keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Makkarafestarit® 10v tulevana kesänä

Tänä vuonna juhlitaan kaikenlaisia juhlia. Kenties kuntavaalipaikkaa joka on nyt hakusessa numerolla 128, se vaan on kovin epävarma kun ei äänestäjistä tiedä, mutta luotan että osaavat riittävässä määrin lappuun raapustaa tuon numeron äänestyskopilla ennakkoon, ulkomailla ja varsinaisena äänestyspäivänä.

Kuitenkin kesän pääjuhla on Makkarafestarit® 10v. Syksyllä sitten allekirjoittanut 50v. Ja sen jälkeen vielä Suomi 100v. Onhan tuossa juhlittavaa koko vuodeksi.

Viime lauantaina istahdettiin alas pohtimaan festarien kesän ohjelmaa ja tarjontaa. Päätettiin aiempien keskustelujen perusteella tehdä dramaattinen muutos ohjelmaan. Aiemmin on naisväki ajettu pihalle, satoi tai paistoi, siksi aikaa kun on makkarataikinat tehty ja suolet täytetty.
Tällä kertaa tehdäänkin päinvastoin, naisväki saa täyttää makkarat. Klubin kovin ydin sitten ennalta taikinat laatii jottei se mene ihan teelusikalla mittaamiseksi.
Sinappia tehdään tänä kesänä itse, kas kun löytyi erinomainen resepti siihenkin. Sama koskee olutta. Laadimme mitä todennäköisimmin myös oman festarioluen, se vaatii koepanon vielä etukäteen.
Luultavasti tulee vielä muutakin ohjelmaa, sitä ei vielä sovi paljastaa.

Näistä asioista päätettiin ja siinä sivussa söimme kiljuvaan nälkään hieman erilaisia ruokiakin. Maistelimme myös hyvin erikoisen makuista japanista tuotua kuivattua mustekalaa.

Keittiön tervehdyksenä maa-artisokkavaahtoa ja skumppaa


Alkupalaksi karitsan munuaisia... ne päätyi karamellisoidun ja sinapissa pyöritetyn sipulin kanssa lautaselle.


Pääruokana boullabaisse, tällä kertaa lohta, simpukoita, ravunpyrstöjä sekä paistettua kuhaa







Jälkkäriksi valikoitui punaviinissä haudutetut päärynät suklaakastikkeella.


Päärynästä tuli lähes punajuuren näköinen


Näistä on hyvä ponnistaa vaaleihin, kevääseen ja kesää kohti. Tulevana perjantaina alkanee ensimmäiset kasvatushommelit Bunkkerilla.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Bunkkerilta jyrähtää

Kun ei kuitenkaan Karjalasta kajahda. Olen perin laiska ollut, saanut jopa moitteita kun en ole blogia ehtinyt päivittämään. Se kun antautuu kaiken maailman politiikan houkutuksiin ja ay-asian kotkotuksiin, ei tunnut liikenevän juuri muulle sitten enää mitään. Olen ollut syvästi pettynyt etten voi perinteisiä ja voimaannuttavia iltapäivätorkkuja nykyään enää ensinkään ottaa.

Viime perjantaina pidettiin Bunkkerin perinteiset kevät suunnittelut. Tässä asiassa pääsimme siihen yksimielisyyteen että on turha niin viljalti erilaista tuotetta pitää pellolla. Tulevana kesänä siellä on perunaa, lajikkeena Timo. Tällä kertaa enemmän ja eri paikassa jotta maa paranee. Toisena kaverina on sipuli. Sitä tulee eri sorttimentia reilusti. Ei sitä talven yli kuitenkaan riitä, mutta jos edes jouluun asti.
Kolmantena maissi, sitä yritän nyt kesäksi saada reilusti. Pelto on kyllä niin aakee laakee ja tuulinen, toivottavasti pysyvät pystyssä ja tekevät tähkää. Kesäkurpitsan kanssa ei leikitellä kuten viime vuonna, vain pari tainta, ne riittää. Persiljaa toki sieltä taitaa tulla entuudestaan ja ruohosipulia.

Tietty ahneus saattaa iskeä pintaan kevään lähentyessä ja tulee johonkin rakoon jotain vielä ängettyä. Se jää nähtäväksi. Tänne ihmisten ilmoille näemmä puskee flunssan lisäksi vielä hävytön lumimyräkkä. Ikävää.

Bunkkerille sitten laitan tomaattia ja yrttiä taasen kasvamaan. Tällä kertaa olen jo valmiina, siemenet jo hankittu. Tomaattien suhteen olen toiveikas. Pitää varmaan hevosenpaskapellettiä hommata tännekin. Kalkkia pellolle. 

Hei muuten, raparperi. Tämä halvatun perperi ei suostu sitten millään palstalla kasvamaan. On naapuripellolta saatua, kaupasta ostettua ynnä muuta. Ei kasva. Jos ei myyrä syö niin sitten ei muuten vaan kasva. Ei auta hevosenpaska, ei kananpaska, ei vasemmistoliiton vaaliohjelman ääneen lukeminen.  Mikä neuvoksi. 

Tämmönen setti tulevalle vuodelle


tiistai 10. tammikuuta 2017

Made inf Finland

Taas on madeaika kiihkeimmillään, nyt sitä saa marketista kuin marketista ja täytyyhän siihen sitten satsata. Kävi niin jotta viikonloppuna tuli kilon made noukittua kärryyn, tuli melkoinen säästö kun mukana fisussa oli melkoiset mätisäkit. Ne laitoin pakastimeen odottamaan sopivampaa herkutteluhetkeä, muutenkin ne sinne olisi pakko ollut laittaa.



Madekeittoa rykäisin kehiin, tällä kertaa uusimman Glorian Ruoka&Viini lehden ohjeella. Siitä tuli erinomaisen hyvä ja tuota tapaa tulen vielä käyttämään toistenkin kalojen kanssa.


Loppiaisaamuna sitten oli aika kokeilla jotain muuta aamiaiseksi kuin iän ikuisia normijuttuja, tartuin toimeen ja tempaisin turkkilaisia gilbir aamiaismunia. Käytännössä se on 2min uppomunat jugurtin päällä, savupaprikavoita ja yrttiöljy. Hyvää sekin.





Madetta kun en viime torstaina saanut, oli tyytyminen kuhaan. Kuhan sitten tein duchesse-perunoita, paistoin kuhan rapeapintaiseksi ja pinaattia voissa pyörittelin. Kuva vaan ei onnistunut.


torstai 29. joulukuuta 2016

Uutta vuotta puskee päälle

Laiskanpulskeana tässä on muka niin kiire vallan ollut ettei ole edes blogia ehtinyt päivittää. Ja niin onkin ollut, kaikenlaista menoa joka suuntaan niin että oikein umpisuolesta ottaa. Jouluna sai sitten hetkeksi hellittää, paitsi tuon ruoan suhteen. Viikko ennen joulua oli perinteisten jouluruokien aika, kinkku, laatikot yms vakiohutut. Viiden kilon kinkku meni siltä istumalta.

Varsinaisena jouluaattona sitten olikin tarkoitus pitää tuollainen angloamerikkalainen kattaus jossa olisi ripaus pohjoismaista mukana merenelävien myötä. Aterian runko eli kalkkuna, kastike ja perunat sekä graavilohi oli Jamie Oliverin käsialaa. Eikä niitä voinut kyllä millään tavoin haukkua. Kalkkuna ei ollut kuiva, kastike oli superhyvää ja potutkin uusinnan arvoisia. Ja graavilohi ihan omaa luokkaansa, se sai graavaantua punajuuri-piparjuuri-vodka-demera-suola seoksessa pari päivää. Itse savustin sitten perinteisen lohen, myös mädit oli mukana. Tehtiin itse saaristolaisleipää jo aiemmin, aattona paistelin vielä blinejä jotka eivät olleet tattarijauhoista tehtyjä. Haukiterriinin tein päivää aikaisemmin. Uudesta Glorian Ruoka&Viini lehdestä nappasimme vuohenjuusto-viikuna salaatin ohjeen, siinäkin kastike oli mainio. Kalkkunaa olisi pitänyt sulatuksen viimeinen vuorokausi pitää ämpärissä suolaveteen upotettuna, kotkotin oli niin iso ettei ollut mahdollisuutta, ei ollut sopivaa ämpäriä eikä ammettakaan ole. Tietty jostain olisi joku vanna saatu lainaan, mutta eipä tullut mieleen.
Kalkkunan sitten täytin klementiinillä, chilillä ja mausteisella jauhelihatäytteellä. Pintaan hieroin paketin voita jonka jälkeen vielä maustoin ja ripottelin salvian lehtiä sinne tänne. Folio päälle ja kolmeksi tunniksi uuniin jonka jälkeen poistin folion ja laitoin puolitoista pakettia pekonia matoksi kalkkunan päälle. Kaikki tämä hyvyys voista, pekonin rasva, täytteen nesteet valui tietty kalkkunan alla olevaan vuokaan, itse kalkkuna pötkötti ritilällä. Vuoassa sipulia, porkkanaa, selleriä, purjoa, valkosipulia. Tuosta sitten keittelin kastikkeen kalkkunalle. 
Perunat oli jauhoista sorttia, ne keittelin siihen melkein kypsään tilaan, heitin pakkiin rosmariininoksien, valkosipulin ja oliiviöljyn sekä mausteiden kaveriksi. Nämä ajallaan sitten vielä hieman painelin lyttyyn perunanuijalla, maustoin ja annoin olla vielä hetken. Perfect.

Kalkkuna valmiina. Tulipa siitä tärähtänyt kuva.


Perunat. Nämä vaan on hyviä.


Haukiterriini. Jouduin siihen laittamaan lohenmätiä kun en hauenmätiä mistään löytänyt.


Pikku naposteltavaa. Kylmäsavulohta blineissä, lohenmätiä saaristoleivässä. Sinappismetanaa kummassakin.


Alimpana p-p-v-d-s graavattu lohi. Pakanan hyvää. Ylempänä perinteinen savulohi ja päälimmäisenä kalkkunaa siivutettuna


Vuohenjuuusto-viikunasalaatti . Oli alkuperäinen resepti. Tässä olikin sinihomejuustoa.


Ja kävihän se pukkikin, olin kuin klapilla päähän lyöty kun tämä tuli käteen. Hiiliteräspannu. Tätä varten viikolla busseilin Turkuun kauppahalliin 60sentin (hinta, ei koko) silavanpalan perään. Nyt se on rasvapoltettu ja koeponnistettu. Aivan eri tuntuma paistamiseen kuin yhdelläkään muulla pannulla. Ja niitä on kokeiltu. Ei ole ensinkään turhaan kehuttu. Elinikäinen kaveri, pitää ostaa toinenkin.




perjantai 28. lokakuuta 2016

Lampaanpotka tuli testattua

Tuota lampaanpotkaa kun on niin monessa reseptissä nykyään, sitä oli ihan pakko testata kun Reinin Lihan kotimaista lampaanpotkaa pötkähti paikallisen hypermarketin hyllylle kohtuulliseen hintaan. Netin kätköistä löysin sitten itselleni sopivan reseptin ja kävin kimppuun. Tavattoman hyvää siitä tuli, ei tarvinnut kuin hiukan näyttää haarukkaa ja liha kirposi hiutaleiksi. Reseptin kastike oli myös pahuksen hyvä, sitä voi lapata ihan sellaisenaan muusin kaverina kun liha vääjäämättä loppuu.

Mitään en jättänyt sattuman varaan, ranskalaista sipulikeittoa tein alkuruoksi. Gruyere juuston Sveitsistä otin samaisesta hypermarketista kun oli äijä ständillä sopivasti sitä maistattamassa ja kaupustelemassa. Siinä kyllä oli kilohinta korkeampi mitä lampaassa.

Vielä seuraavana päivänä paloittelin pari broiskua ja väänsin jälleen kerran 40 valkosipulinkynnen kanaa. Se vaan on kerta toisensa jälkeen hyvää ja mehukasta.

Ranskalainen sipulikeitto



Potkat odottaa lisukkeita sekä kastikeaineksia padassa




Potka valmiina menemään kyselyaukkoon


Valkosipulikanaa... 




torstai 20. lokakuuta 2016

Baabelin torni

Sain kutsun Paavo Väyryseltä tulla visiteeraamaan Brysseliin ja tutustumaan EU parlamenttiin, tuohon tämän päivän Baabelin torniin. Toki tästä innostuin, kuvailenkin tapahtumaa siten että tuskinpa koskaan kutsua saan Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, tämä oli minulle ihan vastaava tilaisuus. Toiset ne vaan muistaa ruohonjuuritasolla toimivia järjestöihmisiä, toki olen tämän muutenkin huomannut Keskustalaisissa. Ollaan oikeasti yhteisöllisiä.

Tässä muutama tuokiokuva niin EU parlamentista kuin Brysselistä muutenkin. Pitipä sellainenkin kertoa että aika runsaasti nyt oli rynnäkkökiväärein varustettuja sotilaita siellä täällä aamusta iltaan. Vierastan tuollaista, ollaan sentään Euroopassa. Mutta parempi näin, vara on viisautta, ei vahingon enne.

Paavo puhuu iltatilaisudessa, katsaus päivän asioihin


 Blogisti ja Paavo kuvassa


Manneken Pis, olipa se vaivainen


Tinttikin löytyi
 

Ensimmäisen maailmansodan joku patsas. Juhlistivatko niin nopeaa antautumista Keisarilliselle Saksalle?


Joku aukio se tämäkin





Pitihän sitä syömässäkin käydä



Baabelin torni. Täältä sitä tulee toinen toistaan merkillisempää ohjetta, direktiiviä ja sääntöä. Mainittakoon nyt hehkulamput, ja uusimpana ehdotuksena kalan pyyntipäivämerkinnän/tiedon hävittämisen, uusi ehdotushan on että se muuttuisi vapaaehtoiseksi. Siis kaikkein tärkein asia kalasta halutaan hävittää - miksi?!?



Sali tyhjänä kuin kotimaisessa eduskunnassa täysistunnon aikaan.
 


Hyvä reissu tuo oli kuitenkin, menisin uudelleenkin jos joku kutsuisi.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Pelto tyhjennetty

Pelto tuli tyhjennettyä lopuista kurkuista ja kesäkurpitsoista, vielä on jäljellä pellon kääntö talvea varten. Halukkaita? Onneksi on lomaa tämä viikko, illalla eläkeläisristeilylle ja keskiviikkona peltoa muokkaamaan. Kyllä siinä hommaa piisaa. 

Pienen pienet lapsukaiset kävivät viikonloppuna, piti heidän tilaukset sitten toimittaa. Aika hyvin tuli niitä toteutettua, vaikka vaatimukset oli korkealla. Lohta tuli savustettua, espagnolea kastikepohjaksi ja espressopannacotta jo torstaina, perjantaina sitten kasaus.

Friteerattuja maniokkilastuja ja chilimajoneesia


Savulohisalaatti


Karitsan karetta rommikastikkeella. Vs-potut ei vielä lautaselle ennättäneet tässä vaiheessa


Suklaaclafoutis, espressopannacotta, rouhittua pistaasia ja suklaakastiketta. 2 kaloria.


 Kyllä sunnuntaina piti possua saada salvian, valkosipulin ja vaahtovoin kanssa...