Taas se tulee. Vääjäämättä. Toivottavasti ei tänä juhannuksena käy näin. Samaan hengenvetoon toivon etten joudu näkemään samaisen järven jäällä hevosenpaskaa. Tulee muuten ihan liian kalsa kesä.
Työviikon päätteeksi tartuin kovempaan haasteeseen, nimittäin juhannusruokien kimppuun. Paahdettua valkosipulia majoneesiin josta taas huomiselle coleslaw. Ribsit keittyy parhaillaan tummassa oluessa, toki on porkkanaa, sipulia, selleriä, tähtianista ja sen semmoisia mausteita. Nälkä se tuli näitäkin tehdessä, eikä täytettyjä sieniä, korianterimaisseja saati omia ranuja voi vielä ajatellakaan. Niitä alan valmistamaan huomenna lounaan jälkeen, lounas on uudet kotimaiset perunat, törkeä määrä tilliä ja voita, sekä tietenkin lasimestarin silliä. Nälkä tässä kuitenkin pienen ihmisen tuli, piti toki ruoanlaittoruokaa tehdä. Tällä kertaa siihen rooliin päätyi kohtalaisen marmoroitunut naudan ulkofile, sienet perunoiden kera. Nämä pannulla pyöräyttelin vaahtovoissa timjamin, rosmariinin ja valkosipulin harmoniassa. Fileet sai cajun rubin pintaan. No juu, tuli aivan tautisen hyvää vaikka itse sanonkin. Ja sanonhan minä.
Ei huano.
Jotain muuta sitten huomenna...
