Rataskaevu 16

Tulipa Tallinnassa taas käytyä, olipa sielläkin kylmä ja ikävä tuuli. Lunta satoi, ja räntää. Joulutori oli ihan kivan näköinen, tosin joka kojussa sitä samaa krääsää, villapipoa, kalsaria, hassua hattua ynnä muuta. Ei mitään omaperäistä. Itse keskityin lähinnä Tallinnan ruokaskeneen, piti Spotiin mennä syömään vaan kuinkas kävikään. Talo oli tyhjä, ketään ei näkynyt etu eikä takapuolella. Olisi voinut kävellä ulos viinikaappi kainalossa. Kävelin ilman. Menin tuttuun Rataskaevu 16 ravintolaan joka tuntuu olevan hyvin suosittu ruokapaikka. Enkä ihmettele, ruoka oli vallan mainiota, myös palvelu oli hyvää, ehkäpä himpun verran liiankin innokasta tällä kertaa. Söin alkupalaksi silakkafileitä, pääruoaksi valitsin hirveä ja jälkiruoaksi oli eräänlainen omenapiirakka. Annokset oli hyviä mutta mulle olisi vähempikin riittänyt, annoskoot olisi voinut puolittaa. Ei tarvinnut nakkarille mennä tuon jälkeen. Hintakaan ei päätä huimannut, 3 ruokalajia ja kolme lasia viiniä 35€. Suosittelen käymään ja kannattaa tehdä etukäteen pöytävaraus. Onnenkaupalla sain pöydän kun vaan marssin sisään.

Silakkafileet

Hirvi

Jälkkäriä

Joulutori Tallinnassa

Talviko se tuli

Vettä vaan jaksaa sataa, joka aamu sumua niin ettei nenänpäätä näe. Talvi on tullut. Etelä-Suomen perinteiseksi muodostunut talvi. Vettä, sumua, pimeyttä, hyvin masentavan oloista keliä. Eihän tässä edes herää päivällä kun niin on suttuista. Yritin itseäni piristää ruoan keinoin, se auttoi hetkiseksi. 

Fran Warden kirjasta Bistroherkut nappasin pari reseptiä, vasikanliharulla sitruuna, pinaatti ja salvia täytteellä, kylkeen kesäkurpitsaa vuohenjuuston, chilin ja pinjansiementen kera. Jälkimmäistä pitää tehdä uudemmankin kerran. Vasikanliharulla oli ok mutta hankalaa nykyään saada vasikanlihaa joten tässä voi jotain muuta lihaa käyttää. Alkuruoaksi sitten kehkeytyi paahdettu valkosipulikeitto, se taisi olla alun alkaen Tommi Tuomisen resepti jostain tv-ohjelmasta. Takuuhyvää ja helppoa, erinomainen valkosipulin maku samettisessa keitossa. Jälkkärinä sitruunalla maustettu creme brulee. Pisara viiniä ja palan painikkeeksi jälleen kerran Kantolan keksilajitelma, Peltola Blue ja jokin pikku pala jotain muuta juustoa jota en nyt muista. Pisara ranskalaista ja chileläistä viiniä sopi tähän settiin mainiosti.

Paahdettu valkosipulikeitto pannulla paahdetun Jurmokrutongin kera

Vasikanliharullaa kesäkurpitsan kera

Reseptissä painotettiin että vasikanlihan pitää olla kypsää. Tein pari vaihtoehtoa, toisen ympärillä savupekonia, toisessa ei.

Tämä oli oikeinkin maukas pikku viini ja sopi mainiosti ruoan kylkeen

Sitruunainen creme brulee, ja kotim....belgialaisia mansikoita. Oli niissäkin makua, eikä kotimaisia saanut mistään. Kuten ei kantarellejäkään. 

Kyllä näillä nälkä lähti. Tuota Peltola Blue juustoa ei vaan tunnu kyllin saavan. Toisaalta hyvä niin, ettei ala maistumaan homeelta.

Ulkoilua Turun suunnalla

Kyllä sitä välillä täytyy pienen ihmisen ulkoillakin, muutenhan sitä tylsistyy ja pahimmillaan alkaa vasureita, viheriäisiä tai sosialisteja äänestämään jos päästää itsensä ihan tylsämielisyyden rajamaille. Tälle kehitykselle ei ole jalansijaa omassa toiminnassani, minä suuntasin illan siimeksessä Turun Aurajoen kulttuurimaisemiin jotka ovat aivan vertaansa vailla.

Aurajoen sileä pinta

Nälkähän se siinä tulla tupsahti sitten, ei pelkkä kulttuurimaisema vatsaa täytä. Päivällä käväisin Ludussa lounaalla, otin lohi-rapu caesarin. Oli ihan mainio annos, joskin himpun verran liian iso.

Ludun Caesar

Iltasella oli jo ihan raitisilma myrkytys lähellä, klassinen nälässäpito ja ties mitä haastetta. Onneksi aivan nurkan takana oli Pinella, jonka lämpimään syliin sitten piti istahtaa. Siellä sitten oli teemana mukava viinimenu, Cellar Pinol, tuulahdus Espanjasta. Paikka joka on vielä kiertämättä eikä yhden illan aikana sinne ennättänyt. Menun oli koostanut Pinellan barcelonalainen keittiömestari Nahuel Pazos, modernia espanjalaista ruokaa ja viinit Celler Pinol viinitalon tuotteita. 

Viinit oli vallan mainioita, ruoka erinomaista. 

Aperitiiviksi valitsin Turku-drinkin. Tämän resepti tarttis jostain saada. 

Paahdettua kananpoikaa, kampasimpukkaa ja sieni-raguu

Haudutettua Iberian possun poskea, balsamico päärynää ja selleripyreetä. Aivan tajuttoman mureaa tuo poski.

Rosmariini crema catalana, valkosuklaata ja appelsiinisorbettia.

Kyllä tämä oli erinomainen setti, ihan oli ihmisen taimi täynnä aterian jälkeen. Ei tarvinnut mennä Hesen tai nakkarin kautta kotiin.

Emile Henryn vuokia käväisin tänään ostamassa kun olivat tarjouksessa. Saas nähdä mitä niihin keksii täytettä aikanaan.

Bunkkerilla syöty mustaa

Eikä kuten Kummelissa aikoinaan Mauno Ahonen tiedotti Paimiossa lyöty mustaa. Joutessani siinä eilen sain kohtauksen ja piti sitten alkaa verivelliä vääntämään aikani kuluksi, ohraryynit liottelin vaan lihaliemessä eikä tähän Aamulehdestä löytyneeseen reseptiin tullut ensinkään maitoa. Ihan läskiä laitoin nyrkillisen mukaan, meiramia ei ollut joten sen korvasin tuoreella timjamilla.

Ihan hyvää mustaa makkaraa tuli taas, koostumus napakka. Reseptin suola-annostelu 1 rkl oli kyllä aivan liian vähän, enempi olisi saanut olla. Mä tosin jätin reseptissä mainitun savupekonin pois kun ei ollut juuri käsillä moista, se saattoi tähän suolan määrään vaikuttaa. 

Kylkeen vielä puolukasta ja karpaloista pikku kastike, eihän ihminen muuta tarvikaan. 

Puoli kiloa naudan verta, ei siitä paria kiekuraa enempää tule.

Hyvä rakenne

Vielä pannulle voivaahtokylpyyn ennen lautaselle panoa, kastike päälle ja syömään