän. Sitten uusia kokeiluja, mm. vanha intiaanien tapa viljellä maissia: sen kaveriksi papu. Auttavat toinen toisiaan, papu ravitsee maata, maissi antaa sille oivan varren kasvaa.
Ilo oli myös huomata että marjapuskat viheriöi jo, samoin raparperi näyttää heräävän! Luultiin viime vuonna myyrien sen syöneen, taisi muuten vaan ryppyillä. Ans kattoo...

Kalkkia tuli leviteltyä myös kymmenisen kiloa, oli sellaisena kivana pellettinä. Viikon päästä ennättää sitten enemmänkin puuhastelemaan, tuleva viikonloppu menee Helsingissä kokouksessa.



torstai 4. toukokuuta 2017

Kansainvälinen puutarhapäivä 7.5.


En aio osallistua, olen tuolloin Helsingissä.
         Linkki aiheeseen tässä.
 
Koskahan sitä ennättää pellolle?

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Makkarafestarit® 10v tulevana kesänä

Tänä vuonna juhlitaan kaikenlaisia juhlia. Kenties kuntavaalipaikkaa joka on nyt hakusessa numerolla 128, se vaan on kovin epävarma kun ei äänestäjistä tiedä, mutta luotan että osaavat riittävässä määrin lappuun raapustaa tuon numeron äänestyskopilla ennakkoon, ulkomailla ja varsinaisena äänestyspäivänä.

Kuitenkin kesän pääjuhla on Makkarafestarit® 10v. Syksyllä sitten allekirjoittanut 50v. Ja sen jälkeen vielä Suomi 100v. Onhan tuossa juhlittavaa koko vuodeksi.

Viime lauantaina istahdettiin alas pohtimaan festarien kesän ohjelmaa ja tarjontaa. Päätettiin aiempien keskustelujen perusteella tehdä dramaattinen muutos ohjelmaan. Aiemmin on naisväki ajettu pihalle, satoi tai paistoi, siksi aikaa kun on makkarataikinat tehty ja suolet täytetty.
Tällä kertaa tehdäänkin päinvastoin, naisväki saa täyttää makkarat. Klubin kovin ydin sitten ennalta taikinat laatii jottei se mene ihan teelusikalla mittaamiseksi.
Sinappia tehdään tänä kesänä itse, kas kun löytyi erinomainen resepti siihenkin. Sama koskee olutta. Laadimme mitä todennäköisimmin myös oman festarioluen, se vaatii koepanon vielä etukäteen.
Luultavasti tulee vielä muutakin ohjelmaa, sitä ei vielä sovi paljastaa.

Näistä asioista päätettiin ja siinä sivussa söimme kiljuvaan nälkään hieman erilaisia ruokiakin. Maistelimme myös hyvin erikoisen makuista japanista tuotua kuivattua mustekalaa.

Keittiön tervehdyksenä maa-artisokkavaahtoa ja skumppaa


Alkupalaksi karitsan munuaisia... ne päätyi karamellisoidun ja sinapissa pyöritetyn sipulin kanssa lautaselle.


Pääruokana boullabaisse, tällä kertaa lohta, simpukoita, ravunpyrstöjä sekä paistettua kuhaa







Jälkkäriksi valikoitui punaviinissä haudutetut päärynät suklaakastikkeella.


Päärynästä tuli lähes punajuuren näköinen


Näistä on hyvä ponnistaa vaaleihin, kevääseen ja kesää kohti. Tulevana perjantaina alkanee ensimmäiset kasvatushommelit Bunkkerilla.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Bunkkerilta jyrähtää

Kun ei kuitenkaan Karjalasta kajahda. Olen perin laiska ollut, saanut jopa moitteita kun en ole blogia ehtinyt päivittämään. Se kun antautuu kaiken maailman politiikan houkutuksiin ja ay-asian kotkotuksiin, ei tunnut liikenevän juuri muulle sitten enää mitään. Olen ollut syvästi pettynyt etten voi perinteisiä ja voimaannuttavia iltapäivätorkkuja nykyään enää ensinkään ottaa.

Viime perjantaina pidettiin Bunkkerin perinteiset kevät suunnittelut. Tässä asiassa pääsimme siihen yksimielisyyteen että on turha niin viljalti erilaista tuotetta pitää pellolla. Tulevana kesänä siellä on perunaa, lajikkeena Timo. Tällä kertaa enemmän ja eri paikassa jotta maa paranee. Toisena kaverina on sipuli. Sitä tulee eri sorttimentia reilusti. Ei sitä talven yli kuitenkaan riitä, mutta jos edes jouluun asti.
Kolmantena maissi, sitä yritän nyt kesäksi saada reilusti. Pelto on kyllä niin aakee laakee ja tuulinen, toivottavasti pysyvät pystyssä ja tekevät tähkää. Kesäkurpitsan kanssa ei leikitellä kuten viime vuonna, vain pari tainta, ne riittää. Persiljaa toki sieltä taitaa tulla entuudestaan ja ruohosipulia.

Tietty ahneus saattaa iskeä pintaan kevään lähentyessä ja tulee johonkin rakoon jotain vielä ängettyä. Se jää nähtäväksi. Tänne ihmisten ilmoille näemmä puskee flunssan lisäksi vielä hävytön lumimyräkkä. Ikävää.

Bunkkerille sitten laitan tomaattia ja yrttiä taasen kasvamaan. Tällä kertaa olen jo valmiina, siemenet jo hankittu. Tomaattien suhteen olen toiveikas. Pitää varmaan hevosenpaskapellettiä hommata tännekin. Kalkkia pellolle. 

Hei muuten, raparperi. Tämä halvatun perperi ei suostu sitten millään palstalla kasvamaan. On naapuripellolta saatua, kaupasta ostettua ynnä muuta. Ei kasva. Jos ei myyrä syö niin sitten ei muuten vaan kasva. Ei auta hevosenpaska, ei kananpaska, ei vasemmistoliiton vaaliohjelman ääneen lukeminen.  Mikä neuvoksi. 

Tämmönen setti tulevalle vuodelle