perjantai 28. lokakuuta 2016

Lampaanpotka tuli testattua

Tuota lampaanpotkaa kun on niin monessa reseptissä nykyään, sitä oli ihan pakko testata kun Reinin Lihan kotimaista lampaanpotkaa pötkähti paikallisen hypermarketin hyllylle kohtuulliseen hintaan. Netin kätköistä löysin sitten itselleni sopivan reseptin ja kävin kimppuun. Tavattoman hyvää siitä tuli, ei tarvinnut kuin hiukan näyttää haarukkaa ja liha kirposi hiutaleiksi. Reseptin kastike oli myös pahuksen hyvä, sitä voi lapata ihan sellaisenaan muusin kaverina kun liha vääjäämättä loppuu.

Mitään en jättänyt sattuman varaan, ranskalaista sipulikeittoa tein alkuruoksi. Gruyere juuston Sveitsistä otin samaisesta hypermarketista kun oli äijä ständillä sopivasti sitä maistattamassa ja kaupustelemassa. Siinä kyllä oli kilohinta korkeampi mitä lampaassa.

Vielä seuraavana päivänä paloittelin pari broiskua ja väänsin jälleen kerran 40 valkosipulinkynnen kanaa. Se vaan on kerta toisensa jälkeen hyvää ja mehukasta.

Ranskalainen sipulikeitto



Potkat odottaa lisukkeita sekä kastikeaineksia padassa




Potka valmiina menemään kyselyaukkoon


Valkosipulikanaa... 




torstai 20. lokakuuta 2016

Baabelin torni

Sain kutsun Paavo Väyryseltä tulla visiteeraamaan Brysseliin ja tutustumaan EU parlamenttiin, tuohon tämän päivän Baabelin torniin. Toki tästä innostuin, kuvailenkin tapahtumaa siten että tuskinpa koskaan kutsua saan Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, tämä oli minulle ihan vastaava tilaisuus. Toiset ne vaan muistaa ruohonjuuritasolla toimivia järjestöihmisiä, toki olen tämän muutenkin huomannut Keskustalaisissa. Ollaan oikeasti yhteisöllisiä.

Tässä muutama tuokiokuva niin EU parlamentista kuin Brysselistä muutenkin. Pitipä sellainenkin kertoa että aika runsaasti nyt oli rynnäkkökiväärein varustettuja sotilaita siellä täällä aamusta iltaan. Vierastan tuollaista, ollaan sentään Euroopassa. Mutta parempi näin, vara on viisautta, ei vahingon enne.

Paavo puhuu iltatilaisudessa, katsaus päivän asioihin


 Blogisti ja Paavo kuvassa


Manneken Pis, olipa se vaivainen


Tinttikin löytyi
 

Ensimmäisen maailmansodan joku patsas. Juhlistivatko niin nopeaa antautumista Keisarilliselle Saksalle?


Joku aukio se tämäkin





Pitihän sitä syömässäkin käydä



Baabelin torni. Täältä sitä tulee toinen toistaan merkillisempää ohjetta, direktiiviä ja sääntöä. Mainittakoon nyt hehkulamput, ja uusimpana ehdotuksena kalan pyyntipäivämerkinnän/tiedon hävittämisen, uusi ehdotushan on että se muuttuisi vapaaehtoiseksi. Siis kaikkein tärkein asia kalasta halutaan hävittää - miksi?!?



Sali tyhjänä kuin kotimaisessa eduskunnassa täysistunnon aikaan.
 


Hyvä reissu tuo oli kuitenkin, menisin uudelleenkin jos joku kutsuisi.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Pelto tyhjennetty

Pelto tuli tyhjennettyä lopuista kurkuista ja kesäkurpitsoista, vielä on jäljellä pellon kääntö talvea varten. Halukkaita? Onneksi on lomaa tämä viikko, illalla eläkeläisristeilylle ja keskiviikkona peltoa muokkaamaan. Kyllä siinä hommaa piisaa. 

Pienen pienet lapsukaiset kävivät viikonloppuna, piti heidän tilaukset sitten toimittaa. Aika hyvin tuli niitä toteutettua, vaikka vaatimukset oli korkealla. Lohta tuli savustettua, espagnolea kastikepohjaksi ja espressopannacotta jo torstaina, perjantaina sitten kasaus.

Friteerattuja maniokkilastuja ja chilimajoneesia


Savulohisalaatti


Karitsan karetta rommikastikkeella. Vs-potut ei vielä lautaselle ennättäneet tässä vaiheessa


Suklaaclafoutis, espressopannacotta, rouhittua pistaasia ja suklaakastiketta. 2 kaloria.


 Kyllä sunnuntaina piti possua saada salvian, valkosipulin ja vaahtovoin kanssa...


maanantai 12. syyskuuta 2016

Politikoimassa Tampereella

Viikonloppu tuli vietettyä demariseurassa Tampereella, ei siellä sen suurempaa kähyä saanut aikaiseksi. Liekkö nyt liennytyksen aika, joka puolella rakennellaan jo siltoja punamulta yhteistyölle. Miksipä ei, hyvin se on ennenkin toiminut. Onhan siellä niitä räksyttäjiäkin, ei anneta niiden häiritä. En Lindtmania tässä nimeltä mainitse saati sormella osoita. 
Keskusteluissa käytiin myös kotimaisen viinan tulevaisuutta, tässä asiassa eivät olleet saaneet yhteyttä omistusohjausministeriin. Saatoin käyttää omia kanaviani ja koittaa saada viestiä perille ja vastausta viinatehtaan suuntaan. Jää nähtäväksi auttoiko.

Aamun hyinen auringonnousu Koskikeskuksessa



Tampereen suuntaan ei ollut hyvä nälissään lähteä, siksipä perjantaina savustin siikaa. Kyllä siitä ihan hyvää tuli, alle rakentelin vielä mustatorvisienikeittoa. Siika valmistui tuossa tuokiossa, suolaa ja savua myöden meni kaikki nappiin. Eikä keitossakaan valittamista ollut. Onneksi tuota mustaa torvea nyt sitten on riittämiin. Luultavasti. Enemmänkin saisi olla.

Ihan kiva tuo sähkösavustin, hintansa väärti


Mustatorvisienikeitto. Kenties laitoin liian vähän torvisientä, oli tarkoitus että keitosta tulee pikimusta. Mutta hyvä näinkin. Virolaista mustaa leipää murustin ja voissa pannulla pyörittelin valkosipulin kanssa, se tuohon päälle ja yksi voissa paistettu pieni musta torvi.


Eilen oli kotiin saavuttua pakko saada kunnon lohturuokaa, syksy kun on. Mikäs se mukavampi kuin peribrittiläinen Sheperd's Pie, eli lampaanlihapata.


torstai 8. syyskuuta 2016

Sieniä sateen jälkeen

No nyt alkaa tälläkin suunnalla sientä löytymään, pääsin erääseen vakiopaikkaani toissapäivänä möyryämään ja kiva setti sieltäkin tuli. Litran huitukoilla kantarellia ja viitisen litraa suppilovahveroa. Nämä oitis kuivasin. Satunnaisia tatteja lukuunottamatta en ole niihin saanut otetta, toivottavasti onni vielä kääntyy. Sama pätee mustaan torvisieneen joita olen metsästä löytänyt kaikki 2 kpl tänä vuonna. Ei niistä tarinoita kerrota. En vielä luovuta, vaikka kaikenlaista kiirettä joka suuntaan tässä onkin, viikonlopuksi Tampereelle, seuraavana Vantaalle. Pellollekin tarttis ehtiä. Ja ehtiihän sitä jahka aika on suotuisa.

Kantsut ja suppikset


Suppikset ovat vielä varsin vaatimattoman kokoisia


Keuruulta tulossa mulle kuivattua kantarellia


Turun Kauppatorilta saatoin eilen poimia kahdeksan litraa mustaa torvisientä


perjantai 26. elokuuta 2016

Kaskis korkattu

Vihdoin ja viimein, monen turhautumista aiheuttaneen saamattoman kerran jälkeen sain sitten ja millä tavalla. Pöydän siis ravintola Kaskiksesta Turusta. Oli kyllä odottamisen väärti. Toki opin tässä sen että tuota sopivaa pöytää pitää osata kärkkyä kuin mikäkin haukka. 
Eilen pääsin pöytäliinan ääreen ja sitä sitten oli syötävä pitkän kaavan mukaan. Tuolla on nykyään tapana koko seurueelle sitten ottaa sama setti, joten pöytäkuntamme päätyi lyhyen, mutta sitäkin vähemmän keskustelun jälkeen kuuden ruokalajin maistelumenuun. Annoksille sopivat viinit otimme myös. Tarjoilu Kaskiksessa oli erinomaista, mutta kyllä oli ruokakin. 

En jaarittele enempää, annan kuvien puhua puolestaan...

Alkumalja









torstai 11. elokuuta 2016

Perin outoa

On se kumma miten perikeskustalaisella palstalla voi ruiskukkaa olla. Mistähän mokoma johtuu. Johtuukohan se siitä että olen punaisia shortseja pitänyt provokaation omaisesti tämänkin kesän, samanlaisia joita Alex pari vuotta sitten piti? En kyllä samoja. Tämä ilmaantui palsta-alan tuplaamisen jälkeen. Olisi voinut olettaa että tuollaisen laajentumisen jälkeen olisi ruusua alkanut rehottamaan, ne yleensä aina ensimmäisenä ilmaantuu paikalle jos vähänkin jotain lisää alkaa tulemaan. Leppäkerttujen invaasiota lehdistö alkukesästä uumoili, toisin kävi. Ne samat muutamat leppäkertut vain näkyi, vuodesta toiseen sama juttu. Harmittomia ovat, osin jopa hellyyttäviä. Orastavaa ei ole näkynyt kuin niitä ikäviä rikkaruohoja joilla kädet repii, niitä olen sitten saanut nyppiä pois, niistä ei varmaan ikinä pääse eroon. Eräskin Timo niin sanoi ettei se maailmanlaajuinen trendi ole... vaan onneksi mitään perusvikoja ei ole havaittu, siitä iso kiitos lähes ympärivuorokautiselle vartioinnille. Meillä vartioi lähi-idästä tulleet akavalaiset. He ovat mukavaa ja lunkia porukkaa, iso kiitos heille.