maanantai 26. syyskuuta 2016

Pelto tyhjennetty

Pelto tuli tyhjennettyä lopuista kurkuista ja kesäkurpitsoista, vielä on jäljellä pellon kääntö talvea varten. Halukkaita? Onneksi on lomaa tämä viikko, illalla eläkeläisristeilylle ja keskiviikkona peltoa muokkaamaan. Kyllä siinä hommaa piisaa. 

Pienen pienet lapsukaiset kävivät viikonloppuna, piti heidän tilaukset sitten toimittaa. Aika hyvin tuli niitä toteutettua, vaikka vaatimukset oli korkealla. Lohta tuli savustettua, espagnolea kastikepohjaksi ja espressopannacotta jo torstaina, perjantaina sitten kasaus.

Friteerattuja maniokkilastuja ja chilimajoneesia


Savulohisalaatti


Karitsan karetta rommikastikkeella. Vs-potut ei vielä lautaselle ennättäneet tässä vaiheessa


Suklaaclafoutis, espressopannacotta, rouhittua pistaasia ja suklaakastiketta. 2 kaloria.


 Kyllä sunnuntaina piti possua saada salvian, valkosipulin ja vaahtovoin kanssa...


maanantai 12. syyskuuta 2016

Politikoimassa Tampereella

Viikonloppu tuli vietettyä demariseurassa Tampereella, ei siellä sen suurempaa kähyä saanut aikaiseksi. Liekkö nyt liennytyksen aika, joka puolella rakennellaan jo siltoja punamulta yhteistyölle. Miksipä ei, hyvin se on ennenkin toiminut. Onhan siellä niitä räksyttäjiäkin, ei anneta niiden häiritä. En Lindtmania tässä nimeltä mainitse saati sormella osoita. 
Keskusteluissa käytiin myös kotimaisen viinan tulevaisuutta, tässä asiassa eivät olleet saaneet yhteyttä omistusohjausministeriin. Saatoin käyttää omia kanaviani ja koittaa saada viestiä perille ja vastausta viinatehtaan suuntaan. Jää nähtäväksi auttoiko.

Aamun hyinen auringonnousu Koskikeskuksessa



Tampereen suuntaan ei ollut hyvä nälissään lähteä, siksipä perjantaina savustin siikaa. Kyllä siitä ihan hyvää tuli, alle rakentelin vielä mustatorvisienikeittoa. Siika valmistui tuossa tuokiossa, suolaa ja savua myöden meni kaikki nappiin. Eikä keitossakaan valittamista ollut. Onneksi tuota mustaa torvea nyt sitten on riittämiin. Luultavasti. Enemmänkin saisi olla.

Ihan kiva tuo sähkösavustin, hintansa väärti


Mustatorvisienikeitto. Kenties laitoin liian vähän torvisientä, oli tarkoitus että keitosta tulee pikimusta. Mutta hyvä näinkin. Virolaista mustaa leipää murustin ja voissa pannulla pyörittelin valkosipulin kanssa, se tuohon päälle ja yksi voissa paistettu pieni musta torvi.


Eilen oli kotiin saavuttua pakko saada kunnon lohturuokaa, syksy kun on. Mikäs se mukavampi kuin peribrittiläinen Sheperd's Pie, eli lampaanlihapata.


torstai 8. syyskuuta 2016

Sieniä sateen jälkeen

No nyt alkaa tälläkin suunnalla sientä löytymään, pääsin erääseen vakiopaikkaani toissapäivänä möyryämään ja kiva setti sieltäkin tuli. Litran huitukoilla kantarellia ja viitisen litraa suppilovahveroa. Nämä oitis kuivasin. Satunnaisia tatteja lukuunottamatta en ole niihin saanut otetta, toivottavasti onni vielä kääntyy. Sama pätee mustaan torvisieneen joita olen metsästä löytänyt kaikki 2 kpl tänä vuonna. Ei niistä tarinoita kerrota. En vielä luovuta, vaikka kaikenlaista kiirettä joka suuntaan tässä onkin, viikonlopuksi Tampereelle, seuraavana Vantaalle. Pellollekin tarttis ehtiä. Ja ehtiihän sitä jahka aika on suotuisa.

Kantsut ja suppikset


Suppikset ovat vielä varsin vaatimattoman kokoisia


Keuruulta tulossa mulle kuivattua kantarellia


Turun Kauppatorilta saatoin eilen poimia kahdeksan litraa mustaa torvisientä


perjantai 26. elokuuta 2016

Kaskis korkattu

Vihdoin ja viimein, monen turhautumista aiheuttaneen saamattoman kerran jälkeen sain sitten ja millä tavalla. Pöydän siis ravintola Kaskiksesta Turusta. Oli kyllä odottamisen väärti. Toki opin tässä sen että tuota sopivaa pöytää pitää osata kärkkyä kuin mikäkin haukka. 
Eilen pääsin pöytäliinan ääreen ja sitä sitten oli syötävä pitkän kaavan mukaan. Tuolla on nykyään tapana koko seurueelle sitten ottaa sama setti, joten pöytäkuntamme päätyi lyhyen, mutta sitäkin vähemmän keskustelun jälkeen kuuden ruokalajin maistelumenuun. Annoksille sopivat viinit otimme myös. Tarjoilu Kaskiksessa oli erinomaista, mutta kyllä oli ruokakin. 

En jaarittele enempää, annan kuvien puhua puolestaan...

Alkumalja









torstai 11. elokuuta 2016

Perin outoa

On se kumma miten perikeskustalaisella palstalla voi ruiskukkaa olla. Mistähän mokoma johtuu. Johtuukohan se siitä että olen punaisia shortseja pitänyt provokaation omaisesti tämänkin kesän, samanlaisia joita Alex pari vuotta sitten piti? En kyllä samoja. Tämä ilmaantui palsta-alan tuplaamisen jälkeen. Olisi voinut olettaa että tuollaisen laajentumisen jälkeen olisi ruusua alkanut rehottamaan, ne yleensä aina ensimmäisenä ilmaantuu paikalle jos vähänkin jotain lisää alkaa tulemaan. Leppäkerttujen invaasiota lehdistö alkukesästä uumoili, toisin kävi. Ne samat muutamat leppäkertut vain näkyi, vuodesta toiseen sama juttu. Harmittomia ovat, osin jopa hellyyttäviä. Orastavaa ei ole näkynyt kuin niitä ikäviä rikkaruohoja joilla kädet repii, niitä olen sitten saanut nyppiä pois, niistä ei varmaan ikinä pääse eroon. Eräskin Timo niin sanoi ettei se maailmanlaajuinen trendi ole... vaan onneksi mitään perusvikoja ei ole havaittu, siitä iso kiitos lähes ympärivuorokautiselle vartioinnille. Meillä vartioi lähi-idästä tulleet akavalaiset. He ovat mukavaa ja lunkia porukkaa, iso kiitos heille. 

tiistai 9. elokuuta 2016

Pikku napostelua hauesta... ja vähän muustakin

Sainpa yllättäen viime viikolla tuoretta haukea käsiini, kalastaja Romppanen ne olisi takaisin mereen päästänyt. Onneksi tähän asiaan saatoin puuttua ennen vapautusta ja hauet uiskentelivat lopulta kotiovelle asti. Kuuleman mukaan vielä lisää on tiedossa. Minä tästä ensin ajattelin tehdä turkulaisen Ravintola Mamin reseptiin perustuvan haukimurekkeen, sitä olen lukuisia kertoja tehnyt. Siinä hauki vedetään myllyn läpi kutteriin, johon sitten lisätään muita aineksia, hapankorpuista ja yrteistä rapea kuori. Uudesta GR&V lehdestä sitten bongasin helsinkiläisen Krug Roban reseptin, päätin sillä lähteä liikkeelle. Haukiwallenberg ja pikkelöityä sinapinsiementä. Hieman siikliä keittelin kylkeen, pakkohan sitä näin kesällä. Hyvää tuli, pääsee tuokin vakioresepteihin ja se oli sangen yksinkertainen tehdä jotta ihan arkenakin viitsii. Siinäkään ei tarvinnut hauen y-ruodoista piitata, erinomaisen pehmeä itse pihvistä tulikin.


Pakko oli leikkauskuvakin ottaa


Lauantaina sitten oli viimeinen lomapäivä, mitäpä sitä ihminen tuolloin voi muuta tehdä kuin etsiä geokätköjä. Pellolla ei tarvitse käydä kuin poimimassa satoa, siellä ne tulee itsekseen. Avomaan kurkkua on nyt tullut reilusti, tein sunnuntaina pari kiloa sinappikurkkusalaattia. Hyvää. Kesäkurpitsaa tulee myös, oli osa taas päässyt rehottamaan aivan tolkuttoman kokoisiksi, pituutta puoli metriä ja halkaisijaa tuollainen 30cm. Ne oli kyllä jo aivan puisia, piti heittää pois. Harmi. Sipulia on tullut ruhtinaallisesti, samoin härkä- ja neulapapua. Pinaatti näytti kituliaalta vielä. Tuplasin palstakoon, vielä pitää pari kolme pensasta sitten neljän muun kaveriksi hakea. 

Raisiojokea jota en ole ikinä nähnyt, tähän törmäsin geokätköillessä. Upeaa maisemaa.


Pikku ateriaa sitten lauantaina oli tehtävä juhlistaakseen loman päättymistä ja vihdoinkin alkavaa arkea.
Hummerin olin jo aiemmin päättänyt ottavani päärooliin tässä, samoin itse tehnyt pastat sekä peston omista basilikoista. Enkelinhiuspastaa pestolla alkupalaksi, väliin hummerikeitto, pääruokana hummeritortellini hummeriliemen kanssa. Jälkkäriksi sitten vadelmakohokas, joka jostain syystä ei niin kauheasti kohonnut. Taisin käyttää ihan väärää reseptiä, se siinä tehdessäkin tuntui niin puutteelliselta.

Näillä se aterian valmistus alkoi


Alkupasta


Pikku hummerikeitto paahdetun leipäpalan kera


Hummeritortellinit


Tortellineja jäi jokunen ylimääräinen, niitä sitten tänään söin töissä lounaaksi. Enpä ole ennen töissä hummeria syönyt. Ja taas söin.



sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Makkarafestarit 2016

Taas oli perinteisten Makkarafestarien aika toissapäivänä, väkeä oli paikalla mukavasti ja pitkästä aikaa toinen alkuperäinen festarien puuhamies oli ennättänyt maailman ääristä paikalle. Taas paikkana oli Maskun kartano, paikka jonne tämän tyyppinen toiminta sopi vallan mainiosti. Tänä vuonna oli sitten riesana villiintyneet ampiaiset, jotka pikaisesti valtasivat festivaalialueen jahka hieman toi alkupalaa pihalle. Samoin valtasivat useamman viinikupposen sekä skumppapullon ennen kuin eräs oivalsi ehdottaa lasien kattamista kupinalusilla. Invaasio lähes tyystin päättyi tuohon operaatioon. Iltsikassa ollut ötökkäansa osoittautui tehottomaksi, jopa kehnoksi. Saldona niissä kolme kärpästä. Olisi ollut hyvä pitää takataskussa tuollainen sähköinen kärpäslätkä, se toimii kirjaimellisesti niin talossa kuin puutarhassa.

Mutta mitäpä amppareista, keli oli vallan mainio vaikka Ilmatieteenlaitos koko  viikon loihi esiin ikävää keliä, sadetta ja ukonilmaa. Ei tietoakaan moisista.

Tänäkin vuonna tehtiin kahta sorttia makkaraa chorizoa sekä lammasmakkaraa. Chorizossa mainio chili joka tuli hieman jälkipoltteena, lammasmakkarassa oli nyt pikkelöityä sinapinsiementä jota olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan reilu kolme kiloa tuli makkaraa taas tehtyä. Alkupalaksi oli valittu Jamie Oliverin leipä, se oli paahdettu leipä jonka päällä reilu pihvitomaatti, mausteet, basilikaa ja brie juustoa. Toki loraus oliiviöljyä myös.
Pääruokana sitten makkarat, "Wärtsilä"-perunasalaatti, paistettua varhaiskaalia. Ja Pirjo-mummon sinappia. Pöltsamaa Kange sinappi oli omassa pienessä roolissaan.



Näillekin festareille saimme Paavon mukaan


Kurkkusalaattia, itse tehtyä. Vallan mainiota. Oman pellon kurkuista taidan tulevalla viikolla tehdä itsekin jotain tämän suuntaista.


Suoli täyttyköön


Ja täyttyihän se


Sukkela miten keltaiseksi kuvat kehittyivät


Väärä asetus kinokamerassa tässäkin


Siellähän ne grillaantuu


Tajuttoman hyvä jälkkäri, mustikka semifreddo



Ensi vuonna sitten kymmenennet Makkarafestarit. Onkohan luvassa ilotulituskin.